Ihan sairaan ihana lauantai!

Lauantaina olikin tiedossa jotain spesiaalia, meinaan islislenkki Hervannassa ja tiesin että paljon tulee sinne sakkia. Aamulla käytiin ihan pikapissalla, kun kuitenkin suht pian piti lähteä kohti Hervantaa. Otin melkoisen reilusti tota matka-aikaa ja olinkin perillä jo 10.10, kun lenkin piti alkaa 10.30. Muggurin omistaja oli kyllä jo paikalla ja mun kanssa samaan aikaan saapuivat päiväkotikoirat Jyväskylästä. Voi miten suloisen pikkuinen se toinen niistä olikaan! Ja ihanan reipas se toinen. Varmasti ovat mitä parhaita päiväkodin asukkeja. Hieman kyllä jännittivät vissiin tilannetta, koska jonkinlaista haukkumista oli havaittavissa. No oikeastaan jokaisessa saapuvassa koirassa. Pian tulikin muutama koira Salosta ja tuttu Odinkin Turusta. Sitten vielä muutama muukin tuli paikalle, myös näiden pentusten oikein komea isä! Narttujakin oli muutama paikalla, noiden pentusten lisäksi. Yhteensä meitä sitten lähti lenkille 13 koiraa ja 15 ihmistä.

 koiruudet meinas lähteä väärälle polulle, onneksi oli johtaja näyttämässä tietä

 Hyvä että vähän vaivautuivat Imiriä väistään nää nuoret..

 alkulenkistä vielä remmissä

ja sitten muut pääsikin jo meneen. :)

Lenkki oli aivan ihana, suurimman osan kuljettiin metsässä polulla ja 10 näistä koirista oli irti! Isot urokset oli kiinni, jottei vaan tuu mitään. Kárilla ja Muggurilla oli kyllä melkoiset leikit ja välillä Kária sai vähän komentaa kun istuskeli ikätoverin päällä. Onneksi se tottelee hyvin, niin minua kuin muitakin ärähtäjiä. Melkoista menoa oli kyllä kun 10 islistä pyöri jaloissa, niitä tuli kokoajan jostain, edestä, sivulta tai takaa. Aivan ihanaa!! Kaksi kertaa tuli polulla muitakin, kerran meni pyörä takaa ohi ja kerran kaksi pyörää edestä. Mua ei sais ikinä ikinä pyöräilemään kyllä tonne!! Mutta hyvin ne ohituksetkin meni, kaikki sai koiransa pois polulta ja pyörät sai mennä menojaan. Lenkki kesti noin 1½tuntia ja sitten tietty vähän kuvia ja sitten vein vielä Odinin omistajineen Tampereelle. Yhteensä reissuun meni lähes 4 tuntia. Voi hyvät hyssykät. Mutta kyllä olivat koirat sitten ihan valmista kamaa. Nukkuivat, koko illan. Kävin kaksi kertaa ne pissattamassa ja Imir veti jarrut pohjaan molemmilla lenkeillä heti kun oli saanut tarpeensa tehtyä. Raukka joutui sitten roikkuun mukana kunnes Kárikin sai asiansa hoidettua.

 välillä syntyi kunnon kasoja

 hajut vei mennessään, tuohon tais kusasta jokainen uros

 ei aina ollu helppoa päästä itekään eteenpäin. :D

villahousut

Imir on olllut vielä tänäänkin (su) melko poikki. Kävelin porukoille, kun menin syömään ja saunaan. Isoveli oli siellä ja tultiin käymään tässä mulla että sain lisää lamppuja kattoon. Mä oon sellainen valon tarvitsija ja nyt mulla alkaa olla ihan kivasti valoa. Sain myös sen kamalan verhohirvityksen pois tuosta ja nyt vaan pitäis laittaa omat tilalle. Samalla sain imuroitua ja vietyä roskatkin ilman karvaisia häiriötekijöitä, joten ihan kiva iltapäivä. Sitten takaisin porukoille saunaan. Äiti vei poissut lenkille ja Imirkin oli sentään jaksanut ihan ok, mutta kyllä se nyt on sitten nukkunutkin. Lepolomaa se tarvitsisi ja tarttee sellaista kyllä järkätä jossain välissä ennen maaliskuun kahdetta, koska sillion me mennään avamaan meidän rallytoko uran ensimmäinen avoin luokka... *jännittää*. Niin ja ilmoitin sitten Kárin Lahden näyttelyyn, kun kuitenkin meinaan mennä kokoustamaan. Siinä onkin sille rankat kaksi viikkoa kun ensin on Lahti ja sitten heti seuraavana Tampere. Mutta kyllähän tuo duracel jaksaa hyvin. :D

Torstaina kävin taas äidin tädin pellolla juoksuttamassa noita pölöttimiä. Kári meinas kissahtaa ja muutama kilsa ennen määränpäätä, kun selkeästi tietää mihin mennään. Hirveä ininä ja vinkuna ja autosta oli niin valtava kiire poiskin... No mikäs siinä, koirat irti ja antoi lumihangen tehdä tehtävänsä. Siellä ne möyrivät välillä tosi syvällä ja välillä vähän kantavammalla hangella. Ja haukkua riitti tietenkin vaikka kuinka. Otin videonkin, jossa sitten kumminkin olivat melko hiljaa? En tiedä mikä vahinko niillä kävi. :)

http://www.youtube.com/watch?v=XgN5p9WomB4

tuossa se video. Mulla petti tossa puolessa välissä lumi alta ja tipahdin polvilleen ja sen jälkeen on melko heiluvaa, mutta ihan ok noin ekaksi vähänkään yritetyksi videoksi.

 lumiaurat

lumihaukut

Torstaina oli siis ystävänpäivä ja myöskin mun synttärit. Iltapäivällä meninkin sitten porukoille nauttimaan ruuasta ja pullasta. Kävin saunassa ja päätin jäädä sinne yöksi. Kun äidillä oli perjantaina vapaata ja meidän piti muutenkin mennä tekemään uudet liittymäsopparti puhelimiin. Perjantaina sitten ajeltiinkin ideaparkiin, hoidettiin liittymä jutut ja vähän katseltiin jotain. Mä tarvisin uudet kevyttoppahousut. Mutta en haluis maksaa niistä paljoa.. Hankalaa. Ehkä jossain vaiheessa löydän kelpaavat. Viimeistään ennen ensi talvea. :D

 tulossa ollaan!

Imirin takapää vähän tipahti. :D

Illalla oli sitten agiliitoa. Kári oli ihan huippu! Mentiin kolmea erilaista harjoitusta, joista yhden yritin piirrellä ja laitan sen tähän, mutta en oikein osannut piirtää ja se kyllä näkyy. Mutta ehkä siitä saa jonkun kuvan. Tuo rata oli mulle haastava, kun oli kaikenlaista pyörinää ja takakiertoa ja kaikkea. Kári oli ihan huippu, mutta opin, että jos en sano takakierrossa myös hyppylupaa niin se vaan kiertää koko esteen. Eli ei hyppää jos ei lupaa kuulu. Se on ehkä hyvä juttu? Paitsi jos unohdan antaa lupia. Tuon putken vieressä oli toinen putki, siis ihan vieressä, mutta vain kerran olin itse menossa väärään suuntaan ja Kári valitsi väärän. Muuten se meni aina oikeaan putkeen.

Toisessa harjoituksessa oli vain yksi hyppy ja sitten koira piti lähettää putkeen. En uskonut että tuo lähtisi, mutta niin vaan lähti! Ja siis putken pää oli 1½ metrin päässä vähintään ja koiran piti mennä sinne niin, että lähti takaisin mua kohti. Kun Kári lähti kuin tykinsuusta kohti putkea mä jäädyin ihan täysin ja vaan tuijotin että mitäs tässä nyt oikein tapahtui? Sitten ohjaaja onneksi kiljaisia että namia ja vähän äkkiä! Ja näin pääsin takaisin toimintaan. Toisella kertaa otettiin se niin että ohjaajalla oli putken toisessa päässä lelu, jolla palkata, kun mä olin auttamatta myöhässä... Tarttee vissiin ruveta juoksentelemaan jotenkin.

 vähän poikapainia

nykyiset nukkumajärjestelyt

Kolmas harjoitus oli vaikea, piti tehä kaikenlaista kaarevaa ja persjättöä ja valssia ja lähettää koiraa putkeen. Putkesta tultiin aika ahtaasti esteelle ja ohjaaja sanoikin, että mun tarttee jättää paljon enemmän Kárille tilaa, vaikka se onkin kuulemma nöyrä koira ja tekee just eikä melkein, mutta myöhemmin kun esteen nousee, niin jos jätän noin vähän tilaa hyppää se esteen todennäköisesti väärästä suunnasta. Mutta kyllä oli hyvät reenit! Sitten viimeisenä otettiin pari kertaa puomia. Kári ei pelkää kiivetä puomille tai sieltä alas, mutta se pääliosa on jännä. Tosi jännä. Saatiin se kuitenkin ottaan siellä muutama askel ja sitten ohjaaja sanoi, että jätetään hautuun, koska ei ole noin nuorella mikään kiire ja mieluummin vaan parannetaan sen itsevarmuutta siellä hitaasti ja varmasti kuin rykästään liikaa kerralla. Meitä oli tuolla eilen vain kaksi, joten saatiin aika pitkä reeni. Se oli kivaa! Maaliskuuksi meinaan hankkia sellaisen vapaavuoro kortin, jolla voin sitten mennä reenaan aina kun hallissa on tilaa. Jos vaikka saatais kepit haltuun, kun ne on ihan hyvällä mallilla jo. Ja rengasta pitäis reeniä kanssa. Ja sitten mun tietenkin näitä kuvioita ja sitä hyppyluvan antoa, ettei sen takia sitten radat mee pieleen.

kaverit on niin komeina

No mitäs Imir? Imirin kanssa on otettu jotain rallyjuttuja, mutta johonkin koulutkseen pitäs mennä, koska alan unohtaa ja tehä liian leväperäisesti juttuja. Ja tuohan osaa siis kyllä, minä en vaan osaa enää. Ja sitten viimeistään huhtikuussa yritetään mennä korkkaan se avo luokkakin. Muuten Imir saa ihan riittämiin kaikkea pelkästä Kárin seurasta. Tuntuu välillä että se tarvis lomaa tuosta hulivilistä. :D Viimeksi kun vein pelkän Imirin tutuille hoitoon, oli se nukkunut hoidossaolo ajastaan lähes kaiken. Oli siis siellä 12h. Kaksi kertaa olivat käyneet lenkillä, kerran tunnin ja kerran ½ tuntia. Kaiken muun ajan tuo olikin lähinnä vetänyt sikeitä. Eli olisko silläkin ehkä vähän univelkaa? Kári on niin paljon kuitenkin aktiivisempi elukka.

 Imiristäkin jotain passikuvan henkistä

Tähän voi kaataa ne namit!

Kaikenlaista pyörintää

Ollaan käyty pellolla juoksuttamassa noita ja jäällä ja äiti kävi mettässäkin sunnuntai aamuna ettei olis muita liikkeellä. Hyvin on menny suurinpiirtein. Ja Kári tietty on irti aina kun vaan on rauhallinen paikka. Ja onneksi mun äidillä ja isällä on nyt sitten aidattu takapiha niin saavat sielläkin viettää aikaa välillä. Kári vähän enemmän kuin Imir, kun se osaa siellä olla hiljaa. Töissä en oo tällä viikolla ollu lainkaan, mutta toivottavasti ensi kuussa olisi sitten enemmän, nyt kun vielä tulee Hespaltakin jotain ja maaliskuussakin sitten lopputili, mutta huhtikuussa voi olla vähän tiukkaa, jos ei ole töitä ollut. Mutta eiköhän niitä tästä tule, kun jaksaa kiertää ja hakea. Toijalaan ajattelin tässä hakea luokanopettajan sijaisuutta loppukevääksi. Heti huomenna teen sen hakemuksen. Olishan se kiva jos olis koko loppukevääksi töitä ja jos hyvin käy sais vielä kesätöitäkin. Sitten oliskin vaan syksy auki. :D

                                                                    hiihtoreissu <3

                                                                        posettajat

                                                            SE puri MUA häntään..
Koirat on ollu nätisti. Viikonloppuna ne oli äitillä ja isillä, kun mä olin partioimassa ja vierailemassa kavereilla. Ja kohta mennään taas sinne käymään, että emäntä pääsee saunaan. Käytiin tänään ystävän kanssa lenkillä tuolla järven jäällä ja Imir oli liinassa ja Kári irti ja voi hyvää päivää mitä älämölöä ne piti.. :) No onneksi tähän maailmaan ääntä mahtuu ja mitäs siellä jäällä se ketään kai haittaa. Hauskaa oli. Imir on ihan loppu ja toi ihme elohiirikin veteli pari tuntia sikeitä, nyt se jo tossa odottelee kovin, että mentäis jo, kun lupailin että kohta mennään ulos. "Ulos" on sana jota ei saisi käyttää lainkaan, koska nuo hyvin tietää mitä se tarkoittaa ja näin ollen alkavat odottaa ovella, että mennään sitten jo. Samaten sanat "lenkille" ja "kävelylle" aiheuttavat saman reaktion. Imir osaa monia muitankin sano, joita vahingossa joskus käyttää ja sitten tuo on joko ikkunassa odottamassa että joku tulee tai ovella odottamassa että mennään jo. Imir on myös valtavan mustasukkainen hiihtovaljaistaan. Oikein suuttuu kun ne laitetaan Kárille päälle, ei ole sopivaa sellainen kuulemma. Ajatuksissa onkin ostaa Kárille omat, jotta ei herra hienohelman tartte jakaa omiaan.

                                                                      hankikoira

                                                   ei haittaa vaikka hieman upottaakin

                                                                    yhteislaulu
Kárille oon alkanut opettaa koskettamista, koska lupaili meille agissa, että voitaisiin aloittaa kontaktien harjoittelu. alkuun oli aika nihkeää... ei meinannut millään koskea alustaa. Nyt on jo jotenkin hiffannut, että tätä kun koskee niin namia tulee, mutta ihan alussa ollaan vielä. Luotan siihen että sekin tästä lähtee meneen paremmin kohta. Imirin meinasin ilmoittaa yhteen rallykisaan, mutta tajusin että on islispäivä Iitissä sillion, joten eipä mennäkään. Ehkä huhtikuussa on vielä hallikisoja? Tai Tampereelle sitten aidatulle kentälle jos ei muuta.

                                                           jahtaus on ihan parasta

Kämppä alkaa pikkuhiljaa olla ok kunnossa. Keittiö on jo laitettu, nyt pitäis noi hyllyt vielä järkätä ja noi viimeiset kaksi laatikkoa tyhjentää jonnekin. En kyllä yhtään tiedä minne tuon toisen tyhjennän, mutta kyllähän kai sopu sijaa antaa ja silleen, joten löytänen niillekin jonkun paikan. Silti toivon koko ajan, että tässä ei tarttis kauheen kauaa olla. Mä niin haluun sen pienen takapihan ja muuttaa rivariin. En tykkää tällaisesta kerrostalo elämästä. Vaikka on tässä se hyvä puoli, että tässä kämpässä en oo koko aikaa ihana jäässä. :D Koirilla saattaa jopa välillä olla täällä vähän liian lämmin vaikka mun patteri on tosi pienellä. Pieniä iloja.

                                                    oli vähän lunta niin oli hankala posettaa :D

                                                                Kárin passikuva

Sijaiselämää

Nyt on sitten elettyy sijaiselämää tässä tammikuu kovin intensiivisesti ja viimeiset vuorot Hesburgerillakin on nyt ohi. Nyt eletään sitten epävarmoja aikoja ja katsellaan mitä löytyy. Huhtikuun loppupuolella alkaa sitten kolmen viikon sijaisuus, joka on ihan kiva tieto. Tänään olin töissä ja huomenna menen myös, mutta mitäs sitten, on vähän auki. Kesäksi oon miettinyt josko pitäisi hakea jotain töitä, mutta vielä oon vähän niin ja näin, että haluanko edes.Tai siis haluan, mutta en nyt ihan mitä vain haluisi tehdä. Myymään marjoja? No ei nyt kai sentään. Toimistohommia voisin tehdä, jos saisi jostain. Ehkä haen tehtaaseen tai jotain. Siivoomaankin voisin mennä, sais ainakin tehä pääosin töitä rauhassa. :)

                                                         väsyneitä hiihtokoiria


No joo se näistä jorinoista, mennään koiriin. Koirien kanssa on lähinnä lenkkeilty, niin irti kuin remmissäkin. Mitään kovin kummoista ei oo tehty, vaikka joka päivä oon miettinyt aamulla, että tänään me reenitään sitä ja tätä. Harvemmin on reenitty. Laiska minä. No sen verran sain irti, että ilmoittauduttiin Kárin kanssa agilityyn. Siellä on nyt käyty kaksi kertaa ja Kári on ihan mahtava! Omistaja sen sijaan on aivan hukassa ja kesken. Heiluttelen käsiä kuin viiripää ja sekoitan pienen koirapojan mielen kokonaan. Onneksi on hyvä ohjaaja, joka hienosti näyttää mun virheet ja saa meidän homman toimimaan. Kári on niin huippu, heti kun minä teen kuten kuuluu, niin se tekee asioita kuin pro. Toki onhan sillä nyt vielä opeteltavaa, mutta mun pitäis oppia ensin, jotta voin opettaa sitä. Nyt vaan pientä jännäriä syksyä ajatellen, että kuvautuuhan se terveeksi, jotta voidaan tätä hienoa harrastusta jatkaa.

                                                                    peltohaukkujat

                                                               jonojuoksijat
Imirin kanssa on käyty pari kertaa hiihtämässä, minä kerran ja äiti pari. Mä vain kerran, koska mulla oli nilkka tossa pipinä aika pahastikin ja kävelykin oli ihan työtä ja tuskaa, niin hiihtoa ei oo voinut kuvitellakaan. Kári meni isälle lenkkikaveriksi ja Imir jäi sitten mun kanssa lyllertelemään, kun ei kahden kanssa millään pystynyt sen nilkan kanssa olemaan. Onneksi nyt on taas kunnossa nilkka ja voidaan lenkkeillä. Lenkkeilystä on taas jotenkin tullut ihan kivaa, kun oon löytänyt tästä läheltä ihan kivoja reittejä mitä mennä. SEllaisiakin joissa Kária voi pitää irti.

                                                                     Kári 9kk

                                                      Maailman komein koira Imir <3

Nyt kun ei ole ihan joka päivä töissä, niin täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja pistää Imirin rally-tokon avoin luokka kuntoon. Suurin osa onkin jo kunnossa, mutta kertaus tekis hyvää ja sellainen kunnon intensiivireeni, ainkain siis kolmena päivänä viikossa. :D Yli sen niin Imirillä loppuu mielenkiinto. Kárin kanssa on nyt tavoitteena saada maahanmeno varmaksi ja sitten aloitetaan harjoittelemaan seisomista ja sen jälkeen jääviä. Siis tuon agilityn ohessa. Kárin kanssa kun on vähän sellainen pieni toivo, että vois vaikka tokokentillekin lähteä joskus. Tosin siinä vaiheessa pitää saada sitten seuraamisen edistäminen kuriin. :) Mutta tällaisia tässä. Katsotaan nyt mihin oikeesti päästään.

Miten voikin olla näin kiire?

Tammikuu on ollut kamala ja ihana ja taas kamala. Kun on liikaa kaikkea, ei pysty nauttimaan siitä mitä on. Musta ei ikinä tule ihmistä, joka jaksaa millään ilveellä kahta työtä kerralla. Aivan liian rankkaa kiitos vaan. Reilu kaksi viikkoa kun tekee joka päivä töitä, niin kyllä meinaa olla jo fyysisesti ja henkisesti siinä kunnossa, että ei vain jaksa. Ei sitten mitään. Siinä vaiheessa varmaan voi sanoa, että on oikeasti tosi väsynyt, kun oppilaat kysyy huolissaan ekalla tunnilla, että onko kaikki kunnossa kun näytät niin väsyneeltä... Onneksi ovat mitä ihanin luokka ja heidän kanssaan on kiva työskennellä, vaikka onkin siinä kunnossa, että oikeasti pitäisi nukkua vuorokauden ympäri. Vähintään.

                                                   koko porukka mukana kuvassa

No olen siis ollut töissä, viikot koulussa opena ja viikonloput sitten hesellä. Vielä olisi yhdet vuorot hesellä helmikuussa ja sitten se osa mun elämää on ohi. Haikeaa ja ihanaa. Pelottavaa ja helpottavaa. Mitä jos töitä ei sitten löydykään? Tai siis sellaisia töitä, joita haluaisin tai edes viitsisin tehdä. Enkä mäkään oo nirso. Ikekin on nyt viimeisiä kertoja ratsastettu ja sitä tulee kyllä ikävä. Mieletön hepo, jollaista tuskin ihan heti löydän toista. Sillä on ihana maastoilla, kun ei tartte pelätä mitään ja kuinka monen hepan kanssa voi lähteä turvallisin mielin maastoon taluttelemaan niin, että toisessa kädessä on koira ja toinen koira pyörii siinä irti? Voin kertoa että ei monen, mutta Ike onkin niin hieno. Tai on ainakin mun kanssa. Mulla on siihen hevoseen lähes 100% luotto. Pieniä kolhujahan luottoon aina tulee, mutta pääosin se on kyllä sellainen luottohepo että ei mitään rajaa. Hieno eläin. Ikävä tulee sitäkin.

                                                        Urhoo kiinnosti just tasan tän verran :D

Koiria en oo saanu reenattua siinä määrin kuin olisin halunnut. Harmittaa oikein kun Kárin koulutus on jäänyt ihan hunningolle, vaikka se on fiksu ja sitä on ilo kouluttaa, mutta kun ei vain jaksa sitten millään. No nyt meillä sentään alkaa taas agiliitely, niin onpahan sit jotain. Imir on oma itsensä, mitä ihanin kotikoira ja kyllä tarkoitus olis keväällä mennä se rallytokon alo aloittamaan. Liikkeet osataan ja kun olis hallikisa, niin ei olis mitään pelkoja ja tuskin mitään ongelmiakaan, jos itse vain pysyy tyynenä.

                                                                     puhut sä meille?

Kárin kanssa käytiin Turussa, kun mulla oli töitä ja Kárilla näyttely. Lauantaina 19.1. meillä oli mitä kivoin päivä, kun saatiin kunnon koiratreffit kasaan reenikamun luo. Siellä oli reenikamun pentu, Kári, naapurin Leira ja uudehko tuttavuus Odin. Isliksiä edustamassa siis. Sitten oli bc puolelta Into ja kaverin hoitokoira Urho. Kári oli ihan otettu Urhosta, jota taas ei olisi tuollainen rasittava nuori kiinnostanut lainkaan. Mutta kyllähän siellä oli sitten leikkeiä kaikkien kesken, joidenkin kesken ja pallolla. Oli kyllä ihan parhaita päiviä hetkeen.

                                                                mä vein noiden pallon.

Sunnuntain oli sitten näyttely ja jos joskus on näyttelyssä ollut tehokas tuomari niin tuolla. Kehä oli ihan valtavan ajoissa! Olin laskenu, että kehä ei missään nimessä ala ennen 13.30, jos silloinkaan. Kehä taisi alkaa jo ennen yhtä ja oltiinkohan me Kárin kanssa kehässä joka minuutti... Tehokasta toimintaa, mutta eipähän tarvinnut paljon koiraa seisotella. Kári oli ihan ok, vähän tuppaili istumaan, kun on jäänyt se seisonta reenkin pois... Tulokseksi tuli JUN ERI1, eli ihan hyvin meni. SA:ta lähetään sitten Tampereelta hakeen. ;) Mutta kyllä olin käytökseen taas tosi tyytyväinen, kyllä tuon kanssa vaan kehtaa mennä minne vain, ihan kuin Imirinkin. Hienoja koiria mulla.

                                                isliskasa ja bc:n pallon odotus

Tällä viikolla venäytin vissiin maanantaina jalkani, kun oltiin koirien kanssa jäällä. Tai luulen ainakin, en muista, mutta tiistaina oli jalka pipi ja iltaa kohden yhä kipeämpi. Onneksi sain illaksi ja keskiviikko aamuksi lenkki apua. Ei kestänyt jalka mitään rykimistä tai taipumista.. Keskiviikko iltana oli pakko soittaa äiti lenkittään koirat, kun oli niin kipeä jalka. Lähetin sitten Kárin äidin kanssa isälle hoitoon torstaiksi, koska en olisi millään aamulla selinnyt kahden koiran kanssa pitkästä lenkistä. Imir parka joutui tyytymään suht lyhyeen lenkkiin aamulla ja päivällä pelkkään pissatukseen. Nyt sentään illalla pääsi taas äidin kanssa ihan lenkille. Toivottavasti on huomenna parempi, koskapa alkaa se agility. Sinnehän mennään vaikka miten ontuisin. Mulla on vissiin tulehtunut jänne jalasta. Hoitona olisi lepoa, mutta pakkohan mun on koulussa sillä seistä, ei siellä vaan voi vain istua jossain.. Mutta ehkä se siitä. Onneksi Imirin kanssa on niin rentoa kävellä, että ei jalkakaan niin kärsi. Imir on niin ihana! Paras koira kotioloihin ikinä.

                                                                       jäällä

Kiirettä pitää

Kuten otsikko kertoo, on mulla ollut tässä melkoista pyöritystä koko alku kuu. Koirat on onneksi paljon saaneet olla mun porukoilla ja näin ollen olen vähän edes paremmin ehtinyt juttuja tehdä. 6.1. muutin kamoja Valkeakoskelle melko läjän, vaikka jäihän tännekin vielä, kun muutama viikonloppu tartteis täällä vielä asua. Koskin kämppäkin saatiin asuttavaan kuntoon ja sinne muutettiin koirien kanssa heti. Maanantaina 7.1 aloitinkin sitten kuukauden sijaisuuden yläkoulussa ja lukiossa. Vähän kiireellä tuli, kun viikonloppuna kuitenkin olin vielä Turun päässä töissä. Nyt on eka viikko oppitunteja takana ja muutamaa tuntia lukuunottamatta ne meni varsin hyvin. Toivon todella, että mun ei ikinä koskaan tarvii ruveta vetään yrittäjyyskurssia.... :)

Ja koska vielä ei ole tarpeeksi töitä ollut, niin tokihan menen tänään vielä uudelleen töihin Turussa ja huomenna ja sunnuntaina kans. Sitten maanantaina iloisena ja pirteänä sitten taas tunteja pitään. Voi olla että oon noilla tunneilla hieman tööttööt. Mutta ei se mitään, kyllähän sitä kuulemma nuorena jaksaa painaa. Koirat on jääneet vähän lähinnä lenkkien varaan, kun ei oo oikein aika antanut myöden tehdä muuta. Keskiviikkona sain itseäni niskasta kiinni ja mentiin reenimään. Imir on tosi hyvä osassa juttuja. Eteen ja vierelle tulo on parantunut huimasti, samaten seisomaan jääminen ja siihen nouseminen käskystä ilman käsiapua. Mutta se helkutin seuruu... Kyllä se nyt vähän on parantunut, mutta melkoista haahuilua kyllä edelleen. Mutta ehkä se tästä. Kárin kanssa on panostettu siihen maahanmenoihin ja tänään, kolmen päivän reenin jälkeen se vihdoin meni maahan ilman käsiapua! Olin ihan banaaneina! Nyt sitten pitää vaan yrittää jaksaa hinkkaa sitä ensiviikollakin, jotta ei nuori unohda. Viikonlopunhan ne ovat taas äidillä, kun olen yöt täällä Turussa töissä.

                                                 näin vois herra nukkua uudessakin kämpässä...

Opetushomma on ollut valtavan kivaa, mutta kyllä kun tuli vähän äkkiä ja kaikki tunnit tekee just edellisenä iltana, niin kyllä huomaa tunneilla, että niissä olisi huimasti parantamisen varaa. Kolmas lukion tunti oli mun mielestä jo ihan hyvä ja ensimmäinenkin oli kohtuullinen, mutta se toinen... No ei puhuta siitä.. Ysien tunnit on olleet ihan parhaat ja oon tykännyt niistä tosi paljon. Pieni muutos verrattuna edellisiin yseihin, jota opetin. :) Kasiluokat on kivoja ja tekevät kyllä ihan jees, toinen niistä vaan on melkoisen vilkas. Luulen että siellä toisella luokalla on ainakin yksi jolla on ADHD, mutta eihän näistä sijaisille kerrota, niiden kanssa vaan eletään...

Koirista on muutenkin saanut olla ylpeä, koska mitä ilmeisimmin ovat yksinolon täysin hiljaa! Mitään kiellettyä ei ainakaan vielä ole myöskään tuhottu ja ylipäätään uusi asunto on otettu ihan hyvin vastaan. Yksi ongelma mulla tosin on. Se missä Imir nukkuu. :D Imirhän on jo pidempään täällä Turussa nukkunut parisängyn toisella puolella. Nyt mulla on kapeempi sänky, mutta Imirillehän ei kelpais, kun mun peti. Se on välillä käynyt vähän ahtaaksi, kun herra vaan hyppää sinne ja tekee itselleen tilaa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tulee sitten aina välillä heräiltyä, kun toinen punkee suoraan tyynylle... Kárihan nukkuu sänngyn alla, joten sitä ei oikeastaan ilta ysin jälkeen paljon näy, hännänpää juuri ehkä sieltä alta. Toivon, että kun hankin tähän kämppään nojatuolin, että Imir kelpuuttaa sen. Tai muuten alkaa nukkua lattialla...

Uusi vuosi, uusia tuulia

No nyt on sitten vuosi saatu vaihdettua ja koiratkin ovat kuulemma sen varsin rauhassa äidin kanssa ottaneet. On hyvä tietää ettei Kárikaan ainakaan Imirin kanssa välitä uudesta vuodesta ja paukkeesta. Seuraavat viikot ovatkin sitten mun elämässä valtavan hektisiä. Kaikkea uutta alkaa ja Valkeakoskelle muutto on ihan juuri edessä. Osa kamoista toki jää vielä tänne, koska täällä Turussakin pitää vielä viettää aikaa. En suoraan sanottuna juurikaan odota seuraavia viikkoja, koska olen koko ajan töissä. Ensin täällä vielä hesellä, sitten kouluun viikoksi ja taas viikonlopuksi heselle ja sitten viikko taas Valkeakoskella opettamassa. Sitten onkin Turun näyttely ja silloin on myös eka vapaa päivä sitten. Torstaina pitäisi viedä muuttokamat Valkeakoskelle ja viettää pari päivää haukkujen kanssa ja sitten vielä tulla tekeen ne pari vuoroa tänne.

Mulla on nyt ehkä jotain pientä muutos vastarintaa ilmassa tässä. En halua eikä kiinnosta. Siis juuri mikään. Haluan muuttaa Valkeakoskelle, sen tiedän, mutta nyt kun se pitää tehdä kiireessä ja kaiken keskellä niin en haluiskaan. Mun tulee paljon asioita ikävä täällä Turussa. Ihanaa koirapuistoa, ihanaa Ikeä (minkä muun hepan kanssa voin muka ikinä mennä kahden koiran kanssa ulos ilman että mun tarttee miettiä miten se käyttäytyy narussa?), niitä ihania maastolaukkoja... Niin ja näitä tuttuja lenkkejä, reenikamun kanssa vietettyjä koirahetkiä, Kárin saamia muitakin koirakamuja ja näitä Turun seudun islisihmisiä... No kyllähän mä täällä käyn ja tapaamisia järkkään kun tulen, mutta ei se oo sama...

Ja sitten on se helmikuu, jolloin ei olekaan mitään. Mitä jos ei tulekaan? Musta on tullu ihmeellinen jossittelija tässä. Ennen oon aina elänyt niin että kyllä sitä sit jotain, nyt mulle ei kelpaa enää ihan mikä vaan ja on töitä joita en halua enää tehdä. Heselle en enää mene, kun täältä lähden. Ei muualla kuitenkaan ole yhtä kivoja työkavereita ja kun työnä se ei ole mikään suunnaton helmi, niin en kyllä muualle mene! Muutenkin säännöllinen työ olisi ihana, jotain mikä olisi aina ma-pe eikä tarttis viikonloppuisin mennä. Mutta toisaalta en mä työtönkään varmaan haluis olla. En ainakaan pidempään, koska en ehkä osais. Oon kuitenkin melko energinenen ihminen ja kaipaan tekemistä. Toki koirien kanssa kyllä saa aikaa kulumaan, mutta ei se oo ihan sama.

Kuitenkin on paljon juttuja mitä odotan kun muutan. Muutamat hyvät kaverit asuu siellä, sitten on tietty nuo Tampereen seudun issikat, joihin kyllä meinaan tutustua paremmin. Mahdollisesti pääsen taas ratsimaan vanhoja hevostuttuja ja onhan sekin kivaa. Ja asuuhan mun vanhemmat siellä ja velikin, joten niiden kanssa voi sitten vähän enemmän viettää aikaa. Ja sielläkin on kivoja lenkkipaikkoja, sitten pitää löytää vain joku kiva koirapuisto ja joku paikka jossa reenailla Kárin kanssa agilityä.

Kaikki varmaan mene ihan hyvin ja jotain löytyy, mutta haluisin vain, että löydän jostain itsestäni sen itseni, joka oon aina ennen ollut. Sen joka uskoo, että kaikki järjestyy ja joka on valmis tekeen mitä vain että saa sen mitä haluaa. Sen itseni, joka oon aina ollut ennen. Sen, jonka lasi on aina täynnä, vaikka siellä olisi vain pohjalla liru. Sen itseni, joka nauraa ja nauttii elämästä enemmän kuin mistään muusta. Sen, joka ei luovut pienistä ja sen joka iloitsee aina mitä pienimmistäkin asioista. No ehkä löydän taas itseni uudelleen kunhan mun maailma vähän rauhoittuu ja ehdin taas ajatella itseänikin.

Hyvää uutta vuotta kaikille!