Gradu

Pitkän (mun mittapuulla) puurtaminen on nyt sitten ohi ja maanantaina tai ehkä jo huomenna? Voin viedä graduni vihdoin painoon! Marraskuussa olin juttelemassa aiheesta ja koirathan ne sieltä hyppelivät silmille. Ongelma vain oli, että mitäs ihmettä niistä kirjoittaisi? Koiramme-lehti on hyvä lähde, koska sitä on julkaistu jo kauan! Mutta mistä haluaisin kirjoittaa ja mistä riittäisi asiaa koko gradun verran? Sitä siinä sitten pähkittiin ja minä aloin lukea lehtiä vuodesta 1960 alkaen. Pikkuhiljaa siinä lukiessa tajusin, että koiraharrastuksen kehitys voisi olla potentiaalinen aihe. Ja olihan se. Tammikuussa vein sitten seminaariin ensimmäisen version johdannosta. Vastaanotto oli oikein hyvä ja mukavaa oli myös se, että uusi ohjaajani, joka vaihtui siis tammikuuksi, piti aiheestani myös. Päässäni olin päättänyt, että koko homma on kesään mennessä ohi. Koulun puolestahan millään ei ole mitään kiirettä, mutta itse halusin sen vain pois alta.

Seuraava deadline olikin sitten vasta huhtikuun alussa, mutta mitäpä sitä laiskottelemaan, kun kerran olin vauhtiin päässyt johdantoa kirjoittaessa. Helmikuussa Imir sitten päätti mun puolesta, että aamulla herätään viimeistään seitsemältä. En tiedä onko se vaan tosi fiksu vai mitä, mutta se toimi! Olen selkeästi aamuihminen ja gradu suorastaan vaan tapahtui. Paperille vain ilmestyi tekstiä, vaikka tein sitä lähinnä seitsemästä yhdeksään aamuisin. Toki kirjastolla piti lehtiä käydä lukemassa päivällä, mutta siinä kyllä havaitsi, että olis ollu kiva jos kirjastokin olisi avattu jo seitsemältä. Olin selkeästi tuottoisin heti aamusta.

4.4. Olleeseen seminaariin mulla olikin viedä lähes koko työ, viimeistä agilityyn littyvää juttua lukuunottamatta. Niin ja loppuluku puuttui tietenkin. Muutamia lisäyksiä ehdotettiin ja mielsin ne hyväksi, joten suurimman osan toteutin sitten huhtikuun aikana. Ja sain kirjoitettua myös sen agility kappaleen, joka oli mulle jostain syystä todella vaikea. Loppuluku tulikin sitten ihan kuin itsekseen yhdessä aamussa. En kyllä yhtään tiedä, miten sainkin niin hyvin pidettyä kiinni mun omasta ideasta, että kesään mennessä tää on tehty. Ehkä siksi, että jo helmikuussa ostin matkan Islantiin, joka on vähän niinkuin mun gradun valmistumislahja mulle itselle. Ja sitten huhtikuussa tuli lisäpontta kirjoittamiseen, kun päätin, että pentu saa nyt kesällä tulla. Ja siinä sitten viestiteltiin kasvattajan kanssa, että mistäs se tulisi. Puhetta oli Hollannista, mutta se jäi tyhjäksi, joten katseet siirtyivät Saksaan.

Toukokuun alussa jätin työni sitten esitarkastukseen. Viikossa ohjaajani oli lukenut työni ja menin kuulemaan tuomiota. Ensimmäinen kysymys oli, että koskas halusitkaan tämän olevan valmis? Ilmeisesti korjausehdotusten määrä riippui siitä. Korjausehdotuksia sain ja suurimman osan niistä olen nyt tässä viikossa tehny. Ihan kaikkia muutoksia en tehnyt tai voi olla että sen puuttuvan menen vielä huomenna tekemään, mutta siinä se nyt on. Koko kevään se on tässä ollut ja sitä oon ahkerasti tehnyt. Nyt puuttuu enää se esittelysivu ja sitten kaikki on hyvin ja kunnossa. Se on nyt ohi, mitähän sitä nyt tekisi? Kun aloitin työtä tekemään, en uskonut että se valmistuisi ikinä, koska en vain ole tutkijatyyppiä, mutta valmistuihan se. Ehkä siksi, että aihe oli ihana. Työni otsikkohan siis on:
Metsästä näyttelyihin ja esteille
Koiraharrastus yhteiskunnan muutoksissa Koiramme-lehdenssä 1962-2000
Fiksut voivat sitten itse päätellä miksi tuo alkaa vuodesta 1962. ;) Olen kovasti tyytyväinen siihen mitä sain aikaan ja se varmaan jossain netissäkin julkaistaan, kunhan sen joku laitokselta sinne laittaa. Että jos haluaa lukea niin sinne sitten vain. Tai jos haluaa niin minä kyllä lähetän sen sähköpostilla kun vaan pyytää.

Ja sitten vielä kiinnostuneille tiedoksi, että pentuni tulee Klettakotin kennelistä ja sen suomennettu nimi tarkoittaa myrskyä. Sieltä tulee sitten pieni ihana pikkuveli Imirille kesäkuun 17, vain kaksi päivää sen jälkeen kun itse saavun kotiin Islannista. :) Kuvissa Tampereen näyttelyn tunnelmia.