reenailu lumessa

Torstai aamuna oli taas islisreenitreffit yhdeksältä. Sää oli varsin kiva, satoi paljon lunta! Lumi ei haittaa, kuten vesi, koska lumesta ei samalla lailla kastu. Olin paikalla hieman ennen yhdeksää, mutta siellä reenikamut jo olivat hetken juosseet ympyrää. Aloitin taas kiertelyllä ja se sujui ihan ok. Jonkin verran reenikamu jutteli ja sitten vähän oikein etsi tieltä asioita joille kommentoida, mutta parani kyllä. Ja oli ihan pitkiä pätkiä hiljaakin. Imirinkin piti vähän kommentoida rekalle ja pyöräilevälle lapselle ja jostain kaukaa kuuluvalle haukahtelulle, mutta kyllä se pääasiassa oli ihan nätisti hiljaa ja seurasi broileripullaa nenänsä edessä.

Kun mua sitten alkoi pyörryttää pienen ympyrän tallaaminen vaihdettiin ympyrässä juoksemiseen. Kun reenikamu meni edellä se meni tosi hienosti. Ihan hiljaa oli molemmat, tai no Imir tais komentohaukahtaa mulle, että nyt sitä namia tänne ja vähän äkkiä, kun oon niin hieno tässä! :D Sitten vaihdetiin mut eteen ja nyt oli sitten aina välillä reenikamulla asiaa. Ei pahasti kuitenkaan ja aina kyllä tuli hiljaisia kierroksia. On vissiin haastavampaa tuo, että me ollaan koko ajan siinä edessä näytillä. 1½ tuntia meni tosi haipakkaan ja kivaa oli. Paljon puhuttiin taas väreistä ja mistä kumpikin tykkää isliksissä. Itse en niin perusta noista peruspunaisista. Ovat siis ihan kivoja ja nättejä, mutta eivät mun mielestä niin kauniita ja söpöjä kuin muut. Reenipari taas ei pidä niinkään mustista ja mun mielestä ne taas on todella söpöjä! Sellainen lyhytkarvainen musta uros olisi ihana seuraava. Tai no kunhan on uros ja mielellään ei punainen. :) Molemmat kyllä tykätään näistä vaaleista, kuten Imir ja kermansävyisistä ja fawneista. En tosiaan oikein tiedä mikä Imirin väri on, mutta joku tällainen vaaleanruskea olisi ehkä lähellä, niin ja onhan sillä tummanruskea piste hännässä, se on vaan aina piilossa siellä kierteen sisällä.

Paljon sitä oppiikin lisää islantilaisista, kun juttelee jo hieman pidempään niitä harrastaneen kanssa. Kivasti on käyty läpi sukuja ja yksilöitä. Hauskaahan se on aina jutella samanmielisen kanssa. Viime päivityksessä unohdin kertoa, että nyt vihdoin ollaan Imirin kanssa yhdessä törmätty naapurin islispentuun! Aivan hurmaava tyttönen. Tosin Imir oli kohtauhetkellä aivan poikki, kun oltiin juuri palauduttu lausteelta, eikä näin ollen oikein tyttöselle lämmennyt. Mutta ehkä seuraavalla kerralla on sitten pojassakin enemmän paukkuja. Omistajat ovat kuulemma tulossa Turun näyttelyä katsomaan, joten siellä varmaan nähdään taas. Vähän tuo näyttely tosin jänskättää, kun Imirillä on hieman ientulehdusta ja vähän epäilen että ei enää ehdi korjaantua, joten taitaa jäädä kyllä tuo Serti edelleen saamatta... Mutta näille ei voi mitään. Ei kun harjaamaan hampaita ja toivomaan parasta.

Torstaina menin vielä iltapäivällä lenkille ja tässä tunnelmia siltä lenkiltä: