Luonnetesti

No niin sunnuntaina oltiin sitten luonnetestissä Somerolla ja paikka oli todella mukava ja sääkin suosi. Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin, noin varttia vaille kymmenen vaikka meidän vuoro oli vasta puoli yksitoista. Mulla oli äiti mukana ja käytiin siinä sitten syömässä paikanpitäjän omatekoiset leivät. Oli oikein hyvää! Imiriä ennen oli yksi saksanpaimenkoira, jonka testin siinä ehdin sitten katsella ja näin vähän, mitä tuleman pitää. Laittoi kyllä vähän miettimään että mitähän tästäkin tulee, varsinkin se rämisevä tynnyri kohta..

No testaajana meillä oli kaksi naista, jotka vaikuttivat ihan mukavilta. Alussa Imir kävi aikamoisilla kierroksilla ja yritti vain mennä äidin luo, jolloin tuomarit käskivät että äiti ei sitten saa liikkua lainkaan, että Imir voi luottaa sen pysyvän juurikin siinä missä se on. Sitten alkoi leikki. Tuomari yritti ensin kovalla kepillä, mutta ei tuo siihen oikein syttynyt, kun ei ole ikinä kepeillä leikitty, saati millään kovalla. Tuomari kysyikin, että olisko mulla omaa lelua mukana, mutta eihän mulla ollut. Ehdotin sitten vain että kokeilevat pehmeämmällä lelulla ja heiltä löytyikin narulelu ja johan tuo innostui niin hirveästi vetämään. Tuomari leikki varsin kauan, paljon kauemmin kuin sakemannin kanssa ja jutteli toiselle tuomarille, että katso nyt miten se oikein nauttii!

Sitten olikin vuorossa kelkka testi. Kelkka tuli ja sille ensin vähän haukuttiin paimenhaukkua, mutta kun alkoi tulla yhä lähemmäs muuttui ääni kellossa vartiointi haukun puolelle. Vähän jouduin houkuttelemaan, että tuli katsomaan kelkkaa, mutta haisteli sitten ihan kivasti ja ohitti hienosti tosi läheltä. Seuraavana tuomari uhkasi minua ja koiraa. Kovasti tuli kunnon matala vartiohaukku taas koirasta, mutta kun tuomari muuttui kiltiksi niin niin vain muuttui Imirkin sylikoiraksi. :) Sitten haalari testi, joka meni aika pienillä säikyillä ja ohituskin sujui ihan ok, jonka jälkeen melkein heti tulikin rämisevä tynnyri seläntakaa mäkeä alas. No hienot hypythän tuo teki, mutta pienellä houkuttelulla tuli kyllä tynnyriä katsomaan. Eli yllättävän pienillä päästiin siitäkin.



Pimeä huone olikin sitten seuraavana vuorossa. Sinne vaan huoneeseen istumaan ja koiraa odottamaan. Imir tuli sisälle ja hetken haisteli oven suussa ja sitten meni sisään tulleen tuomarin luo ihan sen näköisenä, että mulle voi antaa nannaa. Kun tuomari sitten sanoi että mut on jo löydetty niin tuohan jolkotteli aivan suoraan mun luo. Ei mitään epäröintiä, tuli vähän sellainen olo että oli kokoajan kyllä tiennyt missä olen, mutta kun tuomarilta olisi voinut saada vaikka karkkia... Sitten oli vielä vuorossa seinään sidottuna olo ja uhkaaminen. Samalla kaavalla äänestä päätellen meni kuin toinenkin uhka. Ensin haukkui mun perään, kuten aina ja sitten muuttui taas vartioivaksi ja sitten haukku loppui kun tuomarista tulikin kiltti. Viimeisenä oli vielä laukaustesti. Se meni hienosti. Ekaan laukaukseen ei reagoinut millään lailla ja toiseen sitten haukahtamalla parikertaa.

Tuloksien luenta olikin oikein kivaa. Tuomarit avasivat kohtia tosi kivasti näin tällaiselle ensikertalaiselle. Loppupisteet oli 144 ja laukausvarma. Eli oikein kivat pisteet. Kun sitten kotona vähän vertailin niin muihin issikoihin verrattuna on tuolla aikamoinen terävyys ja puolustushalu, mutta kun mitään agressioita ei ole niin eipä kai siinä sitten mitään. Somerolta mentiin sitten suoraan Valkeakoskelle vanhempieni luo ja siellä oli taas niin ihanaa, että piti vähän käydä ylikierroksilla, kun näki mun isän ja veljen. Mentiinkin yhdessä metsään vähän harjoittelemaan hakua, että toinen vähän rauhoittuisi. Sinne pistin äidin ja isän ja veljen metsään kykkimään makkaran kanssa ja hyvinhän tuo ne löysi. Itse vaan piti juosta aika kovaa kun en siinä metsässä voinut millään päästää tuota irti. Mutta hienosti löysi!

Illalla äiti kävi vielä Imirin kanssa oikein kunnon lenkillä, joten aika rätti tuo oli. Ja oli vielä maanantainkin. Tultiin junalla takaisin turkuun ja onneksi tuo on hyvä matkustaja. Siinä se makoili lattialla ja pussaili konduktööriä saaden näin itselleen ilmaisen matkan. :D Iltapäivällä kävin lenkillä, mutta eipä tuo kauhean innoissaan ollut sateessa kävelemisestä ja aika pian tultiinkin kotiin, jossa nukkuminen jatkui. Ja pientä iltalenkkiä lukuunottamatta jatkui ihan aamuun asti. Taisi olla vähään väsymystä liikkeellä.

Tänään tiistaina onkin jaksanut paljon paremmin ja kun sääkin oli parempi niin käytiin oikein kunnon lenkillä. Ja taas olin niin ylpeä omistaja. Ei rähisty rähinöitsijöille ja kun tuli juoksijoita vastaan tuo ihan itsekseen jäi odottamaan mua! En tiedä mitä on tapahtunut ja mistä se on tuon tajunnut mutta hieno piirre kyllä. Saman teki myös kun pyöräilijöitä tuli vastaan. Ei jos ne tuli takaa. Vahvistin sitten tätä oma-aloitteisuutta nameilla ja toivon että se jää päälle. Huomenna onkin sitten tallipäivä ja torstaina päästään paimentamaan, joten sitä odotellessa!