talvi! :)

Se on nyt vihdoin ainakin toistaiseki täällä! Talvi meinaan. Ihanaa! Keskiviikkona ei ollut vielä talvesta tietoa vaan kaikkialla oli kamalan liukasta ja mustaa jäätä ja kaikkea sellaista ei niin kivaa... Mulla oli keskiviikkona työpäivä, joten aika rauhallisissa tunnelmissa mentiin. Aamulla kävin vähän pidemmällä aamulenkillä ja sitten töihin ja sit iltapäivällä mentiin puistoon, mutta ei siellä ollut alkuun ketään, joten vedettiin sitten vähän lelureeniä. Puolentunnin odottelun jälkeen saatiin hieman seuraa, mutta ei siinä kauhean kauaa voinut olla kun näpit rupese jäätyy, kun ne oli tuossa lelun kanssa riekkuessa kastuneet. No peruspäivä kaikin puolin.

Torstaina olikin sitten aamusta heti sovittuna reenailua sen toisen isliksen kera. Vähän oli enemmän häiriötä tällä kertaa, koska koulut oli alkaneet ja sehän tarkoitti autoja, lapsia ja liikkujia paljon enemmän kuin ennen. Imir oli ihmeen puhelias.. Varsinkin noille autoille. Luulen, että se luulee, että joka autosta tulee joku kiva ja niitä kaikkia pitäis mennä moikkaan ja kun ei mennä niin sit pitää vähän kommentoida. No ei tuo nyt niin paha ole ja onneksi kivasti hiljenee yleensä käskyllä. Kaverilla oli puhelias kerta, mutta eipä se meille ärrää, kunhan omistajalleen juttelee. Kehän kiertoa mentiin kanssa, onhan tässä näyttelyt tulossa ja se sujui musta molemmilta hyvin. Vierekkäin kävely aiheutti ensin kaverissa pientä puhinaa ja Imir oli kai jo vähän väskä, kun ei oikein jaksanut enää namiakaan seurata. No ihan hyvin sekin meni ja hauskaa oli taas jutella kaikesta!

Perjantaina menin heti aamusta tallille ja sitten kävin kirjastossa. Näin siksi, että olin sopinut kaverin kanssa lenkkitreffit puoli kaksi. No vähän tuosta myöhästyttiin, mutta mitäs pienistä! Ja kiva sää, tuuli ihan himona ja satoi lunta! SIIS LUNTA! Ja kun oli kunnolla pakkautunut vaatteiden sisään niin ei siinä pieni tuuli haitannut ja lenkki oli kiva. Imir ja kaverin labbis painivat ja labbis sai juosta tuolla pellolla vapaana, kun on varma tulija. Imir raukka joutui remmissä leikkimään, kun en siihen luota. No tulipahan itsekin sitten välillä vähän juostua. Kaverin kanssa oli vähän puhetta, että jos syksyllä mentäis viroon heppastaan! Vähänkö olis kivaa. Kaikkea kivaa siis. Illallakin menin vielä semipitkän lenkin ja sitten sainkin nukkua niin pitkään kun olin ajatellut ilman pienen nenän kosketteluja, että jokos mentäis.

Lauantaina oli taas sovittuna reenitreffit. Auton putsaamiseen menikin sitten hetki, kun oli tosiaan lunta ja sitten vielä oikeesti jäätyneet ikkunat sen alla. Mutta ilma oli mitä hienoin. Joo tuulihan tuo pikkuisen, mutta ei tullut mitään taivaalta ja pakkanenkin oli varsin siedettävä -5. Reenit meni musta hyvin. Imir oli taas oma hiljaisempi itsensä, muutamaa haukkua lukuunottamatta. Kaverinkin käyttäytyi tosi hienosti kun kierreltiin sitä. Jos jotain haukkuja oli, niin ne oli kyllä ohi meneville muille koirille. Kehän juoksu sujui.. no ei ihan yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta ihan ok. Ehkä osittain siksi, että oli suht liukasta ja me juostiin aika hiljaa. Luulen että koirat olis halunneet juosta kovempaa. Mutta ihan hyvin sujui. Edestakas kävely sujui kävelyn osalta hyvin. Pysähdyksissä tuli molemmilta koirilta jotain ihme kommentointia, joka sitten aina liikkeessä loppui. Hassuja koiria.

Iltapäivällä kävin sitten tallilla ja tein aivan ihanan maastolenkin lumisessa metsässä. Kaikki sujui hienosti ja mentiin laukkaa ja ravia eikä edes ollut liukasta. Oli kyllä hienoa. Ihan kun Ike olis oikein pistänyt parastaan ja yrittänyt näyttää, että hei mun kanssa on oikeesti tosi kivaa mennä maastossa ja oon tosi kiltti. Tiedän ettei sais kuvitella eläimistä liikoja, mutta vähän tuntui, että Ike yritti pahoitella tippumistana tiistaina. Tallin jälkeen menin sitten käymään puistossa ja tällä kertaa siellä oli seuraa. Sellaisen kultsun kanssa oli pientä kehittelyä leikin puolesta ja nyt kun ei ollut liukastakaan niin menokin oli sen mukaista. Mutta hyvä että juoksee energiansa pihalle.

Sitten sain vielä ihanat loppupäivän uutiset, että saan vanhan puhelimeni takaisin! Mun puhelinrakkaus oli korjattu! Veljeni on oikea taituri. Mulla oli tossa kaksi viikkoa "uusi" puhelin käytössä ja se tuntui koko ajan niin vieraalta. Onneksi sain oman ihanan supernovani takaisin. Toivottavasti se toimii vielä somasti monta vuotta, ettei tarvi yrittää etsiä uutta vielä pitkään aikaan. Elämäni puhelin on taas kotona! Onni on pieniä juttuja! Ekassa kuvassa Imir puhisi mulle lattialta vähän siihen malliin, että hei mulla on tylsää.. En sitten uskonut. Toisessa sitä tais kamera vähän ärsyttää. ;)