perjantai 25. toukokuuta 2012

Tämä on minun Turkuni (by Imir)

Olipa outo aamu. Emäntä heräsi jo ennen kuin ehdin mennä häntä tökkimään... Yleensä aina saa tökkiä sen hereille, kun se vaan nukkuisi. Herätysten hoitaminen meni keväällä lähes työstä, kun piti pitää huolta, että tuo sai jonkun ihme koulujutun tehtyä. Piti kyllä olla iso työ, kyllä se sitä niin kauan teki. Mutta nyt, kun se saisi nukkua munkin puolesta niin se herää itse! Ja mihin aikaan? No kuudelta.. Ei ole normaalia. Ja sitten se oli vielä tosi pirteä ja pisti oikein lenkkikuteet niskaan. No mikäs siinä, kyllä minä olen aina valmiina lähtemään lenkille! Sinne me sitten lähdettiin kohti noita joen toisella puolella olevia peltoja. Noilla pelloilla sain ennen joskus olla paljonkin vapaana, mutta taisin mennä emännän mielestä vähän liian kauas, kun en enää saa juuri koskaan olla siellä irti.. (murjotus). Tänään sain kuitenkin olla osittain vapaana, kun emäntä päästi remmistä irti ja sain vähän juoksennella sen roikkuessa perässä. Siellä on kiva mennä, paljon lintuja, jotka tietenkin kuuluu ajaa lentoon ja paljon tilaa vähän painaa. Sitten emännän mielestä oli tosi nättiä voikukkapeltoa ja pysähdyttiin ottamaan kuvia. Musta otetut kuvat on tietenkin aina upeita ja kivoja, mutta tällä kertaa kyllä pistin ihan parastani ja poseerasin oikein kauniisti.



Matkaa jatkettiin siitä kohti Koroisia, jossa emäntä ajatteli, että voisin juoda, mutta ei mulla tällä erää kyllä ollut yhtään jano. Vähän kastelin tassuja, mutta lähinnä halusin jatkaa matkaa. Seuraavaksi se yritti tunkea mut poseeraan tulppaanipuskaan, mutta se oli mun mielestä huono idea, punaiset kukat ei oikein pue mua. No siitä jatkettiin vielä vähän, kunnes otettiin kunnon postikorttikuvia tämän kaupungin (Turku, jos joku ei tiedä) maamerkistä, Tuomiokirkosta. Nyt pistin taas kaiken peliin, koska tykkäsin istua siinä paikassa ja mun mielestä Tuomiokirkko on kiva. Sen sanominen tarkoittaa yleensä aina piiiitkää lenkkiä tai kyläilyä emännän isoäidin luona ja siellä saa aina paljon kaikkia herkkuja vatsan täyteen!



Tästä matkaa jatkettiin yhdelle emännän lempirakennuksille, eli kaupunginkirjaston vanhalle osalle. Sieltä saa kuulemma hyviä kirjoja jotenkin lainaan. Siis ei tartte ostaa, vaan voi lukea ja viedä takaisin. Ei kuullosta mun mielestä kovin kannattavalta bisnekseltä, mutt ihmiset on vähän outoja joskus. Emännän mieliksi poseerasin taas hienosti, mutta se vaan oli ihan liian hidas kuvien kanssa, kun pitihän sitä nyt pitää vahtia mitä ympäristössä tapahtui. Emännän suunnalta kyllä kuului välillä epätoivoista huokailua, kun sen mielestä katsoin pois aina väärään aikaan. No mitä tähän sanomaan, ostaisi nopeamman kameran.



Seuraava stoppi oli sitten Brinkkalan talo. Täällä emäntä valitteli jotain valoista ja varjoista, ei kiinnostanut mua lainkaan, otin vähän juotavaa, kun sen edessä on sellainen no nuo kutsuu sitä kai taiteeksi, mutta siis siinä vain virtaa vettä. Hassut ihmiset. Tänne ne kuulemma tulee jouluna kuuntelemaan jotain joulurauhaa. MINUT ne jättää siksi aikaa kotiin ihan yksin. On siinäkin omistaja, joulunakin joudun oleen yksin.. Kuulemma siellä olisi liikaa ihmisiä ja mä en viihtyisi, mutta mähän rakastan ihmisiä! Voisin jutella niille kaikille. Olisi se varmasti mielenkiintoisempaa kuin joku rauhanjulistus? Mitä sellaisella muka tekee Suomessa? Ei täällä sodita.. pöljää.



Sitten pysähdyttiin katsomaan jotain patsasta miehestä, jolla on vaikea nimi, joku Acrigola tai jotain. On kuulemma tosi tärkeä mies Suomen historiassa. Mä en tietäis siitä mitään, mutta emäntä on tässä aika hyvä, onhan se lukenut sitä pääaineena jo monta vuotta. Luulis että vuodessakin oppis ihan tarpeeksi? Mä oon oppinut kuitenkin kaiken tarvittavan ja oon vasta kaksi ja puoli. Se on lukenut tuolla jo yli KUUSI vuotta! Voitteko tajuta.. Onneksi me koirat ollaan vähän nopeampia oppimaan.



Viimeisenä stoppina oli tietenkin mun ehdoton ykkösmesta tässä kaupungissa, eli koirapuisto. Emännällä oli mukavasti pallo mukana taskussa, joten leikittiin siinä vielä hetki. Mun mielestä ei oltu oltu kauaa, mutta emäntä jo vähän puheli, että tarvis lähteä töihin ja että ollaan oltu lenkillä vaikka kuinka kauan, joten kai me sitten oltiin oltu kauan. Mun mielestä lenkillä ei ikinä voi olla liian kauaa. Sitten se lähtikin töihin.. En tajua yhtään ettei se voi ottaa mua töihin mukaan. Siellä kuulemma tehdään hampurilaisia, joten viihtyisin varmasti! Kuulemma jotain sääntöjä tässäkin.. Ihmisillä on niin paljon sääntöjä. Mutta onneksi sentään käytiin pitkällä lenkillä ja jos nyt myönnän ihan vaan teille, olin ehkä vähän väsynytkin. Sainpahan nukkua rauhassa.
Rakkaudella kaikille Imir
Kuvat saanevat selityksen tekstissä. ;)

maanantai 21. toukokuuta 2012

Mätsäilyä ja Porin ry

No niin melkoisen vilkasta meillä onkin tässä sitten ollut. Helatorstaina oli Kupittaalla mätsärit ja olin ajatellut, että sinne mennään, jos nyt ei ihan kaatamalla sada. Aamulla satoi, kaatamalla. Harmitti, koska siellä oli myös möllitoko, johon olin koko keskiviikon tsempannut, että mennään myös. No sade loppui sitten ja lähdin kuitenkin mätsiin, mutta hieman liian myöhässä, joten en enää ehtinyt mennä tokoilemaan. Olisi kyllä ollut kiva mennä, kun kerran oli itsensä saanut tsempattua sellaiseen mielialaan, että oltais menty. Täytyi kuitenkin tyytyä katsomaan Iidan ja Lokin hienoa tekemistä ja mennä itse vain mätseilemään. (Iida tietenkin voitti luokkansa Lokin kanssa!) Me sitten mentiin kehään ennen pitkää. Kehät oli vähän erilailla jaoteltu, kun oli lyhyt ja pitkäkarvaiset. Me oltiin lyhyissä. Kehästä saatiin punainen nauha ja sitten odoteltiin. Punaisten kokoomakehässä päästiin neljän parhaan joukkoon ja niistä oltiin sitten kolmas. Että ihan hyvinhän se päivä siellä meni.

Perjantaina kävin sitten kaverin kanssa lenkillä. Sillä on keeshondi ja suomenlappari, mutta vain kessu oli mukana. Tuolla lapparilla on vielä leikkausten jälkeinen kuntoutus vähän kesken, joten ei jaksa kuin yhden kunnon lenkin päivässä. Musta on hauskaa, että nää kaikki kolme on uroksia, leikkaamattomia ja puolentoista vuoden sisällä toisistaa iässä ja silti kaikki tulee juttuun kaikkien kanssa. Ja näin sen mun mielestä pitää mennäkin. :) Lenkki oli oikein mukava, mitä nyt muutama hassu vesipisara saatiin niskaan. Iltapäivällä päätin sitten lähteä treenimään tokoa hieman, tuohon läheiselle nurtsialueelle. Siinä totesin tehdessä, että tuohon kiviaidallehan saa kivasti kameran ja voi vähän videoida, että miten meillä menee. Sain tosin vain kaksi videota, koska sitten loppui akku. Yhden seuruusta ja toisen luoksetulosta. Katsotaan, josko joskus laitan tännekin. Imir oli tuolloin aivan mieletön. Se teki kaiken ja hienosti! Paikkamakuukin sujui, tosin tein pisimmillään vain minuutin, koska tuo ulko reeni on vielä ollut aika vähäistä. Maahanmenot sillä on hitaita, mutta enpä usko että ne siitä ikinä nopeutuu, tein sitten mitä hyvänsä. Seisomiset onkin sitten hienoja. Nopeita ja täpäköitä. Seuruu on namin kanssa huisin hyvää tällä hetkellä, mutta ilman namia ei oikein pysy katse mussa vaan katselee ihan minne sattuu. Tulee siis kyllä, mutta katse on jossain ihan muualla. Luoksetulot oli perjantaina ihan sika hienoja! Tuli juosten ja hienosti sivulle. Mitä voi sanoa, toi huijaa mua aina välillä uskomaan, että kyllä se osaa. ;)

Lauantaiksi piti sitten kehitellä jotain tekemistä, joten päätin lähteä mätsäröimään Saloon. Eihän se nyt niin kaukana ole. :) Ajeltiin siis sinne. Mukavaa oli, että paikalla oli myös rallytokosta tuttu tyttö ja kaksi niiden kennelin AA:ta. (Sen poikaystävä oli apuna). Juttuahan siinä riitti ja kaikki kolme meidän koiraa saivat punaiset nauhat. Punaisten kehässä ei päästy jatkoon, mutta tuon tutun uros AA oli punaisten paras. Jäin sitten vielä katsomaan BIS kehää ja miten pärjäisivät. Odotusajalla oli pientä draamaa, kun joku nainen päästi bouvierinsa ihan yllättäen uros AA:n takapuoleen ja vielä läppäisi sitä tassulla. No voitte varmaan kuvitella miten tuollainen AA uros suhtautuu tuollaiseen ylläriin... Ei hyvin ei... Kyllä muuten liikkui rivakasti tuo lähes 70kg koiraa ja Bouvier oli sitten sen hampaissa. Onneksi tuon tutun poikaystävä ei ollut mikään heinätikku ja sai sen irti ja kuriin tosi nopeesti. Ei voinut kun ihmetellä mitä ihmisillä oikein liikkuu päässä? Tuolleen kysymättä päästää koiransa pitkällä remmillä vieraan ison uroksen takamukseen? Voi ääliöt.. Mäkin pidin Imirin koko ajan parin metrin päässä, vaikka se sen nartun kanssa juttuun tuleekin, mutta on tuo niin vahva rotu, että en halua kyllä mitään riskejä. phuuh.. Mutta kehässä onneksi uros oli rauhassa ja olikin sitten BIS2 ja mun mielestä kyllä ihan ansaitusti. Kävin sitten vielä tallilla kotimatkalla ja tehtiin yhteinen taluttelu lenkki. Sää oli hieno ja eläimet käyttäyty hienost, joten kivaahan se oli.

Sunnuntaina olikin sitten määränpäänä Pori. Reenikamu ja sen blondi haettiin vähän vaille kasi. Siitä sitten kohti Poria. Säätiedotukset oli luvanneet aurinkoa ja ehkä muutamia poutapilviä, joten asustuksena oli sitten kangashousut. Säätiedottajat voi sitten mennä ihan itteensä. Koko ajan oli pilviä ja välillä vähän ripotteli vettä. ei kiva.. Mun housut oli varmaan puolet ajasta hieman kosteat. Mutta itse näyttely meni kyllä ihan kivasti. Tuloksena tuli VAL3 ERI SA PU4 tai jotain sinne päin. Lähtiessä jo kyllä tiesin, että ei me noille muille uroksille pärjätä, mutta tulipahan ihan kiva reissu. Reenikamun koira oli odotetusti ROP, joten sitten odoteltiin vielä ryhmäkehä. Meidän tuomari oli oikein mukava mies Belgiasta, Theo Leenen. Tosin melkoisen ronskit otteet oli, joten en ehkä arkaa koiraa hänelle veisi. Imirkin vähän urahti, kun kannuskynsiä oikein kunnolla venytti... :) Mutta siis arvostelu oli seuraavanlainen:

2,5 vuotias. Hyvä koko ja kroppa. Maskuliininen pää. Silmät tarpeen tummat. Täydellinen saksipurenta. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja olkalinja. Hieman heikko takaa. Oikeanlainen häntä. Hyvin kulmautunut. Hyvä luusto ja jalat. Kiva turkki. Tupla kannukset takana. Liikkuu hyvin.


Että kyllä mä oon hyvin tyytyväinen näihin tuloksiin ja päivähän oli oikein tuottoisa kun kyytiläinen oli kuitenkin ROP. Ja kuten aina Imir kyllä käyttäytyi täysin moitteettomasti, mitä nyt oli vähän puheliaalla päällä odotellessa. No odottelu oli ehkä sille totuttua pidempi, koska reenikamun koira tarvii vähän enemmän aikaa tutustua paikkaan ennen kehää. Mitäpä näistä hyvää reeniä tuollekin vähän opetella odottamaan pidempiäkin aikoja. Sitten vielä loppuhehkua tältä päivältä. Vein gradun painoon ja Imir oli mukana ja jätin sen liikkeen ulkopuolelle ja se oli YHTÄ haukkua lukuunottamatta täysin hiljaa! En tiennyt että tuo oli edes mahdollista. Hieno hieno koira. <3 Kuvat on edelleen Tampereelta, mutta kuvaa hyvin mun mielestä Imiriä odottajana. :D

torstai 17. toukokuuta 2012

Gradu

Pitkän (mun mittapuulla) puurtaminen on nyt sitten ohi ja maanantaina tai ehkä jo huomenna? Voin viedä graduni vihdoin painoon! Marraskuussa olin juttelemassa aiheesta ja koirathan ne sieltä hyppelivät silmille. Ongelma vain oli, että mitäs ihmettä niistä kirjoittaisi? Koiramme-lehti on hyvä lähde, koska sitä on julkaistu jo kauan! Mutta mistä haluaisin kirjoittaa ja mistä riittäisi asiaa koko gradun verran? Sitä siinä sitten pähkittiin ja minä aloin lukea lehtiä vuodesta 1960 alkaen. Pikkuhiljaa siinä lukiessa tajusin, että koiraharrastuksen kehitys voisi olla potentiaalinen aihe. Ja olihan se. Tammikuussa vein sitten seminaariin ensimmäisen version johdannosta. Vastaanotto oli oikein hyvä ja mukavaa oli myös se, että uusi ohjaajani, joka vaihtui siis tammikuuksi, piti aiheestani myös. Päässäni olin päättänyt, että koko homma on kesään mennessä ohi. Koulun puolestahan millään ei ole mitään kiirettä, mutta itse halusin sen vain pois alta.

Seuraava deadline olikin sitten vasta huhtikuun alussa, mutta mitäpä sitä laiskottelemaan, kun kerran olin vauhtiin päässyt johdantoa kirjoittaessa. Helmikuussa Imir sitten päätti mun puolesta, että aamulla herätään viimeistään seitsemältä. En tiedä onko se vaan tosi fiksu vai mitä, mutta se toimi! Olen selkeästi aamuihminen ja gradu suorastaan vaan tapahtui. Paperille vain ilmestyi tekstiä, vaikka tein sitä lähinnä seitsemästä yhdeksään aamuisin. Toki kirjastolla piti lehtiä käydä lukemassa päivällä, mutta siinä kyllä havaitsi, että olis ollu kiva jos kirjastokin olisi avattu jo seitsemältä. Olin selkeästi tuottoisin heti aamusta.

4.4. Olleeseen seminaariin mulla olikin viedä lähes koko työ, viimeistä agilityyn littyvää juttua lukuunottamatta. Niin ja loppuluku puuttui tietenkin. Muutamia lisäyksiä ehdotettiin ja mielsin ne hyväksi, joten suurimman osan toteutin sitten huhtikuun aikana. Ja sain kirjoitettua myös sen agility kappaleen, joka oli mulle jostain syystä todella vaikea. Loppuluku tulikin sitten ihan kuin itsekseen yhdessä aamussa. En kyllä yhtään tiedä, miten sainkin niin hyvin pidettyä kiinni mun omasta ideasta, että kesään mennessä tää on tehty. Ehkä siksi, että jo helmikuussa ostin matkan Islantiin, joka on vähän niinkuin mun gradun valmistumislahja mulle itselle. Ja sitten huhtikuussa tuli lisäpontta kirjoittamiseen, kun päätin, että pentu saa nyt kesällä tulla. Ja siinä sitten viestiteltiin kasvattajan kanssa, että mistäs se tulisi. Puhetta oli Hollannista, mutta se jäi tyhjäksi, joten katseet siirtyivät Saksaan.

Toukokuun alussa jätin työni sitten esitarkastukseen. Viikossa ohjaajani oli lukenut työni ja menin kuulemaan tuomiota. Ensimmäinen kysymys oli, että koskas halusitkaan tämän olevan valmis? Ilmeisesti korjausehdotusten määrä riippui siitä. Korjausehdotuksia sain ja suurimman osan niistä olen nyt tässä viikossa tehny. Ihan kaikkia muutoksia en tehnyt tai voi olla että sen puuttuvan menen vielä huomenna tekemään, mutta siinä se nyt on. Koko kevään se on tässä ollut ja sitä oon ahkerasti tehnyt. Nyt puuttuu enää se esittelysivu ja sitten kaikki on hyvin ja kunnossa. Se on nyt ohi, mitähän sitä nyt tekisi? Kun aloitin työtä tekemään, en uskonut että se valmistuisi ikinä, koska en vain ole tutkijatyyppiä, mutta valmistuihan se. Ehkä siksi, että aihe oli ihana. Työni otsikkohan siis on:
Metsästä näyttelyihin ja esteille
Koiraharrastus yhteiskunnan muutoksissa Koiramme-lehdenssä 1962-2000
Fiksut voivat sitten itse päätellä miksi tuo alkaa vuodesta 1962. ;) Olen kovasti tyytyväinen siihen mitä sain aikaan ja se varmaan jossain netissäkin julkaistaan, kunhan sen joku laitokselta sinne laittaa. Että jos haluaa lukea niin sinne sitten vain. Tai jos haluaa niin minä kyllä lähetän sen sähköpostilla kun vaan pyytää.

Ja sitten vielä kiinnostuneille tiedoksi, että pentuni tulee Klettakotin kennelistä ja sen suomennettu nimi tarkoittaa myrskyä. Sieltä tulee sitten pieni ihana pikkuveli Imirille kesäkuun 17, vain kaksi päivää sen jälkeen kun itse saavun kotiin Islannista. :) Kuvissa Tampereen näyttelyn tunnelmia.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tampere kv ja sitten niitä kuvia

No onhan tässä kaikkea tehty, mutta ei mitään erityistä paitsi sitten tänään oltiin Tampereella näyttelyssä ja siellä oli kyllä kivaa! Ja tuomari oli kyllä todella hyvä ja arvostelu niin asiantunteva että kyllä kannatti se ERI mennä hakemaan. Ja arvosteluhan meni siis näin:
2,5 vuotta, hyvä pää, ei saa tulla yhtään raskaammaksi, hyvä kuono. Tarpeen tummat silmät, hyvin kannetut korvat. Hiukan matalat jalat, mutta muuten hyvät mittasuhteet. Todella hyvä luusto, erinomainen rintakehä. Tarpeeksi kulmauksia edessä ja hyvät takana. Kääntää etujalkoja ulos. Todella hyvä turkin laatu. Hyvin sijoittunut häntä, jota voisi kantaa tiukemmalla kiepillä. Oikeat tuplakannukset. Liikkuu hyvin sivulta ja takaa, tarvitsee tulla vahvemmaksi edestä. Erinomainen temperamentti.



Ja tuomarinahan meillä siis oli Tomas Rohlin Tanskasta. Ja seuraakin oli tällä kertaa kun mukana oli veteraaneissa Simba ja nartuissa Varda ja Hekla. Varda olikin sitten hienosti ROP ja Simba VET-ROP ja VSP. Onnea kovasti heille! Mutta kuten jo sanoin, olen mielettömän tyytyväinen tähän näyttelyyn. Sain myös ostettua kevythäkin, joka on jo jonkin aikaa ollut ostoslistalla. Nyt sellainen on, että voin käydä näyttelyissä helpommin myös kahden kanssa. :) Maksoi vain 70 ja on mitä kaunein violetti! JA isokin on, jotta pojilla on siellä sitten tilaa makoilla. Juuri ja juuri mahtuu takalaatikkoon :D.



Sitten ajelin Turkuun ja täällä illalla tavattiin vielä koiratuttuja ja siinä menikin sitten iloisasti kaksi tuntia kun sääkin oli hyvä. Vähän mentiin ohitellua ja seuraamista ristiinrastiin. Ja sitten Imir sai tehoreeniä puussa kiinniolosta, kun autoin vähän muita reenaajia tekeen juttuja. Kyllähän se sielä haukkui, mutta useasti pääsin palkitsemaan hiljaisuudesta! JESH! Ehkä se vielä tästä joskus menee hyvin? Ehlä ehkä... Nyt mulla onkin taas tuollainen mattoa muistuttava islantilainen tuossa lattialla. <3 


Eli tässä olis sitten näitä virallisia otoksia. FI MVA otos, sitten Tokoilu otos ja sitten vaan lenkkeily otos.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Mulla on niin HIENO koira

Aloitetaan nyt kuitenkin maanantaista ja toko reeneistä hallissa. En ollut oikein varma tulisko reeneistä mitään, koska Imir oli kotona ollut todella väsynyt. Päätin kuitenkin mennä, koska maksettuhan siitä on ja kyllähän kuuntelemallakin saa jotain irti. No kun päästiin pelipaikoille oli väsymys kuin pois pyyhkäisty ja tuo oli ihan että hei nyt tehdään! Harjoiteltiin ensin seisomista ja se onnistui valehtelematta JOKA kerta. Pysähtyi heti ja täpäkästi. Sitten tehtiin hyppyä ja ensimmäistä kertaa ikinä lähti hyppyyn ihan vain käskystä ilman elettä. Vähänkö oli päheenä siellä! Ainoa vain että jää aika lähelle esteen taakse seisomaan, joten vähän jännittää ettei tule nenä ohi, mutta ei tullut nyt oli vain lähellä. Imir oli kyllä siis aivan tähtioppilas! ja sit viimeiseksi piti vielä jättää koira maahan makaan ja kävellä ympäri hallia ja sekin sujui! Tuo makasi paikallaan hienosti! vain kerran nousi ylös. Kokeilin myös sitä kahta minuuttia ja se onnistui. En tiedä miksi oli nyt noin sika hieno.

Tiistaina meillä sitten olikin rallytoko reenit heti aamusta ja koska ilma oli hieno, me mentiin kävellen. Nää reenit meni kanssa ihan jees. Ei ihan niin super kuin maanantain toko, mutta ihan sellaista perussettiä. Teki hienosti, mutta ehkä hieman väsyneesti. Ehkä vähän painoi tuo sunnuntain pitkä näyttelypäivä ja sitten maanantain reenit. Mutta ei mulla oo kyllä mitään pahaakaan sanottavaa, tasaisen varmaa tuntuu tää olevan ja kyllä mä uskon että heinäkuussa mennään jonnekin korkkaamaan meidän alokas rallytoko ura jonnekin. Heti kun jotkut vaan ilmoittavat pitävänsä rallytoko kisat jossain heinäkuussa. :D

Mutta sitten tähän päivään. Aamulla oli hieno ilma, joten tein pari tuntia pihatöitä ja samalla harjoiteltiin Imirin kanssa pihalla rauhassaoloa. Sujui hyvin kyllä ja sain lähes kaikki voikukka pahikset pois mun pihalta. Olin aiemmin lukenut möllitokosta, joka olis Turussa tänään ja tiedustellutkin saiko koira olla möllissä remmissä koko ajan. Vastaus oli ollut myöntävä, mutta en silti tiennyt viitsinkö lähteä, kun me ei olla pihalla reenattu juuri mitään ja muutenkin on aika häiriöherkkä ulkona. Koska ilma oli kuitenkin kiva, niin päätin että mennään nyt ja katsotaan mitä siitä tulee. Siinähän sitä reeniä ulkona sitten tulis, kun tuolla kentälläkään ei olla ikinä käyty. Paikalla olin vähän huolissaan, kun tie meni ihan vierestä ja siinä kulki rekkoja ja kaasujalkoja ja sitten tien toisella puolella oli koirapuisto. Mutta eihän siinä vaiheessa voinut enää perääntyä!

Luokka alkoi vähän yli kuusi ja ensin oli luoksepäästävyys, joka meni hienosti. Nousi kyllä seisomaan, mutta tervehti rauhassa ja kauniist. Sitten paikallamakuu, jossa valitettavasti nousi ylös, kun lähdin takaisin luo. Tää oli vähän hämmentävää, koska yleensä ei nouse ikinä reeneissä tässä. Yksiläsuoritukset oli sitten vähän erit kuin kokeessa. Ekana oli ihan vaan perusasentoon tulo, joka meni UPEASTI! Harmittaa että käytin namia, koska alussa oli sanottu, että siitä menee sitten aina kaksi pistettä per liike jossa käyttää. Sitten oli remmissä seuruu, jossa käytin myös namia ja sekin sujui ihan superhyvin. Tosin en yhtään katunut, että tässä käytin namia. :D Sitten oli maahanmeno, jossa käytin myös käsimerkkiä, mutta se oli oikein hyvä silti. Luoksetulossa käytin myös käsimerkkiä ja menin muutenki vähän sekaisin, mutta ihan ok oli kuitenkin. Sitten seisominen, joka oli SUPER! Täpäkkä ja nopea ja ei mitään yritystäkään liikahtaa. Mutta nami oli mulla kädessä tässäkin. Sitten oli tuomarin tehtävä, jossa ei käytetty namia ja tehtiin ylävitonen hienosti. Pisteet oli sitten seuraavat:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 7½
Sivulle tulo: 8
Yhdessä kulkeminen: 8
Maahanmeno: 7
Luoksetulo: 7
Seisominen: 8
Tuomarin tehtävä: 10
Kokonaisvaikutus: 9
Yhteensä: 161

Ja mikä oli meidän sijoitus? No kolmas tietenkin. Ne ekat "kisat" johon en uskaltanut melkein lähteä. Ja miten menee meillä? No ihan sika hienosti! Noi pisteethän olis ollu ihan mielettömät, jos olisin uskaltanut kokeilla ilman namia. Mutta ehkä parempi näin kuitenkin. Vitsi toi kyllä on hieno ja se ihan varmasti tietää, että koska sen pitää pistää ihan parastaan. Se ei kertaakaan kytännyt mitään tai mua pelottanut, että nyt se lähtee jonnekin. Teki töitä innokkaasti ja keskittyi hyvin, vaikka ei todellakaan oltu levätty, koska en ollut varma lähdenkö ollenkaan kisoihin. Että mitä sitä tässä voi muuta enää sanoa, kuin että ihan tosi hieno hauva mulla. Otan jossain vaiheessa kuvan tästäkin pokaalin kanssa, joka meidän sijoituksesta kenkäluun kanssa saatiin.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

FI MVA

No niin nyt mekin ollaan sitten virallisesti siirrytty valioluokkaan! Alkukeväästä ajattelin, että ilmoitanpa Imirin moneen näyttelyyn toukokuussa, josko sitten jostain irtoaisi se serti. Lähinnä, koska kesä- ja heinäkuussa meillä ei ole erinäisistä syistä mitään asiaa kehiin. No sunnuntaina me sitten suunnattiin auton nokka kohti Pöytyää. Ilma oli tosi hieno ja paikka oli oikein mukava. Siinä oli paljon tilaa lenkittää koiria ja kehätkin oli oikein hyvän kokoisia. Katselin siinä sitten ensin Eurasierit, kun yhden tutun oma ja kaksi kasvattia oli kehässä. Ihan hyvin niillä meni, mutta ei tullut ROP:eja sieltä, joten lähtivät takaisin kotiin. Meidän kehä oli vähän myöhässä, mutta mikäs siinä oli auringossa istuskellessa. Tuomarina oli Harto Stockmari, oikein mukava mies! Kehässä Imir oli niin hienosti, ei pitänyt edes sitä "hei anna mulle nanna" puhinaa, jota välillä kuulee. Arvostelu oli seuraavana kaltainen:
Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hyvä ylälinja. Erinomainen runko. Hieman suora edestä. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin.
Ja tällä me saimme tuloksen AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP ja näin ollen oli viimeinen serti saatu ja Imiristä tuli Suomen muotovalio. Kyllä olin yhtä hymyä! 


Pitihän sitä sitten jäädä ryhmäkehään, kun ensimmäistä kertaa sellainen mahdollisuus oli. Kävin ostamassa makkaran ja oli kiva ylläri, kun makkaran ostaja sai koiralle puolikkaan kylmän makkaran jos halusi. Tietenkin halusin, kyllähän tuo oli sen ansainnut. Siinä sitten odoteltiin ja pikkuhiljaa alkoi tulla aika kylmä, kun aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla enenmmän ja enemmän. Vihdoin koitti ryhmäkehä ja taas Imir oli hienosti, mutta tuomari käveli vain ohi lähinnä sen näköisenä, että mikähän ihmeen rakki tuo on? Ei sitten päästy neljän parhaan joukkoon ja vihdoin lähdettiin kohti kotia. Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että olipas kiva näyttely! Nyt sitten odotellaan mielenkiinnolla Tamperetta, kun päästäänkin sitten valiokehiin. :) Virallista valiokuvaa joutuu nyt odottaa, että saan vähän paremman kameran millä ottaa, mutta laitan nyt jonkun lohdutuskuvan kuitenkin.

torstai 3. toukokuuta 2012

Vappu: helvetti vai taivas?

No se varmaan riippuu kysytäänkö asiaa multa vai Imiriltä. Mun vappu oli.. noo suoraan sanottuna syvältä. Tai alkoihan se jo lauantaina ennen vappua. En tiedä mikä hulluus muhun iski, että suostuin menemään töihin jo puoli seitsemään illalla ja siitä sitten olinkin aamu kuuteen saakka. Ja koska sehän ei tuntunut missään menin sunnuntaina puoli viiteen töihin ja pääsin vähän vaille yhdeksän. Maanantaina jostain syystä heräsin todella virkeänä ja iloisena ja aloitin tekeen kunnon siivousta. Siivosin sitten siltä istumalta koko kämpän. Nyt on puhdasta ja ihanaa. Sitten meninkin kuuteen töihin ja olin siellä aamu viiteen asti. Voin sanoa, että pikkasen alko painaa jossain vaiheessa. Sitten vielä vappu päivänä neljästä varttia vaille ysiin ja siitä kiireellä ysin junaan, että pääsi hakeen koiransa kotiin. Että suoraan sanottuna mun vappua ei voi kovin kivaksi ainakaan luonnehtia.

Mitä teki tällä välillä mun koira? No se oli tietenkin koirien taivaassa mun äidin ja isän kanssa. Sunnuntaina äiti oli sen kanssa kaksi tuntia metsässä ja tästä ajasta Imir sai juoksennella irti noin tunnin. Sitten söivät ulkona herkkuja ja Imir sai toimia pihavahtina ja komentaa naapuri puun oravaa. Maanantaina kun oli hieno ilma, isä vähän innostui ja lähti lenkille, oli siellä kaksi tuntia, tuli kotiin syömään ja mitä sitten? No tietenkin uusi, reilu kahden tunnin lenkki. Ei muuten paljon tarvinnut illalla enää ulkoiluttaa kuulemma. Ja vappupäivänä ne meni tietenkin katselemaan "ankanuittokilpailuja" koskin keskustaan ja näin ollen väenpaljouteen. Niin että varmaan voi sanoa Imirin luulleen päässeensä kolmen päivän paratiisiin. Vähän jotain eroa havaittavissa ehkä? No kutienkin keskiviikkona me sitten turkuunnuttiin ja Imir oli ihan naatti, joten eipä me paljon mitään tehty. Koirapuistoon mentiin käymään, kun sielä oli naapurin sakemanni pentu, joka on NIIN ihana. Sinne tuli kivasti muitakin tuttuja, joten siinä me nautittiin auringosta, kunnes mun piti lähteä seminaariin. VIIMEISTÄ KERTAA IKINÄ! jippii...

Sinne oli seminaarin työn tekijä tuonut meille simaa ja muffineita, joten kannatti mennä. Imir oli ihan väsynyt, joten senkään kanssa ei mitään tarvinnut tehdä edes illalla, joten pieni pissa lenkki riitti.
Tänään olikin sitten taas vilkasta! Aamusta otettiin Leira kyytiin ja matkattiin Kaarinaan Sonya ja Ticoa tapaamaan. Siinä vähän tein kahdeksikkoa ja Leira teki kahdeksikkoa ja vähän rinkiä ja vähän edestakaisin juoksentelua ja sitten vähän häiriö rinkiä niin että Leira leikki keskellä kepillä ja me juostiin ympärillä. Imir juoksi tosi hienosti, mutta muuten tuli välillä vähän kommentointia. Erityisesti jos Leira leikki Sonyn kanssa. Ei ollut tuosta vissiin suotavaa moinen. :) Sitten tulin kotiin nukkumaan hieman univelkoja pois ja sitten tehtiin lenkki, jonka piti olla ihan lyhyt, mutta meni siinä sitten lähes tunti, kun pysähdyttiin kahden tytön siliteltäväksi ja paijattavaksi. Imir oli oikein hienosti. :) No sitten lähdin lounaalle ja tallille. Koska ilma oli tosi hieno lähdin maastoon. Olin vähän huolissaan että mitenköhän meidän maasto menee, mutta siis en pitkään aikaan oo ollut noin hyvällä maastolenkillä. Ike oli letkeä ja ihana! Mentiin oikein kunnon päästelylaukkaakin pitkästä aikaa. Oli niin iloinen olo kun lenkki oli loppu ja jotenkin viimein tuntui että vappu ressi vähän hellitti. :)
Olin jo aiemmin sopinut, että tapaan sellaisen perheen, joka harkitsi isliksen ottamista. Sinne siis kipitettiin viideksi, eli halisten koskelle, johon tulivat minua ja Imiriä tapaamaan. Oikein mukava perhe oli ja isä ja äiti tuntuivat olevan oikein hyvin kartalla siitä, mitä tuleman piti, jos ja kun pentu kotiin tulisi. Ja miten käyttäytyi Imir? Täydellisesti tietenkin! Se tervehti koko perheen ilman hyppimättä, antoi lapsille paljon pusuja ja oli lähes koko ajan hiljaa. Toki muutaman kommentin sanoi, mutta ei mitän isoa. Antoi lasten rapsuttaa eikä hötkyillyt mistään mitään. Ei sillä että siitä huolissani olisin ollutkaan, onhan tuo aina niin nätisti ollut lasten kanssa. Tuntuivat kovin otetuilta Imiristä ja kehuivat että on kovin kaunis ja kiltti ja hyvin koulutettu. :D eihän siinä voinut kun hehkua vieressä. Ja jotta ei olisi hehkutettava loppunut mentiin vielä lähestymisrinki harjoituksiin Runosmäkeen. Sielä harjoiteltiin luoksepäästettävyyttä rauhassa ja näyttelykoskettelua. Ja tuo oli niin hienosti!! Ihmiset oli selkeesti vähän sielä silleen, että miksi oon sen tuonut, kun sillä ei ole mitään ongelmaa missään.... No ei ainakaan tänään näköjään. Ja antoi kaikkien katsoa hampaat ilman peruutuksia, myös miesten! JESH. Että nyt ei voi kun olla mielettömän hyvällä mielellä siitä, että mulla on ihan huippukoira. Vielä kun sillä olis ihan huippu omistaja...