Näin se joulu vaan pikkuhiljaa lähenee, vielä kun tulis lunta niin pääsis paremmin tunnelmaan... Imir oli niin innoissaan silloin kun lunta oli ja nytkin vielä jos jossain on jämiä jäljellä niin menis mielellään niihin pyörimään. No mutta tällaista tämä on täällä etelässä. Saa nähdä päästäänkö ollenkaan tänä talvena hiihtämään. Tuskin ainakaan tuohon aurajoen jäälle. No mutta kuulumisiin. Eli keskiviikkona oli sitten lelureenien aika. Menin puistoon aamupäivällä, jotta siellä ei olisi muita. Aseena mulla oli Imirin lempilelu. Alku meni taas aikamoiseksi hörinäksi. Tuo lelu saa päälle aikamoiset kierrokset. :) No pikkuhiljaa alkoi sujua. Lähinnä reenattiin tuota maassa oloa, kun mä kierrän sen. Alkaa jo kivasti toimia. Samaten reenattiin käskyä eteen. Se toimii osittain. Tulee siis eteen, mutta kun istuu niin istuu joko hienosti suoraan tai sitten toosi vinoon. Lelun kanssa tää on vähän haasteellista, koska korjaaminen ja suoristaminen on aika haastavaa. Totesin siis, että tätä reenataan nyt vain namilla, kun lelusta kiihtyy niin. Ulkoilun jälkeen kutsui sitten viimeiset syksyn luennot ja yksi tentti. Tentin jälkeen ehdin vielä osin valoisalla melkoisen pitkälle lenkille, joten ilta menikin varsin rauhassa.
Torstai aamuna tuo herätti mut jo varttia yli seitsemän? En tiedä missä maailmassa tuo eli, kun yleensä herätys on kahdeksalta. No ylös vaan ja lenkille mentiin. Koska aamulla ei satanut päätinkin tehdä pitkän lenkin heti. Tästä johtuen aamulenkistä tulikin varsin pitkä noin kaksi tuntia. Koko lenkin odottelin, että koskahan tulee valoisaa. Eipä liiemmin tullut.
Pimeys muuttui hämäräksi ja thats it... Voi Suomi.. Vaikka luennot jo loppuikin, niin opiskella täytyy, joten eikun suunnaksi kirjasto ja vuosien 1985 ja 1986 Koiramme-lehdet. Ihan mielenkiintoista niitä on käydä läpi, mutta kun on käynyt läpi 30 vuotta niin rupee hieman tympiin.. No onneksi seuraavaksi pääsi käymään tallilla.Illalla meillä oli sitten vielä viimeiset haku reenit tänä vuonna. Meitä oli tosi vähän vain minä ja yksi toinen. Aloitimme harjoittelemaan ilmaisua, joka yllätys yllätys, on Imirillä haukku. Oli aika jännää yrittää saada haukkua aikaiseksi ja palkita siitä. Imirin mielestä tää oli ihan paras harjoite ikinä. :) Saatiin tosin tiukat ohjeet, että tätä saa harjoitella vain ja ainoastaan metsässä, jotta ei luule haukkua yleisesti hyväksyttäväksi. Ihan hyvä ohje varmasti. Että ei kun metsään ja kilokaupalla nannaa mukaan. Toki tehtiin myös muutama ilmavainu haku, mutta ne oli tosi haastavia, koska tuolloin ei tuullut juuri lainkaan. No kolme hakua otettiin, joista eka meni hyvin, toka ihan ok ja kolmas oli ehkä liian vaikea tai sitten Imir vaan oli liian väsynyt. No löysi se maalimiehen tuolloinkin, mutta aika lähelle jouduttiin meneen. Mutta taas pontsit koiralle, joka muiden (jälkikurssilaiste) koirien haukunnasta ja läheisyydestä huolimatta tuli aina kutsusta luo. Tiedä nyt sit tässä onko tuo melko luotettava tulija vai ei todellakaan luotettava tulija. Pöh.
Perjantaina lähdettiin heti aamusta kohti Laustetta ja serkkuani ja kummipoikaani. Tälläkertaa kesti melko kauan kävellä sinne, lähes kaksi tuntia. Voinee johtua siitä, että kenkäni hiersivät... No siellä Imir taas osoitti olevansa mitä hienoin koira. Lapset sai koskea, jopa tassuihin ja niitä kiltisti nuoltiin ja haisteltiin. Laitan tähän kuvia mukaan.
Oli oikein nätisti, niinkuin aina kun ollaan oltu lasten kanssa. En nyt vahtimatta jättäisi, mutta toisaalta en hiukkaakaan pelkää, että tuo purisi. No kotimatka tehtiin bussilla, hiertymästä johtuen. Tämä olikin aika jännää. Bussilla ei oo ikinä menty vain junalla. Hyvin matka kyllä meni, vaikka vähän oli ongelmia ymmärtää, miksi osa jää pois kyydistä ennen meitä. Pientä puhinaa ilmassa siis. Onneksi matka oli varsin väsyttävä, eikä tuo illallakaan tuntunut kaipaavan kuin pientä lenkkiä. Toki iltapäivällä sai jo esimakua joulusta, kun toin Imirille aivan ihanan puolitetun ydinluun. Sitä kelpasi mussuttaa ja tietenkin vain matolla.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti