Kylläpä aika jotenkin menee vauhdilla. :) Viime viikonlopun Imir tosiaan vietti hoidossa Valkeakoskella ja ilmeisesti kaikki meni hienosti koska ei ole perästä kuulunut. Isä sitten toi Imirin maanantaina mulle tänne Turkuun. On kyllä onni että Imir matkustaa niin hienosti junassa, autossa tai varmaan missä vaan, että voi hyvin matkustaa lähes kenen kanssa vaan ilman ongelmaa. Lupaa hyvää tällainen ensi kevättä varten, kun voi olla että silloin on suuntana Tallinna. Tai no melko varmastikin on. Imir kuitenkin palautui kotiin ja varsin väsyneenä tuli taas. Kuten aina. :) Maanantai menikin siis lähinnä lepäillessä ja hieman lampaan kylkeä syöden.
Tiistaina piti sitten taas tehdä asioita, jotta ei tarvi koko ajan sisällä olla koiran katseen vanki. Imirillä on sellainen tapa, että kun jotain tarttis sen mielestä tehdä niin se alkaa sellaisen todella intensiivisen tuijotuksen, jota saattaa välillä korostaa pienellä puhinalla. No tiistaina onneksi oli tekemistä, me mentiin tallille. Tosin Imirille talli oli aivan uusi, kun sain tuossa uuden ratsutettavan, oikein kivan nuoren ponin. Alkuun Imir oli vähän hämmennyksissä, että missä ihmeessä ollaan ja miksi Ike ei oo täällä. Rauhoittui kuitenkin pian. Hienosti kuitenkin jaksoi boksista haukkua, kun lähdin ratsastamaan. Ja joutui raukka sinne vielä kahteen kertaan, kun tällä kertaa ratsastettavia oli kaksi. Onneksi välillä sai tavata myös paikan omistajan kaksi narttukoiraa ja kivaahan noilla tuntui olevan. Hieman vielä tallitöitä päälle ja sitten väsyneen koiran kanssa kohti kotia. Kotona sitten iskin käteni vahingossa seinään ja aijai! Siitä asti onkin oikea käsi ollut enemmän tai vähemmän kipeä... lääkäri käski, että jos kerran aion koiraani ulkoiluttaa saan pitää sitä vain vasemmassa kädessä.. Ei mikään helppo juttu oikeakätiselle ihmiselle tällainen vasemmankäden valta-aika.
Keskiviikko menikin sitten puistoillessa, koska yritin välttää sitä oikean käden käyttöä edes vahingossa. Päivällä mentiin siis puistoon leikkireeneihin, jotka sujuikin ihan hyvin, muutamaa yli-innostus kohtausta lukuunottamatta. Alkaa pikkuhiljaa oppia hienosti tuon hitaasti käskyn, ainakin näin ilman lampaita. Illalla mentiin sitten koirakavereita moikkaamaan puistoon ja siellä olikin ihana uusi juoksuttaja leikattu uros. Se oli sekoitus jotain vinttikoiraa ja staffia. :) Aikamoinen menijä. Ja Imir juoksi perässä kuin transsissa. Onneksi, koska tosiaan tuo lenkkeily jäi aika vähälle, ettei vaan vahingossa satu.
Torstaina oli ihana aamu, joten käytiin aika pitkällä aamulenkillä, kun käsikin tuntui ihan ok:lta. Päivä lepäiltiin, koska iltapäivällä mentiin sitten lampaiden luo. Ohjaamassa oli tällä kertaa sijainen, joka ei ollut ikinä issikkaa nähnytkään. :D Aikamoinen yllätys taisi olla islantilaisen omaperäinen käytös tuollaiselle kelpieihmiselle. Harjoiteltiin aika vaikeita juttuja: oikeaa ja vasenta kiertämistä. Toisaalta onneksi näin, koska ohjaajalla oli Imir liinassa ja mä vaan ohjasin kepillä ja komennoilla. Aluksi oli aika railakasta ja Imir ei oikein keskittynyt, mutta toisen osion lopussa se yht´äkkiä teki aivan täydellisen kaaren vasempaan hienon hitaan ajon mua kohti. Olin aivan ällistynyt. Pieni tauko onnistumisen kunniaksi ja sen jälkeen uudelleen. Nyt alkoi sujua. Imir alkoi kuunnella, no melkein koko ajan ja varsinkin kaarteet oikealle ja hitaasti ajo sieltä sujuivat tosi hienosti! Vasemmalle kaarteessa oli aina jotain ihanaa siellä toisessa päässä laidunta ja sitten saikin huudella aika railakkaasti että hei täällä minä ja lampaat. :D Mutta hei tääkin alkoi sujua! Ja mikä hienointa se alkoi kuunnella mua myös lampaiden yli. Jotain auktoriteetin parannusta on siis tapahtunut. Käteni kuitenkin hieman kärsi sauvan käyttelystä, joten nyt täytyy varmaan ottaa taas rauhassa.
Niin ja meillä on karvanlähtö.. melkoinen.. siksi elän kodissa, joka on täynnä karvoja, niitä saattaa tulla vastaan jopa jääkaapista? En ollenkaan tajua miten...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti