Isliksiä ja lisää isliksiä!

Keskiviikkona oli sovittu, että otan tuosta naapurin Leiran omistajineen mukaan ja suunnaksi sitten taas koulu Kaarinassa ja reenikaveri. Leira kun ei ole vielä enoaan ja ukkiaan tavannut, niin tuli sitten nekin sukuloimiset samalla hoidettua. Menomatka meni oikein sujuvasti ja perillä meitä sitten odottikin varsin innokas ukkikoira, joka kyllä myös ilmaisi tällä erää intonsa. Enokoira olikin todella hienosti, hämmästelin ihan. Ja tietenkin odottamassa oli myös reenikaverin kamera. Siinä sitten alkuhäslättiin, kun Leira tutustui sukulaisiin, leikki Imirin kanssa ja reenikaveri otti kuvia. Ukkikoira saikin sitten mennä autoon odottamaan, kun ei innoltaan ollenkaan malttanut hiljentyä. Sitten alettiin vähän reenailemaan. Mä tein ensin kahdeksikkoa muiden ympäri ja melkoisen hyvin menikin. Sitten pieni paussi ja muutaman kerran käveltiin sitten kehää, jotta Leirakin sai kokea mennä kehää useamman koiran kanssa. Hyvinhän se tuon ikäiseksi seuraa ja juoksee. :) Sitten Leira otti pienen paussin ja me jatekettiin vielä muutamat juoksuympyrät, jotka myös sujuivat tosi hyvin. Reenailu jäi hieman vähäiseksi, mutta kivaa kyllä oli! Ja tietenkin lopuksi vielä vähän lisää kuvausta ja sitten pitikin lähteä takaisin.



Mulla oli keskiviikko täysin vapaa, tai siis siksi, että en vaan halunnut mennä filosofian semmaan. Vietin siis lähes koko päivän Imirin kanssa. Okei kävin sen verran kaupungilla, että kävin kaverin kanssa tutustumassa gradujen kansivalikoimiin. Löysin ihanan, mutta tietenkin omalle tyylille uskollisena pysyminen maksaa tässä maassa vähän ekstraa. Luulen että siihen kuitenkin päädyn, sitten kun sen aika tulee. Kyllä se niin nätti vaihtoehto oli. Sitten vähän lenkille Imirin kanssa ja eikun gradun kimppuun. Mun yks toinen kaveri oli luvannut tulla mua illalla auttamaan lähteiden kanssa ja kun sitten tuli, niin nopeasti sainkin ihan hyvän tolkun sille, mitä niille piti tehdä. Samalla auttoi mua muutaman muunkin jutun kanssa ja sitten juteltiin ja vähän vilkuiltiin telkkaa, kunnes naps, meni sähköt. Siis täällä yo-kylässä meni sähköt.... Siinä sitten odoteltiin, mutta eivät tulleet takaisin ja kaverin piti jo lähteä, joten lähdin sitten lenkille samalla. Vähän mietin että mitäs ihmettä mä syön, jos sähköjä ei tule, mutta onneksi kun lenkiltä tulin olivat myös sähköt palanneet. phuh..



Illalla sain vielä Leiran omistajalta viestiä, että jos mentäisiin torstaina yhdessä tuohon läheiseen lemmikkikauppaan. Kymmeneltä siis torstai aamuna lähdettiin kävelemään ja matkahan meni oikein leppoisasti jutellessa. Mukaan kaupasta tarttui muutama saparopala, hieman kuivattua hevosenlihaa, uusia nameja sekä uusi fancypancy hihna. En tiedä missä ikinä viitsin sitä käyttää, mutta onhan se nätti. :) Eikä ollut kallis, joten mitäs pienistä. Kauppaan oikeastaan lähdettiin, jotta Leiralle löytyisi kunnon panta. Ja löytyihän sellainen, oikein kaunis valkoinen. Oikein sovelias mielestäni kauniille tyttökoiralle. Eikä kuitenkaan mikään blingbling hirvitys vaan nätti ja kaunis. Kotimatkalla innostuivat sitten vähän leikkimään ja mikäs siinä kun nätisti leikkivät. Myös pientä keppikilpailua oli havaittavissa, kun samaa keppiä kannettiin välillä yhdessä ja välillä erikseen. Oikein lutusia olivat, kun vaan olis taas ollut se kamera mukana.


Iltapäivällä käytiin siten vielä puolentunnin lenkuralla, ennen kuin mä lähdin illaksi töihin. En oikein tiedä miksi tämänkin suostuin vaihtamaan, kun aamu piti olla... En ylipäätään oikein tykkää illoista. Mutta menihän se nyt siinä ja onneksi pääasiassa oli varsin hiljaista. Töiden jälkeen vielä lenkille ja vähän telkkaria ja ei kun nukkumaan. Ja hyvä olikin että ajoissa menin, koska tänään Imir päätti että puoli seitsemän on hyvä aika herätä... No vääntäydyin ylös ja lähdin ulos. Tulikin vedettyä sitten varsin pitkä lenkki, lähes kaksi ja puoli tuntia. Hieno ilma vissiin vähän houkutteli vain jatkamaan ja jatkamaan. Käytiin vähän tuomiokirkkoa ihastelemassa. :) No ainakin nyt voi oikein hyvällä omallatunnolla lähteä töihin. Kuvissa reenikamun otteita keskiviikolta. Viimeinen on esimerkki siitä, kun Imiristä yritettiin ottaa "passikuvaa" mutta sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa joku kameraan katsominen..