Seinäjoella agilityilemässä

Lauantaina 7.3 oli sitten aikainen herätys, kun Seinäjoella piti olla jo 7.30. Harvoinpa on tarvinnut missää kisoissa olla näin valtavan aikaisin. :D Keli oli.. hmmm.. no varsin tuulinen, mutta onneksi ei tarvinnut yksin ajella, pysyi hereillä. Olin ilmoittanut Kárin kahdelle agiradalle ja jätin hyppyradan pois, ihan siksi, että vain agiradalta tullutta luvaa me enää tarvitaan. Ja pitihän sitä toivoa. Ensimmäinen rata vaikutti oikein mukavalta, ei mitään todella vaikeaa, mutta riittävästi tekemistä. Putkia oli mun mielestä monta ja kun ne on Kárille ollut vähän hidasteita niin mietin että mahtaako mennä ihan ok. Lähtiessä Kári oli oikein innostuneen oloinen ja alkurata menikin hienosti, sitten totaalisesti jätin sille sanomatta että kiipeä, kun oli A-este ja eihän se sitten kiivennyt vaan kuuliaisesti meni ohitse. Höpöeläin <3. Sitten kepeillä mun piti odottaa sitä putkesta ja laittaa kepeille, mutta enhän mä odottanut ja sitten mun käsi olikin jo tiellä ja tuuppasi sen väärälle puolelle keppejä. Ja koska nää molemmat tietty piti uusia ja kiertää ja aikaa meni niin yhteensä virheitä 10,55. Mutta Kárin meno oli iloista ja varsinkin keinu oli todella hyvä. Radan voit katsoa tästä.

 paikoitellen on jo ihan kevät

Sitten saikin odotella tovin, kun kaikki muut suorittivat A-radan ja rakennettiin B-rata. Käytiin kyllä ulkona, mutta siellä oli ihan törkeän kylmä kun tuuli niin kovaa. Aikataulu oli ihan ajoissa, oikeastaan vissiin hieman etuajassakin. Toinen rata oli jos mahdollista vieläkin mukavamman tuntuinen kun tutustuin rataan. Maxi-ohjaajia vain oli aika paljon, joten melko ahdastahan siinä tutustumisessa oli. Tälle radalle lähtiessä oli Kárissa niin paljon virtaa että meinasi lähteä jo remminsä perään kun heitin sen pois. :D Otettiin sitten lentävä lähtö. Rata meni oikein mallikkaasti, en unohtanut käskyttää ja kepeillä jarrutin kuten olin suunnitellutkin, mutta Kári ei ihan vastannut mun jarrutukseen kuten olin suunnitellut, mutta hei kepit onnistui ilman virheitä, joten eipä väliä! Sitten puomilla Kári hyppäsi alastulokontaktin! Voi miten harmitti, kun olisi ollut kyllä ihan mukavaa saada tuosta se viimeinen luva ja siirtyä 2-luokkaan. Tai no oikeastaan oon kyllä ihan iloinen että vielä saadaan porhaltaa ykkösissä ainakin yksi kisa! On nuo radat vaan sen verran mukavampia siellä. Tuon toisen radan voi katsoa tästä.

 on se vaan aika komea <3

 joissain kohdissa on vielä ihan talvikin

Ennen kuin lähdettiin pois, odoteltiin vielä paikalle Heidikin. Sille meinasikin tulla vähän kiire rataantutustumisessa Dallan kanssa, kun aikataulu oli ajoissa. Mutta hyvin ehtivät ja Dallakin meni rataa oikein hienosti. Kepeiltä tuli sitten harmittavia virheitä, mutta muuten suoritus oli oikein mainio. Tietysti piti vielä moikata Dyri ja Dimmakin. Niiden ratoja ei sitten jääty katsomaan, pikkasen olisi tullut pitkä päivä. Tosin olisihan se ollut ihan hauskaa nähdä niitäkin radalla pitkästä aikaa. Ehkä sitten ensi kerralla. :)

Muuten viikonloppu olikin sitten aika rauhaisia, lähinnä aika meni vahtiessa uutta tuttavuutta, joka varmaan jonkin verran kulkee minunkin mukana, vaikka ei siis minun koira olekaan. :) Kuviksi tähän erään jotain sekalaista, mitä nyt sattui koneelta löytymään.

rallykisat pitkästä aikaa.

Eli viime sunnuntaina 1.3 käytiin molempien koirien kanssa rallykisoissa. Imir oli alossa ja Kárilla oli sen eka avo. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, mutta toinen alo ryhmä oli jo lopettanut. Rataan tutustuminen alkoi 10 min etuajassa ja sehän mulle sopi ihan hyvin. Rata oli ihan kivan tuntuinen ja tutustuminen meni mun mielestä ihan hyvin. Imirin vuoro oli toiseksi viimeisenä, mikä on meille vähän paha, koska Imir ei hirveästi kestä odottelua. Radalle lähdin kuitenkin ihan positiivisella mielellä ja Imirkin tuli mukana ihan ok, ollakseen siis Imir. :D Sitten mun mielessä tapahtui jotain kummia ja pujoittelussa mokasin oikein kunnolla ja uusin sen ja sitten mokasin taas ja uusin uudelleen.. Sen jälkeen olinkin ihan pihalla ja seuraavalla kyltillä pyysin Imiriä tekeen ihan vääriä juttuja ja siinähän se sitten oli, ei tullut hyväksyttyä tulosta, koska minä olin pihalla kuin papukaija. :P

Sitten olikin lisää odottelua ja sitten toinen rataan tutustuminen. Avo rata oli mun mielestä kiva, joskaan ei kovinkaan sujuva. Siinä oli vähän outoja kulkureittejä. Houkutuksessa oli matkalaukku, jota ei todellakaan ole reenattu, mutta en uskonut sen olevan mikään kummoinen ongelma. En nyt ihan parhaimmillaan ollut itse tälläkään radalla ja en tiedä oliko Kárikin vähän väsy, koska on se paremminkin seurannut. Mutta noh tässä videota siitä: Kári Seinäjoki.

Kyltiltä yksi -1p kun joutui sanomaan usesasti sen nostavan istu.
Kyltillä kaksi uusimisesta -3p, sanoin Kárille liian myöhään mitä tehdä ja oli pakko ottaa uusiksi.
kyltillä 4 haisteltiin kylttiä siitä -1p.
kyltillä 5 -1 puutteellisesta yhteistyöstä
kyltillä 10 eli houkutus tuli sitten vähän enemmän eli -3 tvä, py, as
sitten vielä uusinta -3 kyltillä 15, kun Kári kerkesi istua kun en katsonut missä se menee.
Tulos siis 88/100 ja hyväksytty tulos.
Tähän olen kyllä tyytyväinen, ihan siksi, että nuo suurimmat pistemenetykset oli minun vika. Koira teki mitä se osaa ja ihan ok vieläpä. Nyt vaan reenaan itseään ja kylttien kanssa aina välillä, koska kerran niitäkin piti käydä haistamassa. :D

Maanantaina kävin sitten juoksuttamassa koiria taas irti hieman ja tiistaina meillä oli koulussa laskettelupäivä, niin koirat sai tulla mukaan. Toki kävin itse mäessä, mutta reilut kaksi tuntia sai koiratkin siellä ulkoilla ja olla ihmisten silitettävänä ja saivatpa ne molemmat ihan oman makkarankin, kun evästä jäi hieman yli. Mulla oli illalla hyyyvin väsyneitä koiria, mikä olikin hyvä, koska olihan mullakin hilppasen reidet ja polvet ja oikea sääri kipeänä, kun en ole sitten ihan hetkeen laskenut. Yllättävän hyvin kyllä osasin edelleen homman ja todella kivaa oli. Pitäisi käydä kyllä useammin! Ehkä ensi talvena pääsen ainakin kahteen kertaan. :D

                                                   laskettelijoiden ilostuttajat. :)

Keskiviikko meni oikein perinteisesti pitkällä aamulenkillä, jonka jälkeen jalat olisivat mielellään meneet takaisin nukkumaan, mutta töihinhän sitä oli mentävä. Tänään torstaina en vaan pystynyt yhtä pitkään lenkkiin, oli jotenkin hieman voimaton olo, nyt vaan toivon että en ole kipeäksi tulossa. :( Koulussa oli vielä pajapäivä ja minäkin siellä siis sitten kolmeen asti. Meidän paja oli risupaja eli tehtiin juttuja risuista. Tarkoitus oli kai tehdä kransseja, mutta kaikkea muuta nuo meidän pajalaiset sitten keksikin. Ne teki hattuja, naamareita yms. Ja hienoja tekikin! Oli kyllä varsin hauskaa olla vetämässä tuota pajaa. Töiden jälkeen tää sama voimaton olo jatkui, joten ei ole musta tänään menemään katsomaan noiden diskoa. Hauskaa olisi kyllä ollut mennä ja muutenkin sosialisoida muiden opettajien kanssa, mutta koitan nyt vaan levätä, jos sitten ei tulisi kipeäksi. Nyt kun ei siihen olisi oikein varaa kun pitäisi koulussa tehdä yhteishakuja ja sitten lauantaina olisi taas agikisatkin. :) Ensi viikolla voin sitten sairastaa jos kerran täytyy sairastaa.

Lomaviikko

Mulla oli siis hiihtoloma, joka loppuu tänään. :) Huomenna on taas työpäivä :P No juu perjantaina ajeltiin sitten Valkeakoskelle töiden jälkeen ja lauantaina olikin sitten sovittuna näkemistä Annan kanssa! <3 Sveitsissä asuva ystäväni siis oli Suomessa ja käytiin sitten Tampereella yhdessä syömässä ja elokuvassa. 50 shades of Grey tuli sitten katsottua oikein hyvän lounaan jälkeen. Lounaalla meitä oli kolme, mutta tuon toisen kaverin piti sitten lähteä välissä kotiin. Eli leffassa sitten ihan kahdestaan. En oikein tiedä mitä sanoisin tuosta elokuvasta... hmm ehkä jätän sanomatta mitään. Tulipahan katsottua ja kaippa ne jatko-osatkin tulee katsottua aikanaan.

 ja meillä kaikilla oli taas kerran niiin mukavaa <3

Sunnuntaina oli sitten Imirille hieronta varattuna joten suunnakis siis Ryttylä. Siellä sai taas koirat leikkiä ja painella pihalla menemään ja Imirkin piti tavanomaista lintuvahtiaan ja kävi aina välissä hakemassa namia. Kárillakin oli taas leikkikavereita. Vaikka pitihän sitä nyt taas alussa vähän Skirnirille möristä, mutta pian ne jo ihan nätisti leikkikin. Imir nautti taas hieronnastaan täysin siemauksin ja pakko oli miettiä josko sitä jossain välissä menisi itsekin hierottavaksi, tuskin siitä ainakaan haittaa olisi. Siinä meni taas aika rattoisasti hölistessä, aina vain on yhtä mukava tuolla käydä.

Maanantaina ajeltiin sitten Turkuun. Tarkoitushan oli käydä katsomassa kummipoikaa, mutta ei sinne sitten voitu mennä, kun olivat kollektiivisesti siellä vatsataudissa. Harmittihan se kun kerrankin olisi ollut siellä päin ja aikaa käydä. No onneksi sitten näin kuitenkin entistä reenikamua ja myöskin toista issikan omistajaa. Vähän kyllä mietin etukäteen että mahtaako Kári ja Jomi enää tulla juttuun, mutta yllättävän hyvinhän ne sitten tulivat keskenään toimeen. Ei mitään pärinää sen jälkeen kun aidan takaa vähän toisilleen purnasivat. Imirhän nyt tulee juttuun ilman ongelmaa. Tuo minun kyydilläni tullut koira Mella on siis narttu ja sehän sitten leikitti Jomia ja vähän Káriakin, Imirhän keskittyi haukkumiseen ja kerjäämiseen. Hauskaa oli! Lopussa laitoin sitten omat pojat autoon, jotta reenikamun vanhemmat pääsi kanssa moikkaamaan Mellaa. Mukavaa oli noitakin kahta nähdä, en ole pitkään aikaan niitä nähnytkään. :) Ja tokikin olihan Jominkin näkemisestä jo lähes 1½ vuotta! Aika uskomatonta että noi pojat tuli edelleen juttuun siitä huolimatta että ovat iässä aika lähellä toisiaan ja edellisestä näkemisestä on jo noin kauan. Upea ilta kyllä!

 toinen oli niin ylpeänä. :)

 Kári ja Jomi, melkein epätodellista. <3

 Mella oli niin nättinä

 kerjäyskerho

 leikin tuoksinaa

 Sony ja Ticokin pääsi tapaamaan Mellaa

Tiistaina kävin sitten vielä isoäitiä katsomassa ja sitten lähdin ajamaan kohti Valkeakoskea. Siellä oli sovittuna kanssa näkeminen yhden kaverin kanssa, jota en myöskään ole nähnyt piiiiitkäääään aikaan. Heillä on kaksi lasta, joten pääsi sitten koirat viihdyttämään samana päivänä sekä vanhusta että lapsia. Siellä ne meni sisällä remmissä perässä kun lapset "ulkoilutti" koiria. On se kyllä ihanaa kun on tällaiset koirat, jotka tulee noin upeasti lasten kanssa juttuun. *ylpeä*

 välillä näkyi vähän aurinkokin

Keskiviikkona oli sitten tiedossa valmisteluja kevään rallytokon rotumestaruuksia varten ja sitten illalla ajelinkin vielä Lehtimäelle. Torstai ja perjantai olikin sitten asteen rauhallisempia. Toki käytiin pidemmillä lenkeillä ja perjantaina kävin hakeamssa matonkuteita, jotta voin taas tehdä leluja tuonne mestiksiin. Ainakin islantilaisille. Lauantaina olikin sitten suuntana Kokkola. Siellä oli miitti Imirin kasvattajan ja yhden toisen naisen kanssa. Sielläkin oli onneksi niin paljon tällä erää lunta, että saattoi Imirkin vähän juosta irrallaan. Ja Imirin kasvattajalla oli mukanaan mitä suloisin pikkuistakin pikkuisempi narttu Kukkis. <3 Imir on tuon nartun eno, joten oli vähän niinkuin sukutapaamista. Sielläkin aika meni oikein rattosasti jutellessa ja koiria katsellessa ja tietysti koirista puhuessa. Mitäpä muutakaan koiran omistajat tekisivät? Ja niin Kári on nyt sitten ilmoitettu Roskilden näyttelyyn huhtikuun lopulla, joten sekin todellakin muuttuu todellisemmaksi hetki hetkeltä. :)

 aina yhtä riehakkaana uudessa paikassa.

 Yrsa ja Kukkis tutustuu

 Kárin mielestä Inari oli ihan paras

 islantilaisen monimuotoisuutta

 ja hönöyttä!

Kaunis Unur

LUVA

No niin sunnuntaina kääntyi auton nokka kohti Seinäjokea, tosin onneksi vasta puolen päivän jälkeen, kun aamulla oli pakkasta melkoisen paljon. Kahdeksalta kun lähdin aamulenkille näytti mittari -19! ei kun Imirille takki niskaan ja koirat remmiin ja menoksi. Sitten otettiinkin muuten päivä ihan rauhaksiin, kunnes sitten yhden aikaan piti lähteä kohti Seinäjokea. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, vaikka matkalla vähän arvoinkin että meniköhän tää nyt tästä vai tosta. :) Paikalla oli myös toinen islantilaisten omistaja, tosin kaksi hänen koiristaan on jo 2-luokassa, joten niitä en nähnyt mutta kaksi oli sitten myös ykkösissä ja niitä pääsin sitten seuraamaan. Sain häkinkin ihan hyvään paikkaan halliin, niin ei tarvinnut koiria sitten autossa seisottaa.

Ensimmäinen rataan tutustuminen alkoi ihan ajallaan, mutta toki oli rataan jo ehtinyt ihan tutustua, kun minit ja medit olivat sen jo menneet. Rata näytti ihan kivalta. Ensin oli siis hyppyrata. Rata vaikutti ihan hyvältä. Mietin jo tutustumisessa, että nyt otetaan sitten kepit varman päälle ja Kári hypyn jälkeen haltuun ja ihan erikseen lähetys kepeille. Muuten radassa ei mun mielestä ollut kauheasti mitään kohtia, missä Kári voisi lähteä väärille teille. Radalle lähdettiin sitten ja hienosti Kári jäi odottamaan lähtömerkkiä. Radasta en oikeastaan muista yhtään mitään. :D Tai no muistan mä sen että oikeasti otin sen haltuun ennen keppejä ja sitten ne sujuikin ihan hyvin, joskin alkuun meni niitä todella hitaasti, mutta paransi kyllä loppua kohden sitten. :) Radalta tullessa meinasi olla vähän hapen puutetta, kun ei ole tässä tullu juostua noin niinkun ollenkaan sitten joululoman. Toki kävelty on mutta sepä ei kyllä paljoa auta! Onneksi oli tuo tuttu siellä myös ja osasi kertoa että vissiin tehtiin puhdas rata. En kyllä meinannut sitä millään uskoa, kun kerran ennen ei ole ikinä onnistunut. Mutta puhdashan se oli!! Meidän eka LUVA! ja sijoituskin oli aika hyvä kun oltiin 5/29.

 mun ihana aksaeläin :)

Toinen rata oli sitten agirata ja sitäkin ehti hyvin katsella jo ennakkoon kun taas minit ja medit meni ensin. Rata oli aika erikoinen, kun siinä ei tarvinnut vaihtaa puolta kertaakaan! Hyppärillä ei muuta tehtykään kun valsseja ja persjättöjä ja nyt sitten koira oli oikealla koko ajan. Mutta tällä radalla olin kyllä vallan onnellinen että Kári ei ole mikään ihan hullu menijä, muuten olisin ollut jo heti alussa ihan pulassa, kun rata alkoi juoksusuoralla, jonka jälkeen oli kepit. Pelkäsin jo että en kerkiä kepeille ottaan sitä vastaan ja sitten homma kusee, mutta ehdin sittenkin ja sain koiran kepeille ihan ok, olisi se nyt sujuvampikin voinut olla mutta meni kuitenkin. Sitten pitt jännittää että ottaako kaikki kontaktit, kun niitäkin välillä hyppii. No sitähän en itse ehtinyt millään katsoa ja puomilla meinasin jo kuolla, kun juokseminen olikin olevinaan aika rankkaa. :D Keinun sentään näin ihan itse että meni upeasti! Ehkä Kárin paras keinu koskaan. Maalilinjalla mietin jo että ei hemmetti menikö tääkin? Ja menihän se!!! Siis ihan käsittämätöntä, kuukauteen ei oo tehty mitään, tuo ei oo edes esteitä nähnyt ja sitten se kulkee kun unelma! Ja näin tuli toinenkin LUVA! ja jotenkin ihan käsittämättömästi tuo oli vielä agi radalla kolmas! Toki pois jääntejä oli eli oisko koiria sillä radalla ollut jotain 22, mutta aika hyvin kuitenkin. Ja vissiin siinä oli vain 4 puhdasta rataa, joten saanen olla koiraani aika tyytyväinen, ja olenkin! Nyt en kuitenkaan ihan heti toivo sitä kolmatta nollaa agiradalta, koska en tiedä olenko itse ainakaan vielä missään kunnossa menemään kakkosiin, mutta olihan tämä melkoisen hyvä avaus tälle vuodelle. :) Toivottavasti rallykisat menee kahden viikon päästä yhtä hyvin!

 ai miten niin oli ihana ilma?

 tällaisia jälkiä mä jätin tänään

 <3

Ja Imir, se yllätti mut ihan täysin olemalla häkissä aivan hiljaa vaikka menin tutustumaan rataan ja vaikka olin Kárin kanssa radalla. En todellakaan tiedä mitä joku on tehnyt tuolle koiralle! Se alkaa olla jo pelottavan tottelevainen. :) Tänäänkin (maanantai) oltiin siis töiden jälkeen lenkillä. Laitoin lumikengät jalkaan ja vain lähdin tonne metsään. Ajattelin että teen sitten jossain välissä uukkarin ja tulen omia jälkiä takas, mutta ympyrä me onnistuttiin tekemään, siis yritin tehdä, mutta en ollut varma onnistunko. Ja Imirkin oli irti ja totteli nätisti ja oikeasti välillä kulki rauhallisesti ja hiljaakin! Eikä edes lähtenyt moottorikelkan perään vaikka näki sen! Oikeasti onko nyt niin että kun se saa tasaisesti usein olla irti ja lenkit on pitkiä ja lumi vähän upottaa niin se vaan pysyy ja on tyytyväinen ja tottelee nimeään? En tiedä, mutta tykkään tästä muutoksesta aika paljon. <3 Ja niin ilmakin oli tänään aivan mieletön! Tuohon lumikenkäilyyn saattaisi hyvinkin jäädä koukkuun, sen verran ihanaa tuolla metsässä oli niillä mennä.

pakollista vanhenemista

Niin ihmisen on ilmeisestikin pakko vanheta, vaikka se ei haluaisi. Ja tänä vuonna mä en todellakaan halunnut. Mutta jos nyt on pakko vanheta, niin tällainen rauhallinen syntymäpäivä, ilman mitään tohinaa sopii mulle näköjään ihan hyvin. Koirien kanssa lenkkeilyä lähinnä ja ihan mukiinmenevä elokuva. No joo olen siis virallisesti itse 29, ihan kauhea luku. Mutta sen kanssa on nyt opittava elämään. :P Tosiaan sain yhden lahjan tuossa jo viikolla ennakkoon, lumikengät! Ja tokikin niitä torstaina käytiin sitten testaamassa. Oli kyllä ensi kerta aika raskas, lähinnä kyllä, koska keli oli suojaisa. Mutta toivon todella että tulee vielä hyviä pakkaskelejä että pääsen testaamaan niinkin, koska hauskaa se oli! Ja toki koirillakin oli valtaisan hauskaa, kun taas pääsivät irti painelemaan vähän uusia reittejä, kun noilla ei sitten ole niin sidottu polkuihin. Ja kivan värisetkin ne ovat!

 komistukset

Synttäripäivänä käytiin myös lenkkeilemässä siis koirat irti ja sääkin oli oikein mukava, vaikka aurinko ei sitten ihan täydeltä terältä paistanutkaan, mutta riittävästi. Tuulikin oli kyllä melkoinen. Mutta kun koirilla on todella kivaa, niin kyllä sitä jotenkin itsekin vain tulee niin hyvälle mielelle. :) Ja illalla pääsi vielä saunaankin, niin kyllähän se oli melkoisen ihana talvipäivä. Tänään meillä sitten onkin pitkästä aikaa tiedossa agilityä, kun Kárin ilmoitin kahdelle radalle Seinäjoelle. Saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään ja mitä ihmettä omistaja vielä osaa, jos mitään. Mutta mennään ihan reenin puolesta. Aika paljon noita oli tulossa 29 maxi koiraa muistaakseni ilmoitettuna... Ja kylmäkin täällä on, joten saa nähdä miten tarkenee, kun halli on vain puoli lämmin. Vähän jo jännittelen saanko häkkiäkään sinne sisälle, toivottavasti ettei Imir ihan palellu autoon..

 melkoisen hyvä tuli, vaikka ihan itse sanonkin. :)

 ihana valo

Kevät tässä etenee aika huimaa vauhtia ja sitä myöden lähestyvät myös Roskildeen meno ja rallytokon rotumestaruudet. Onneksi sentään pääsponsorin rallykisoihin sain jo hankittua, niin ei tarvitse sitä sitten stressata. Nyt pitäisi sitten saada Kárin papereita skannattua, jotta voin ilmoittaa sen netissä tuonne Roskildeen. En jaksaisi lähetellä papereita ja miettiä että meneekö perille. Netissä saisi sitten varmaan varmistuksenkin nopeammin. No ensi viikonloppuna sitten, kun menen Valkeakoskelle taasen. Niin ja parin viikon päästä onkin sitten tiedossa taas kisailua, tällä erää rallyn merkeissä. Kári avaa Avoluokan ja Imir toivottavasti saa virallisen RTK1 kun menemme Seinäjoelle kisaamaan. Saa kyllä nähdä mitä siitäkin tulee, ei oo paljon Kárin kanssa houkutusta reenattu, mutta luotto on tietysti kova. :D

miten helppoa se olikaan. :)

Maanantaina hain sitten koirat hoidosta. Kári oli kyllä lähdössä kotiin, mutta Imir vain kävi moikkaamassa ja paineli takaisin ulos. :D Sitä ei olisi yhtään kiinnostanut lähteä kotiin! Ilmeisen hauskaa sillä olikin ollut, koska äänikin oli hieman kolmessa vuorokaudessa kähentynyt. Molemmat olivat syöneet hyvin ja tulleet vierustovereiden kanssa hienosti juttuun. Imir oli muutenkin sopeutunut hoitolaan kuulemma upeasti ja ollu harjoituskoirana harjoittelijalle. Kári oli kuulemma vetänyt liikaa, Imir oli näyttänyt parastaan. Hoitolan pitäjä oli edelleen sitä mieltä että mulla aivan loistavat koirat ja no niinhän mulla onkin! Mutta että joku muukin on sitä mieltä, onhan se mukavaa. Kotona koirat olivat kyllä hyvin väsyneitä, joten varmasti niillä on ollut tekemistä.

tämän kanssa sitä on nyt vietetty viikko. <3

Tiistaina sitten ehdittiinkin tehdä aamulenkki yhdessä ja töiden jälkeen toinen ja sitten tulikin vieraita. Kárille tuli naisvieraita! Tosin eipä Kári ollut kovin innoissaan, hieman nuoleskeli korvia ja pisti nukkumaan. :D Siinä sitten katseltiin jonkin aikaa menoa ja hain sitten Imirin autosta. Ei ollut tyttösellä vielä ihan parhaat päivät, ei Imirkään yrittänyt hyppiä. Mutta sinne lähti sitten Kári taas vieraisille ja me jäätiin Imirin kanssa kahdestaan. Puhetta oli että Kári tulee takaisin joko pe tai sitten vasta ma. No keskiviikkona ja torstaina Kári ei ollut osoittanut oikein mitään kiinnostusta tyttöön, joten jäi sitten sinne vielä viikonlopuksi. Ja oikein hyvä niin, koska oli sitten saanut itsensä ja nartun nalkkiin kolme kertaa kolmena päivänä. Oli kyllä melkoinen helpotus, kun sain viestiä että nalkissa ovat. Vähän jo epäilin että astuukohan tuo ollenkaan!

Imirin kanssa käytiin vähän kyläilemässä. Keskiviikkona lähdettiin ja torstai siellä oltiin. Käytiin torstaina taas sillä lailla lenkillä, että Imirkin sai painella irrallaan. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta toisaalta musta se oli kyllä aika ihana! Lunta satoi ja tuuli, mutta ei ollut kylmä. Siellä sitten tarvottiin muutama tunti ja paisteltiin vähän matkalla makkaraa ja kaikkea ja Imir irti koko ajan. Ja tutustuihan se uuteen tuttavuuteenkin, suomenpystykorvanarttuun. Hyvin tulivat juttuun, kumpikin jätti toisen rauhaan. :) Kun oltiin tulossa takaisin niin Imirkin oli jo sitä mieltä että hyvin voi antaa kiinni, johan tässä on irti ollutkin. Ei yhtään yrittänytkään mihinkään lähteä vaikka suoraan näytin remmiä. Kyllähän sitä tuolla lailla lenkkeilisi mieluusti vaikka joka päivä! Ja kovasti oli kyllä Imirkin väsynyt tuon jälkeen.

Perjantaina sitten lähdettiin töiden jälkeen kohti Valkeakoskea. Siellä en ole ollutkaan sitten loman jälkeen, joten oli vissiin jo aika mennä tervehtimään vanhempia. Imiriä ei paljon tarvinnut mun lenkitellä, kun äiti ja isä oli molemmat kovin halukkaita sen kanssa menemään. Lauantaina kävin sitten ratsastamassa aamulla. Retun kanssa mentiin pellolle! Ja se oli hienosti! No mitä nyt alussa piti hieman jännitellä parkkeerattuja traktoreita yms, mutta sitten oli kauniisti. Meillä oli oikein ihana puoli tuntinen lumisella pellolla kävellen ja ravaillen. Kyllä tuo Retu vaan on <3. Ratsastaminen kyllä pääosin saa niin hyvälle tuulelle, että lauantai oli kaikin puolin kiva päivä!

Iltapäivällä kävelin sitten Imirin kanssa toiselle puolen koskia ystävien luokse. Hyvä reilu tunnin lenkkihän siitä tulee. Siellä vietin sitten iltaa ja mukavaahan sielläkin oli. Autokyydin kyllä otin takaisin kotiin. En jaksanut enää kävellä illan ratoksi kotiin. Sunnuntai menikin sitten ihan rauhaksiin kotona, tai no kävin mä sentään kaupassa. :D Takaisin tänne Lehtimäelle lähdin onneksi ajoissa, keli ei todellakaan ollut mukava. Kurusta Virroille ei oltu edes tietä aurattu! Siinä meinasi välillä mennä vähän pasmat sekaisin, kun lumi vaan raapii auton pohjaa ja toivot että pysyt urissa.. Onneksi sentään muut tiet oli ihan hyvin auratut.

Tässä kuva Kárista ja Jossusta. :D Hieno pari!

Mutta niin otsikkoon palatakseni. Tämä viikko on ollut niin helppo! Kukaan ei vedä lenkeillä. (tarttis varmaan opettaa Kárikin oleen vetämättä). Imir on niin rauhallinen ja helppo! No tänään tuli sitten Kári takaisin kotiin. Töiden jälkeen tosin, joten mulla oli aamulla vielä laatu aikaa Imriin kanssa. Mutta voi kun noi olivat onnessaan kun taas näkivät! Hirveetä rumbaa ja matot rullalle ja mölinää. <3 Ihanat pojat. Nyt sitten jännittävät neljä viikkoa, että saa tietää tuliko narttu kantavaksi vai ei. Toivon kyllä että tuli. :) Olisihan se ihanaa kun keväälle syntyisi pikku Káreja! Tosin jos jotain syntyy niin punaisia ne on, narttu kun ei kanna mustaa. Jaa mikä narttu? No Aitiorannan Jodis Josefina se nyt sitten on.