Lahti kv ja kummitäteilyä

Perjantaina sain raahattua itseni agilityyn ja siellä tehtiin sitten rauhallisia juttuja. Keppejä niin että olin toisella puolella, jotta Kári oppisi paremmin vielä itse hakemaan niitä ja ymmärtämään että vaikka oon "väärällä" puolella voi hän silti niitä pujoitella kuten ennenkin. Jotain radan osia otettiin, silleen ihan muutama kerrallaan, jotta en hengästy ja saa mitään kamalaa kohtausta. Kári oli ihan taivaassa kun tehtiin jotain ja sit leikittiinkin toisella kentällä vähän. Kyllä näki tuosta koirasta että se oli kaivannut tekemistä. Valitettavaa vaan että flunssassa ei kyllä paljon tehdä tai lähetä hallille. :(

Lauantaina suunnaksi tuli sitten Lahti. Imir oli jo perjantaina jäänyt ystäville hoitoon, jotta aamu oli rauhallisempi. Kárilla ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä mihinkään, mutta onneksi suostui tulemaan mukaan kuitenkin. :) Näyttelypaikalle oli helppo löytää ja halleissa pääsi ihan hyvin liikkumaan. Kehän reunalla jo kaikki muut islisten omistajat kai olikin. Treenikamukin oli Jominsa kanssa siellä. Yhtä suloinen se on kyllä aina. Siinä sitten käytin Kária vielä ulkona ja juteltiin. Kehä oli vähän myöhässä, tuomari tuntui olevan oikein perusteellinen ja antavan esiintymisneuvoja ja antavan mahdollisuuksia oikein kivasti kokemattomammille esittäjille. Vihdoin alkoi meidän kehä. Nuoria uroksia oli kolme. Yksi oli ennen meitä ja ihan nätisti esiintyi tuokin poitsu. ERIn saivat. Sitten oli Kárin vuoro. Yhteiskierroksella Kári veti kuin hinaaja, joten en odottanut mitään suuria. Kuitenkin nyt yksin sitten liikkui ihan super hyvin ja antoi tuomarin tutkiakin ihan hyvin. Tai no hampaita ensin vähän pakitti, mutta sitten antoi kuitenkin nätisti katsoa. ERI nauha saatiin ja sitten odottelemaan.

 Näin rauhallinen Imir on ollut suurimman osan mun kipuilu aikaa

Näin paljon Kária kiinnosti mennä mihinkään lauantaina

Viimeisenä nuorisosta oli sitten reenikamun Jomi. Sekin esiintyi hienosti ja sai ERIn. Sitten uudelleen yhdessä menoa ja nyt Kárikin malttoi olla ja juosta niinkuin sen kuuluukin. Tuomari sijoittikin meidät sitten ekaksi ja Jomin toiseksi ja sitten kolmanneksi tämän uuden tuttavuuden. Kári ja Jomi sai sitten SA. Mukana oli myös yksi viime viikolla valioitunut uros, joka on kyllä valtavan komea ja oletin kyllä että sille oltais hävitty paras uros kehässä, mutta mitä vielä, taas se Kárin hieno liike teki taikojaan ja Kárista tuli sitten paras uros. Narttuja oli kaksi. Juniori narttu oli kyllä sievä ja ihana ja oli tosi kiva nähdä se livenä, kun heitä on heidän blogistaan tullut seurattua. Tämäkin nätti tyttönen sai ERI ja SA ja oli siis näin ollen ROP-junior, kun tuolla sellainenkin jaettiin. Valio narttuna oli sitten erkkarin ROP. Ei ollut mikään yllätys että valio narttu oli paras narttu. ROP-kehässä sitten taas vaikutti se liike ja Kárista tuli ROP. Olisin ollut kovin tyytyväinen VSP:hen koska en voinut millään jäädä ryhmiin, oli vieraita tulossa Valkeakoskelle.

palkinto kuvia, tällainen nallekin saatiin, mutta kummipoika sai sen.

Äiti kävi sitten Imirin noutamassa kotiin ja päästiin sitten suoraan mun vanhempien luo. Sinne olikin jo tulleet mun suloinen kummipoika veljensä ja äitinsä kera. Koirilla meni jonkin aikaa omiin tervehdyksiinsä, mutta sen jälkeen olivat kyllä kivan rauhallisia. Kárin tietenkin piti yrittää koko ajan vähän pusuttaa ja nuolla lapsia, kun olivat sopivasti siinä saatavilla. Ei kuitenkaan yrittänyt hyppiä päin tai mitään. Siinä sitten ilta vierähti oikein mukavasti jutellen ja lapsia kaitsien. Kun lapset sitten menivät nukkumaan lähdettiin me koirien kanssa myös kotiin. En halunnut jäädä sinne yöksi kun köhin iltaisin vielä paljon ja koirat on sitten levottomia.

Su aamuna lähdin sitten tunnin lenkille (ei olis pitänyt). Yritin vähän vielä nukkua ja sitten kohti vanhempia. Siellä sitten taas lapsien seuraa, mun omakin kummitäti tuli Tampereelta käymään. Oli oikein mukavaa, tosin kurkku alkoi taas ilmoitella, että en ole vielä ihan terve ja aamun lenkki ei ollut vielä hyvä idea. Jaksoin kuitenkin ihan hyvin kunnes pikkupojat lähti. Kummitäti jäi vielä ja siinä meni sitten aika kivasti jutellen. Äiti kävi sitten koirien kanssa saattamassa kummitädin bussiasemalle, niin sai koiratkin sitten vielä hyvän lenkin. Illalla olin sitten ihan kuoleman väsynyt ja kurkku oli todella kipeä.

 Kári oli mukana poikien leikeissä.

Uni onneksi auttoi ja aamulla kurkku oli taas jo parempi. Aamulenkki oli tosi lyhyt ja sitten puoli kymmenen maissa sitten lähdettiin lenkille vähän paremmin. Alku lenkki mentiin tossa metsässä jotta Kári sai juosta pahimmat puhkunsa. Sitten mentiin tooosi rauhallista vauhtia ja käytiin kääntymässä tutuilla. Lenkki kesti sen tunnin, mutta osasin paremmin nyt vauhdittaa itseäni, jotta en hengästy. Muuten on otettu aika rauhassa, tosin hain koirille lisää ruokaa sen kevyt 15kg ja se kyllä pisti hengästytään ja yskittään vaikka raahasin sen vain autolta hissiin.. Mutta muuten alkaa jo elämä ehkä voittaakin. Ehkä. Katsotaan huomenna uudelleen. Harmittavasti kaikki mun hyvät kuvat koirista ja pojista on vanhempien kamerassa.. Mutta jotain sentään. Kárin arvostelu tuolla sen omalla sivulla taas.