Seuraava harjoite meni onneksi hieman paremmin. Siinä Imir oli liinassa ja me kuljettiin yhdessä lampaiden takana. Se sujui ihan hyvin, vaikka oikeasti Imirin olis pitänyt pysyä mun takana, mutta pääsemme kyllä siihenkin.
Nyt se sentään kuunteli taas sanaa hitaasti ja odota ja kaikkea. Kuulemma ei mun auktoriteetti vielä riitä lauman ylitse tai muutenkaan kaukaa. :) Viimeisenä harjoituksena siirrettiin lampaita toiseen aitaukseen yhdessä kahden muun kanssa. Me oltiin takana ja kaksi muuta edessä. Mun mielestä meillä meni oikein kivasti, mutta etukoirat ei aina ollut ihan mukana.. Lampaat yritti pari kertaa kääntyä ympäri, kun pysähtelivät ihan ihme kohtiin.. No lampaat saatiin perille ja tässä harjoituksessa olin Imiristä oikein ylpeä. Hauskaa oli myös, että ohjaaja oli kehunut uudelle tulokkaalle, että Imir on todella hyvä pienissä tiloissa ja varsinkin sisällä!! (Siellä mun auktoriteetti riittä:D)Seuraavaksi otettiinkin suunnaksi Runosmäki ja hakureenit. Ilma oli oikein mukava, ei siis satanut ja ei nyt ihan jäätävän kylmääkään ollut. Näissä reeneissä Imir kyllä teki musta niin ylpeän omistajan että! Ensin tehtiin helppo löydettävä rinki 5m säteellä, joka meni ihan jo rutiinilla. Samoin meni 10m rinki, mitä nyt pientä matka keskustelua piti pitää. 15m rinki olikin sitten jo uutta. Tai siis niin kaukana ei vielä ole löydettävät olleet. No ensimmäisen ja toisen Imir löysi hienosti ja sitten näin oman lamppuni valossa, joka seurasi imiriä, että perhana tuolla menee jänis... No sinnehän se lähti painaan pupun perään ja mä karjaisin että ei mene (en tiedä miksi nuo sanat, kun jotain tänne käskyä olis kai voinut käyttää), mutta se toimi! Imir pysähtyi, mietti hetken, haisteli vähän ja meni suorinta tietä seuraavan löydettävän luo. Voi ylpeys!!! Ensimmäisenä löydetty oli tällä aikaa hakenut oman koiransa ja odotteli sen kanssa lähistöllä ja meillä oli vielä yksi löydettävä metsässä. Nyt Imir yritti mennä moikkaamaan kaveria ja tällä kertaa pelkkä nimi teki tehtävänsä ja muutama nuuhkaisu ja sieltähän mun pörröturkki haki viimeisenkin "eksyneen". Olin aivan ylipääsemättömän ylpeä mun koirasta! Vaikka herpaantui välillä, niin heti kun hieman muistutettiin niin homma jatkui kuin ei mitään. Kotona mulla olikin sitten melkoisen väsynyt pieni mies. :)
Perjantaina mentiin aamulla pitkälle lenkille, että saatoin mennä töihin. Oon todennut tässä kahden vuoden aikana, että meillä toimii paremmin se, että koira on väsynyt kun se jää kotiin. Eli aina kun on pidempää yksinoloa tiedossa niin kunnon lenkille tai leikkimään tms. Imir on ylipäätään tehnyt mielettömän vähän pahoja ikinä, mutta ne muutamat mitä on tehnyt on aina tulleet silloin, kun on tehty vain pieni ulkoilu ennen yksin jääntiä. Ikinä ei ole mitään syönyt tms, jos on kunnon lenkki alla. No työpäiväni jälkeen mentiin nopeasti puistoon katselemaan kavereita ennen junamatkaa Toijalaan ja menoa Valkeakoskelle. Puistoilu sujui taas mitä hienoiten kunnes... Siellä oli sellainen musta sekarotuinen uros, joka leikki labbiksen kanssa. Imir ei ollut edes lähellä kun tuo musta koira päätti tulla päälle.. En kuollaksenikaan tiedä, miksi se yht´äkkiä kävi Imirin päälle, kun toinen oli monen metrin päässä. Sieltä se kuitenkin tuli. Komensin Imiriä luo/pois ja yritti jopa kerran tullakin, mutta kun se musta vaan tuli uudelleen TAKAA päälle, niin tottahan tuo sitten jo takaisin sanoi. Kaikki tapahtui niin nopeasti että minä ja tuon toisen omistaja ehdittiin paikalle vasta kun Imir alkoi sanoa takaisin. Itse sain nopeasti Imirin kiinni ja sitten vaan väisteltiin mustaa, kunnes hekin saivat omansa kiinni... Edelleen olin ylpeä omastani, mutta pakkohan siitä oli pois lähteä. Hienosti oli vielä totellut käskyä tulla pois/luo, mutta ei sitä nyt voi toisen antaa ihan mitä vaan tehdä. Täytyy nyt vaan toivoa, ettei tule mitään traumoja. Tosin mietin jo että en varmaan mee enää puistoon paitsi jos tunnen siellä olevat tai ovat vain narttuja. En halua näitä enää. Varsinkin kun mun mielestä nyt tuolla mustalla ei ollut mitään syytä käydä päälle...
No junamatka sujui rauhaisasti ja Valkeakoskelle päästiin. Tällä erää Imir meni ystäväni vanhemmille ja myöskin ystväni äitiä rakastaa ihan hulluna. Siinä menee aina useampi kymmenen minuuttia että voi rauhoittua, kun aina pitäisi vaan uudelleen ja uudelleen tervehtiä ja jakaa suukkoja. Sinne se Imir sitten jäi la-su hoitoon, kun itse lähdin Helsinkiin katsomaan hevosia! Ihanaa on että on useampikin paikka, jonne tuon voi huoletta hoitoon jättää ja tietää, että siellä saa huomiota ja liikuntaa niin paljon kuin vaan koiran sielu sietää. :) kuvassa vähän syksyn sävyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti