Mun pikku paimen

Jaahas mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua. Tosiaan maanantaina turkuunnuttiin taas ja vietettiin rauhallista päivää. Tiistaina vähän jo jotain tehtiinkin, tosin lähinnä lenkkeilyä ja hieman puistoilua. Keskiviikko olikin sitten taas vähän toiminnallisempi. Ensin olin tosin työpalaverissa aamulla ja sen jälkeen luennolla, mutta sitten lähdettiin tallille. Tallipäivät on oikein mukavia ja kovasti ilmeisesti aiheuttavat aivojumppaa koiralle. Ilmakin onneksi suosi ja lähdettiin taas taluttelu retkelle. Retki sujui ihan mielettömän hyvin ja olin jo ihan että mitenkäs tää näin hienosti meneekin. Täydellistä lenkkiähän ei voi olla, joten kotimatkalla meitä vastaan pelmahti sitten ravuri. Oltiin melko kapealla tiellä, joten hetken meni vähän sydän kurkkuun että mihis me tästä mennään. No onneksi ihan läheltä päästiin pellolle väistämään. Hyvä tuuri oli se, että ravurin kuskina oli se fiksu kuski. Tuolla tallilla päin pyörii kaksi ravurikuskia, joista toinen on fiksu ja antaa tilaa ja odottaa ja toinen vaan tulee miljoonaa ja olettaa että te sitten hyppäätte vaikka ojaan, jos hevonen ei kestä ravikärryn ohimenoa kahden sentin päästä...

Imir otti ravikärryt ihmeen rauhassa, mutta Ikeä vissiin hieman häiritsi, että tuollainen "pelottava" oli jossain sen takana, vaikkakin menossa eri suuntaan. Onneksi muutaman keskustelun jälkeen Ikekin rauhoittui ja päästiin turvallisesti kotiin. Sitten syötiin taas heinien päältä yhdessä porkkanaa, eikä mulla tietenkään taaskaan ollut sitä helkutin kameraa mukana.

Torstai vähän jännitti jo etukäteen, kun tiesin että tulee pitkä päivä. Imir joutuu tosi harvoin olemaan yksin yli seitsemää tuntia ja useimmiten yksin ollaan noin viisi tuntia. Torstaina mulla oli kuitenkin koulutuspäivä ja tiesin että yksin täytyy olla lähemmäs yhdeksän tuntia.. Onneksi kaikki meni hyvin eikä mitään ihmeitä ollut, paitsi hirveä kiire paimennuskurssille! Päästiin vielä yhdelle kolmen kerran kurssille. Vähän kävi koiraa sääliksi kun tulin kotiin ja sitten toinen hopulla autoon ja matka Lietoon, ennen kuin pääsi kunnolla tarpeilleen. Jaksoi kuitenkin yllätävän hyvin, vain pientä ininää kuului.



Sairastumisen vuoksi meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa. Mikä tarkoitti paljon ohjelmaa meille. :) Imir oli todella hyvä, kun taas saatiin vähän korvia kuulolle. Ne aina tuppaa hetkeksi sulkeutumaan, kun lampaat tulee näköpiiriin. Ensimmäisessä harjoituksessa meidän piti ajaa lampaat tekemään u-käännös. Meni ihan kivasti ja saatiin harjoitella neljä kertaa. Olin ihan hämmentynyt kuinka rauhassa toi mun vieressä käveli. Toki apuna oli se ihana ihmekeppi, tai paimennussauva.

Toinen harjoitus oli lampaiden kiertäminen. Taas koitettiin ensin niin että Imir olis pyöröaitauksen ulkopuolella ja lampaat sisällä. Imir ei oikein taida tajuta miksi niitä lampaita tulisi kiertää kun kerran ovat aidan toisella puolella. No sitten mentiin sisälle pyöröaitaukseen ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Varsin pienillä kannusteilla juoksi lauman ympäri niin oikealle kuin vasemmalle ja taaksekin meni ja toi lampaat minulle! Miten hieno koira!

Sitten vielä vietiin lampaat lampolaan Imirin toimiessa ajavana koirana ja toisen ollessa jarruna. Tämäkin sujui hienosti! Lampolasta sitten tuotiin vielä toinen lauma ulos Imirin ollessa jarru ja toisen kaasu... Tämä ei sujunut ihan niin hyvin, mutta ei meidän takia vaan sen toisen. Oli hieman liian panostava, jolloin lampaat yrittivät karkuun vähän joka suuntaan paitsi meidän suuntaan. Ei oo helppo jarruttaa jos toiset tekee uukkarin ja sä jäät niiden taakse. No onneksi kouluttajan omat koirat hoiti tilanteen ja nämäkin lampaat saatiin perille. Saatiin myös oikein kotitehtäviäkin. Koiran pitäisi kulkea sinun kanssa samaa tahtia, mutta noin 5-10 metriä sinusta. Niin että sä peruutat. Olin vähän skeptinen, että mahtaako sujua, mutta kun kokeilin kotona niin sujuihan se! Tai no ainakin niin hyvin kun ekalla kokeilulla voi.

Illalla ajettiin sitten taas Valkeakoskelle, koska mulla oli viikonloppuna tulossa yövuorot ja Imir siis meni hoitoon. Hieman oli väsymystä ilmassa kun kotiin päästiin. Nyt mulla sitten onkin koiravapaa yövuoroinen viikonloppu, joten ensi viikolla sitten lisää kuulumisia. Kuvassa Imir ekoja kertoja ikinä tallilla ja heti yritti leikkiä aitauksessa olevan hepan kanssa. :) Toisessa kuvassa se lievää innostusta aiheuttava lempilelu.