Ei voi muistaa...

Nyt kyllä on mennyt ihan liian kauan ja ei vaan voi muistaa mitä kaikkea on tehty! Jossain vaiheessa pojat sai leikkiseuraa meidän porukoiden pihalle pikkuserkun labbiksesta. Imirkin intoutui vähän leikkimään ja ilmeisesti tyttö haisi jostain syystä tällä erää tosi hyvälle, koska välillä sai vähän poikia komentaa että ei nyt ihan noin tarttis olla. Juoksut ei kuitenkaan voinut olla kyseessä, koska ne oli ollut kesän alkupuolella. Kivaa oli ja koirat väsyivät mukavasti!

 Puutöissä avustajat ja kerjääjät

Vielä kuva Vantaan näyttelyn kehästä, näin kivasti pojut juoksi. :)

Viime sunnuntaina käytiin kääntymässä Imirin hierojan luona. Auttelemassa hieman puiden pinoamisessa ja pojat pääsi sitten näkemään muita koiria taasen. Ja Imir pääsi sitten juokseen pisin reunoja ja haukkualouskuttaan kaikelle. Ja vähän myös hierojan isälle, joka ilmeisesti oli hyvin epäilyttävä... :D Onneksi tästä ei pahastuttu ja loppua kohden unohtui tämäkin haukkutarve. Pari tuntia meni ihan tosi vauhdilla ja sitten lähettiinkin käymään vähän 85-vuotis juhlissa. Koirat käyttäytyivät ihan kivasti, mutta olihan ne hyvin jo väsytettykin.

 komistus

 Imirkin innostui vähän

Ai mitä? ai ME?

Alkuviikko on jotenkin vähän hämärä, mutta ma tai ti käytiin hallilla. Reenittiin Kárin kanssa vähän radanpätkiä, mutta jotenkin unohdin sitten ihan täysin reeniä sitä mitä piti eli sitä saksalaista käännöstä.. Huoh.. Imirin kanssa tein sitten jotain helppoja juttuja, kun se ei ollut kovinkaan virkeän oloinen. Sitten tietty yhteisreeninä paikkamakuuta ja luoksetuloa ja sitten leikitystä.

 kaverukset

 puspus

Keskiviikkona käytiin Mäntsälässä. Mulla oli siellä työhaastattelu ja mun onneksi sitten sattui niin että Kárin siskon omistajalla oli vapaata, joten otin koirat mukaan. Kúra ei valitettavasti päässyt geimeihin mukaan, kun sillä on vielä haava anturassa. Beagle nartut eivät ihan kovin innokkaasti ottaneet mun poikia vastaan, mutta ihan kivastihan se meni. Nuoremmalla oli just juoksut alkanut ja Káriahan tämä tyttönen kiinnosti kovasti, tyttöä ei niinkään kiinnostanut Kári. Jätin sitten koirat siihen kun menin haastatteluun. Se oli ryhmähaastatelu ja kun tulin pois, niin tiesin kyllä jo kuka sinne valkattais ja oikeassahan olin, tieto tuli tänään. Se en ollut sitten minä. :D Olin aivan yllättynyt kun tulin takaisin, että koirat olivat ihan nukkuneetkin! Hyvä niin. Tosin kyllä Kária sai vähän hävetäkin, kun kerran nosti koipea sisällä... Vähän meni vissiin sekaisin tuosta juoksuisesta. Imirhän vain haistoi kerran ja totes että tää ei oo vielä valmis ja antoi sitten olla. Mutta se onkin niin fiksu.

 Kári kiusasi Beagletyttöjä

Keskiviikkona jätin vielä Kárin mun porukoille ja tulin vain Imirin kanssa kotiin. Sille tekee vähän hyvää olla erossa meistä molemmista välillä. Imirin kanssa kävin sitten tänään aamulla Lotilan lenkin ja se sai sitten fleksissä kukkua siellä. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä käymään tallilla, kun koiruus oli kunnolla väsynyt. Talleilu meni hujauksessa ja sitten me vaan vietettiin laatuaikaa Imirin kanssa. Rapsuttelua ja hyvänä pitoa. Illalla sitten haettiin Kári takaisin ja johan oli koirat kuin ei olis toisiaan nähneet noin vuoteen. :)