Hakua ja messari

Nyt vihdoin oli taas torstaina haku-kurssia taas niin että mekin päästiin mukaan. Ilmakin oli ihan ok, ei satanut, mutta tuuli kyllä ihan hirveästi. Imirkin oli sopivasti saanut energian takaisin ja kaikki oli hyvin, niin viitsittiin lähteä. Tälläkin erää lämmittely rinki meni oikein hienosti. Kaikki maalimiehet kasassa ja sitten alettiin uudenlainen harjoitus, jossa yksi ihminen meni metsään ja sitten mentiin Imir narussa suht lähelle ja kun oli varma, että joku haju ja vainu sillä on niin päästetään se irti. Eka kerralla Imirillä ei vissiin vielä ollu täyttä vainua, kun teki pienen kierroksen. Seuraavalla kerralla kouluttaja tuli mukaan ja kun se sanoi, että nyt on vainu niin niinhän sillä selkeästi oli ja suorinta tietä painoi maalimiehen luo. :) Kolmas ja viimeinenkin kerta meni todella hyvin ja taas löydettiin maalimies. Harjoitukset oli tosi pitkät tällä erää, oltiin metsässä kaksi tuntia. No kotona oli hyvinkin väsynyt hauva.



Perjantaina käytiin päivällä pitkästä aikaa oikein kunnolla lelureenaamassa, sillä ihan lempilelulla. Hirmu hauskaa tuntui olevan ja ei meinannut ollenkaan päästää ensin irti lelusta. Komennot meni hetkeksi ihan kuuroille korville. No sellaista se on ja loppua kohden parani upeasti. Maassakin maltettiin pysyä, kunnes pääsin kokonaan kävelemään ympäri. Iltapäivällä lähdettiin sitten Valkeakoskelle ja junassa olikin paljon ihmisiä ja koiria. Onneksi myös yksi tuttu ja sen koira niin oli juttuseuraa. Junassa oli myös tyttö, jolla oli puolivuotias kissa, jolla vissiin oli vähän tylsää. Se sitten kuljeskeli siellä kissa sylissä ja kysyi voiko meidän lähelle hetkeksi istua. Niin harmittaa kun ei ollut kamera hollilla, kun Imir meni haistaan kissaa ja sitten ne oli varmaan pari minuuttia aivan nenät kiinni toisissaan! Aivan mielettömän söpöä. Mutta ei tietenkää ollut sitä kameraa..huoh..

Lauantaina aamusta lähdettiin taas junailemaan, nyt kohti Helsinkiä. Asemalla tavattiin mun kaveri Anna ja sitten vaan kohti messaria. Ilma oli ihana ja en huomannut messarissakaan mitään hirveää tungosta, kuten pelkäsin. Verrattuna Jyväskylään täällähän oli tilaa vaikka kuinka. Imir otti taas olen näytillä asenteen ja käyttäytyi mitä kauneimmin. Toki koko ajan piti olla varuillaan, jos vaikka jotain mielenkiintoista sattuisi. Kehässä Imir oli vaikka kuinka hienosti ja vain kerran yritti edes istua. :D No arvostelu oli suoraan sanottuna hieman pettymys ja varsinkin kun en oikein tiedä mistä johtui. EH siis tuli, eli ei nyt niin huonosti mennyt, mutta olisi kiva kun olisi joku selkeä syy miksi ei sitä ERI:ä saatu. Ehkä se oli sitten ne vaaleat silmät... No kiva kokemus ja täytyy sanoa, että koska käyttäytyi niin hienosti niin ei voi sanoa, kuin että oli hyvä reissu.

Kotimatkalla junassa oli virosta tuotu pelastus hieman Imiriä isompi narttu ja hänkin kovin arka. Mutta ei mennyt kun ihan hetki kun vetivät sikeitä aivan toistensa kupeessa. Nartun tassu oli siis Imirin tassun päällä. :) Ja taas oli hymyilevää omistajaa. Ne oli jo olleet huolissaan arkuudesta, mutta nyt näkivät, että tuleehan se juttuun ainakin joidenkin kanssa. Kun kovasti siis haluaisivat toisen koiran myös. Nyt saivat uutta pontta että sehän voisikin toimia. :) Mun oma pikku sosiaalistaja. No Toijalassa ojensin Imirin äidille, koska se meni sinne taas mun yövuoroja karkuun hoitoon ja itse jatkoin Turkuun.