perjantai 31. toukokuuta 2013

Kaikkea kivaa ja vähän huoltakin

Nyt on sitten menoa ja meininkiä kyllä riittänyt. :) Lauantaina lähdettiin kohti Turkua ja viideksi oli sovittu että mennään reenikamun pihaan leikittämään koiria. Mukaani sain entisen melkein naapurin ja Leiran, sekä toisella puolella Turkua asuvan Mellan omistajineen. Pihalla koirilla oli kyllä hauskaa! Vähän kuuma oli, että ei ihan niin hirveää menoa ollut kuin joskus, mutta painia ja välillä vähän littaa. Imir keskittyi vaan vanhaan jalkapalloon, jota hänelle olisi koko ajan pitänyt potkia tai sitten haukkumaan. Tyttökoirilla tuli kerran vähän pahempi riita, mutta siitäkin selvittiin ja kaikki oli taas oikein hyvin. Pari tuntia vierähti melko nopsaan ja sitten pitikin taas lähteä. Olin veljen luona yötä ja katseltiin sitten vielä illalla kaverin kanssa siellä Django Unchained. Ihan hyvä leffa ja kun sen kera oli ruokana intialaista niin iltahan oli käytännössä ollut täydellinen.
Tässä kaikki viisi söpöstintä!

Sunnuntaina lähdettiin aamupäivästä sinne metsään, mikä on sen tallin luona, missä Turussa kävin. Sain kaverin mukaan ottamaan kuvia ja toiseksi käsipariksi, niin uskalsi sitten päästää molemmat koirat vähän juoksemaan. Ja kyllä muuten Imir juoksikin. Kári on niin hupaisa, kun se ei mene liian kauas vaikka Imir meniskin ja sitten se meidän ihmisten luona on ihan stressissä kun ei näe Imiriä. Suloisuus on kyllä. Imir sai rymytä noin puoli tuntia ja sitten otin sen kiinni ja käännyttiin takaisin päin. Kári sai olla vapaana paljon pidempään, kun ei lähde mihinkään.
 Kári peikkometsässä
 vihreä lätäkkö
 yhdessä
 katso kun Imirkin loikkaa!
WUF!

Metsäilyn jälkeen jätin Kárin kaverini luo ja menin Imirin kanssa moikkaamaan serkkuani ja kummipoikaani ja tietenkin tämän veljeä. Imir on niin valtavan ihana lasten kanssa. On rauhallinen antaa silittää ja koskea ja jos ahdistaa niin menee vain pois tai tulee mun luo. Poikien mielestä oli tosi siistiä kun sai antaa Imirille äidin avustuksella namia ja Imir kun antoi vielä tassuakin. Namin antaminen oli valtavan jännää, mutta äärettömän hauskaa. Olisivat varmaan syöttäneet tolle kaikki namit mitä mulla oli, jos olisin antanut. Sitten mentiin veljelle, joka itsekin oli päässyt kotiin mökiltä. Kaverini vielä käveli Kárin sinne, joten Kári kyllä sai hyvät liikunnat.
 Kummipojan veli
 Kummipoikani ja maailman paras koira!



Maanantaina kävin sitten moikkaamassa Intoa, Lokia ja Hallaa kaatiksella. Mukana oli myös näiden omistajan siskon Suri. Surilla ja Kárilla leikki aina välillä lähti tosi hyvin käyntiin. Into ei oikein enää Kárin kanssa leikkinyt vain pallo oli ihana. Imir oli tietenkin remmissä ja kovasti taas ihastunut Hallaan. Ei kuitenkaan yrittänyt hyppiä kunhan nuuhkutteli menemään. Hirveästi ei kävelty kun oli aika kuuma lähinnä vaan hengailtiin erinäisten vesilätäköiden lähellä, jotta koirat sai uida ja plutia. Kiva oli nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Kun tulin takaisin autolle huomasin, että joku oli sitten pistänyt vasemman takalampun ruttuun.. Meinasi jo ensin vähän itku tulla, kun aattelin että kalliiks tulee, kunnes näin lapun tuulilasissa. Onneksi oli rehellinen ihminen. Ja onneksi autolla pystyi yhä ajamaan ja vilkku toimi.
 Kári kiipesi Iidan siskon syliin, kun Loki vähän sanoi pahasti. :D

 Imir(3,5v) ja Loki(4v) molemmat isliksiä ja uroksia, uskoisitko? :D

Vauhtia lätäköstä!

Kolmelta sitten haettiin Leira omistajineen kyytiin ja lähdettiin kohti Vihtiä. Siellä oltiin vähän ennen viittä ja mukavastihan sinne tuli sitten isliksiä omistajineen. Meitä oli ainakin 9 koiranomistajaa ja koiria oli ööö no ainakin 12? Siinä pidin sitten vähän rallytokoa ensin kaikille, tehtiin pientä rataa ja selitin ohjeita ja kylttejä. Hyvin meni kaikilla ja kivaa oli. Mitä nyt Imir piti kauheeta möykkää kun joutuivat odottamaan siellä kentän laidalla. Kun koiria oli kouluteltu lähdettiin me ihmiset ratsastamaan. Tää oli siis aivan luksusta kun pääsi issikalla ratsastamaan pitkästä aikaa! Sain ratsukseni oikein kivan ruunan Vilin (Fylkir). Maisemat oli oikein hienoja ja ihan kivasti mentiin ravia ja tölttiä ja vähän laukkaakin. Reissu oli oikein mielyttävä. Sen jälkeen paisteltiin vielä makkaraa ja täyteltiin vatsaa ennen pois lähtöä. Menin sitten mökille yöksi ja tiputin Leiran omistajineen pois Salossa. Meni aika myöhään, mökillä olin vasta puoli kaksitoista.

Aamulla mökillä oltiin sitten reilusti ulkona. Imir juoksunarussa ja Kári vapaana kun se ei lähde mihinkään. Ulkona oltiin sellainen kaksi ja puoli tuntia ja kyllä muuten sammuivat sisään mennessä nuo kuin kynttilät.:D Vähän ennen kolmea lähdettiin taas kohti Vihtiä ja siellä oltiin ihan hyvissä ajoin. Nyt meitä oli vähän vähemmän, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Ensin taas rallytokoiltiin. Tein kaksi lyhyttä rataa, jonka kaikki menivät. Tai no pentuset menivät vain toista, koska ei saa liikaa rasittaa tollasia pieniä. Hyvin sujui taas ja hauskaa oli. Sitten pääsi uudelleen ratsastamaan! Sain saman heposen ja olin oikein tyytyväinen, koskapa oli oikein mukava otus. Tällä erää otin myös kameran mukaan ja näpsin reissusta myös pari kuvaa. Sitten saatiin vielä leipää ja makkaraa ja sitten lähdinkin kotiin päin
 mökillä pikkuhöpö uimari
Vähän piti leikkiäkin!
Ratsastamassa <3


Keskiviikkona olikin sitten jännää kun mentiin kuvauksiin. Kárilla oli viralliset ja Imiriltä halusin tietää missä mennään. Kári kuvattiin ensin ja polvet taivuteltiin ihan eka. Polvet oli 0/0, mutta oikea on ihan pikkusen löysä. Lonkkakuvat olivat hyvät ja sanoi että lähtevät arviona B/B, mutta voivat muuttua yhden suuntaan tai toiseen arvioijasta riippuen. Tuskin ne A:na takaisin tulee mutta toivottavasti eivät sitten C:ksikään muutu. Kyynärät olivat hyvät ja lähtevät 0/0 ja pitäisi samana tulla takas. Sitten oli Imirin vuoro. Ensin se taivutteli sitä siinä ja vähän kokeili. Imirillä oli hauislihakset aivan jumissa ja reagoikin aika vahvasti niihin. Kertoi jo siinä että liikeradat on rajoittuneet ja etujalkoja pitää suhteessa vähän taaempana, kuin kuuluisi. No sitten vei kuvaan... Kuva oli kyllä ihan hirveä, kun just oli katsellut noita Kárin ihan siistejä lonkkia. Nivelrikkoa on ja melko paljonkin. Kipeät kuulemma ovat ja aina jos joku päivä näyttää vähän kipeemmältä niin kipulääkettä pitäis sitten antaa 3-5 päivää, jotta ei kipujen takia rajoita liikeratoja lisää. Meinasi kyllä vähän itku tulla... Mutta eipähän ainakaan kaunistellut mitään ja rehellisesti kertoi kaiken. Lääkärinä tää mies oli ihan huippu. Selitti kaiken niin että ymmärsikin jotain ja tosiaan ei kaunistellut mitään. Rehellisesti ilmaisi, että voi olla että elää ihan hyvin vielä 4-6 vuotta, mutta voi olla että ei elä. Riippuu miten kipuja tulee lisää. Ensi talvi on sitten kytättävä sitä tarkkaan, ainakin kun on liukasta. Se kertoo sitten paljon. Toivon kovin että saan tämän ihanan vaalean ruskeanenän vielä pitää monta vuotta mun elämää ilahduttamassa, mutta tietenkin Imirin voinnin mukaan sitten mennään. Ei ole mitään koiran elämää jos on koko ajan ihan hirveät kivut (joita onneksi vielä ei ole). Tällaisia uutisia mä vähän pelkäsinkin saavani, mutta olihan ne toisaalta ihan odotettuja, kun kerran tiesi että huonot ne lonkat on. Onneksi Kári kuvautui sitten terveeksi, niin sen kanssa voi huoletta harrastaa ja mennä. Arkeenhan tää ei juurikaan vaikuta, lenkkeillä saa, joskaan ei pitäisi sellaisia parin tunnin lenkkejä harrastaa vaan sitten useampia ½-1h lenkkejä päivässä. Nyt mennään vielä paimentaan mutta ensi kesänä Imir ei enää osallistu. Näyttelykin saa jäädä, kun ei tiedä koska se on kipulääkkeillä. Toivottavasti kuitenkin päästään jonkun verran rallytoko kisoihin kuitenkin. Että douping rajat ei pauku. Toivottavasti ainakin ensi kesänä saan sille vielä virallisen rallytoko tuloksen. Muuten se saa toimittaa sitten kotikoiran virkaa. Oma rakas :`(

P.S. Vähänkö hienoa, että kuvien lisääminen taas toimii!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Lenkkejä ja Lahden ryhmänäyttely 19.5



No niin perjantaina päästiin kaverini kanssa lenkille Äimälään. Se on siis kyllä osa Valkeakoskea, mutta tuolla vähän etäänpänä keskustasta. Mentiin siis mulle ihan uuteen paikkaan ja olikin ihan kiva mesta! Tuonne meen joskus uudelleen ja otan äidin mukaan ja päästän molemmat pojat irti! Sen verran oli metsää eikä mitään isoo tietä missään lähelläkään. Että sinne mennään uudelleen kyllä ehdottomasti!
Lauantaina sain sitten itselleni vähän issikka seuraa tänne Valkeakoskelle. Tampereelta tuli muutama issikka meidän kanssa lenkille tonne Korkeakankaalle. Olin kyllä tarkistanut että siellä ei ole mitään suunnistuskisoja tai muuta, mutta sitähä en ollut tajunnut tarkistaa että siellä oli agilitykisat! No onneksi olivat vain siinä kentällä, joten eivät häirinneet meitä lenkillä. Toi on sellanen vähän reilu 5 kilsaa ja siihen menee vähän alle tunti. Seurana oli ihana vanhempi neiti, joka sai Kárin kanssa juosta vapaana ja sitten mukana oli uusi tuttavuus Noa. Noa ja Imir olivat sitten remmissä. Lenkki oli oikein kiva ja ainahan on kivaa jutella toisten issikkaihmisten kanssa. :)

Tänään sitten meillä oli suuntana Lahti ja näyttelyt. Mulla tuli vähän kiire, kun onnistuin sitten ajaan kerran harhaan. Onneksi olin kuitenkin ajoissa paikalla ja löysin vielä Kárin sisko omistajan ja toisetkin islisihmiset. Kárin ja Imirin lisäksi kehissä oli kaksi narttua. Kárilla oli kehässä melkoisia vaikeuksia keskittyä. Yritti vain tuijotella Imiriä ja oli koko ajan menossa takaisin sinne... No onneksi erkkarissa Imirin ehtii viedä paaaljon kauemmas ja Kári saa sitten keskittyä itseensä. Imir taas esiityi oikein edukseen ja oli mitä näteimmin. Molemmat saivat ERI ja SA, joten sitten Kárin siskon omistaja sai tulla kehään mun kaa. Annoin hälle Imirin, koska Kári oli kyllä melkoinen. Ihan kun ei oltais ikinä mitään reenattu.. No ei ollut siis mikään yllätys että Imir oli näistä kahdesta parempi. Tytöissä Kárin sisko oli parempi ja näin ollen tuli Imirin kanssa ROP-kehään. mulle sitten ojennettiin ROP-ruusuke.. No eipä ollut sinne mitään järkeä ryhmiin jäädä koska ilma oli tooosi ahdistava ja Imir alkoi jo nyt uida tervassa. Toisen nartun omistaja haki meille palkinnot, koska sinne ei saanut viedä koiria. Kääntämispalvelu oli ihan kökkö, joten tulin kotiin ilman käännökisä. Onneksi on Lemmikkipalstat ja sen osaava henkilöstö ja sain käännökset sieltä. Ne voi lukea koirien omilta sivuilta. Tulokset kuitenkin siis, Imir: VAL1 SA PU1 ROP ja Kári: JUN1 SA PU2 SERT




Että hyvä reissu oli. :)

tiistai 14. toukokuuta 2013

IMIR JA KAURI



Kevät

Sain nyt yhden kevät kuvan laitettua, mutta ei tää vieläkää toimi kunnolla. Mutta joo jos tarinoiskin vähän. Eli tosiaan viime viikon torstaina käytiin imirin kaa Tampereella kannustamassa reenikamua ja harjoittelemassa sateessa. Kuvassa paikka näytti hyvältä aitoineen ja päätin ilmoittaa Imirin kilpaileen, mutta paikan päällä äin niin paljon kaikkia mahdolisia ongelmia, että en vaan uskaltanut millään. Kun kisat oli käyty ja reenikamu saanut tuloslappunsa lähdettiin katsoon koska menis juna. No ei menny ihan heti, joten ajeltii Rapolaan ja käytiin siellä lenkillä. Sitten vei kamun Toijalaan asemalle odottaan vielä hetkeksi junaa.

Perjantaina mä lähdinkin sitten laivareissulle tutustuu uuteen Viking Graceen. Matka oli oikein onnistuntu ja kiva, mutta enpä ehkä viitsi siitä sen enempää tänne laittaa. ;) Koirat olivat äidillä hoidossa siis sunnuntaihin asti, jotta sain sitten vähän nukkuakin. Sunnuntaina tietenkin oli äitienpäivä ja sitä kävin sitten äidin kanssa juhlimassa. Tosin äiti kyllä kokkas ja silleen, että ei se ehkä sille ollut kovin erilainen päivä, kun veljetkin on vielä reissussa.

Maanantaina mulla oli pitkä päivä töissä, joten aamulla kunnon lenkille. Oltiin melkein 1½ tuntia menossa ja lenkki oli oikein mukava. Koirat olivat olleet täällä ainakin ulkoisesti ihan nätisti. :D Mutta kovahan niillä oli jo hinku päästä ulos. Käytiin siis lenkillä ja vein tietenkin Kárin vähän kahlaileen, kun oli niinkin kuuma päivä. Tänään tiistaina mä menin vasta yhteen, joten päätin aamusta kävellä käymään kaupungilla. Siellä oli toripäivä niin näkivät nuokin vähän enemmän elämää ja kojuja ja kakkea. Pääosin olivat kyllä tosi nätisti. Muuten tänään on tehty melko lyhyitä lenkkejä sellaisia ½ tunnin rykäsyjä, mutta niitä onkin sitten tehty 4 eli tuleehan siitäkin sitten ihan jo jotain.

Sitten vielä eilisen lenkin kohokohta: Käytiin  poikien kanssa lenkillä ja meinas tulla tippa linssiin, kun Imir oli ihan huippu. Meitä vastaan tuli vaha mies pyörätuolissa avustajan kanssa. Pysähtyivät sitten siihen ja mies pyysi josko voin viedä koirat häntä haistamaan. Sanoin kyllä että nää voi sitten haukkua ja nuorempi on märkäkin. Vastasi vaan että ei haittaa yhtään. Mentiin siis lähelle ja mitä tekee Imir? No haistaa varoen, nuolaisee miehen kättä ja jättää pään tämän syliin, jotta voi mies ihan rauhassa silittää. Mies sitten alkoi selittää kuinka hän on aikanaan kouluttanut koiria armeijalle ja kuinka ankeaa on kun ei enää pysty koiraa pitämään ja että Imir näyttää ihan hänen viimeiseltä koiralta joka oli seropi. Siinä se selitti ja Imir vaan oli pää sylissä ja silmät kiinni. Mä sitten yritin epätoivoisesti toisella kädellä pitää Kária kauempana pyörimässä kun sillä ei riittänyt vielä maltti tähän. Oltiin siinä varmaan vartti ja Imir piti KOKO AJAN päätä miehen sylissä ja oli vaan hiljaa ja antoi toisen silittää. Sitten täytyi lähteä jatkaan matkaa kun mun käsi ei kestänyt ton toisen pyörimistä, niin lopuksihan Imir vielä nuolaisi miehen kättä ja lähti meidän mukaan. Miten toi voikin olla noin ihana joskus?





sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tampere kv

No niin onhan tässä kaikkea tehty, mutta kun tänne ei saa just lisättyä kuvia koneelta, niin en oo sit viitsinyt kirjoitellakaan, kun oon odotellut josko alkais toimia. Ei ainakaan vieläkään toimi, joten pakko kirjoitelle, kun muuten ei enää kohta muista mitään. Viime keskiviikkona käytiin Turussa mätsäröimässä. Kárihan ei päässyt kehiin ja joutui lähinnä tyytymään häkkikoiran elämään, mutta olipahan silläkin katseltavaa. Imirin vein kehiin ja kehään mentiin yhdessä reenikamun koiran kanssa. Reenikamun koira vähän metelöi, joten Imir sai punaisen nauhan. Olin jo aiemmin luvannut mennä reenikamun yhden koiran kanssa kehään, joten kun hänen vanihimmaisen vuoro tuli lähdettiin kehään. Olin vähän reenannut ennen ja löytänyt hyvin yhteisen sävelen tämän koiruuden kera. Kehässä meni oikein hyvin ja saatiinkin taas punainen nauha.

Kamun nuorin koira on vielä pentu hetken, joten hän lähti odottelemaan isojen pentujen kehää, mutta se vaan ei näyttänyt millään alkavan. Siinä jo vähän kävin kyseleen että montakos koiraa isoja vielä on, kun kuitenkin hänen toinen oli menossa sinisten kehään. No reenikamun vuoro oli tietenkin just melkein samaan aikaan kun siniset alkoi, joten ei kun omat häkkiin ja reenikamun koiran kanssa sinisten kehään. Ja hyvin meillä siellä menikin 4 sijoitettiin ja me oltiin vika joka tiputettiin ennen sijoja. :D Sieltä sai kaikki sellaisen kivan namaipaketin kuitenkin mukaan, joten ei väliä! Punaiseten kehässä me ei ihan niin kauaa hilluttu, Imir oli jo ihan poikki kuten se yleensäkin tässä vaiheessa on. No namut tuli täältäkin. Sitten reenikamu kävi vielä pentunsa kanssa kehässä, mutta namit sieltäkin tuli eikä sijoitusta. Sitten koirat autoon ja kohti kotia. Oli oikein kiva päivä aurinkoinen joskin tuulinen. Kárikin oli illalla ihan väsy ja hyvä niin, koska kyllä tuota lepoa onkin jo ollut ja koirassa virtaa. Juurihan se ei kyllä liikkunut mutta pääkopalle vaihtelua kuitenkin.

Torstaina ja perjantaina mentiin niin vähällä kun voi mennä. Jotta lepäilisi kunnolla ja jalka tulis kuntoon. Perjantaina illalla mentiin porukoille yöksi, jotta pääsin sieltä lähteen sitten Imirin kaa Tampereelle la aamulla. Hain reenikamun asemalta ja suunnattiin ensin Pispalaan. Käytiin lenkillä yhden tutun kanssa ja vein hälle asioita maalattavaksi tulevaa näyttelyä varten. Lenkki oli oikein mukava, siinä harjulla käveltiin ja järvimaisemaa ihailtiin. Imirilläkin oli alussa ihan hirveesti virtaa ja piti vähän vetää remmissä.

Näyttelypaikalla oltiin tosi hyvissä ajoin ja siinä vähän ostin syötävää ja kiertelin paikkoja. Mitään ihmeitä en nähnyt. Sitten vaan odottaan kehän alkua. Reenikamun koiralla meni hienosti sai ERI ja SA ja oli junnuista paras. Imir sai sitten sen mitä oletinkin, kun kerran oli suomalainen nainen arvostelemassa eli EH. Arvostelu on tuolla Imirin sivuilla. Kamun koira oli myös paras uros ja mä jo jännitin, että ollaanko täällä iltaan asti, jos menee ryhmäkehiin.. No nartuissa oli sitten tuomarin mielestä erityisen nätti veteraani joka vei sitten ROP tittelin jättäen reenikamulle sitten VSP:n hyvä näin, päästiin kotiin. Vein vielä reenikamun asemalle ja ajelin kotiin. Kárillakin oli ollut jo vähän mukavampi päivä, kun oli päässyt oikeesti lenkille. Täys lepo on nyt lusittu ja nyt saa jo alkaa lenkittää vähän lisäten koko ajan.

Tänään aamulla sitten päätin että nyt mennään vähän Kárin kaa tokoilemaan, kun sekin on taas sallittua. Mentiin siis läheiselle kentälle, kun äiti lähti Imirin kanssa pitkälle lenkille. Kári oli niiiiin täpinässä että! Ei meinannu ensin pystyä yhtään kuunteleen mitä käskin vaan tarjosi ihan kaikkea. :D Hassu. Intoa oli enemmän kuin korvia siis. Siitä sitten alkoi paremmin kuuntelemaan ja reeni sujui ihan kivasti. Tehtiin maahan jääviä ja vähän seisomaan jääviä ja seuruuta. Sitten tietty myös maassa odottelua. Kári on kyllä niin ihana, kun ei tartte pelätä, että se vaan yhtäkkiä ryntäis jonnekin. Voi rauhallisin mielin päästää remmin kädestä ja jättää toisen maahan tai seisoon. yllättävän hyvin muuten jää seisoon paikalleen, vaikka tätä ei oo juurikaan reenattu. Hyvä hyvä, ehkä mä jossain vaiheessa meen jopa johonkin toko reeneihinkin. TK1 tän kanssa ei olis mitenkään mahdoton ajatus, joskus. Tai BH:kin.. KAtsotaan nyt. :)