Kyllä mä niin oman rodun valitsin.

No niin torstaina meillä sitten olikin oikein islispäivä. Aamulla lähdettiin treffaamaan reenikamua koululle. Reeni meni hienosti. Imir oli todella nätisti. Mentiin sitä kiertelyä ja ympyrää, jossa kyllä tuli muutama yksittäinen ääni, mutta ei pahasti. Ja sitten mentiin vielä vähän edestakas ja sekin sujui hyvin, mitä nyt tuo lopetti kunnon seuraamisen, että oli vähän haahuilua, mutta hiljaista ja ei se nyt repinytkään minnekään, että menköön. Seuruu nyt muutenkin on ehdottomasti meidän heikoin lenkki. Jostain syystä tuo vaan ei oikein jaksa keskittyä muutamaa askelta kauempaa siihen namiin. No mutta tästä lisää myöhemmin.

Iltapäivällä meillä oli vielä toiset islistreffit kun tavattiin naapurin suloistakin suloisempi tyttöpentu Leira. Mentiin tohon viereiselle kentälle ja tarkoitus oli reenata, mutta lähinnä taisi mennä jutteluksi ja asioiden pohdinnaksi. Ja tietenkin pientä koiraleikkiä oli myös mukana. Hiukan reenattiin seisomista ja annoin jotain vinkkejä miten me ollaan opeteltu ja muutaman muun miten muut on opettaneet. Leira tajusi tosi nopeesti, että seisomisestakin voi saada palkan, joten eiköhän tuo opi nopeasti hyväksi seisoskelijaksi, aivan kuten enonsa. Muutama kehä myös pyörittiin ja kyllä sekin ihan hyvin meni, kun vain pikkuinen malttoi pysyä maankamaralla. :) No varmasti nopeasti tajuaa senkin ja kun maltti vähän iän myötä lisääntyy niin varmaan tulee hyvä kehäkoira siitä. Hieman kyllä tuli siitä isoisänsä mieleen, joten ehdotinkin, että mentäisiin ensi kerralla yhdessä islisreeneihin. Saisi sitten toisenkin islisihmisen ohjeita. Hyvin sopi heille, joten ensi keskiviikkona, jos säät sallii on sitten monta islistä koulun pihassa reenaamassa. :D

Perjantai oli Imirille taas lähinnä lepoa, kun kävin vain perus lenkeillä. Tai no tehtiin me vähän perusasentoja ja maahanmenoja yms, mutta eipä juuri. Itse kävin kahdella tallilla tällä erää ja koska sää oli ihan mieletön, niin tokihan sitä sitten piti molemmat hepulit maastoilla. Ja hauskaa oli. Maastot alkaa taas olla aika hyviä. Vähän vielä on jotain jäätä ja loskaa, mutta paljon myös sulaneita pehmeitä hiekkateitä, joten mikäs siinä mennessä. Ja kyllähän tuo maastolaukka on jotain niin rentouttavaa ja ihanaa... Sitten menin pesettään auton.. En olis menny jos olisin tiennyt niin monen muunkin olevan. Ostin lipun ja menin venaan. Odotin sitten TUNNIN, että pääsin sinne masiinaan.. voi huoh. Oli sitten pakko käydä hakemassa Koirat-lehti odotuslukemiseksi ja kuluihan se aika. Harmitti vaan että meni siinä sitten valoisa iltatunti, jonka olin suunnitellut viettäväni Imirin kanssa lenkillä... höh.



Lauantain lähdettiin heti aamusta pitkälle lenkille ja kotimatkalla vähän lelureenailtiin puistossa. Sitten jätin koiruuden kotiin ja lähdin töihin. Töiden jälkeen mulla olikin aika hoppu, kun piti laittautua kaverin synttäreille ja tietenkin ulkoiluttaa Imir. No sehän tarkoitti että matka suuntautui koirapuistoon, jossa onneksi oli ihanat vehnistytöt Venla ja Orla, jotka pisti hyvin liikettä Imiriin. Hyvien leikkien jälkeen hirveetä vauhtia itselle ysärikamat niskaan ja kohti synttäreitä. Imirin tipautin serkun miehelle hoitoon ja menin nauttimaan onginasta, tietovisailusta, hyvistä ruuista ja mahtavasta musiikista ystäväni synttäreille. Hienosti tuli ala-aste ajat mieleen. Hauskaa kyllä oli. Ja Imirilläkin ilmeisesti oli mukavaa. Olivat lenkkeilleet ihan urakalla ja mukavaahan se oli, kun ei enää synttäreiden jälkeen tarvinnut lenkille lähteä sateeseen.

Tänään olikin sitten taas reenipäivä. Tällä kertaa uskaltauduin taas hakemaan reenikamun kotipihasta, koska loska on poissa. Sitten suunnaksi halli. Jotenkin Imirillä oli paljon puhina asiaa tänään. Ei se kovaa ääntä juurikaan pitänyt, mutta paljon pientä. No sillä on joskus noita. En yhtään tiedä mistä johtuvat ja miksi tulevat vain silloin tällöin. Tänään kuitenkin oli sellainen. Näyttelyreeni meni oikein hyvin. Imir seisoi, juoksi ja esiintyi oikein edukseen. Vähän korvien asentoa yritettiin korjata ja yritän nyt muistaa ne vastakin. Sitten pissatus ja remmin vaihto ja ei kun tokoilemaan. Tällä erää menin osaavampaan ryhmään ja se oli hyvä se. Pääasiassa asiat meni hyvin ja Imir teki kivasti.. mutta se seuraaminen. Jos yritän namilla niin on todella flegmaattista ja sellaista noo jos mä nyt sit, mut jos vähän kuitenkin haistelen tätä lattiaa välillä... jos otan lelun... noo sit mulla onkin räjähtävää energiaa ja intensiivinen kontakti, mutta todella epätarkka koira. Että jotain tuosta välistä pitäis löytää. Ideoita kellään? Siis kaikki tehtävät tekee kyllä hyvin paitsi tuo seuruu. Tulee perusasentoon (avulla tosin vielä). Istuu, menee maate jää jopa jotenkuten jo seisomaan, tulee luo jne.. mutta tuo seuruu... Voi voi. No ehkä me keksitään jossain vaiheessa jotain. Ja hyviä vinkkejä saatiin kyllä ohjaajalta, joten ihan tyytyväinen olen kyllä reeniin tänään. Töiden jälkeen käytiin vielä nauttimassa kauniista illasta lenkillä ja yritin bongailla vähän tähtiä, mutta siihen oli vielä vähän aikaista. Kaunista oli kuitenkin. Jospa sitä huomennakin olis nättiä, niin vois lähteä kameran kanssa ulos. :D Kuvassa vähän vielä talvimuistoja.