Ei kun sekaan vaan hyvillä mielin. Imir olikin tosi innoissaan, mutta pian kävi selväksi, että ersä rottisnarttu Saga, oli tänään se lähes ainoa kelpaava kaveri. No yhden pennun kanssa suostui painimaan, kun jostain syystä sen pennun (6kk) mielestä Imir oli jotain aivan ihanaa. En tiedä miten nuo pennut aina tuohon niin ihastuvatkin. Mahtaneeko syy olla se, että tuolla ei ikinä käämi pala vaikka toiset roikkuu sen niskavilloissa aika kovaakin. No oli syy mikä hyvänsä hyvät painileikit vetivät. Kun pentu sitten lähti kotiin, ei Imir nähnyt enää muita kuin Sagan. Onneksi Saga sanoo ja juoksee, joten leikkiähän siitä tuli. Hauskaa oli ja aikakin suorastaan vilahti silmissä menemään. Mutta kyllä sitten oli väsynyt koira, joka puistosta kotiin raahusti. :)
Tiistaina mulla oli aikainen aamu (8.30, että aikainen on suhteellinen käsite), joten aamulenkki ei ollut ihan niin pitkä kuin yleensä. Olin kuitenkin kaverin kanssa sopinut, että tulee mut päästämään ajoissa pois töistä, kun vähän olisi kaikkea koulujuttua, mitä pitäisi saada aikaan. Olinkin sitten todella tehokas, oikein yllätin itsenikin. Pääsin siis kotiin ajoissa, joten lähdin sitten pidemmälle lenkille, kun sääkin oli tosi kiva. Tehtiin sellainen kiertolenkki, joka loppuvaiheessa tulee tuohon puistolle ja koska sielä oli koiria, niin mentiin käymään. Kivaa seura oli taas ja ihan hyvin leikki, mutta selkeästi vähän lenkki painoi tassuissa, kun ei oikein jaksanut kauaa. No ei kun kirsu kohti kotia ja muita hommia. Kotona Imir pistikin nukkuen, joten mulle jäi hienosti aikaa tehdä koulujuttuja. Kirjoitin sellaisen yhden esseen, joka on ollut odottelemassa jo joulukuun alusta asti! Mutta dedishän olis ollut vasta ensi tiistaina. No painostusta ehkä vähän oli, koska sain tietää, että viikon päästä pitäis olla yks toinenkin työ tehtynä ja onhan tuossa tuo gradukin hönkimässä niskaan. No niin sitä vaan tuli filosofista tekstiä että humps ja näin sain yhden asian pois päiväjärjestyksestä.
Keskiviikko aamuna oli sovittuna islisreenit ja sinnehän siis nenä näytti aamulla. Tulin paikalle ja just kun sain takkia päälle, niin näin että sieltähän se reenikamu jo tallustaa. Ei kun Imir ulos autosta ja vaihtamaan kuulumisia. Reeni aloitettiin taas kiertelyllä, joka reenikaverin osalta onnistui pääasiassa hyvin, mutta Imir jotenkin oikein etsi asioita mille vois haukahtaa tai mistä vois ilmoittaa... Tosin reenikaverikin teki muutaman hassun syöksähdyksen, joita ei ole ennen tehnyt ollenkaan. No Imir ei niitä kyllä vissiin edes tajunnut, joten mitäpä siitä ja reeniparikin saatiin hyvään ojennukseen.
Imirillä on vähän sellainen tapa, että kun se on remmissä ja se periaatteessa tietää, että remmissä ei saa haukkua, joten se haukahtaa kerran... Ei siis jää räksyttään vaan vain haukahtaa kerran. Korjaaminen on vaikeampaa, koska pitää ehtiä siihen yhteen heti reagoimaan. No ei se Imir nyt ihan kauhea ollut, mutta kyllä äänekkäämpi kuin varmaan ikinä noissa reeneissä. Ja nyt esitteli reeniparille myös sitä sen todella mukavaa korkeaa äänialaa... Ympyräjuoksu sujui onneksi tosi kivasti. Hassua oli, että molemmat koirat nosteli ainakin kerran tassua, tyyliin, että on kylmä! Olihan sitä melkein -10 astetta pakkasta... Ihme neitejä. :) Varsinkin kun viimetalven -25 ei tuntunut ilmeiseti missään.. Ja paakujakin tuli tassuihin, joten vähän oli välillä järsittävä niitäkin pois. Mutta ilma oli mitä ihanin ja juttelu samanhenkisten kanssa vaan on niin kivaa.Iltapäivällä päätin sitten vielä mennä nauttimaan auringosta ja otin suunnaksi Halistenkosken takaiset tiet. Ilma oli ihan mieletön, joten kamera sai tulla mukaan. Kuvat ei onnistunut ihan niin hyvin kuin halusin, mutta sain mä nyt pari hyvääkin. Imiriä ei kiinnostanut lainkaan katsella kameraan vaan kyttäili kaikkea muuta vähän siihen malliin, että vauhtia nyt tässä on vähän tylsää vaan seisoskella... No sellaista se eläinten kuvaaminen on. Lenkki oli kuitenkin mitä ihanin ja hauskaa oli meillä molemmilla, kun otin Imirille sen 10m liinan hihnaksi niin sillkin oli vähän tilaa juoksennella.
Neljältä mulla oli sitten mun gradun johdannon opponointia.. Vähän jännitti ja nyt sitten on kauheet paineet.. Sain tosi hyvää palautetta. Ja kun tähän asti tavoite on ollut, että kunhan läpi menee, niin palautteen mukaan mahikset olis ihan mihin tahansa, koska mun tutkimuskysymykset on kuulemma niin hyvia, aihe mitä ajankohtaisin ja tutkimusmetodin kun vaihdan niin siitä tulee kuulemma tosi pop... AAARGH... Nyt pitää ehkä oikeasti panostaa siihen, eikä vaan rustailla mitä mieleen tulee... Paineita.. kamalaa... Että ihminen voikin stressata näin paljon hyvästä palautteesta...
Illalla äiti tuli sitten mun luo, kun oli päivän viettänyt meidän mamman luona. Imir ei oikein osannut illalla rauhoittua, kun piti meitä molempia koko ajan vahdata ja tuoda lelua ja kaikkea. No yöksi kyllä rauhoittui, kun mekin mentiin nukkuun. Tänään aamulla Imir sitten lähtikin äidin matkassa Valkeakoskelle, koska mulla taas odottaa yövuorot töissä. Mukavampaa sillä siellä ja kuulemma siellä voi mennä jäälle jo hiihtään, joten eiköhän Imir oo siitä ihan innoissaan! Muutamia kuvia aurinkolenkiltä. Ekassa imirin mielipide kameraankatsomisesta, sitten muutama vähän parempi poseeraus ja sitten se höpö vielä kiipesi puuhun. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti