Vappu: helvetti vai taivas?

No se varmaan riippuu kysytäänkö asiaa multa vai Imiriltä. Mun vappu oli.. noo suoraan sanottuna syvältä. Tai alkoihan se jo lauantaina ennen vappua. En tiedä mikä hulluus muhun iski, että suostuin menemään töihin jo puoli seitsemään illalla ja siitä sitten olinkin aamu kuuteen saakka. Ja koska sehän ei tuntunut missään menin sunnuntaina puoli viiteen töihin ja pääsin vähän vaille yhdeksän. Maanantaina jostain syystä heräsin todella virkeänä ja iloisena ja aloitin tekeen kunnon siivousta. Siivosin sitten siltä istumalta koko kämpän. Nyt on puhdasta ja ihanaa. Sitten meninkin kuuteen töihin ja olin siellä aamu viiteen asti. Voin sanoa, että pikkasen alko painaa jossain vaiheessa. Sitten vielä vappu päivänä neljästä varttia vaille ysiin ja siitä kiireellä ysin junaan, että pääsi hakeen koiransa kotiin. Että suoraan sanottuna mun vappua ei voi kovin kivaksi ainakaan luonnehtia.

Mitä teki tällä välillä mun koira? No se oli tietenkin koirien taivaassa mun äidin ja isän kanssa. Sunnuntaina äiti oli sen kanssa kaksi tuntia metsässä ja tästä ajasta Imir sai juoksennella irti noin tunnin. Sitten söivät ulkona herkkuja ja Imir sai toimia pihavahtina ja komentaa naapuri puun oravaa. Maanantaina kun oli hieno ilma, isä vähän innostui ja lähti lenkille, oli siellä kaksi tuntia, tuli kotiin syömään ja mitä sitten? No tietenkin uusi, reilu kahden tunnin lenkki. Ei muuten paljon tarvinnut illalla enää ulkoiluttaa kuulemma. Ja vappupäivänä ne meni tietenkin katselemaan "ankanuittokilpailuja" koskin keskustaan ja näin ollen väenpaljouteen. Niin että varmaan voi sanoa Imirin luulleen päässeensä kolmen päivän paratiisiin. Vähän jotain eroa havaittavissa ehkä? No kutienkin keskiviikkona me sitten turkuunnuttiin ja Imir oli ihan naatti, joten eipä me paljon mitään tehty. Koirapuistoon mentiin käymään, kun sielä oli naapurin sakemanni pentu, joka on NIIN ihana. Sinne tuli kivasti muitakin tuttuja, joten siinä me nautittiin auringosta, kunnes mun piti lähteä seminaariin. VIIMEISTÄ KERTAA IKINÄ! jippii...

Sinne oli seminaarin työn tekijä tuonut meille simaa ja muffineita, joten kannatti mennä. Imir oli ihan väsynyt, joten senkään kanssa ei mitään tarvinnut tehdä edes illalla, joten pieni pissa lenkki riitti.

Tänään olikin sitten taas vilkasta! Aamusta otettiin Leira kyytiin ja matkattiin Kaarinaan Sonya ja Ticoa tapaamaan. Siinä vähän tein kahdeksikkoa ja Leira teki kahdeksikkoa ja vähän rinkiä ja vähän edestakaisin juoksentelua ja sitten vähän häiriö rinkiä niin että Leira leikki keskellä kepillä ja me juostiin ympärillä. Imir juoksi tosi hienosti, mutta muuten tuli välillä vähän kommentointia. Erityisesti jos Leira leikki Sonyn kanssa. Ei ollut tuosta vissiin suotavaa moinen. :) Sitten tulin kotiin nukkumaan hieman univelkoja pois ja sitten tehtiin lenkki, jonka piti olla ihan lyhyt, mutta meni siinä sitten lähes tunti, kun pysähdyttiin kahden tytön siliteltäväksi ja paijattavaksi. Imir oli oikein hienosti. :) No sitten lähdin lounaalle ja tallille. Koska ilma oli tosi hieno lähdin maastoon. Olin vähän huolissaan että mitenköhän meidän maasto menee, mutta siis en pitkään aikaan oo ollut noin hyvällä maastolenkillä. Ike oli letkeä ja ihana! Mentiin oikein kunnon päästelylaukkaakin pitkästä aikaa. Oli niin iloinen olo kun lenkki oli loppu ja jotenkin viimein tuntui että vappu ressi vähän hellitti. :)

Olin jo aiemmin sopinut, että tapaan sellaisen perheen, joka harkitsi isliksen ottamista. Sinne siis kipitettiin viideksi, eli halisten koskelle, johon tulivat minua ja Imiriä tapaamaan. Oikein mukava perhe oli ja isä ja äiti tuntuivat olevan oikein hyvin kartalla siitä, mitä tuleman piti, jos ja kun pentu kotiin tulisi. Ja miten käyttäytyi Imir? Täydellisesti tietenkin! Se tervehti koko perheen ilman hyppimättä, antoi lapsille paljon pusuja ja oli lähes koko ajan hiljaa. Toki muutaman kommentin sanoi, mutta ei mitän isoa. Antoi lasten rapsuttaa eikä hötkyillyt mistään mitään. Ei sillä että siitä huolissani olisin ollutkaan, onhan tuo aina niin nätisti ollut lasten kanssa. Tuntuivat kovin otetuilta Imiristä ja kehuivat että on kovin kaunis ja kiltti ja hyvin koulutettu. :D eihän siinä voinut kun hehkua vieressä. Ja jotta ei olisi hehkutettava loppunut mentiin vielä lähestymisrinki harjoituksiin Runosmäkeen. Sielä harjoiteltiin luoksepäästettävyyttä rauhassa ja näyttelykoskettelua. Ja tuo oli niin hienosti!! Ihmiset oli selkeesti vähän sielä silleen, että miksi oon sen tuonut, kun sillä ei ole mitään ongelmaa missään.... No ei ainakaan tänään näköjään. Ja antoi kaikkien katsoa hampaat ilman peruutuksia, myös miesten! JESH. Että nyt ei voi kun olla mielettömän hyvällä mielellä siitä, että mulla on ihan huippukoira. Vielä kun sillä olis ihan huippu omistaja...