Väsynyt koira on onnellinen koira!

Tätä sanontaa on nyt kovin pyritty tällä viikolla noudattamaan. Sunnuntaina sain vanhemmiltani Imirin veljeni tuomana takaisin turkuun. Äiti ja isä yleensä melkoisesti innostuu lenkkeilemään kun Imir on siellä kylässä, joten lenkkeilytettyhän tuota oli koko sunnuntai aamu, että "on sitten varmasti Rikun kanssa rauhassa junassa". Ja pestynäkin koira palautui, kun oli kuulemma lauantaina haissut ihan raadolle. :D. No junamatka veljen kanssa oli mennyt hienosti ja sitten tuo oli vielä päässyt veljen kanssa kaupungin läpikävelylle, rautatieasemalta kupittaalle (Helsingin junalla kun ei Kupittaalle päässy, koska joku oli päättänyt jäädä junan alle Varissuolla). Veljen luota Imir oli sitten päässyt mun vakkari koirahoitajan, serkun miehen, kanssa vielä kävelylle tänne kotiin. Jos nyt vähän arvailulla vedän niin reilut 5 tuntia oli varmaan ollut lenkillä. Ja väsynythän tuo oli kun itse tulin töistä vähän ennen yhdeksää. Hyvä että moikkaamaan tuli, kun oli niin sikeässä unessa. :D

Maanantai meni sitten melko rauhassa, mitä nyt keskellä päivää oltiin 1,5h tuntia ulkona lenkillä ja puistossa leikkimässä. Kaverini isä metsästää ja sain häneltä maanantaina Imirille testiin yhden hirven kintun. polvesta alaspäin jalan siis. Hienosti tuntui maistuvan, mutta en kauhean kauaa uskaltanut antaa syödä, ettei sitten vaan ripuloi koko yötä. Meillä kun ei kovin usein tuoreita luita syödä. Iltapäivällä käytiin vielä ihan reippaalla lenkillä ja se tuntuikin tuolle riittävän, koska uni maistui taas hienosti koko sisällä olo ajan.

Tiistaina lähdettiin heti aamulla kohti Laustetta ja mun serkkua ja mun kummipoikaa. Vauvat (kaksoset) piti esitellä koiralle ja koska ei satanut, päätin mennä kävellen. Imir suhtautuu kyllä niin hienosti noihin pieniin. Kunhan vaan saa haistaa ja ehkä hieman lipaista kielellä niin kaikki on hienosti. Mitä nyt kerran istahti pienemmän jalkojen päälle.. Ei varmaan tajunnut että ei vauvojen jalkojen päällä sovi istua vaikka aikuisten jaloille pyllyn saakin laskea. Uskallan varmasti viedä Imirin uudelleenkin vauvoja katsomaan. Onneksi serkuilla on paljon lapsia ja eri ikäisiä niin tottuu tuokin sitten kaiken ikäisiin muksuihin. Kotiinkin tietenkin tultiin kävellen, vaikka välillä tekikin mieli mennä bussilla.

Illalla olin sitten vielä menossa kaverin luo tuohon keskustaan viettämään iltaa ja sinnekin painettiin sitten kävellen menemään. Sinnepäin matka oli ihan mukava ja hienosti meni myös illanistuminen.:) Ihanaa kun on tuollainen koira joka on kaikkien ystävä ja malttaa rauhoittua paikassa kuin paikassa. Tosin sen ymmärtämiseen, että pelilaudan päällä ei voi maata, meni muutama hetki. Samaten sen, että valkoisella matolla ei saa luuta syödä. No ennen pitkää molemmat asia meni tajuntaan ja ilta meni oikein leppoisasti. Kotimatka olikin sitten vähän ikävämpi, kun tuuli ihan hulluna ja loppumatkasta alkoi vihmoa vettäkin... No onneksi oltiin jo matkalla kotiin.



Keskiviikko aamu meni rauhaisalla kolmenvartin lenkillä ja sitten mun piti käydä välillä vähän luennoillakin. Luentojen jälkeen oli suuntana talli. Talli on kyllä hieno paikka, siellä on porkkanaa ja leipää ja paljon hevosia, joita haistella. Koira toisessa ja hevonen toisessa lähdettiin taas lenkille ja matkassa oltiin lähes tunti. Okei ihan koko ajan ei liikuttu, kun heinää piti syödä. Lähinnä hevosen, mutta aina välillä maistui Imirillekin. Tallissa tuo on hyvä vahti, kun se pitää tarkasti huolta, että hevonen ei lähde boksista pois. Hyvä apu! Hauska tallipäivähän meillä taas oli ja kotiin sai tuoda todella väsyneen pienen koirapojan. :D Torstaina onkin tulossa rankka päivä, kun ohjelmassa on sekä paimennusta että hakua. Saas nähdä miten toinen jaksaa, mutta siitä sitten ensi kerralla.