joulunodotusta

Mitäs tässä nyt sitten? Tiistaina lähdin mukavasti suoraan töistä (aamulla siis), seitsemän junalla kohti Valkeakoskea ja partiojuttuja. Sen lisäksi tietenkin lähdi hakemaan Imiriä kotiin. Hieman ehkä tiistaina tuo väsymys painoi vielä yövuoroista, mutta jaksoin sentään jotain tehdä. Imir oli oikein taas riemuissaan, kuten aina, kun tulinkin kotiin. Äiti oli sen kanssa käynyt sellaisella ihan "pienellä" lenkillä oman tätinsä luo. Sinne on sellanen reilu 10km matkaa. Ja metsän läpi tietenkin, joten toinen oli saanut painaa vapaanakin. Ja myös äitini tädin kodin takaisella pellolla oli kuulemma painanut menemään kuin viitapiru. Toki sitten oli ollut kuulemma maanantai illan melkoisen uninen kotona. :)

Keskiviikkona tultiin äidin kyydillä takaisin Turkuun, mutta juurikaan mitään ei kyllä tehty. Pääasiassa, koska olin itse todella väsynyt. Toki nyt käytiin lenkeillä ja vähän leikkimässä, mutta siihen se sitten jäi. No joo käveltiin me sentään mun veljen luo tuosta kaupungin läpi, tai minä liukastelin ja toinen katseli mua ihmeissää, että mikä sua vaivaa. Että tuli sentään tuollaista kaupunkihäiriö reeniä hieman. Torstaina mun piti välillä käydä vähän luennollakin sekä kirjastossa. Graduhan ei meinaan ikinä valmistu, jollei jotain lähteitäkin ole... Näin ollen oltiin aamulla melkoisen pitkällä lenkillä ja sitten kotiin tulon jälkeen mentiin sitten koirapuistoon. vähän mietin mahtaako siellä ketään olla, mutta onneksi oli. Ja mikäs sen ihanampaa kuin että siellä on narttu joka juoksee ja nauttii litasta. Kyllä kuulkaa painoi Imirkin menemään niin kovaa kun kituista lähti. Vähän tuntui harmittavan, että tyttö oli paljon nopeampi.

Perjantai meniki sitten kärvistellessä oikein kunnon räntäsateessa. Vähän kävin yrittämässä tehdä lelureeniä, mutta tällä erää Imiristä oli paljon kivampaa tuhota mukana ollut tennispallo. Eipä tainnut mennä kun vartti, niin ei ollut enää pallosta mitään jäljellä ja näin ollen sai lelureenin sitten unohtaa... No olipahan koiralla kivaa. Illaksi menin töihin ja Imir sai seuraa serkkuni miehestä, joka säätä uhmaten oli vienyt toisen tunnin lenkille. Onneksi on tällaisia koirarakkaita sukulaisia, joilta saa apua. :)Lauantaina jouduin sitten menemään pariksi tunniksi töihin aamulla, mutta onneksi ehdittiin kuitenkin yhtesilenkille mukaan yhdeltä. Meitä oli joku ehkä seitsemän ihmistä ja sitten jotain kymmenisen koiraa. Yleensä en päästä Imiriä tuolla irti ihan vaan varmuuden vuoksi, eikä nytkään olis pitänyt. Ensin juoksi kivasti muiden kanssa ja sitten näki jotain metikössä, jossa sitten yksikseen juoksenteli ihan korvat hukassa varmaan joku viis minuuttia. Sitten alkoikin taas muut kiinnostaa ja toinen korvaton viisiminuuttinen meni sitten muiden perässä huiteluun. Kyllä suoraan sanottuna vi*****. Varsinkin kun nyt on taas mennyt viime kerrat luoksetulo tosi hienosti. No sitten tuo käänsi korvat päälle naks ja tuli kuin kello mun eteen ja istui... Ihme hurtta. No en sitten enää uskaltanut päästää irti, joten joutui riutumaan remmissä vaikka muut sai juoksennella. Se ilo tuosta säästä että juuri ketään ei tullu vastaan missään.

Ja koska tuollaisessa reilun tunnin mittaisessa leikkilenkissä ei ole tarpeeksi, niin päätin ottaa tuon vielä tallille mukaan. Tallilla kaikki sujuikin kuin tanssi. Tehtiin yhteinen 40min kävelylenkki heppasen kanssa ja sitten tietty muut tarvittavat hoitotoimet. Se on hienoa, että tallilla tuo osaa jäädä seinään kiinni aivan hipihiljaa odottamaan, vaikka kuljeskelenki ympäri tallia. En tiedä mahtaako Iken seura olla riittävä, ei tunne oloaan yksinäiseksi. No tallilta poislähtö ei sujunut ihan yhtä hyvin. Imir olisi jäänyt mieluummin sinne. Siihen se pisti maate keskelle tallin käytävää, eikä olisi millään siitä noussut. Vähän haastavaa yrittää sitä sitten siitä repiä mukaan... Lopulta päästiin autoon ja matka kohti kotia olikin kovin hiljainen vain pehmeää tuhinaa kuului takapenkiltä. Ja samaa tuhinaa saakin varmaan kuunnella koko illan täällä kotona. :) Vielä kun tulisi lunta niin kaikki olisi taas täydellistä.
Kuvassa muistoja viime talvelta, silloin kun oli lunta ja pakkasta.