ääni? Mikä ääni?

Jouluhan meni oikein rattoisasti. Aamulla vein Imirin lyhyelle lenkille ja sitten lähdinkin jo serkkuni luo aamupuurolle. Imir sai jäädä kotiin odottelemaan äitiä ja kauaahan ei senkään tarvinnut odotella, kun äiti sen haki ja vei sitten oikein kunnon lenkille. Ensimmäiselle muutamaan päivään. Joulurauhan julistusta käytiin kuuntelemassa, kuten aina, jonka jälkeen matka jatkui kohti tätini kotia. Jouluaatto oli tänä vuonna aika hektinen, kun paikalla oli kolme serkkuani, joista kahdella on lapsia. Ja kun lapset on vielä pieniä (1-5v.) niin aikamoista härdelliä oli. Ja tietenkin mukana myös tuo yksi karvalapsi.

No ei Imiristä sinällään ole mitään ongelmaa, koska on tosi rauhallinen ja kiltti lapsille. Ja onneksi ei sen mielestä noita tarvitse edes paimentaa, koska ovat kai vielä liian pieniä. Joulupukille piti vähän puhahdella nurkasta, mutta luulen sen johtuvan lähinnä siitä, että pukkia ei saanut mennä moikkaamaan. :) Muuten tuo olikin tosi nätisti koko ajan. Ja sai lahjojakin. Yleensä tuo ei saa pehmoeläimiä, koska ovat niin lyhytaikaista hupia, mutta nyt sai ja oikein kolmin kappalein. Sen lisäksi sai uuden narulelun mun kummitädiltä ja mä sain sellaisen kirjan missä on reseptejä koirille. Että kokkausintoa odotellessa. Taisi kuitenkin olla vähän liikaa vahdittavaa ja katsottavaa, koska pehmot oli ehjiä vielä, kun äiti ja isä illalla lähti kohti koskia. Imir siis lähti mukaan. Mä ja mun veljet jäätiin vielä turkuun yöksi ja ajeltiin sitten joulupäivänä Valkeakoskelle.

Joulupäivä oli varsin rauhallinen, onneksi. Sai ottaa päikkärit kaikessa rauhassa ja Imirkin sai kunnon lenkitystä ja tietysti leikitystä. Pehmot oli edelleen kasassa. No ensimmäisen sai kyllä rikki joulupäivänä. Tapanina menin sitten kaverini luo ja suostuttelin äidin kävelemään Imirin sinne. Voi äitiä ja isää, kun aamullahan satoi ja olivat sitten aivan märkiä, kun pääsivät perille. Onneksi pääsivät siitä sitten autolla kotiin ja vaihtamaan vaatteet. Mulla edelleen flunssa päällä, joten tuo kävely ei oikein istu mulle. Mutta Imir oli saanut kunnon lenkin ja oli tietenkin aivan onnessaan, kun oli taas kaikkia tuttuja. Täälläkin sai lahjan, ihanan naudannilkan. Iltapäivästä menin takaisin kotiin ja ilta menikin oikein rauhallisesti äidin ja isän kanssa pelaillen.

Tiistaina kävin itse pankissa ja yritin hakea jouluruoka ähkyyn helpotusta kiinalaisesta ruuasta, mutta Valkeakosken kiinalainen oli kiinni! Olivat kuulemma lomalla... Eli kinkkuleipää vaan naamariin..No päivä meni mulla kyllä vähän sumussa, lähinnä nukkuen. Onneksi oli nätti päivä, niin isähän kävi Imirin kanssa about joka toinen tunti ulkona. Illalla sain sitten isoveljen kaverilta kyydin Turkuun, mikä oli kyllä tosi kiva, koska junathan ei tuon pienen myräkän jälkeen Toijalasta Turkuun kulkeneet. Olisi siis muuten pitänyt ahtautua bussiin, mikä ei koiran kanssa kyllä ole kovin ideaalia. Hyvä siis näin. Nyt vaan odottelen, että tää saamarin yskä vielä loppuu niin jos sitten olisi vihdoin ohi tämäkin flunssa.

Kuvissa ensin Imir ja mun veli sitten Imir ja joulunalle ja viimeisessä Imir meillä Valkeakoskella kuusen kanssa.