Muistelot part 1

Imir on ollut viikonlopun äidin luona kylässä ja on vielä, joten ajattelin sitten vaihteeksi muistella alkuaikoja tuon ihanan hauvan kanssa. :) Aloitetaan siis aivan alusta. Päätin hankkia koiran, kun olin noin hmmm 12v., mutta äiti ja isä ei oikein lämmenneet ajatukselle tuolloin. Vuokrasivat mulle sen sijaan hevosen. Mielestäni oli ihan hyvä kauppa tuolloin. Myöhemmin ilmoittivat vain, että saat hankkia sitten kun sulla on joskus oma koti. Omaa kotia odotellessa menikin sitten jonkin aikaa. Kun muutin kotoa, asuin jonkun aikaa serkkuni kanssa kimpassa, eikä siihen koira olisi sopinut. Seuraava muutto oli poikaystävän kanssa yhteen, mutta siihen kämppään ei lemmikkiä saanut ottaa..



Seuraava muutto vuonna 2009 vei sitten asuntoon, johon koirakin olisi tervetullut. No siinä muutettiin ja seuraavalla viikolla lähdin sitten Islantiin 3,5 kuukaudeksi. Hevosten ja turistien kanssa työskentely oli äärimmäisen antoisaa ja ehkä paras kesäni ikinä, mutta koiraa aloin haluta vain enemmän, kun naapuri tallin ihana islis Freya kävi meitä aina silloin tällöin tapaamassa ja auttamassa hevosten siirtelyssä. Suomeen palasin syksyllä päätös jo mielessäni siitä, että nyt se koira saisi sitten tulla. Oltiinhan siitä jonkin verran jo aiemmin juteltu. Ajatuksissa oli ensin lunnikoira, mutta kun sellaista pentua ei ollut saatavilla, kohdistuivat ajatukseni tuohon ihanaan islikseen ja sen myötä koko rotuun.



Aitiorannan kennelliin oli sopivasti syntynyt pentuja ja runsaan sähköpostin vaihdon jälkeen sovittiin, että Imir muuttaisi meille asumaan, kunhan olisi tarpeeksi vanha. Muutama viikko menikin sitten oikeassa usvassa ja odotuksessa. Lokakuussa se sitten tapahtui Jyväskylässä sain vihdoni pentuni syliini! Se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vihdoin yli 10 vuoden odotuksen jälkeen mulla vihdoin oli koira, ihan ikioma pikku vesseli. Näin jälkikäteen ajatellen se syksy ei ehkä ollut paras aika hankkia koiraa, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Olin itse aloittanut auskultointi vuoden ja tuolloisella poikaystävällä oli todella kiireinen koulu syksy, joten hankalaa olisi ollut, jos ei olisi saatu hieman apua poikaystävän veljeltä, joka tuolloin oli koulujen välissä, työttömänä. Asui siinä meillä muutamia viikkoja ja auttoi pennun kanssa, kun minä ja poikaystäväni käytiin luennoilla. Korvaamatonta apua saimme kyllä.



Imir kotiutui todella nopeasti. Mistään yöitkuista ei ollut tietoakaan ja otti kyllä kodin omakseen aivan samantien. Rohkea pieni poika. Ainoa mitä inhosi oli kaulapanta.. Sitä piti vain rapsutella eikä sen kanssa haluttu liikkua juuri ollenkaan. Ostin sitten valjaat ja siihen loppui sitten nekin ongelmat. :) Sisäsiisteyden opettelu oli helppoa ja huvittavaa oli, että Imirhän ei juuri ikinä tehnyt sanomalhdelle, eikä matoille vaan paljaalle lattialle. Helpotti siivoamista suunnattomasti. Yksinolon opettelua olin hieman stressannut, mutta sekin sujui hyvin. Haukkui kyllä lähtöjä, mutta vaimeni nopeasti ja pysyi hiljaa, oltiin pois kuinka kauan tahansa. Olin super yllättynyt siitä, miten hienosti meillä pentuaikana menikään. Imir oli ehdottomasti aivan mahtava jo pienenä pentuna. End of part 1. Ekassa kuvassa Imir ekana iltana uudessa kodissa. Toisessa ja viimeisessä peltolenkillä talleilun jälkeen ja siinä yhdessä sitä ensisilmäistä rakkautta. <3