sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Isliksiä Valkeakoskella ja muuta löpinää

No niin onpas taas viikko hujahtanut jonnekin. :D Tiistaista on pakko kertoa, kun oli niin mukavaa. Ystäväni, joka nykyisellään asuu Sveitsissä Suomettui taas vaihteeksi sieltä viikoksi ja tiistaina oli sovittu menevämme sitten vähän ratsastamaan. Ja milläs muulla, kuin issikoilla!! Talliksi valikoitui Rimur niminen paikka Hauholla ja en voi kuin suositella. Paikalla olimme noin neljältä ja laitettiin hepat kuntoon ja sitten ei kun matkalle. Itse sain ratsukseni Brimi nimisen hepan. Hän oli aika iso issikka, mutta oikein mainio peli. Alkuun esitti pieniä elon merkkejä säpsyilemällä, mutta palautui hyvin ja rentoutui kivasti kun mentiin. Brimillä oli ollut melko rankka 1,5 vuotta takanaan ja oli oikeestaan melkein ihme, että on edes siinä kunnossa, että voi asiakkaita kuljettaa. Jotkut ihmiset sietäis saada selkäänsä, kun eivät osaa eläimiä kohdella oikein!! Onneksi hepo oli nyt kunnossa, koska maastoratsuna se oli aivan upea. Hienot askellajit, miellyttävä ja helppo töltti. Ah ihan kuin olisi kotiin päässyt, kun siellä selässä oli. Maastossa oltiin noin 1,5h ja laukkaakin päästiin ihan pitkät pätkät. Toisella kaverilla oli heppana vanha kisahepo ja kyllä oli sen näköinenkin, kun pisteli tölttiä menemään. Sveitsissä asujalla oli tallin oma kasvatti ja porukan hitain peli, mutta valtavan suloinen pakkaus. Sääkin oli ihan ok, hieman välillä jotain tihutti mutta eipä se paljon tahtia haitannut ja kun kuitenkin osan aikaa aurinkokin paistoi niin mikäs siinä sitten.

Ratsastuksen jälkeen käytiin sitten kaikki vaihtamassa vaatteita ja lähdettiin syömään. Testasimme meille kaikille uutta paikka, Pihvi kievaria. Itse tykkäsin. Annos oli hyvä, joskin palvelussa oli vähän ehkä parantamisen varaa. :D Kun oli syöty vietiin toinen ystävä kotiinsa, haettiin koirat mun porukoilta ja sitten maailman matkaajakin kotiin. Keskiviikkona mulla oli vaihteeksi (onneksi) töitä ja kävin samalla ratsimassa Repe-ponin, kun olin sillä suunnalla. Poninen oli oikein pätevä! Kivaa siis oli.
 Hervannassa

Makkarajärvihän se siellä taustalla

Torstaina hain taas ystäväni kyytiin ja lähdettiin lenkille Hervantaan. Viimeksi olin siellä ollut keväällä ja niin ne vaan maisemat muuttuu, koska puoli lenkkiä olin ihan varma, että ollaan väärässä paikassa.Onneksi vain jatkettiin matkaa, koska ihan oikeella polulla oltiin koko ajan. Kári sai mennä vapaana ja Imir oli mulla vyössä kiinni. Välillä pysähdyttiin ottaan pari kuvaa. Lenkin jälkeen vein ystävän kotiinsa ja menin porukoille syömään ja käymään saunassa. Ilta menikin sitten ihan rentoillessa kotona, tosin vain Kárin kanssa, Imir kun jäi yökylään porukoille.
melkein, melkein...

Perjantaina lähdin aamulla tonne Roukon purtsille ja käveltiin siellä vielä 5km, tällöin matkaksi tulee yhteensä noin 8-9km tai jotain. Kárin kanssa siellä on niin kivaa, kun se vaan menee irti ja voi itse ihailla syksyistä metsää. Sitten rauhallinen päivä ja kolmen jälkeen sitten kohti hallia ja reenejä. Rata oli tällä erää vähän sellainen nopeuspainotteinen, joten meidän esteet oli sitten 45cm, kun ei ollut silleen niitä vaikeita käännöksi niin paljoo, mitkä mä vielä mokaan. Pääosin meni jo oikein hyvin! Kári jopa vähän itse haki kepeille ja keinullekin. Keinulle sain lisä ohjeita, kun mulla on siinä nyt vähän itsellä paniikkia äänessä ja kun Kári ei sitä onneksi pelkää niin yritetään välttää ettei minun takia rupeakaan. Ja sitten mulla on ongelmana että meen kumaraan. En saisi, koska silloin annan koiralle luvan mennä esteiden ali. Varsin tärkeää, kun esteet tuosta vielä nousevat. Tosin kouluttaja käski, että nyt kun reenaan itse, niin välillä voisin ottaa yksittäisi tai muutamia esteitä 50-55cm korkuisina, jotta pikkuhiljaa päästään niilläkin hyppään rataa. Mutta kyllä oli hyvä reeni! Ja Kárihan oli ihan super, minä taas mokailin. :D
 Purtsilla Kári pisti välillä ihan parastaan. :D


Sitten Kárikin sai mennä porukoille, koska illaksi oli suunnitelmia. Lähettiin kavereiden kaa Tampereelle. Käytiin syömässä ja vähän baarissa, ihan kivaa oli, vaikka baari olikin aika tyhjänlainen. Varmaan koska oli perjantai. Tuntuu nykyään yhä enemmän painottuvan lauantaille tämä touhu.
välipentu

Lauantaina olikin sitten ihan super aamu! Hain koirat porukoilta ja suunnaksi Korkeakangas. Olin siellä juuri ennen kuin muut alkoivat saapua. Mukaan tuli minun lisäkseni 4 koiranomistajaa, isliksiä oli yhteensä 7 ja sitten vielä 2 muun rotuista. Koska koirissa tuntui olevan paljon virtaa, käytiin ensin vetämässä 5km mäkilenkki. Siinä on aika paljon nousuja ja laskuja, mutta lenkkinä kiva ja se missä ehkä vähiten tulee porukka vastaan. Nytkään ei tullut ketään vastaan. Nartut sai olla irti. Pidin Kárinkin tällä erää remmissä, kun mukana oli meille ns. vieras uros, enkä halunnut että tulee mitään sanomista mistään. Vähän kyllä K oli hämmentynyt asian tilasta, mutta sai kestää. Lenkin jälkeen käytiin viereisellä kentällä vähän reenimässä. Hieman paikkamakuuta, sekä yleisesti tokoilua. Imiriä ei paljon enää kiinnostanut, mitä nyt hengasi mukana. Kári jaksoi ihan hienosti vielä vähän reeniä päälle. Hieno mies se! Mutta miten olikaan hienoa saada tännekin välillä vähän seuraa ja miten mukava lenkki meillä olikaan. Kyllä nää islisihmiset vaan on ihan huippuja.
 kaverukset
 koirajono

 kyllä mä vaan tykkään tästä laskettelurinteen päällisestä maisemasta
 paikkamakoilijat

Muuten sitten onkin vaan tässä lenkkeilty ja käyty tyhjentämässä porukoiden jääkaappia. Että ihan kiva viikonloppu.
terveiset pälleiltä!


lauantai 21. syyskuuta 2013

Heinola 21.9.2013

Eilen menin yöksi äidin luo, kun aamulla oli aikainen lähtö. Pääsin saunaankin ja kyllä se vaan aina on niin ihanan rentouttavaa. Ilta meni ihan rauhaksiin, olihan päivällä käyty agiliitämässä Kárin kanssa. Siellä piti tehdä pakkovalssia ja se oli taas kerran alkuun tooosi vaikeeta. Onneksi Kári kestää kun emäntä reenii vaikeita juttuja ja vihdoin sain senkin meneen oikein. Yritän jostain syystä tehdä siihen ylimääräisen piruetin. Rata oli tosi pitkä, kolmen normikentän kokoinen. Siellä oli tänään kisat niin siksi näin. Ja kyllä joutui muuten juoksemaan kun siellä oli siis viivasuora, missä oli putki, rengas, putki ja puomi. Pikkasen sai pistellä tossua toisen eteen kyllä! Sitten oli näitä vaikeita kiepukkeita ja sit tehtiin keppejä ja keinua. Keinu menee jo aika mukavasti, kohta sen saa varmaan antaa rämistä jo ihan ite alas. Hieno reeni, hiki tuli, keväällä tiedossa kunnon kohotusta itselle!

Tänään aamulla sain sitten Tampereelta tutun pihaan noin kello seitsemän. Hänkin tuli koiransa kanssa mukaan näyttelyyn. Melkein heti lähdettiin sitten ajamaan kohti Heinolaa. Sää ei ollut mikään kaksinen, mutta eihän se nyt autossa niin haittaa? No sumu ehkä vähän oikeesti haittas, mutta hyvissä ajoin oltiin perillä ja autokin saatiin oikein hyvään paikkaa ja melkein viereen tuli autollaan myös yksi issikkaihminen. Siinä vähän lenkitettiin koiria ja juteltiin ja nähtiin sitten neljä muuta osallistujaa. Olivat kaikki neljä saman ihmisen koiria ja kolme niistä sisaruksia. :D Kehä alkoi ihan ajallaan ja issikoita ennen oli sitten yksi eurasier ja yksi grönlanninkoira. Tuomari oli kyllä valtavan perusteellinen. Yllättävän kauan tuntui kestävän kahdessa koirassa.. Sitten päästiin Kárin kanssa kehään, meillä oli seurana se ainoa toinen uros. Oli oikein hauskaa kun vaihteeksi oli narttuja taas enemmän.
 Ja vähän palkintokuvia mun hymysuusta.

Kári oli kehässä ihan ok. Vähän sillä seisominen tökki, tarjosi kovin istumista. Siis seisoi ihan ok, mutta vähän oli sellainen levoton. Täytyy pitää joku reeni viikko tätä harjoitellen ennen Lahden näyttelyä. Liikkuminen taas oli aivan LOISTAVAA! Ravasi hienosti ja malttoi jopa välillä katsella eteen. Parasta kehäliikkumista ehdottomasti mitä on esittänyt mun kanssa. Toinen poju sai EH, ja kun Kári sai ERI oli se sitten samalla paras uros ja saimme sertin. Sitten oli narttujen vuoro. Kyytiläiseni koira oli veteraani, joten he olivat vasta viimeisenä vuorossa. Nartuissa oli sitten skaalaa H-ERI. Veteraani narttu oli sitten myös ERI ja näin ollen ROP-VET, kun oli ainoa veteraani. Onnea heille! Erkkarin voittanut narttu oli paras narttu ja sitten vaan rop kehään. Tuomari juoksutti meitä aika paljon, ensin ympäri yhdessä, sitten erikseen eestaas ja vielä ympäri yhdessä. Kári sitten sai tuon ROP-tittelin. Muuten kiva, mutta ei ollut mitään aietta jäädä sinne, joten sinällään VSP olis kans kelvannut hyvin. Mutta hieno mies ja juuri liikkeen takia voitti, kun ei ole takaa yhtään ahdas ja liikkuu vähän paremmalla askeleella. No niin se kyllä tänään liikkuikin!

Juuri kun oltiin lähdössä kotiin, tuli eräs nainen kysymään josko koiriamme saisi kuvata. Meitä oli siinä kolme ja tokihan sai. Kuvasi kuvia Koirafanitus-lehteen. Että jos kuvat onnistui, niin joku niistä voi olla ensi kuun lehdessä. Ja nettiin tulevat sitten aikanaan. Ehkä parin viikon päästä. Mielenkiintoista nähdä onnistuiko niistä joku. Kotiin päin ei kyytiläisen koira tullutkaan  vaan lähti hoitoon toisaalle, matka kotiin oli kuitenkin valtavan miellyttävä kun oli seuraa. Yksin olis voinut olla vähän tylsää, noin lievästi sanottuna. Imir oli päivänsä äidin hoivissa ja ihan hyvän lenkin olivat tehneet. Nyt mulla on taas täällä kaksi islantilaista kerää. :)

torstai 19. syyskuuta 2013

Ei voi muistaa...

Nyt kyllä on mennyt ihan liian kauan ja ei vaan voi muistaa mitä kaikkea on tehty! Jossain vaiheessa pojat sai leikkiseuraa meidän porukoiden pihalle pikkuserkun labbiksesta. Imirkin intoutui vähän leikkimään ja ilmeisesti tyttö haisi jostain syystä tällä erää tosi hyvälle, koska välillä sai vähän poikia komentaa että ei nyt ihan noin tarttis olla. Juoksut ei kuitenkaan voinut olla kyseessä, koska ne oli ollut kesän alkupuolella. Kivaa oli ja koirat väsyivät mukavasti!
 Puutöissä avustajat ja kerjääjät

Vielä kuva Vantaan näyttelyn kehästä, näin kivasti pojut juoksi. :)

Viime sunnuntaina käytiin kääntymässä Imirin hierojan luona. Auttelemassa hieman puiden pinoamisessa ja pojat pääsi sitten näkemään muita koiria taasen. Ja Imir pääsi sitten juokseen pisin reunoja ja haukkualouskuttaan kaikelle. Ja vähän myös hierojan isälle, joka ilmeisesti oli hyvin epäilyttävä... :D Onneksi tästä ei pahastuttu ja loppua kohden unohtui tämäkin haukkutarve. Pari tuntia meni ihan tosi vauhdilla ja sitten lähettiinkin käymään vähän 85-vuotis juhlissa. Koirat käyttäytyivät ihan kivasti, mutta olihan ne hyvin jo väsytettykin.
 komistus

 Imirkin innostui vähän

Ai mitä? ai ME?

Alkuviikko on jotenkin vähän hämärä, mutta ma tai ti käytiin hallilla. Reenittiin Kárin kanssa vähän radanpätkiä, mutta jotenkin unohdin sitten ihan täysin reeniä sitä mitä piti eli sitä saksalaista käännöstä.. Huoh.. Imirin kanssa tein sitten jotain helppoja juttuja, kun se ei ollut kovinkaan virkeän oloinen. Sitten tietty yhteisreeninä paikkamakuuta ja luoksetuloa ja sitten leikitystä.
 kaverukset

 puspus

Keskiviikkona käytiin Mäntsälässä. Mulla oli siellä työhaastattelu ja mun onneksi sitten sattui niin että Kárin siskon omistajalla oli vapaata, joten otin koirat mukaan. Kúra ei valitettavasti päässyt geimeihin mukaan, kun sillä on vielä haava anturassa. Beagle nartut eivät ihan kovin innokkaasti ottaneet mun poikia vastaan, mutta ihan kivastihan se meni. Nuoremmalla oli just juoksut alkanut ja Káriahan tämä tyttönen kiinnosti kovasti, tyttöä ei niinkään kiinnostanut Kári. Jätin sitten koirat siihen kun menin haastatteluun. Se oli ryhmähaastatelu ja kun tulin pois, niin tiesin kyllä jo kuka sinne valkattais ja oikeassahan olin, tieto tuli tänään. Se en ollut sitten minä. :D Olin aivan yllättynyt kun tulin takaisin, että koirat olivat ihan nukkuneetkin! Hyvä niin. Tosin kyllä Kária sai vähän hävetäkin, kun kerran nosti koipea sisällä... Vähän meni vissiin sekaisin tuosta juoksuisesta. Imirhän vain haistoi kerran ja totes että tää ei oo vielä valmis ja antoi sitten olla. Mutta se onkin niin fiksu.

 Kári kiusasi Beagletyttöjä

Keskiviikkona jätin vielä Kárin mun porukoille ja tulin vain Imirin kanssa kotiin. Sille tekee vähän hyvää olla erossa meistä molemmista välillä. Imirin kanssa kävin sitten tänään aamulla Lotilan lenkin ja se sai sitten fleksissä kukkua siellä. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä käymään tallilla, kun koiruus oli kunnolla väsynyt. Talleilu meni hujauksessa ja sitten me vaan vietettiin laatuaikaa Imirin kanssa. Rapsuttelua ja hyvänä pitoa. Illalla sitten haettiin Kári takaisin ja johan oli koirat kuin ei olis toisiaan nähneet noin vuoteen. :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Sastamala 10.9.2013

Maanantaina tein päätöksen sitten, että lähetään vähän hyppään esteitä Sastamalaan tiistaina. Päätökseen kyllä vaikutti se, että sain ajomatkalle ja muutenkin seuraa. Tiistaina siis aamu otettiin ihan rauhaksiin ja sitten siinä neljän maissa lähettiin kohti Sastamalaa. Siellä oli siis agilityn möllikisat. Kári oli menossa kaksi medikorkuista rataa ja Imir sitten yhden minikorkuisen radan. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin ja lenkitin siinä sitten koiria. Kisojen piti alkaa kello 18, mutta tuomari oli sitten valitettavasti melkoisesti myöhässä.. Aloittamaan päästiin vasta lähempänä seitsemää. Imir oli jo, miten sen nyt sanois, pikkasen ehkä poissa vireestä. Kun otin siltä pannan pois, niin sehän lähti kun viitapiru vetään kenttää ympäri, ei paljon kiinnostanut että mä kiljuin siellä jotain. Onneksi lelu sitten kiinnosti ja päästiin lähteen radalle. Radan Imir tekikin sitten yllättävän hyvin, kun lelua vähän helutteli välillä. Meni jo niin hyvin, että menin vähän liian kovaa ja kun en katsonut eteeni niin juoksin päin toka vikaa estettä ja kaadoin sen ja kaaduin oikein näyttävästi itsekin. :D Onneksi ei suuremmin sattunut, pieni haava polveen vain. Olin itse asiassa kovin tyytyväinen Imiriin, en ajatellut, että se oikeesti vaivautuisi tuleen koko rataa mun kanssa. :)
 lelunvoimalla!
Jäiköhän vähän päälle tuo hyppykäsky HOP!

Seuraavana oli Kárin vuoro. Muistaakseni (olin vähän hermona vielä) ohjasin Kárin jotenkin huonosti tokalle esteelle (ne oli hei linjassa, en tajua miten kämmäsin näin) ja se tuli sen ohi. Korjasin ja loppurata menikin tooosi hienosti! Tää möllirata oli sitä tasoa, missä me oikeesti nyt ollaan. Siis sellainen, minkä voin viedä ilman namia ja pysyn itsekin kärryillä mitä teen. Säännöt oli siis sellaiset, että namituksesta menee 10 virhettä, mutta kun tällä radalla ei tarttenut Kária namittaa, niin tuli vain -5p siitä "kiellosta".
 hämäräkuvia :)

Toisena ratana me hypättiin sitten avo rata, jossa sitten oli kontaktit ja kepit (ei keinua, ei me sit oltais sinne menty) Tällä radalla tiesin, että nameja on annettava, kun varsinkin kepeillä ne on vielä ihan pakolliset. Rata oli myös pidempi ja hankalampi. En ajatellut, että selviän siitä, mutta ylllättävänkin hyvin meni kyllä! Kárilla oli tälle radalle jostain syystä paljon parempi tempo ja sain oikeesti mennä ihan lujaa, että pysyin kyydissä. Palkat aina kontakteilta ja kepeiltä vei tietty aikaa, mutta eipä me mitään tulosta oltu tekemässäkään, harjoittelemassa vain. Kári päätti kerran radalla käydä moikkaan kaverina ollutta kuvaajaani kentänlaidalla ja siitä tuli sitten vielä ekstra 5 pistettä kieltona, mutta mitäpä pienistä! Kári oli ihan super. Kontaktit oli hyvät, kepit oli ihan parasta Kária ja muutenkin tosiaan vaiuhtia riitti ja kivaa tuntui olevan toisella. Toki siis hypyt oli medejä, oisko ollu ehkä 40cm? mutta sillä tasollahan me vielä hypätään muutenki.
 kepeillä ja vähän ehkä lähti vikalle tuo ponnu aikaisin?


Pimeys alkoikin jo tulla ja palkintojen jako olikin melko nopea tapahtuma. Hauskaahan oli, että mölliluokassa Kári oli mokista huolimatta kolmas ja tuloskin ihan ok ratavirheitä 5 ja ihanneaika alittui 6 sekunnilla! Avoimessa luokassa vain medeistä löytyi tuloksen tehneet radat ja näistä Kári oli yllätyksekseni toinen. Ratavirheitä oli se -15 (joista 10 siis nameista) ja aika meni yli 25sekuntia. Että ei huono, toiset kisat ja palkinnoilla! (rotumestiksissähän me mentiin yksi möllihyppely) Kotiin päin sitten ajeltiinkin pimeässä ja voi kuinka olinkaan iloinen, että mun ei tarttenut ajaa ja oli seuraa! Oli muuten koirat melkoisen väsyneitä illalla!
 ylempänä avorata ja alempana sitten se mölli, jos nyt mitään selvää saa. :)

Keskiviikkona käytiin koirien kanssa päivällä hallilla. Kárin kanssa otin vähän keppejä ja sitä irtoamista hypyillä ja Imirillä tein lähinnä seisomaan jääviä, koska se on vähiten rankkaa ja Imirille oli ollut kuitenkin aika rankka tuo tiistai. Hieman tehtiin senkin kanssa putkea ja rallytokon puolen vaihtoja. Kun tulin kotiin, oli mulla sitten kaksi ihan raatoa koiraa, joten ilta kyllä meni sitten ihan lepäillessä! Tänään mennään sitten lenkkipohjalla, mutta tähän mennessä on tehty jo kaksi ihan kunnon lenkkiä, joten ei tätäkään nyt ihan lepopäiväksi voine kutsua.

maanantai 9. syyskuuta 2013

agiliitoa, rallyilyä ja näyttelyitä

Perjantaina meillä oli taas agireeni ja oli kyllä vaikeaa! Radalla oli paljon vaikeita kohtia ja selkeesti mun hahmotuskyky siinä missä esteet ovat on vielä melkoisen pieni. Tein käännöksiä ihan vääriin paikkoihin ja olin Kárin edessä tai sitten jäin jälkeen, kun en tajunnu että koira meni jo... Onnistumisia tuli tietenkin myös, mutta kyllä oli selleainen olo välillä että nyt on laitettu norsu tanssiin salsaa astiakaappiin... :D Hienojakin hetkiä oli ja hienoa oli kun kouluttaja sitten näytti mulle Kárin kanssa että kyllä koira osaa, älä varmistele noin paljoa ja veti osan rataa siis koiran kanssa, puhtaasit, hienosti ja nopeasti! Eli siis kunhan minä tajuan mitä tehdään, niin koirahan kyllä osaa jo melkein kaiken. Keinua harjoiteltiin lisää ja matala harjoituskeinu menee jo oikein hyvin, ei säikähdä kolahdusta eikä mitään. Sitten vaan pitäis ruveta reeniin oikeen kokoista keinua ja varmaa odottamista. Kepit menee jo sen verran hyvin, että välimatkaa itseen ja keppejä suorittavaan koiraan pitäisi kanssa alkaa pikkuhiljaa kasvattaa. Oikein oli kuule kunnon hikireenit! 40cm esteillä tällä erää tehtiin töitä ja ohjaaja oli sitä mieltä että talvella aletaan sitten nostaa, että ensi kesänä voidaan sitten korkata maxi-radat. Vielä oli kuitenkin sitä mieltä että ei oteta yli 45cm hyppyjä, koska ohjaaja on niin pihalla.. :D No ei se nyt ehkä ihan noilla sanoilla sanonut.
 metsälenkiltä


Lauantaina vein sitten aamusesta Imirin porukoille hoitoon, kun lähdin pitämään rally-toko esittelyä valkoisillepaimenkoirille Tuusulaan. Olin luvannut näin tehdä jo luonnetestissä keväällä. Näiden koirien kasvattaja siis oli siellä koetoimitsijana, niin lupasin että voin sitten mennä heidän kasvattajatapaamispäivään esittelemään lajia. Olin paikalla ihan ajoissa ja oli hyvää aikaa vähän lenkitää Kária ja ottaa hyöty irti vieraista agilityesteistä. Nyt mentiin vieraalle puomille oikein kunnolla ja hypyt ja putki ja rengaskin onnistuivat hyvin. Tein myös keinua, koska siellä oli sellainen matala. Sekin meni hienosti! Rally-tokon kylttejä olin päättänyt esitellä samaan tyyliin kuin leirilläkin. Pistin ne siis kaikki pareittain tai yksin maahan ja kävin ne sitten läpi ja yritin ainakin Kárin kanssa näyttää, mitä kyltti tarkoitti. Kárin rally-toko opetus on vähän jäänyt ja Imir olis ollut tässä parempi, mutta ihan siksi Imir ei päässy mukaan, että ei sitä oikeesti jaksa kukaan kuunnella kun se puhkuu puussa... Eli siis valitettava haukkuva odotus ei nyt ollut hakusessa. Kun oltiin esitelty kyltit päästin sitten ihmiset kokeilemaan ja jäin auttelemaan. Saksalainen käännös on yleensä vaikea ensikertalaiselle ja samaten 270asteen käännös. Siinä reenailtiin hetki ja sitten oli ruoka.

Ruokailun jälkeen tein sitten alokasluokan radan sinne ja näytin Kárilla mitä siinä tehdään. Sen jälkeen käveltiin rataa yhdessä ja sitten päästettiin parit valloilleen. Vaikeaksi osoittautui hahmottaa vasen ja oikea ja tuppasivat kyltit enemmän kuin yhdeltä jäädä koirakon vasemmalle puolelle, vaikka ne kuuluu jättää oikealle. Pääosin mun mielestä kaikilla meni aika kivasti, siis siihen nähden että ei niillä oikein kellään kai ollut hajuakaan tästä lajista ennen. Tuntuivat kuitenin tykkäävän ja osaa kiinnosti selkeästi aika paljonkin. Kun kaikki olivat sitten radalla olleet päästettiin koirat leikkimään. Kári oli niin hienosti isojen kanssa ja löysi yhdestä tytsistä oikein hyvänkin kaverin. Tosin sen verran oli mammanpoika, että jos liikuin vähän kauemmaksi niin johan tuli perässä. Parhaimmillaan kentällä taisi olla irti 11 valkkaria ja yksi Kári. Noistakin kolme oli uroksia ja sitten loput narttuja. Mitään kähinöitä ei onneksi ollut. Yksi valkkariuros joutui odottamaan autossa, kun se ei kai kauheesti arvosta muita uroksia. Meillä oli todella kiva päivä ja sääkin suosi ihanasti. Ilta meni sitten vielä vanhempien luona, mutta kotiin tultiin yöksi.

Sunnuntaina tehtiin ihan perus aamulenkki ja sitten puoli yhdeksän maissa lähdettiin Kárin kanssa kohti Vantaata. Imir jätettiin tällä erää ystävien luo tohon lähelle. Hämeenlinnasta otettiin mukaan mun kummitäti. Tarkoitus oli hakea myös reenikamu Tikkurilasta, mutta he olivatkin löytäneet jonkun bussin, jolla näyttelypaikalle pääsi. Eipähän joutunut odottelmaan mun ilmaantumista. Näyttelypaikalla oltiin melko tarkkaan kello 11 ja sitten vähän pyörittiin ja etsittiin kehä. Kehän laidalla reenikamu olikin jo. Nähtiin myös kaksi muuta islistä, mutta nartulla oli niistä juoksu, joten ei paljoa moikkailtu. Kehä oli vähän myöhässä, mutta sujui ihan jouhevasti. Tällä erää reenikamun koira olikin sitten myös jo nuortenluokassa Kárin kanssa, joten yhdessä kehään ja ympäri. Sitten yksilöarvostelut ja edestakas. Kári seisoi hienosti. Tuomari pyysi itse näyttämään hampaat ja se oli vähän haasteellista kun en tajunnu tiputtaa sitä lihapullaa pois kädestä.. Molemmat saivat ERI:n ja sitten kilpailuluokka. Tällä erää voitto tuli meille. Seuraavaksi veteraani uros kävi hakemassa ROP-VET tittelin ja sitten paras uros, jonka Kári voitti myöskin. Jomi oli toinen ja tuo vetsku sitten kolmas. Narttukin sai ERI:n ja SA, joten sitten ROP kehään. Kárihan sitten sen voiton vei tällä erää ja sehän sitten tarkoitti pitkää päivää. huoh. :) Hieno poika kuitenkin! Ja tuomarikin sanoi: You are so sweet that I would take you home in a heartbeat. Mutta kyllähän Kári onkin <3.

 tuli niin sööttejä voittokuvia, että oli pakko laittaa monta. Kária jo vähän väsytti. :)


Oli kyllä oikein kivaa kun kehän laidalla nähtiin myös Kárin siskon omistaja ja muutamia muita islisihmisiä sekä eräs, joka harkitsee tällaisen ottamista. Kummitätini oli oikein iloinen, kun oli sattunut mukaan tällaiseen näyttelyyn, jossa Kári pärjäsi niin hienosti. Lähdettiin sitten etsimään paikkaa missä syödä. Tarkoitus siis oli mennä johonkin ihan lähelle, mutta kun ei meistä kumpikaan tunne Hakunilaa, niin sitten me jo oltiinkin Tikkurilan keskustassa. Sieltä löytyu Subway, jossa oli penkkejä ulkona joten ei kun sinne. Kummitätini sitten päätti mennä junalla kotiin, kun kerran oltiin aseman vieressä. Muuten olisi varmaan tullut vielä seuraksi. Takaisin näyttelypaikalle ja vielä hieman seurustelua ennen kuin muut tutut lähtivät myös. Isot kehät alkoivat lähes ajallaan ja sujuivat oikein jouhevasti, Kári jaksoi esiintyä vielä oikein hienosti ja häntäkin vielä vähän vispasi. Esiarvostelussa tuomari oli kyllä täysin tasapuolinen kaikille. Kehään meidät sitten kuitenkin huudettiin vahingossa eurasierina, mutta enpä mä jaksanut siitä niin välittää, lähinnä nauratti moinen. Ei tuo nyt niin iso ole! Jatkoon ei päästy vaan kotiin lähdettiin. Takaisin oltiin joskus kuuden aikaan ja voi kun oli taas niin iloisa jälleennäkeminen pojilla.

Tänään mulla on ollut täällä kotona kaksi raatoa. Eilen mietin jos tänään olis mennyt hallille, mutta aamulenkki kyllä poisti ne ajatukset. Jos Kárikin on kerran noin väsy, niin ei kannata. Mennään joku toinen päivä ja levätään tänään. Niin ja arvostelu taas tuolla Kárin omalla sivulla.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Imir 4v.

Imir täytti tänään 4v. En voisi rakastaa mitään sen enempää. On se vaan jotain erityistä. :)