Perjantaina käytiin päivällä pitkästä aikaa oikein kunnolla lelureenaamassa, sillä ihan lempilelulla. Hirmu hauskaa tuntui olevan ja ei meinannut ollenkaan päästää ensin irti lelusta. Komennot meni hetkeksi ihan kuuroille korville. No sellaista se on ja loppua kohden parani upeasti. Maassakin maltettiin pysyä, kunnes pääsin kokonaan kävelemään ympäri. Iltapäivällä lähdettiin sitten Valkeakoskelle ja junassa olikin paljon ihmisiä ja koiria. Onneksi myös yksi tuttu ja sen koira niin oli juttuseuraa. Junassa oli myös tyttö, jolla oli puolivuotias kissa, jolla vissiin oli vähän tylsää. Se sitten kuljeskeli siellä kissa sylissä ja kysyi voiko meidän lähelle hetkeksi istua. Niin harmittaa kun ei ollut kamera hollilla, kun Imir meni haistaan kissaa ja sitten ne oli varmaan pari minuuttia aivan nenät kiinni toisissaan! Aivan mielettömän söpöä. Mutta ei tietenkää ollut sitä kameraa..huoh..
Lauantaina aamusta lähdettiin taas junailemaan, nyt kohti Helsinkiä. Asemalla tavattiin mun kaveri Anna ja sitten vaan kohti messaria. Ilma oli ihana ja en huomannut messarissakaan mitään hirveää tungosta, kuten pelkäsin. Verrattuna Jyväskylään täällähän oli tilaa vaikka kuinka. Imir otti taas olen näytillä asenteen ja käyttäytyi mitä kauneimmin. Toki koko ajan piti olla varuillaan, jos vaikka jotain mielenkiintoista sattuisi. Kehässä Imir oli vaikka kuinka hienosti ja vain kerran yritti edes istua. :D No arvostelu oli suoraan sanottuna hieman pettymys ja varsinkin kun en oikein tiedä mistä johtui. EH siis tuli, eli ei nyt niin huonosti mennyt, mutta olisi kiva kun olisi joku selkeä syy miksi ei sitä ERI:ä saatu. Ehkä se oli sitten ne vaaleat silmät... No kiva kokemus ja täytyy sanoa, että koska käyttäytyi niin hienosti niin ei voi sanoa, kuin että oli hyvä reissu.
Kotimatkalla junassa oli virosta tuotu pelastus hieman Imiriä isompi narttu ja hänkin kovin arka. Mutta ei mennyt kun ihan hetki kun vetivät sikeitä aivan toistensa kupeessa. Nartun tassu oli siis Imirin tassun päällä. :) Ja taas oli hymyilevää omistajaa. Ne oli jo olleet huolissaan arkuudesta, mutta nyt näkivät, että tuleehan se juttuun ainakin joidenkin kanssa. Kun kovasti siis haluaisivat toisen koiran myös. Nyt saivat uutta pontta että sehän voisikin toimia. :) Mun oma pikku sosiaalistaja. No Toijalassa ojensin Imirin äidille, koska se meni sinne taas mun yövuoroja karkuun hoitoon ja itse jatkoin Turkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti