perjantai 29. kesäkuuta 2012

kesäkö?

No niin mitäs tässä sitten onkaan touhuttu... Päivät jotenkin hukkuu toisiinsa, kun on aika paljon kotona ja yrittää pennulle opettaa juttuja. Mutta niin maanantaina olin sitten ensimmäisen kerran töissä niin, että koiruudet jäivät tänne keskenään pidemmäksi aikaa. Vähän kyllä jännitti, että mitenköhän niillä menee, mutta oletan että hyvin oli mennyt, koska hiljaa olivat kun kotiin tulin. Kahdet pissat pikkuinen oli tehnyt, mutta ei se mun mielestä ole montaa, kun kuitenkin olin pois kuutisen tuntia. JA molemmat oli paperilla! Eli ei mitään siivousurakkaa ollut odottamassa täällä. Imir on vissiin hyvä kaveri, kun voi sen kanssa jäädä ihan rauhassa kotoilemaan.



Tiistaina mun piti tehdä vaikka mitä ja harjoitella sitä ja tätä, mutta en sitten tehnyt juuri mitään. Iski joku hirvee väsymys ja jaksattomuus. Kyllähän me nyt siis ulkona käytiin ja kaikkea, mutta ei niitä reenejä mitä olin ajatellut Imirille, eikä sitä niin tärkeää täysin yksin jäämis reeniä pennullekaan... Mutta kyllä mä tästä vielä ripeydyn ja tehdään sit sitäkin. Leira kävi tässä kans kääntymässä, tai oli ne varmaan tunnin verran tutustumassa pikkuiseen. Oli vähän sääli, että oli tosi sateista, koska piti olla sisällä. Muutaman kerran Leira vähän sanoi pennulle, mutta pääasiassa leikkivät hienosti ja Imir antoi niiden leikkiä. Kyllä täytyy sanoa, että odotan noita ekoja rokotuksia, että päästään puistoon, jossa on vähän enemmän tilaa! Onhan tää nyt ihan ok kokoinen kämppä, mutta ei jos koirat yrittää leikkiä... Aidan takaa on myös jo tervehditty naapuritalon 5kk sakemannia Donnaa. Oikein innokasta on noin aidan takaa, joten kyllä sitä puistoilua odotan kovin!



Keskiviikon ohjelma muuttui vähän kun äiti kertoi olevansa saikella ja ehdotteli jos menisin mökille. Päätin mennä ja sovittiin sitten niin, että äiti hakee koirat mennessä, jotta voin sitten rauhassa käydä tallilla. Ilma ei ollut taaskaan kovin hyvä, mutta onneksi ei sentään neljän jälkeen (jolloin mökille pääsin) enää sadellut siellä. Koirat oli olleet ulkona pitkään, Imir liinassa ja Kári vapaana. Hyvin pysyy vielä pihassa ja ihan lähellä, joten vapaana on hyvä pitää. Niin kauan saa olla, kun osoittaa omistavansa korvat, eikä mene liian kauas. Jos rupeaa lähtemään niin sitten pistetään sekin liinaan. Kyllä muuten oli sitten väsynyttä koiraa, kun illalla tulin kotiin. Ja pitääkin olla jos on seitsemän tuntia ollut lähes koko ajan ulkona ja leikkinyt ja paininut. Kyllä muuten nukuttiin hyvin yöllä ja uloskin mentiin vasta puoli seitsemän!



Torstaina tein sitten muutaman keskipitkän kanniskelu lenkin ja ne olivat omiaan koirat väsyttämään. Tai no ainakin Kárin, mutta luulen että Imirillä on univelkaa, kun pentu pitää niin paljon hereillä, joten nukkuu aina kun vaan voi. :) Siis on se ihan pirteä ja kyllä mä oon välillä ottanut Kárin pois, kun Imir on tosi väsyneen oloinen, mutta pääasiassa nukkuu kun pentukin nukkuu. Ja mun pitäis varmaan kans yrittää aina ottaa torkut kun pentu nukkuu, niin ei vahingossa kerry itselle mitään univelkoja. No onneksi on kesä ja oon ihan virkeänä vielä ollut. Kävin torstaina myös keskiaika markkinoilla ja olihan ne kivan näköiset taas kerran. Mitään en tällä erää ostanut, paitsi lätyn. Hyvä lätty ja kaunis sää ja sain kaverinkin seuraksi, joten mikäs siinä oli ollessa. Hain myös vihdoin ekan tenttikirjan, kun siis elokuussa olis vielä pari tenttiä, jotta sais sitten paperit uloskin joskus. Ja niin sitten on se pirun ruotisin kirjallinen...huoh.. No kai sen on mut pakko siitä läpi päästää pian, kun se ei saa olla syy että ei valmistu. Mutta kun hän on nyt lomalla (ruotsin maikka siis) johonkin määrittelemättömään hetkeen kuulemma, että pitää sitten kysellä joskus syksyllä? Miten muka ei voi tietää koska tulee lomilta töihin? Mäkin haluun sellaisen loman, että voin lopettaa sen sitten kun musta siltä tuntuu... p****t!



No joo tänään me ollaan sitten otettu periaatteessa ihan rauhallinen aamu, koska iltapäivällä tarttee mennä pidemmälle lenkille, kun menen sitten illaksi töihin. Onneksi serkun mies tulee tänne illalla sitten koiravahdiksi, niin saavat sitten ruuan ja lenkityksen jotakuinkin ajallaan, eikä tarttee sitten olla sitä reilua seitsemää tuntia vielä yksin. Ja muutenkin musta on aina ikävää, jos koira on täällä yli yhdeksään yksin. Siksipä Imirilläkin oli jo yleensä hoituri, jos olin illan töissä ja nyt onneksi sain molemmille hoitajan ja vieläpä molemmiksi päiviksi, eli huomiseksi myös. Yleisesti vielä on pakko sanoa, että kyllä mä niin odotan sitä että nuo pikkunaskalit vaihtuu ja saa kunnon hampaat! Ja sitten kun oppisi sen ettei ihmisiä purra. En oikein muista koska Imir sen oppi, mutta toivottavasti tuokin oppii sen varsin pian. Koska kyllä täytyy sanoa, että sattuu ihan sikana, kun tuollaiset pienet naskalit uppoaa käteen, huuleen, kaulaan tai varpaisiin. Auts! No onneksi tätä kestänee vain pienen hetken. (Ja sitten tuo muutenkin kasvaa, joka ei niin sitten taas innosta, kun se on NIIN söpö nyt)
Kaikki kuvat on meidän aamulenkiltä maanantaina. Ennen kuin lähdin töihin. Hyvä lenkki oli!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kotiutumista

No niin nyt on sitten pentu asustanut meidän taloudessa kokonaisen viikon! ja oon suorastaan yllätynyt siitä, miten hienosti meillä on mennyt. Okei paljon tekee se, että oon saanut olla kotona lähes koko ajan ja kun olin töissä niin äiti oli täällä. Kári on nyt tutustutettu suurimpaan osaan sen tulevista hoitajista ja muutama muukin sen on tavannut. Varsinkin nyt juhannuslauantaina, kun käytiin mökillä kääntymässä. Siellä oli serkkua jos jonkilaista ja lapsiakin. Vähän tuo oli hämillään, kun konttaavien lapsien kanssa ei saanutkaan leikkiä. Availi jopa ääntään, jota muuten on kuultu mukavan vähän. Ei varmaan ihan ainakaan haukkuherkimmästä päästä tuo. (toivottavasti)




Imir on sopeutunut oikein hyvin pentuun ja leikittää sitä hienosti. Ihan kuten isoveljen kuuluukin. :) Ja osaa sille myös sanoa, että nyt riittää, nuku nulikka! Ja pääasiassa tuo tottelee myös. Mitään se ei ole vielä tuhonnut, mutta eiköhän sekin aika tule, kun hampaat alkaa vaihtua tms. Nukkuu myös hyvin, ei ole lainkaan itkeskellyt vaan nukkuu kiltisti omalla pedillä tai sitten mun sängyn alla. Kun nyt vielä sinne mahtuu. Syö myös hyvin, on ehkä suorastaan ahne, mutta se lupailee kai hyvää motivoinnin kannalta tulevaisuudessa? jotenkin edelleen odotan sitä hetkeä, kun ekan kerran ajattelen että helkutti tuo on ihan kamala... Ehkä se tulee sitten vasta kun se on teini? (toivottavasti) Huomenna tuo pikkuinen onkin sitten jo 10 viikkoa vanha! Eka rokotusaika on varattu ja pentujen leikkikouluun mennään parin viikon päästä myös.



Pikkuinen on saanut totutella myös kassikoiran elämään, jotta ollaan päästy käymään Imirin vaatimilla pidemmillä lenkeillä. Tuo matkustaa ihan ok repussa, kunhan saa aina välillä vähän kävellä. kovasti oon yrittänyt pitää sen kävelyhetket varsin lyhyinä ja kantaa aina lähes koko matkan. Lauantaina tosiaan käytiin myös mökillä ja nuo olivat ekaa kertaa häkissä autossa yhdessä. Hyvinhän sekin meni, pikkuinen nukkui ja Imir makoili vieressä. Mökkeily oli vissiin melko rankkaa, koska unta on sitten riittänyt, niin koko lauantai ilta, kuin myös paljon tänään. Kyllähän se nyt aina välillä herää leikkimään ja ulos ja kaikkea, mutta aika pitkiä unia ottanut joka välissä. Hienolta pennulta se kyllä vaikuttaa kaikin puolin! Vähän ehkä jännitän tuota huomista, kun mulla on eka oikea työpäivä, eikä täällä ole ketään koirien kanssa... Mutta eiköhän se ihan hyvin mene, kun nämä lyhemmätkin on hyvin menneet. (kolmisen tuntia ovat olleet). Tosin tuo huomisen kuusi ja puoli tuntia on kyllä kovin pitkä.. Mutta näin se nyt vaan menee ja sille ei mitään voi ja kyllähän tuo öisinkin kuusi tuntia nukkuu, että toivotaan parasta.

Vähän kuvia näistä pöhköistä. Ekassa mökillä taukohetki, sitten yhdeltä reppulenkiltä tutustumista aurajokeen, mökiltä katselukuva ja omasta pihasta pientä leikkivirittelyä.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Saanko esitellä: Kári frá Klettakoti!

No niin nyt on sitten perheenlisäys viimein saapunut Suomeen ja Turkuun. Sunnuntai ei mennyt ihan kuten olin ajatellut. Tarkoitus oli laittaa kaikki paikat kuntoon pentua varten jne. mutta nukuin vähän pitkään ja lähdin käymään serkun luona Imirin kanssa, joten ihan hirveesti ei jäänyt aikaa kodin kunnostukselle. Kummipoikaa oli oikein mukavaa nähdä ja Imir toimitti päivän ilontuojan virkaa. Ensimmäisen kymmenen minuuttia kaksoset nauroivat ihan vedet silmissä, kun Imir jutteli niille hieman sellaista matalaa hiljaista haukkua. Sitten pojat vähän silitteli Imiriä ja käytti sitä seisomatukena. Ja Imir vain katseli ja nuolaisi muutaman kerran naamaa! Tuo on kyllä niin mainio elukka. No sitten saikin jo alkaa pikkuhiljaa suuntailemaan kohti Helsinkiä!

Lentokentällä odottelin sitten jonkin aikaa ja tietysti perhosia vatsassa, kun pelkäsin, että mitä jos jää tulliin tai jotain. Sieltä se kuitenkin saapui Annen sylissä viimein liukuovista ulos! Ja heti tuli syliin ja antoi kasvopesun oikein innoissaan. Matka oli kuulemma mennyt hyvin ja kasvattajan luona tilat olivat hienot ja kaikkea. Siinä vaihdettiin muutamia tarinoita ja sain Annelta kaikki paperit ja sitä myöten alkoikin matka Kárin matkan viimeinen vaihe, kohti Turkua. Automatka meni pääasiassa hyvin. Alussa oli jonkin asteista itkeskelyä, ulinaa ja häkistä pois yrittämistä. Sitten väännettiin yksi stressikakka ja sitten olikin aika ruveta nukkumaan. Kerran pysähdyin sitten matkalla siivoamaan häkin ja pissattamaan pennun. Kári oli kyllä niin kauniisti.

Kotona mun kaveri toi Imirin ulos ja haistelivat tuossa vähän ja sitten vein pennun sisälle, kun Imir meni vielä lenkille kaverin kanssa. Sisällä meni myös ihan hyvin. Imir oli vähän hämmentynyt ja pentukin varoi Imiriä, ihan hyvä että on vähän varovaisuutta vieraita uroksia kohtaan. Siinä sitten pyörittiin ja käytiin ulkona ja oli oikein mukava huomata, että pennulla on selkeä ajatus siitä että ulos tehdään tarpeet. Yö meni tosi rauhassa koirien osalta, jotka nukkuivat hyvin ja sitten mä heräilin joka tunti, ihan vaan tarkistaan, että kaikki on ok. Ja kaikkihan oli ok.

Maanantai meni myös mallikkaasti, onneksi olen vielä lomalla, joten mulla oli koko päivä aikaa olla täällä koirien kanssa. Vähän harjoitellaan istumista pikkuhiljaa ja sitten tuota yksin oloa myös. Ihan ok tuntui tuonne ihan yksin jäävän, kun Imirin kanssa jäätiin toiseen huoneeseen. Koirien välitkin alkoi pikkuhiljaa parantua ja Imirkin alkoi pikkuhiljaa tottua tulokkaaseen. Toki leikkiä ei vielä ollut, mutta muuten meni tosi hyvin. Tiistaina me lähdettiin Imirin kanssa rally-tokoilemaan ja kaverini tuli tänne Kárin seuraksi. Meidän rallyily meni tosi hyvin! Imir oli ihan huippis. Ehkä tauko olikin hyvä juttu. Olivat vähän pettyneitä, kun en tuonutkaan pentua mukana, mutta eiköhän sille ollut parempi jäädä vielä kotiin. Kotonakin oli kuulemma mennyt ihan hyvin. Ensin se oli vähän meitä etsinyt, mutta sitten alkanut leikkiä kaverin kanssa ja nukkui sitten rauhassa. Iltapäivällä jätin vielä koiruudet tänne keskenään, kun piti käydä kaupassa. Ainakin Imirin seurassa jää tänne täysin hiljaa ja rauhassa ja kun tulin kotiin tuli pentu selkeästi vastaan suoraan unilta. Eli kyllä tä vaan on niin upeasti tää alku mennyt. Toivottavasti näin jatkuu!! Kuvia kotiutumisesta.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Paimentelua Somerolla

Viimeiset viikot ovat olleet kovasti hiljaisia, koskapa olen matkaillut taas kerran maailman ihanimpaan maahan eli Islantiin. Voi ellä että kertoilen matkasta täälläkin, kunhan on aikaa ja jaksamista. Mutta tosiaan Imir sai viettää koiranpäiviä äidin ja isän luona ja luulempa että nautti kovasti olostaan, kun pääsi välillä irtikin juoksemaan ja oli kaksi lenkittäjää ja varmaan kaikkea herkkuruokaakin, kun saa äidiltä myös kotiruokaa, eikä tartte pelkkään nappulaan tyytyä. (Eikä tartte edes opetella uusia juttuja tai juurikaan treenata edes vanhoja, eli oli myös reenilomalla, mikä on ehkä hyväkin.) Perjantaina koitti Imirille kuitenkin arki, kun palauduin Suomeen ja Imirin kanssa Turkuun. Melkoisen väsyneen koiran sieltä kotiin sain, joten eipä perjantaina tarvinnut mitään tehdä varsinkin kun muutenkin lauantaista oli tulossa rankka, koko päivä paimennusta edessä!

Lauantaina meitä olikin sitten autossa oikein reilusti ja pientä järjestelyä se kyllä vaati, että mukaan saatiin kolme ihmistä ja neljä koiraa. Olin oikeastaan yllättynyt miten hyvin matka meni, vain Ticoliini piti pientä ininää välillä, mutta ei häiritsevästi sekään. Perillä oli taas sitten säätöä että saatiin häkki kasaan T:lle ja S:lle ja Imir ja Leiruus autoon. Meillehän oli sieltä tarjolla mitä ihanin aamupala! Sitten alkoikin lammaspyöritys. Päivä oli melkoisen kuuma, joten eihän koirat siellä lampailla kauaa voineet kerralla olla. Eka kerta oltiin liinassa ja vaan yritettiin saada koira pitään etäisyyttä lampaisiin. Tää sujui meiltä vallan mainosti ja jotenkin musta tuntui että olin ollut siellä aitauksessa jo ikuisuuden, mutta kun aloin tulla pois, niin kaikki oli vaan että joko tuut? Että en sitten varmaan kovin kauaa ollut. :D

Toisella kierroksella koirat oli irti ja lampaat oli tarkoitus ottaa ulos aitauksesta ja kiertää sellainen rinki ja sitten häkittää takas. Ulosotossa Imir riehaantui hieman liikaa ja komensin sitä varmaan vähän liian kovasti, koska sen jälkeen vaan katseli lampaita keskeltä aitausta ja odotti, että saako jotain lupaa tulla tai kannattaako ylipäätään tulla kun lampaat niin kiltisti seurasi kerran emäntää ilmankin. Häkitykseen sentään tuli portille vahtimaan, ettei lampaat karkaa, kun laitan portin kiinni. Tämän jälkeen olikin lounas, joka oli oikein herkullinen, varsinkin raikas hedelmäjälkkäri oli ihanaa! Imir ja Leira tais pitää koko lounaan mökää, kun jätettiin ne sidottuna lampolaan, mutta onneksi ei sisälle kuulunut mitään. En tiedä sitten mitä jo ulkona reenaavat aussi-ihmiset mahtoi ajatella melusta!

Kolmas kierros olikin sitten eri aitauksessa ja tarkoituksena oli saada koira kiertämään lauman taa ja ajamaan sitä kohti itseään, siihen suuntaan mihin itse liikkui. Tää olis menny loistavasti jos olis kierretty vaan kehää, koska mun oli jotenkin vaikea hahmottaa porttia keskellä aitausta, josta olis kuulunu mennä läpi. Mentiin me kai lampaiden kanssa siitä pari kertaa, mutta Imir ei varmaan kertaakaan vaan aina sen portin ulkopuolelta seurasi meitä. Ajoi kuitenkin musta lampaita tosi hyvin ja malttoi olla siellä lauman toisella puolella, eikä ryykätä siitä läpi mun luo. Kuunteli jopa komentoja hienosti. Että kai niistä paimennustunneista jotain oli tuolla muistissa vaikka niistä jo aikaa onkin. Olisi se vaan niin hieno harrastus, jos olisi rahaa vähän enemmän. Melkoisen kallista kun tuppaa olemaan ja kaukanakin niin bensakin maksaa.. Mutta jossain vaiheessa taas. Päivä oli Imirille tosi uuvuttava ja kotona se hotas vaan ruuan ja alko vetää hirsiä. Hyvällä omallatunnolla sai sen jättää ja käydä muutaman tunnin verran juhlistamassa kaverin valmistumista! Siellä oli herkullista kakkua ja sain hyvän kirjankin lainaan, joten oikein mukavaa oli kyllä! Huomenna koitankin saada aikaan postauksen ihanasta uudesta pikkuisesta, joka meitä saapui ilahduttamaan. :D Kuvassa Leira pieni lampaiden kera, kun mulla ei itsellä ole Imiristä kuvia, vaan odottelen niitä vielä muilta. :)