Kylässä käymässä

Islismiitti oli kyllä tosi kiva ja kivaa oli, että heti maanantaina olikin sitten sovittuna taas reenit. Kymmentä vaille yhdeksän olin koulun pihalla ja kun sain auton oven auki, niin sieltähän pari jo tulikin. Molemmat hauvat oli tosi nätisti kiertelyssä, eipä tainnut tulla mitään kommenttia kummaltakaan. Kehän juokseminen meni myös hyvin, tosin tässä Imirillä oli aina välillä vähän asiaa. Samoin kun hengenveto tauoilla. Tuolle on tullut vähän semmoinen tapa, että jos namia ei anneta hänen mielestä tarpeen usein, niin siitä voi sitten vähän huomauttaa. En oikein tiedä mistä se on tullut, kun ikinä en ole komentamisesta antanut, vaan vasta kun on hiljaa... No kehät meni kyllä ihan mallikkaasti ja myös rinnakkain kävely sujui, tosin loppua kohti taisi Imiriä vähän ruveta väsyttämään, kun ei ihan niin aktiivisesti jaksanut seurata. Voi olla että sunnuntaikin painoi sielä vielä päälle. :)



Tiistaina ja keskiviikkona käytiin sitten molempina hiihtämässä ja kivaa oli. Keskiviikkona tosin päätin sitten, että tehdäänpä ihan vähän pidempi lenkki. Sinällään lenkki ei ollut liian pitkä, mutta kun olin ajatellut, että joku olisi jo niillä pelloilla hiihtänyt ja siis tehnyt urat minne mentiin, niin ei muuten ollut. Tai ekalla pellolla oli, mutta toisella ei. Sielä sitten yritin puuskuttaa eteenpäin nillkoja myöten lumessa ja Imirkin joutui vähän ponnistelemaan kun lunta oli puoleen väliin kylkiä. Taisi mennä sen pellon hiihtämiseen lähes puolet ajasta. Hyvä lenkki kuitenkin ja olipahan ainakin tuo eläin ihan poikki, kun kotiin päästiin. Samana iltana lähdettiin sitten kohti Valkeakoskea, vaihteeksi junalla. Ja taas sai olla omasta koirastaan onnellinen. Junassa oli sellainen pienempi pystykorva ehkä joku spitzi, joka itki siis koko matkan. Hirveetä vinkunaa vaan kuului viereisestä penkistä. Imir pari kertaa vilkaisi sinne ja jotain urahti, jonka jälkeen kiertyi lattialle ja alkoi nukkua. Onneksi toinen meistä sai unta...



Torstaina kirjoittelinkin sitten ahkerasti aamun gradu, kävin Imirin kanssa lenkillä ja sen jälkeen kirjastossa ja Valkeakosken kiinalaisessa joka on ehdottomasti paras alallaan mitä oon suomessa maistanut. Sen jälkeen otin suunnaksi Helsingin, kun menin kaveria hakemaan. On ollut tammikuusta asti saksassa töissä ja tuli nyt käymään Suomessa, joten senkin takia olin koskiin suunnannut. Onneksi ei torstaina juurikaan satanut lunta, joten hyvässä kelissä päästiin molempiin suuntiin. Olin siis tällä erää kaverin vanhemmilla yöt, joten kotona en käynyt. Tosin kyllä tuossakin taloudessa koiralle riittää lenkittäjää ja aina meidät kovasti innokkaasti otetaan vastaan.



Perjantaina menin aamulla kaverin äidin kanssa melko pitkälle lenkille. Torstaina olivat lenkillä kuulleet, että mahdollisesti voisi keväällä vanhaan lammasaitaukseen päästä koirat vähän juoksemaan, joten mentiin tuota aitausta katsomaan. Jos sinne keväällä pääsee niin iso se ainakin on ja tilaa siis juosta vaikka kuinka. Toivotaan siis, että sinne ei lampaita ole tulossa, niin voi sitten portteja vähän vahvistella ja tehdä siitä epävirallisen koirapuiston! Päivällä sitten kaverini hieman kuvasi Imiriä hangessa ja hieman meitä yhdessäkin. Ihan kivoja tuli, vaikka lunta satelikin. Illalla käytiin vielä ystäväpariskunnan luona. Heillä on vähän yli vuoden vanha tytär, joka on oikein suloinen. Imir käyttäytyi hienosti, eikä edes yrittänyt ottaa lapsen pehmoleluja, dubloja tai muitakaan leluja. Ei vaikka ne olisi suoraan suuhun tarjoiltu. Imir vain mutusti mukana olleen luun ja sen jälkeen vetäytyi keittiön pöydän alle nukkumaan. Kyllä tuollaisen kanssa kelpaa vaan käydä kyläilemässä.



Tänään sitten palauduttiin tänne Turkuun ja töihinkin pitäisi mennä, mutta onneksi vain neljäksi tunniksi tällä erää. Toivossa elän, että huomiselle ei sitä luvattua lumimyräkkää tulisi, kun en kyllä sitten viitsisi jo sovittuun reenitapaamiseen lähteä. Rajansa silläkin missä säässä ulkona on kiva reenata.. Toivomme siis vain pientä lumisadetta tai ei lunta lainkaan! Kuvaus session satoa. Ekassa sai lunta niskaan turhasta räpätyksestä, toisessa sitten kunnon poseerausta, kolmannessa hieman leikkiä ja viimeisessä taas yhteinen poseeraus, jonka päätin laittaa, vaikka periaatteessa en omista kuvista tykkääkään, jos niissä hymyilen hampaat välkkyen...