keskiviikko 28. syyskuuta 2011

hevosia, lampaita ja muutamia koirakavereitakin

Otsikko kertookin jo paljon mitä ollaan viimeaikoina tehty. Sunnuntaina oltiin tallilla yhdessä pitkästä aikaa. Imir on pääsääntöisesti todella nätisti hevosten kanssa. Ihan tasan niin kauan kun minäkin olen maassa. Kun itse hyppää kyytiin niin johan alkaa huima konsertti. Ei oikein ymmärrä, että me ei olla menossa siitä kentältä mihinkään, vaikka selässä olenkin. No yllättävästi tuohon haukkuunkin turtuu kun keskittyy hevoseen. (Valitettavasti tallin omistaja ei siihen turru...) No eipä siinä ei Imir kovin usein tallille pääsekään ja jos sen jättää autoon niin siellä olisi kyllä hiljaa. Sunnuntaina vaan sattui olemaan aurinkoista, enkä sitten viitsinyt toista jättää autoon paahtumaan.

Maanantai menikin lähinnä lepäillessä. Toki päivälenkillä törmättiin ehkä tämän hetken parhaaseen leikkikaveriin tolleri Hanniin. Tiedän ettei hihnassa saisi leikkiä, mutta kun toiset oli niiiiin innoissaan. Siinä sitten juteltiin sellainen 10 min ja pyöriteltiin hihnoja, jottei koirat olis ihan solmussa ja sitten jatkui matka kohti sitä oikeaa kohdetta, koirapuistoa. Siellä tavattiinkin sitten uusi tuttavuus belgianpaimenkoira Vuokko. Hauskaa oli noilla keskenään. Imirin kanssa on kyllä hienoa mennä puistoon, kun on niin kovin sosiaalinen. Kelpaa sekä urokset että nartut. Toki jos joku kimppuun käy tai nuoremmat rupee alistaan niin sanoo takaisin, mutta yleisesti vain menee pois. Muutama uros siellä käy, jonka kanssa ei voida mennä, kun NE käy tuohon heti kiinni... En tiedä mikä niilläkin on, kun tuo on kuitenkin aika nyhvö. Ehkäpä juuri siksi.

Tiistaina olikin sitten se ihana paimennuspäivä! Ja sitä ennen joutui tuo taas tallille, kun oli hieman aikatauluongelmia. Nyt oltiin toisella tallilla, sillä tutummalla. Ike ja Imir tulee kyllä niin hienosti toimeen. Ike tönii aina turvalla Imirin tieltä, jos kokee sen olevan tiellään ja Imirkin yleensä katsoo varsin hyvin, missä Ike on tulossa, jottei jää jalkoihin. Ja sitten ne syö yhdessä vähän porkkanaa. Siitä pitäis kyllä saada joskus kuva. Tallilta matka jatkuikin sitten kohti Lietoa ja paimennuskurssia. Tällä kertaa harjoiteltiin pienessä aitauksessa, jossa koira oli irti. Vähän olin huolissaan että mitähän tästäkin tulee, mutta fiksuhan tuo on! Sitten kun emäntäkin osaisi tehdä muuta kun hymyillä tyhmästi ja hihittää. :S Ohjaaja kehui, että koiralla on hyvä idea, mutta emäntä on sen verran hukassa, että lähinnä meni ohjaajan ohjauksella tuo koira. Eli siis minä sitten vaan jonnekin kokeneen koiran kanssa reeniin niin johan lähtee. Mutta kyllä kunnioittaa Imir sitä ohjaajaa ihan kympillä. Käsittämätön näky, kun kuitenkin ovat tavanneet vain kerran ennen. Puhuu todella sen kehonkielen puolesta. :)

Toisella kierroksella meidän olis ollut tarkoitus kiertää lampaita aitauksen ulkopuolella, mutta Imir oli melko väsynyt ja herpaantui vähän tuo keskittyminen, joten mentiin takaisin aitaukseen sisälle, jotta sai lopettaa onnistumiseen ja niinhän se teki, ihan mitä ohjaaja neiti halusi. Sitten sainkin nauttia ihanan väsyneestä koirasta koko illan ja niin myös tämän keskiviikon. Eipä oo juuri halunnut mihinkään mennä paitsi takaisin kotiin nukkumaan. Eli lisää tällaista! Vihdoinkin oon löytänyt jotain, josta tuokin mentaalisesti väsyy. :) Kuvassa Imir eilen illalla, paimennuksen jälkeen. :)

lauantai 24. syyskuuta 2011

Hauskaa hakua!

Torstaina oli sitten ensimmäinen kerta henkilöhaku kurssilla. Tutulle koirakouluttajalle on aina kiva mennä, kun tietää jo meidän ongelmat ja positiiviset seikat. Kurssi on normaalisti vasta seitsemän maissa, mutta eka kerta alkoi sitten jo hieman kuuden jälkeen, mikä aiheutti pientä kiirettä, koska olin luennolla kuuteen asti... No oltiin vain ehkä viisi minuuttia myöhässä ja Imir aiheutti mulle melkoisen ylpeyspuuskan olemalla täysin hiljaa autossa muiden vuorojen ajan. Imiristä tää oli varmaan hauskin kurssi ikinä. Ollaan vaan pitkässä hihnassa ja sitten ihmisiä kykkii siellä ja täällä ja kun menee niiden luo saa paljon namia ja hirveästi kehuja. :)

Seuraava harjoitus oli periaatteessa ihan sama, mutta se tehtiin metsässä. Metsässä Imir ei sitten enää malttanut olla hiljaa puuhun sidottuna vaan ilmoitti kyllä kaikille ärtmyksensä odotuksesta ja emännän kyykinnästä metsässä ilman häntä. Omalla vuorollaan oli kyllä taas ihan liekeissä. Hienosti meni kaikkien luo ja ajatteli varmaan, että kumma kun kaikki on noin innoissaan. Nyt tarttee sitten vaan suostutella kaverit lähteen kykkiin metsään nannojen kanssa, että voidaan harjoitella itsekseen, kun kurssia on vaan joka toinen viikko.

Tässä ohessa ollaan harjoiteltu myös paimennuskurssin käskyä hetki-saa tulla-hetki, joita siis käytetään kun koira tuo lampaita minulle päin. Sujuu muuten tosi hienosti ja hetki käsky on selkeästi sisäistetty, mutta tuo saa tulla on vissiin hiukan liian mojova kun lähtee tuleen luo kuin ammuttuna... Kun pitäis tulla ihan rauhallisesti.. Noo siihenkin tarvittais vaan joskus kaveri mukaan auttamaan, niin hiffaisi tuo varmaan senkin. Fiksu koira kuitenkin, jollei autojen jahtaamista lasketa..

On ollut todella hauskaa kun on taas ollut jotain uutta mitä harjoitella! Ja Imirilläkin on aivotyötä tehtäväksi, joka on tosi hyvä, koska väsyypä välillä tuokin. Tosin onneksi on koirapuisto ja tuollainen maailman sosiaalisin koira. Tänäänkin (lauantai) käytiin puistossa, siellä oli kovin hiljaista kun mentiin, mutta onneksi vilkastui. Varsin innoissaan tuo oli kun kuvioihin tuli mukaan noin 7kk afgaani. Aikamoista pyöritystähän se oli mutta hirmuisen kivaahan noilla näytti olevan. Ja ihanan väsynythän tuo on nyt koko illan ollut.

Huomista odotankin innolla ja Imirkin varmaan odottaisi, jos tietäisi että se on pitkästä aikaa tulossa mukaani tallille. Täytyy vaan toivoa, että herralla on viel muistissa, että hevosia ei paimenneta, eikä niille haukuta. No onneksi muistaa nopeasti kun muistuttelee.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Näin se blogikärpänen puraisee :)

Tämän blogin päähenkilöinä tulevat olemaan aivan ihanin islanninlammaskoirani Imir ja sitten tietysti siinä sivussa minä. :) Imir on nyt kaksi vuotias ja ensimmäisiltä vuosilta olisi kyllä ollut vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta kun kärpänen iski nyt vasta niin saavat jäädä omiksi muistoiksi ne.

Muutama viikko sitten käytiin katsomassa miten tuo höpötys suhtautuisi lampaisiin. Islanninkoira ihmisten oma paimennustaipumustesti kun oli ihan tässä vieressä. Meillä oli vuoro sunnuntaina ja hyvä niin. Sää oli hieno! Imirillä oli intoa vaikka muille jakaa, mutta malttia ei sitten lainkaan. Mutta hauskaa tuntui olevan, no mulla oli ainakin. ja kuten kuvasta näkyy hymyilivät tuolloin sekä lammas että koira!

Tulokseksi kuitenkin kaikesta innokkuudesta huolimatta tuli heikkoja paimennustaipumuksia, mutta koska intoa oli noinkin paljon ajattelin että kyllähän tätä vielä kokeillaan lisää. Siltä istumalta etsinkin vielä syksyn viimeisiä paimennuskoulutuksia ja löysinkin yhden tästä ihan läheltä Liedosta. Viestiä vaan menemään ja parasta toivoen jäin sitten odottelemaan. Odotella saikin aika kauan, vasta päivää ennen kuin koulutus alkoi tuli viestiä hyväksymisestä. :D Onneksi ei ollut tullut muuta ohjelmaa, joten seuraavana päivänä vain koira autoon ja lampaille!

Oli kyllä hienoa, kun sai jotain oikein tehtäviä mitä tehdä. Lampaat olivat oikein kilttejä ja kouluttajakin todella mukava. Kouluttaja näytti sitten mulle miten hän tekisi jos kouluttaisi Imiriä ja hyvinhän tuo näytti sujuvan, aina noin kolme sekuntia kerrallaan! Sitten meni taas aina intoiluksi ja koiran palauttamisesksi ruotuun. Onneksi haukku ei ollut ongelma vaan se ryntäily. toinen harjoitus meni paljon paremmin vaikka mielestäni oli paljon vaikeampi. Ehkä Imirkin alkoi väsyä kun malttoi kuunnella jo kehotuksia odota ja saa tulla. Nyt vaan ensi kertaa odotellessa pitäisi sitten reenata tuota että odottaa ja vaikka saa tulla niin ei ihan syliin asti tarveisi tulla. Hyvin on mennyt jo tänään alkeisopetus!

Torstaille ilmoittauduinkin sitten henkilöhaun alkeisryhmään. Koska täytyyhän koirallakin jotain tekemistä olla, kun omistaja kirjoittelee gradua päivät pitkät. Saas nähdä kuinka tuo mahtaa tajuta idean tässä nenän käytössä, koska itse en ole sitä sille saanut opetettua... Toivottavasti kouluttajan avulla tämäkin lutviutuu. Tässä vielä loppuun kuva Imiristä meidän läheisessä koirapuistossa pallon perässä.