Mitä kaikkea kivaa sitä voikaan tulla vastaan Aurajoen rantaa kävellessä?

Aurajokihan virtaa siis aivan tuossa vieressä ja sen rantaa tulee lenkkeiltyä varsin usein, niin alajuoksulla kuin yläjuoksullakin. Niiden välissähän on tuo todella kaunis Halisten koski. Tässä nyt muutaman päivän oikein reippaita lenkkejä tehneenä, totesin, että nyt pistetään ylös mitä kaikkea hauskaa täällä voi nähdä. Aloitetaan nyt ihan näistä perusasioista, eli villieläimistöstä. Villieläimistöhän on täälä melko runsasta. Joka lenkillä näkee satavarmasti ainakin fasaaneja, noin kolmekymmentä vähintään. Muitakin lintuja on kuten variksia, harakoita, sorsia ja jotain pieniä tirppoja. Sitten on kettuja, no niitä olen nähnyt tosi harvoin, mutta kuulemma on paljon. Tietenkin täälä on myös näitä Imirin suosikkeja eli oravia ja jäniksiä. Voi sitä äänten kavalkadia mikä me saadaan aikaan, kun nähdään jompikumpi noista juoksemassa meistä poispäin. Välillä ollaan tavattu myös jotain pieniä nisäkkäitä kuten ehkä päästäisiä? Yhden sellaisen Imir ja sen kaveri Jeri päästivät tuossa taannoin päiviltäkin, eivät kyllä syöneet...

No sitten täällä tietenkin on myös ihmisiä. Suosittuja lenkkipolkuja koska ovat, niin melkoisia kummallisuuksia mahtuu myös näihin. Hienoimmasta päästä ovat varmasti kirjaa lukeva hölkkäri tyttö, sekä tietenkin kuntopyöräilijä, joka painaa tuhatta ja sataa ja hoilaa samalla varsin kovalla äänellä Knockin’ on Heaven’s Dooria. Siis kokoajan repeatilla... Hieno mies. Samaan kastiin kuulunee aasialaismies, joka rukoilee koko ajan kävellessään? Hauskoja katseen vangitsijoita ovat myös ylivärikkäät juoksijat. Miten niin ei ole hyvä idea yhdistää oranssia paitaa, turkooseja shortseja ja vihreitä kenkiä sekä keltaista lippistä? Ja sitten on tietenkin mitä mukavimmat koiranomistajat, jotka kuvittelevat omistavansa koko tien. Mutta niitä nyt on kaikkialla.

Tokihan täällä sitten näkee myös oikeasti outoja juttuja. Hienoimpia hetkiä oli ehkä se kun kärpäset asettuivat Imirin selkään parittelemaan. :D JA koska luontoa on niin sitä näkee. Hienoa oli todistaa myös fasaanin ja variksen kinastelua hevosenpaskasta. Kosken kohdilla näkee usein kalastajia, mutta ikinä en kyllä ole kenenkään nähnyt mitään saavan.. paitsi tietysti lokkien. Yläjuoksulla on kiva talli, jossa asustelee heppoja. Viimeisimpänä siis esittelenkin sitten Kullannupun. Kullannuppu on suomenhevonen, joka kulkee kaikkialla Turussa. Oikein kiltti ja ystävällinen, vaikka välillä aiheuttaakin melkoista elämöintiä koirapuistossa, kun sattuu ohi menemään. Aina ei Kullannuppua ratsasteta, vaan usein kulkee myös talutuksessa. Hienoja hetkiä ovat tietenkin ne, kun suomipolle tulee vastaan täyttä laukkaa ja Imir katsoo hämmentyneenä, että mikäs siinä meni, eikä edes saa sanaa suustaan. :) Että nyt vaan sitten kaikki näitä ihania ihmeitä tänne bongailemaan.