Vinkuintiaani

Keskiviikko oli kiva päivä! Aamusta mentiin ensin sen toisen islantilaisen kanssa reenaamaan ja se meni oikein mukavasti, mitä nyt multa loppui nannat ihan liian aikaisin kesken. Mahdankohan antaa vähän turhan tiuhaan? Tällä kertaa Imirkin aina välillä osoitti osaavansa pitää ääntää, tosin kyllä yksittäisiä haukahduksia olivat ja ei kyllä tainnut kertaakaan osoittaa niitä sille toiselle. Enemmänkin mulle, että tänne sitä nannaa! Ja muutaman kerran piti vähän kommentoida muita tiellä kulkevia koiria. Mutta hyvin käyttäytyi ja niin musta myös tuo toinen. Seisomaan nousua on siellä selkeästi harjoiteltu ja nyt oli hienosti hiljaa myös kun omistaja seisoi. Nyt tehtiin myös vierekkäin kävelyä ja se sujui pääasiassa hienosti. Taisi yksi haukkukierros tulla, mutta pääasiassa meni hienosti. Ja ilmakin oli todella hieno! Aurinko melkein paistoi, ei satanut ja ehkä joku 1 aste lämmintä. Aivan upeaa siis.

Illalla mentiin sitten puistoon hieman leikkimään pallolla, koska oltiin vähän myöhässä, eikä muita ollut enää siellä. Tosin varmaan hyväkin niin, koska nenäpunkkilääke ei ole yskimistä lopettanut ja perjantaina oli sitten aika lääkäriin. Torstaina kuitenkin vietin ihan normaalia päivää ja ajattelin että olen jo toipunut tarpeeksi ja voin lähteä pidemmälle lenkille... En ollut.. Tai no lenkin jaksoin ihan jees, mutta sen jälkeen oli olo kuin kuolleella. Ja sitten kävin vielä tallilla niin voi varmaan kuvitella, että olin aivan raato illalla. Mun pari kaveria kävi täällä illalla, mutta lähinnä me vain katseltiin telkkaa, koska en jaksanut mitään muuta. :)

Tänään (eli perjantaina) mentiin sitten yhdeksitoista eläinlääkäriin ja siellä Imirille rauhoittavat peppuun ja sitten sain lähteä pois ja koiran saisi kuulemma siinä kahden maissa. Kävin siis hoitamassa erinäisiä asioita, kuten postissa ja hankkimassa uuden paistinpannun. Niin ja tietenkin Ikeassa syömässä, kun on siinä ell. vieressä. Puoli kaksi olin sitten imiriä noutamassa. Diagnoosina on nyt sitten nielurisojen tulehdus ja viikon antibiootti kuuri. Halpaa hupia tuo ell. käynti nyt meni vain parisataa ja viimeksireilu 80.. Noo onneksi on vakuutus. Niin ja tietenkin lepoa koiralle ja muuta sellaista. Muuten ihan jees, mutta en usko että Imir tietää olevansa millään lailla kipeä, koska siitä hetkestä kun rauhoittavien vaikutus lakkasi on täällä ollut jatkuva ininä päällä... Paitsi kun ollaan ulkona tai leikitään. Mutta kun ei saisi leikkiä ja lenkkien tulee olla lyhyitä. Eli nyt joku kiva koirakuiskaaja kertomaan tuolle mun vinkujalle, että se on kipeä ja sen pitää levätä..

Ekassa kuvassa Imirin uusi joululahja narulelu, jota siis on mulle koko illan tarjonnut ja toisessa nuo hienot klippaukset mitä lääkäri tänään teki. Toivottavasti on saanut jotain karvaa takaisin Turun näyttelyyn mennessä. :)