Rotukavereita olikin paikalla jo lähes kaikki muut, yhtä vissiin lukuunottamatta. Sain kuulla, että Imiriä nuorempi uros oli joutunut jäämään pois. Surullista, koska tuo uros on todella komia poika ja oikein mukava luonteinenkin. Mukava olisi ollut tavata. Reenipari oli jo paikalla, mutta tuohon aikaan oli sen verran ahdasta, että ei enää päästy mihinkään reenaamaan. Serkkuni mieskin tuli näyttelyä katsomaan ja aika suorastaan lensi siinä kaikkien kanssa jutellessa. Vaikka myöntää täytyy, että kehä oli tietenkin taas myöhässä ja odotella todella sai..
Me mentiin Imirin kanssa sitten ekana kehään ja hienostihan tuo siellä oli. Muutaman kerran yritti istua ja kerran taisi haukahtaa, mutta muuten oli tosi hienosti. Tosin kun tuomari yritti äännellä ja katsoa vissiin korvia, niin tuota ei kyllä kiinnostanut tipan tippaa joku tuomari, kun kerran jossain lähellä uikutti koira. olisi mennyt tuomari siltä suunnalta katsomaan. :) Mulla oli vähän suoraan sanottuna naurussa pitelemistä. Tuomari oli kyllä tosi mukava mies ja paras arvostelu tähän mennessä suomalaiselta, kun ERI tuli tällaisilla kommenteilla: "Keskikokoa hieman kookkaampi, mittasuhteiltaan oikeanl. uros. Oikeanmuotoinen pää, eturaajoissa ulkokierteisyyttä, selässä pehmeyttä. Hyvin kulmautuneet takaraajat, hyvä karvapeite, liikkuu hyvällä askelpituudella."
Tietysti hieman harmittaa että sitä sertiä ei tullut, mutta ei aina voi voittaa ja eiköhän sekin jostain sitteen pukkaa päälle. :) Onpahan jotain mitä odottaa! Kun isliskehä oli loppu ja meidän ihana reenipari oli saanut hyvin ansaitun ROP-ruusukkeen päätettiin kaverin kanssa lähteä kojujen kautta kotiin. Ostin Imirille uuden nahkapannan, kun sellaisen sai vain 6 eurolla.
Tänään (sunnunta) päätin aamulla, että nyt vien Imirin metsään juoksemaan ja otan sen siis tallille mukaan. Sielä kun on tuo mitä ihanin metsä, jossa ei käytännössä ketään liiku, ei autoja tule vastaan ja muutenkin on ihanaa. Imir, joka ei juurikaan ikinä autossa mitään sano, taisi tietää mihin tullaan, kun tallitien päässä alkoi jo vinkumaan.. No ei kun kamera kaulaan ja koira irti. Kyllä oli meinaan poissu innoissaan! Laitan kuvia, ne kertovat kuitenkin enemmän kuin mitkään sanat. Lenkin jälkeen Imir sai vielä autella mua siivoamaan heppojen tarhoja, ennen kuin joutui autoon odottamaan, että kävin Ikellä vähän maastoilemassa. Maasto sujui hienosti ja kyllä muuten on aivan ihanaa tuollainen talvinen laukkamaasto! Ja aina ihana huomata kun hevonenkin oiken nauttii siitä mitä tehdään. Ekat kaks kuvaa näyttelystä, kolmas lenkiltä.
Tällaista meno metsässä
"Oon niin komea!"
Täältä mä tuun!
nojailua
Vitsi mä tarviin paremman kameran...
Imir on kaaaunis! :) Liityin blogisi lukijaksi, jos sopii. :)
VastaaPoistaT. Johanna & Aitiorannan Hugsi
Kiitos onnittelusta ja suuri kiitos, että ootte treenailleet meidän kanssa!!! <3 Tällä kertaa meillä meni kehässä hyvin, mutta yksinpä oltiin "urostelemassa".
VastaaPoistaHarmi, ettei Imir saanut viimeistä sertiään :(
Ihania lumikuvia. Tuo yksi kuva on tosi upea kuva Imiristä. Siis vau, komea koiruus ja lumitausta nam nam <3
Tervetuloa vaan Johanna!
VastaaPoista