No niin viime perjantaina oli muistaakseni ihan hyvät agireenit. Kári on ollut aika hyvä nyt. Alettiin reeniä keppejä, niin että mä oon niiden toisella puolella. Keinulla valmentaja ilmoitti, että sen pitää alkaa antaa tipahdella, jotta Kári oppii itse hidastaan itseään sille. Että sellaisia. Lauantaista en oikeestaan muista mitään. Sunnuntaina sitten lähdettiin aamusta Hervantaan islislenkille. Sinne tuli vähän vähemmän kuin alunperin piti, kun oli tiet ihan jäässä, niin kesärenkailla ei sitten kaikki uskaltaneet tulla. Mulla oli jo onneksi nastat alla, niin ei ollut niin väliä. Lenkille lähti vain tuttuja koiria, joten kaikkia paitsi Imir ja "vääränrotuinen" Noki saivat olla irti. Kerran tuli koiria vastaan, mutta jonkinlaisella hälyllä päästiin niistä ihan ok ohitse. Sen jälkeen ei vastaantulijoita ollut, joten rauhassa saatiin mennä. Makkarajärvellä oli ihana kuura, jota jäätiin ihailemaan ja ottamaan vähän kuvia koirista. Yhessä kohtaa yritettiin ottaa posekuvaa kaikista, mutta joillain oli liian kiire (koirilla), joten kaikkia koiria ei sitten saatu onnistuneesti samaan kuvaan. Lenkki oli kuitenkin tosi kiva ja islisihmisten seura on aina oikein mukavaa.
Sunnuntai oli muuten oikeen kiva päivä, mutta alkoi tulla ensioireita, että oon tuloss kipeeksi. Iltapäivä menikin sitten porukoilla. Sain hyvää ruokaa ja kävin saunassa. Olo oli kyllä illalla vähän kehno. Maanantaina ei olo ollut ainakaan paremi, mutta sain itseni sitten kuitenkin raahattua pariin otteeseen pidemmälle lenkille koirien kanssa, joten olivat aika rauhaksiin. Tiistaina sitten menin porukoille, jotta isä lenkitti koiria. Äiti oli töissä, mutta sillä oli synttärit, joten yllätykseksi hälle, mun keskimmäinen veli tuli Turusta käymään. Äidille oli kyllä kovin mieluinen yllätys. Siinä sitten istuttiin iltaa ja kävin taas saunassa. Tänään sitten heräsin ja totesin, että nyt on kuume. Kökkö. Soitin sitten aamulenkin jälkeen äidille ja se tuli hakeen puoli kymmenen Kárin niille. Sen pää ei oikeen kestää näin montaa päivää näin hiljaista eloa. Imir jäi mun kaa sit nukkumaan. Iltapäivällä sekin pääsi kyllä ystäväni kanssa lenkille yli tunniksi. Imirin kanssa on helppo sairastaa, koska se on niin rauhallinen ja sitä ei niin haittaa vaikka viikonkin olis ihan rauhallista. Oma kultaseni. Nyt vain toivon, että tää menee tosi nopeesti ohitse ja pääsen nauttimaan viikonlopusta edes lähes terveenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti