Mutta takaisin aikatauluun. Torstaina oli aika peruspäivä, käytiin tosin mun serkun luona kummipoikaa katsomassa ja naurattamassa lapsia. Ovat kovin ihastuneita Imiriin ja kaikkiin sen pitämiin ääniin. Jopa siihen hirveään metakkaan, jonka tuo piti, kun perheen kissa pompsahti yllättäen näkösälle... Pienet pojat vaan nauraa kihersivät. Sinällään tietty hyvä, että eivät pelkää. Hauskaa oli heistä myös yrittää syödä Imirin kanssa samaa luuta. Imir olis kyllä jakanut, mutta jostain syystä lasten vanhemmat ei kauheasti innostuneet ajatuksesta. Poikien oli siis tyydyttävä vähän "taputtelemaan" nenää, korvia ja tassuja. Hirveän hyvin tuo kyllä niiden kanssa on. Katsotaan mitä sitten kun pojat saa vähän vielä enemmän voimaa "taputteluun ja silittelyyn". Voi olla että sitten aloittaa Imirkin taas välttelyn. :)
Perjantaina vein sitten Imirin äidin hoiviin meidän mammalle, kun mulla oli yövuorot taas tiedossa. Ihan kiva ettei joutunut taas Valkeakoskelle ajelemaan. Ihan riitti että vei tuon tuohon parin kilsan päähän. Imirin perjantai ja lauantai koostuivat siis lenkityksestä, sekä työnjohtajan hommista, kun äiti ja isä hakkasivat ulkona jäätä ja Imir sai olla mukana ja katsella ja komentaa. Itse kävin lauantaina tallilla heposen omistajan kanssa. Ratsastin itse ensin ja omistaja sitten. Mun mielestä Ike meni kivasti, sekä mulla että omistajalla. Ei se nyt ihan niin hyvä ollut kun tunnilla, mutta oikein hieno kuitenkin. Sunnuntaina oli kuulemma kuitenkin ollut vähän kökkö, että en sitten tiedä mistä se tuli..
Sunnuntaina äiti ja isä palauttivat sitten Imirin mulle ja noin 11.35 oltiin sitten hakemassa reenikamua koirineen mukaan ja suunnaksi näyttely ja tokoreenit. Näyttelyreeni meni loistavasti. Imir suorastaan hehkui ja antoi tutkia ja juoksi mitä hienoiten. Ei tainnut koko tuntina edes puhahataa... Tokossa meni seuraaminen vähän niin ja näin, kun ei oikein jaksanut ihan kunnolla namista innostua. Paikkamakuu meni hienosti! Vähän katseli muita, mutta pysyi paikallaan, tosin sivulle kellahtaneena. Siitä varmaan menis pisteitä, jos satuttais kisaamaan (not). Luoksetuloon otin sitten lelun, koska silloin on keskittyminen satana mussa. JA niinhän se olikin. Paikalla makasi ja lujaa tuli luo. Juuri kuten haluankin asioiden tapahtuvan. Seuraavaan seuraamiseen otin myös lelun ja silloin sujui sekin tosi mallikkaasti. Pitäis varmaan käyttää sitä enemmän, mutta kun se tuo tuon ikävän pienen intopuhinan aina päälle... Me lopettiin vähän aikaisemmin, ei menty enää ponnupiiriä, kun Imir oli sen verran väsy. Kunhan sitten katseltiin muita. Reenikamulla näytti menevän okein mallikkaasti tämä.
Kotiin päin en sitten reenikamua vienyt, kun oli aika ohjelmoitu koko sunnuntai.
Ohhoh, onpas Imirillä ollut treeniä ihan kolmen päivän putkena! Tuo vanha peti on kyl... :D
VastaaPoistaJoo eikö ookin kamala? Nyt vaan pitäis raaskia viedä se roskiin... :D
VastaaPoista