maanantai 16. helmikuuta 2015

LUVA

No niin sunnuntaina kääntyi auton nokka kohti Seinäjokea, tosin onneksi vasta puolen päivän jälkeen, kun aamulla oli pakkasta melkoisen paljon. Kahdeksalta kun lähdin aamulenkille näytti mittari -19! ei kun Imirille takki niskaan ja koirat remmiin ja menoksi. Sitten otettiinkin muuten päivä ihan rauhaksiin, kunnes sitten yhden aikaan piti lähteä kohti Seinäjokea. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, vaikka matkalla vähän arvoinkin että meniköhän tää nyt tästä vai tosta. :) Paikalla oli myös toinen islantilaisten omistaja, tosin kaksi hänen koiristaan on jo 2-luokassa, joten niitä en nähnyt mutta kaksi oli sitten myös ykkösissä ja niitä pääsin sitten seuraamaan. Sain häkinkin ihan hyvään paikkaan halliin, niin ei tarvinnut koiria sitten autossa seisottaa.





Ensimmäinen rataan tutustuminen alkoi ihan ajallaan, mutta toki oli rataan jo ehtinyt ihan tutustua, kun minit ja medit olivat sen jo menneet. Rata näytti ihan kivalta. Ensin oli siis hyppyrata. Rata vaikutti ihan hyvältä. Mietin jo tutustumisessa, että nyt otetaan sitten kepit varman päälle ja Kári hypyn jälkeen haltuun ja ihan erikseen lähetys kepeille. Muuten radassa ei mun mielestä ollut kauheasti mitään kohtia, missä Kári voisi lähteä väärille teille. Radalle lähdettiin sitten ja hienosti Kári jäi odottamaan lähtömerkkiä. Radasta en oikeastaan muista yhtään mitään. :D Tai no muistan mä sen että oikeasti otin sen haltuun ennen keppejä ja sitten ne sujuikin ihan hyvin, joskin alkuun meni niitä todella hitaasti, mutta paransi kyllä loppua kohden sitten. :) Radalta tullessa meinasi olla vähän hapen puutetta, kun ei ole tässä tullu juostua noin niinkun ollenkaan sitten joululoman. Toki kävelty on mutta sepä ei kyllä paljoa auta! Onneksi oli tuo tuttu siellä myös ja osasi kertoa että vissiin tehtiin puhdas rata. En kyllä meinannut sitä millään uskoa, kun kerran ennen ei ole ikinä onnistunut. Mutta puhdashan se oli!! Meidän eka LUVA! ja sijoituskin oli aika hyvä kun oltiin 5/29.
 mun ihana aksaeläin :)

Toinen rata oli sitten agirata ja sitäkin ehti hyvin katsella jo ennakkoon kun taas minit ja medit meni ensin. Rata oli aika erikoinen, kun siinä ei tarvinnut vaihtaa puolta kertaakaan! Hyppärillä ei muuta tehtykään kun valsseja ja persjättöjä ja nyt sitten koira oli oikealla koko ajan. Mutta tällä radalla olin kyllä vallan onnellinen että Kári ei ole mikään ihan hullu menijä, muuten olisin ollut jo heti alussa ihan pulassa, kun rata alkoi juoksusuoralla, jonka jälkeen oli kepit. Pelkäsin jo että en kerkiä kepeille ottaan sitä vastaan ja sitten homma kusee, mutta ehdin sittenkin ja sain koiran kepeille ihan ok, olisi se nyt sujuvampikin voinut olla mutta meni kuitenkin. Sitten pitt jännittää että ottaako kaikki kontaktit, kun niitäkin välillä hyppii. No sitähän en itse ehtinyt millään katsoa ja puomilla meinasin jo kuolla, kun juokseminen olikin olevinaan aika rankkaa. :D Keinun sentään näin ihan itse että meni upeasti! Ehkä Kárin paras keinu koskaan. Maalilinjalla mietin jo että ei hemmetti menikö tääkin? Ja menihän se!!! Siis ihan käsittämätöntä, kuukauteen ei oo tehty mitään, tuo ei oo edes esteitä nähnyt ja sitten se kulkee kun unelma! Ja näin tuli toinenkin LUVA! ja jotenkin ihan käsittämättömästi tuo oli vielä agi radalla kolmas! Toki pois jääntejä oli eli oisko koiria sillä radalla ollut jotain 22, mutta aika hyvin kuitenkin. Ja vissiin siinä oli vain 4 puhdasta rataa, joten saanen olla koiraani aika tyytyväinen, ja olenkin! Nyt en kuitenkaan ihan heti toivo sitä kolmatta nollaa agiradalta, koska en tiedä olenko itse ainakaan vielä missään kunnossa menemään kakkosiin, mutta olihan tämä melkoisen hyvä avaus tälle vuodelle. :) Toivottavasti rallykisat menee kahden viikon päästä yhtä hyvin!
 ai miten niin oli ihana ilma?

 tällaisia jälkiä mä jätin tänään
 <3


Ja Imir, se yllätti mut ihan täysin olemalla häkissä aivan hiljaa vaikka menin tutustumaan rataan ja vaikka olin Kárin kanssa radalla. En todellakaan tiedä mitä joku on tehnyt tuolle koiralle! Se alkaa olla jo pelottavan tottelevainen. :) Tänäänkin (maanantai) oltiin siis töiden jälkeen lenkillä. Laitoin lumikengät jalkaan ja vain lähdin tonne metsään. Ajattelin että teen sitten jossain välissä uukkarin ja tulen omia jälkiä takas, mutta ympyrä me onnistuttiin tekemään, siis yritin tehdä, mutta en ollut varma onnistunko. Ja Imirkin oli irti ja totteli nätisti ja oikeasti välillä kulki rauhallisesti ja hiljaakin! Eikä edes lähtenyt moottorikelkan perään vaikka näki sen! Oikeasti onko nyt niin että kun se saa tasaisesti usein olla irti ja lenkit on pitkiä ja lumi vähän upottaa niin se vaan pysyy ja on tyytyväinen ja tottelee nimeään? En tiedä, mutta tykkään tästä muutoksesta aika paljon. <3 Ja niin ilmakin oli tänään aivan mieletön! Tuohon lumikenkäilyyn saattaisi hyvinkin jäädä koukkuun, sen verran ihanaa tuolla metsässä oli niillä mennä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

pakollista vanhenemista

Niin ihmisen on ilmeisestikin pakko vanheta, vaikka se ei haluaisi. Ja tänä vuonna mä en todellakaan halunnut. Mutta jos nyt on pakko vanheta, niin tällainen rauhallinen syntymäpäivä, ilman mitään tohinaa sopii mulle näköjään ihan hyvin. Koirien kanssa lenkkeilyä lähinnä ja ihan mukiinmenevä elokuva. No joo olen siis virallisesti itse 29, ihan kauhea luku. Mutta sen kanssa on nyt opittava elämään. :P Tosiaan sain yhden lahjan tuossa jo viikolla ennakkoon, lumikengät! Ja tokikin niitä torstaina käytiin sitten testaamassa. Oli kyllä ensi kerta aika raskas, lähinnä kyllä, koska keli oli suojaisa. Mutta toivon todella että tulee vielä hyviä pakkaskelejä että pääsen testaamaan niinkin, koska hauskaa se oli! Ja toki koirillakin oli valtaisan hauskaa, kun taas pääsivät irti painelemaan vähän uusia reittejä, kun noilla ei sitten ole niin sidottu polkuihin. Ja kivan värisetkin ne ovat!

 komistukset

Synttäripäivänä käytiin myös lenkkeilemässä siis koirat irti ja sääkin oli oikein mukava, vaikka aurinko ei sitten ihan täydeltä terältä paistanutkaan, mutta riittävästi. Tuulikin oli kyllä melkoinen. Mutta kun koirilla on todella kivaa, niin kyllä sitä jotenkin itsekin vain tulee niin hyvälle mielelle. :) Ja illalla pääsi vielä saunaankin, niin kyllähän se oli melkoisen ihana talvipäivä. Tänään meillä sitten onkin pitkästä aikaa tiedossa agilityä, kun Kárin ilmoitin kahdelle radalle Seinäjoelle. Saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään ja mitä ihmettä omistaja vielä osaa, jos mitään. Mutta mennään ihan reenin puolesta. Aika paljon noita oli tulossa 29 maxi koiraa muistaakseni ilmoitettuna... Ja kylmäkin täällä on, joten saa nähdä miten tarkenee, kun halli on vain puoli lämmin. Vähän jo jännittelen saanko häkkiäkään sinne sisälle, toivottavasti ettei Imir ihan palellu autoon..
 melkoisen hyvä tuli, vaikka ihan itse sanonkin. :)
 ihana valo


Kevät tässä etenee aika huimaa vauhtia ja sitä myöden lähestyvät myös Roskildeen meno ja rallytokon rotumestaruudet. Onneksi sentään pääsponsorin rallykisoihin sain jo hankittua, niin ei tarvitse sitä sitten stressata. Nyt pitäisi sitten saada Kárin papereita skannattua, jotta voin ilmoittaa sen netissä tuonne Roskildeen. En jaksaisi lähetellä papereita ja miettiä että meneekö perille. Netissä saisi sitten varmaan varmistuksenkin nopeammin. No ensi viikonloppuna sitten, kun menen Valkeakoskelle taasen. Niin ja parin viikon päästä onkin sitten tiedossa taas kisailua, tällä erää rallyn merkeissä. Kári avaa Avoluokan ja Imir toivottavasti saa virallisen RTK1 kun menemme Seinäjoelle kisaamaan. Saa kyllä nähdä mitä siitäkin tulee, ei oo paljon Kárin kanssa houkutusta reenattu, mutta luotto on tietysti kova. :D

maanantai 2. helmikuuta 2015

miten helppoa se olikaan. :)

Maanantaina hain sitten koirat hoidosta. Kári oli kyllä lähdössä kotiin, mutta Imir vain kävi moikkaamassa ja paineli takaisin ulos. :D Sitä ei olisi yhtään kiinnostanut lähteä kotiin! Ilmeisen hauskaa sillä olikin ollut, koska äänikin oli hieman kolmessa vuorokaudessa kähentynyt. Molemmat olivat syöneet hyvin ja tulleet vierustovereiden kanssa hienosti juttuun. Imir oli muutenkin sopeutunut hoitolaan kuulemma upeasti ja ollu harjoituskoirana harjoittelijalle. Kári oli kuulemma vetänyt liikaa, Imir oli näyttänyt parastaan. Hoitolan pitäjä oli edelleen sitä mieltä että mulla aivan loistavat koirat ja no niinhän mulla onkin! Mutta että joku muukin on sitä mieltä, onhan se mukavaa. Kotona koirat olivat kyllä hyvin väsyneitä, joten varmasti niillä on ollut tekemistä.
tämän kanssa sitä on nyt vietetty viikko. <3

Tiistaina sitten ehdittiinkin tehdä aamulenkki yhdessä ja töiden jälkeen toinen ja sitten tulikin vieraita. Kárille tuli naisvieraita! Tosin eipä Kári ollut kovin innoissaan, hieman nuoleskeli korvia ja pisti nukkumaan. :D Siinä sitten katseltiin jonkin aikaa menoa ja hain sitten Imirin autosta. Ei ollut tyttösellä vielä ihan parhaat päivät, ei Imirkään yrittänyt hyppiä. Mutta sinne lähti sitten Kári taas vieraisille ja me jäätiin Imirin kanssa kahdestaan. Puhetta oli että Kári tulee takaisin joko pe tai sitten vasta ma. No keskiviikkona ja torstaina Kári ei ollut osoittanut oikein mitään kiinnostusta tyttöön, joten jäi sitten sinne vielä viikonlopuksi. Ja oikein hyvä niin, koska oli sitten saanut itsensä ja nartun nalkkiin kolme kertaa kolmena päivänä. Oli kyllä melkoinen helpotus, kun sain viestiä että nalkissa ovat. Vähän jo epäilin että astuukohan tuo ollenkaan!

Imirin kanssa käytiin vähän kyläilemässä. Keskiviikkona lähdettiin ja torstai siellä oltiin. Käytiin torstaina taas sillä lailla lenkillä, että Imirkin sai painella irrallaan. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta toisaalta musta se oli kyllä aika ihana! Lunta satoi ja tuuli, mutta ei ollut kylmä. Siellä sitten tarvottiin muutama tunti ja paisteltiin vähän matkalla makkaraa ja kaikkea ja Imir irti koko ajan. Ja tutustuihan se uuteen tuttavuuteenkin, suomenpystykorvanarttuun. Hyvin tulivat juttuun, kumpikin jätti toisen rauhaan. :) Kun oltiin tulossa takaisin niin Imirkin oli jo sitä mieltä että hyvin voi antaa kiinni, johan tässä on irti ollutkin. Ei yhtään yrittänytkään mihinkään lähteä vaikka suoraan näytin remmiä. Kyllähän sitä tuolla lailla lenkkeilisi mieluusti vaikka joka päivä! Ja kovasti oli kyllä Imirkin väsynyt tuon jälkeen.

Perjantaina sitten lähdettiin töiden jälkeen kohti Valkeakoskea. Siellä en ole ollutkaan sitten loman jälkeen, joten oli vissiin jo aika mennä tervehtimään vanhempia. Imiriä ei paljon tarvinnut mun lenkitellä, kun äiti ja isä oli molemmat kovin halukkaita sen kanssa menemään. Lauantaina kävin sitten ratsastamassa aamulla. Retun kanssa mentiin pellolle! Ja se oli hienosti! No mitä nyt alussa piti hieman jännitellä parkkeerattuja traktoreita yms, mutta sitten oli kauniisti. Meillä oli oikein ihana puoli tuntinen lumisella pellolla kävellen ja ravaillen. Kyllä tuo Retu vaan on <3. Ratsastaminen kyllä pääosin saa niin hyvälle tuulelle, että lauantai oli kaikin puolin kiva päivä!

Iltapäivällä kävelin sitten Imirin kanssa toiselle puolen koskia ystävien luokse. Hyvä reilu tunnin lenkkihän siitä tulee. Siellä vietin sitten iltaa ja mukavaahan sielläkin oli. Autokyydin kyllä otin takaisin kotiin. En jaksanut enää kävellä illan ratoksi kotiin. Sunnuntai menikin sitten ihan rauhaksiin kotona, tai no kävin mä sentään kaupassa. :D Takaisin tänne Lehtimäelle lähdin onneksi ajoissa, keli ei todellakaan ollut mukava. Kurusta Virroille ei oltu edes tietä aurattu! Siinä meinasi välillä mennä vähän pasmat sekaisin, kun lumi vaan raapii auton pohjaa ja toivot että pysyt urissa.. Onneksi sentään muut tiet oli ihan hyvin auratut.
Tässä kuva Kárista ja Jossusta. :D Hieno pari!

Mutta niin otsikkoon palatakseni. Tämä viikko on ollut niin helppo! Kukaan ei vedä lenkeillä. (tarttis varmaan opettaa Kárikin oleen vetämättä). Imir on niin rauhallinen ja helppo! No tänään tuli sitten Kári takaisin kotiin. Töiden jälkeen tosin, joten mulla oli aamulla vielä laatu aikaa Imriin kanssa. Mutta voi kun noi olivat onnessaan kun taas näkivät! Hirveetä rumbaa ja matot rullalle ja mölinää. <3 Ihanat pojat. Nyt sitten jännittävät neljä viikkoa, että saa tietää tuliko narttu kantavaksi vai ei. Toivon kyllä että tuli. :) Olisihan se ihanaa kun keväälle syntyisi pikku Káreja! Tosin jos jotain syntyy niin punaisia ne on, narttu kun ei kanna mustaa. Jaa mikä narttu? No Aitiorannan Jodis Josefina se nyt sitten on.