maanantai 30. tammikuuta 2012

Muistelot part 1

Imir on ollut viikonlopun äidin luona kylässä ja on vielä, joten ajattelin sitten vaihteeksi muistella alkuaikoja tuon ihanan hauvan kanssa. :) Aloitetaan siis aivan alusta. Päätin hankkia koiran, kun olin noin hmmm 12v., mutta äiti ja isä ei oikein lämmenneet ajatukselle tuolloin. Vuokrasivat mulle sen sijaan hevosen. Mielestäni oli ihan hyvä kauppa tuolloin. Myöhemmin ilmoittivat vain, että saat hankkia sitten kun sulla on joskus oma koti. Omaa kotia odotellessa menikin sitten jonkin aikaa. Kun muutin kotoa, asuin jonkun aikaa serkkuni kanssa kimpassa, eikä siihen koira olisi sopinut. Seuraava muutto oli poikaystävän kanssa yhteen, mutta siihen kämppään ei lemmikkiä saanut ottaa..



Seuraava muutto vuonna 2009 vei sitten asuntoon, johon koirakin olisi tervetullut. No siinä muutettiin ja seuraavalla viikolla lähdin sitten Islantiin 3,5 kuukaudeksi. Hevosten ja turistien kanssa työskentely oli äärimmäisen antoisaa ja ehkä paras kesäni ikinä, mutta koiraa aloin haluta vain enemmän, kun naapuri tallin ihana islis Freya kävi meitä aina silloin tällöin tapaamassa ja auttamassa hevosten siirtelyssä. Suomeen palasin syksyllä päätös jo mielessäni siitä, että nyt se koira saisi sitten tulla. Oltiinhan siitä jonkin verran jo aiemmin juteltu. Ajatuksissa oli ensin lunnikoira, mutta kun sellaista pentua ei ollut saatavilla, kohdistuivat ajatukseni tuohon ihanaan islikseen ja sen myötä koko rotuun.



Aitiorannan kennelliin oli sopivasti syntynyt pentuja ja runsaan sähköpostin vaihdon jälkeen sovittiin, että Imir muuttaisi meille asumaan, kunhan olisi tarpeeksi vanha. Muutama viikko menikin sitten oikeassa usvassa ja odotuksessa. Lokakuussa se sitten tapahtui Jyväskylässä sain vihdoni pentuni syliini! Se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vihdoin yli 10 vuoden odotuksen jälkeen mulla vihdoin oli koira, ihan ikioma pikku vesseli. Näin jälkikäteen ajatellen se syksy ei ehkä ollut paras aika hankkia koiraa, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Olin itse aloittanut auskultointi vuoden ja tuolloisella poikaystävällä oli todella kiireinen koulu syksy, joten hankalaa olisi ollut, jos ei olisi saatu hieman apua poikaystävän veljeltä, joka tuolloin oli koulujen välissä, työttömänä. Asui siinä meillä muutamia viikkoja ja auttoi pennun kanssa, kun minä ja poikaystäväni käytiin luennoilla. Korvaamatonta apua saimme kyllä.



Imir kotiutui todella nopeasti. Mistään yöitkuista ei ollut tietoakaan ja otti kyllä kodin omakseen aivan samantien. Rohkea pieni poika. Ainoa mitä inhosi oli kaulapanta.. Sitä piti vain rapsutella eikä sen kanssa haluttu liikkua juuri ollenkaan. Ostin sitten valjaat ja siihen loppui sitten nekin ongelmat. :) Sisäsiisteyden opettelu oli helppoa ja huvittavaa oli, että Imirhän ei juuri ikinä tehnyt sanomalhdelle, eikä matoille vaan paljaalle lattialle. Helpotti siivoamista suunnattomasti. Yksinolon opettelua olin hieman stressannut, mutta sekin sujui hyvin. Haukkui kyllä lähtöjä, mutta vaimeni nopeasti ja pysyi hiljaa, oltiin pois kuinka kauan tahansa. Olin super yllättynyt siitä, miten hienosti meillä pentuaikana menikään. Imir oli ehdottomasti aivan mahtava jo pienenä pentuna. End of part 1. Ekassa kuvassa Imir ekana iltana uudessa kodissa. Toisessa ja viimeisessä peltolenkillä talleilun jälkeen ja siinä yhdessä sitä ensisilmäistä rakkautta. <3

torstai 26. tammikuuta 2012

Imir löysi äänensä...

Maanantai meni melkoisen normaalilla kaavalla. Niinkuin nuo työpäivät yleensä menee. Aamulla lähdin pitkälle lenkille, jotta voin sitten hyvillä mielin mennä töihin. Töissä oli melkoisen hiljaista, joten lähdin sitten puoli tuntia etukäteen kotiin. Kotona jo joku odottikin kärsimättömänä, että mennään nyt jo! Koirapuistohan meillä tuli suunnaksi, koska siellä pääsee parhaiten riekuttamaan energian pois. Olin aivan äimistynyt, kun sielä oli vaikka kuinka paljon väkeä, mutta pääasiassa tuttuja tai pentuja. Ei kun sekaan vaan hyvillä mielin. Imir olikin tosi innoissaan, mutta pian kävi selväksi, että ersä rottisnarttu Saga, oli tänään se lähes ainoa kelpaava kaveri. No yhden pennun kanssa suostui painimaan, kun jostain syystä sen pennun (6kk) mielestä Imir oli jotain aivan ihanaa. En tiedä miten nuo pennut aina tuohon niin ihastuvatkin. Mahtaneeko syy olla se, että tuolla ei ikinä käämi pala vaikka toiset roikkuu sen niskavilloissa aika kovaakin. No oli syy mikä hyvänsä hyvät painileikit vetivät. Kun pentu sitten lähti kotiin, ei Imir nähnyt enää muita kuin Sagan. Onneksi Saga sanoo ja juoksee, joten leikkiähän siitä tuli. Hauskaa oli ja aikakin suorastaan vilahti silmissä menemään. Mutta kyllä sitten oli väsynyt koira, joka puistosta kotiin raahusti. :)



Tiistaina mulla oli aikainen aamu (8.30, että aikainen on suhteellinen käsite), joten aamulenkki ei ollut ihan niin pitkä kuin yleensä. Olin kuitenkin kaverin kanssa sopinut, että tulee mut päästämään ajoissa pois töistä, kun vähän olisi kaikkea koulujuttua, mitä pitäisi saada aikaan. Olinkin sitten todella tehokas, oikein yllätin itsenikin. Pääsin siis kotiin ajoissa, joten lähdin sitten pidemmälle lenkille, kun sääkin oli tosi kiva. Tehtiin sellainen kiertolenkki, joka loppuvaiheessa tulee tuohon puistolle ja koska sielä oli koiria, niin mentiin käymään. Kivaa seura oli taas ja ihan hyvin leikki, mutta selkeästi vähän lenkki painoi tassuissa, kun ei oikein jaksanut kauaa. No ei kun kirsu kohti kotia ja muita hommia. Kotona Imir pistikin nukkuen, joten mulle jäi hienosti aikaa tehdä koulujuttuja. Kirjoitin sellaisen yhden esseen, joka on ollut odottelemassa jo joulukuun alusta asti! Mutta dedishän olis ollut vasta ensi tiistaina. No painostusta ehkä vähän oli, koska sain tietää, että viikon päästä pitäis olla yks toinenkin työ tehtynä ja onhan tuossa tuo gradukin hönkimässä niskaan. No niin sitä vaan tuli filosofista tekstiä että humps ja näin sain yhden asian pois päiväjärjestyksestä.

Keskiviikko aamuna oli sovittuna islisreenit ja sinnehän siis nenä näytti aamulla. Tulin paikalle ja just kun sain takkia päälle, niin näin että sieltähän se reenikamu jo tallustaa. Ei kun Imir ulos autosta ja vaihtamaan kuulumisia. Reeni aloitettiin taas kiertelyllä, joka reenikaverin osalta onnistui pääasiassa hyvin, mutta Imir jotenkin oikein etsi asioita mille vois haukahtaa tai mistä vois ilmoittaa... Tosin reenikaverikin teki muutaman hassun syöksähdyksen, joita ei ole ennen tehnyt ollenkaan. No Imir ei niitä kyllä vissiin edes tajunnut, joten mitäpä siitä ja reeniparikin saatiin hyvään ojennukseen. Imirillä on vähän sellainen tapa, että kun se on remmissä ja se periaatteessa tietää, että remmissä ei saa haukkua, joten se haukahtaa kerran... Ei siis jää räksyttään vaan vain haukahtaa kerran. Korjaaminen on vaikeampaa, koska pitää ehtiä siihen yhteen heti reagoimaan. No ei se Imir nyt ihan kauhea ollut, mutta kyllä äänekkäämpi kuin varmaan ikinä noissa reeneissä. Ja nyt esitteli reeniparille myös sitä sen todella mukavaa korkeaa äänialaa... Ympyräjuoksu sujui onneksi tosi kivasti. Hassua oli, että molemmat koirat nosteli ainakin kerran tassua, tyyliin, että on kylmä! Olihan sitä melkein -10 astetta pakkasta... Ihme neitejä. :) Varsinkin kun viimetalven -25 ei tuntunut ilmeiseti missään.. Ja paakujakin tuli tassuihin, joten vähän oli välillä järsittävä niitäkin pois. Mutta ilma oli mitä ihanin ja juttelu samanhenkisten kanssa vaan on niin kivaa.

Iltapäivällä päätin sitten vielä mennä nauttimaan auringosta ja otin suunnaksi Halistenkosken takaiset tiet. Ilma oli ihan mieletön, joten kamera sai tulla mukaan. Kuvat ei onnistunut ihan niin hyvin kuin halusin, mutta sain mä nyt pari hyvääkin. Imiriä ei kiinnostanut lainkaan katsella kameraan vaan kyttäili kaikkea muuta vähän siihen malliin, että vauhtia nyt tässä on vähän tylsää vaan seisoskella... No sellaista se eläinten kuvaaminen on. Lenkki oli kuitenkin mitä ihanin ja hauskaa oli meillä molemmilla, kun otin Imirille sen 10m liinan hihnaksi niin sillkin oli vähän tilaa juoksennella.



Neljältä mulla oli sitten mun gradun johdannon opponointia.. Vähän jännitti ja nyt sitten on kauheet paineet.. Sain tosi hyvää palautetta. Ja kun tähän asti tavoite on ollut, että kunhan läpi menee, niin palautteen mukaan mahikset olis ihan mihin tahansa, koska mun tutkimuskysymykset on kuulemma niin hyvia, aihe mitä ajankohtaisin ja tutkimusmetodin kun vaihdan niin siitä tulee kuulemma tosi pop... AAARGH... Nyt pitää ehkä oikeasti panostaa siihen, eikä vaan rustailla mitä mieleen tulee... Paineita.. kamalaa... Että ihminen voikin stressata näin paljon hyvästä palautteesta...

Illalla äiti tuli sitten mun luo, kun oli päivän viettänyt meidän mamman luona. Imir ei oikein osannut illalla rauhoittua, kun piti meitä molempia koko ajan vahdata ja tuoda lelua ja kaikkea. No yöksi kyllä rauhoittui, kun mekin mentiin nukkuun. Tänään aamulla Imir sitten lähtikin äidin matkassa Valkeakoskelle, koska mulla taas odottaa yövuorot töissä. Mukavampaa sillä siellä ja kuulemma siellä voi mennä jäälle jo hiihtään, joten eiköhän Imir oo siitä ihan innoissaan! Muutamia kuvia aurinkolenkiltä. Ekassa imirin mielipide kameraankatsomisesta, sitten muutama vähän parempi poseeraus ja sitten se höpö vielä kiipesi puuhun. :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Turku kv 2012

No niin näyttelyssä tuli sitten eilen käytyä ja hauskaahan sielä oli. Aamulla kävin lenkillä ja kukas muu meitä tulikaan vastaan, kun naapurin ihana pikku islisneito! Siinä sitten jutusteltiin ja kuljettiin loppulenkki yhdessä kotiin. Kuulin, että ovat tulossa näyttelyynkin katsomaan ja kerroin avuliaasti, että myös tyttösen eno olisi sielä paikalla. :) Mikään kiire aamulla ei ollut, koska kaverini, joka tuli seurakseni saapui vasta 12 junalla turkuun. Koppasin kaverin asemalta mukaan ja matka jatkui kohti messukeskusta. Sisään päästiin todella vauhdikkaasti, jonot olivat olleet ja menneet. En muistanut missä hallissa kehä on, joten tietenkin lähdettiin ensin väärään suuntaan, ennen kuin tarkistin. No oikea halli löytyi pian ja vain yhdellä käytävällä oli edes ahdasta.



Rotukavereita olikin paikalla jo lähes kaikki muut, yhtä vissiin lukuunottamatta. Sain kuulla, että Imiriä nuorempi uros oli joutunut jäämään pois. Surullista, koska tuo uros on todella komia poika ja oikein mukava luonteinenkin. Mukava olisi ollut tavata. Reenipari oli jo paikalla, mutta tuohon aikaan oli sen verran ahdasta, että ei enää päästy mihinkään reenaamaan. Serkkuni mieskin tuli näyttelyä katsomaan ja aika suorastaan lensi siinä kaikkien kanssa jutellessa. Vaikka myöntää täytyy, että kehä oli tietenkin taas myöhässä ja odotella todella sai..

Me mentiin Imirin kanssa sitten ekana kehään ja hienostihan tuo siellä oli. Muutaman kerran yritti istua ja kerran taisi haukahtaa, mutta muuten oli tosi hienosti. Tosin kun tuomari yritti äännellä ja katsoa vissiin korvia, niin tuota ei kyllä kiinnostanut tipan tippaa joku tuomari, kun kerran jossain lähellä uikutti koira. olisi mennyt tuomari siltä suunnalta katsomaan. :) Mulla oli vähän suoraan sanottuna naurussa pitelemistä. Tuomari oli kyllä tosi mukava mies ja paras arvostelu tähän mennessä suomalaiselta, kun ERI tuli tällaisilla kommenteilla: "Keskikokoa hieman kookkaampi, mittasuhteiltaan oikeanl. uros. Oikeanmuotoinen pää, eturaajoissa ulkokierteisyyttä, selässä pehmeyttä. Hyvin kulmautuneet takaraajat, hyvä karvapeite, liikkuu hyvällä askelpituudella."

Tietysti hieman harmittaa että sitä sertiä ei tullut, mutta ei aina voi voittaa ja eiköhän sekin jostain sitteen pukkaa päälle. :) Onpahan jotain mitä odottaa! Kun isliskehä oli loppu ja meidän ihana reenipari oli saanut hyvin ansaitun ROP-ruusukkeen päätettiin kaverin kanssa lähteä kojujen kautta kotiin. Ostin Imirille uuden nahkapannan, kun sellaisen sai vain 6 eurolla. Ostin tietty myös herkkuja, sekä hammaspuhdistustikkuja, kun niitä sai halvalla. Vähän haaveksin uuden pedin ostamisesta tuolle, mutta ei nyt ainakaan tässä kuussa. Kotiin tuli varsin väsynyt koira, joka joutuikin sitten jäämään yksin, kun me lähdettiin syömään ja käymään kaupungilla. Illalla käytiin vielä vähän pidemmällä lenkillä kun saateltiin kaverini tuohon Kupittaan asemalle. Oikein onnistunut päivä siis kaikin puolin.

Tänään (sunnunta) päätin aamulla, että nyt vien Imirin metsään juoksemaan ja otan sen siis tallille mukaan. Sielä kun on tuo mitä ihanin metsä, jossa ei käytännössä ketään liiku, ei autoja tule vastaan ja muutenkin on ihanaa. Imir, joka ei juurikaan ikinä autossa mitään sano, taisi tietää mihin tullaan, kun tallitien päässä alkoi jo vinkumaan.. No ei kun kamera kaulaan ja koira irti. Kyllä oli meinaan poissu innoissaan! Laitan kuvia, ne kertovat kuitenkin enemmän kuin mitkään sanat. Lenkin jälkeen Imir sai vielä autella mua siivoamaan heppojen tarhoja, ennen kuin joutui autoon odottamaan, että kävin Ikellä vähän maastoilemassa. Maasto sujui hienosti ja kyllä muuten on aivan ihanaa tuollainen talvinen laukkamaasto! Ja aina ihana huomata kun hevonenkin oiken nauttii siitä mitä tehdään. Ekat kaks kuvaa näyttelystä, kolmas lenkiltä.


Tällaista meno metsässä


"Oon niin komea!"


Täältä mä tuun!


nojailua

Vitsi mä tarviin paremman kameran...

torstai 19. tammikuuta 2012

reenailu lumessa

Torstai aamuna oli taas islisreenitreffit yhdeksältä. Sää oli varsin kiva, satoi paljon lunta! Lumi ei haittaa, kuten vesi, koska lumesta ei samalla lailla kastu. Olin paikalla hieman ennen yhdeksää, mutta siellä reenikamut jo olivat hetken juosseet ympyrää. Aloitin taas kiertelyllä ja se sujui ihan ok. Jonkin verran reenikamu jutteli ja sitten vähän oikein etsi tieltä asioita joille kommentoida, mutta parani kyllä. Ja oli ihan pitkiä pätkiä hiljaakin. Imirinkin piti vähän kommentoida rekalle ja pyöräilevälle lapselle ja jostain kaukaa kuuluvalle haukahtelulle, mutta kyllä se pääasiassa oli ihan nätisti hiljaa ja seurasi broileripullaa nenänsä edessä.

Kun mua sitten alkoi pyörryttää pienen ympyrän tallaaminen vaihdettiin ympyrässä juoksemiseen. Kun reenikamu meni edellä se meni tosi hienosti. Ihan hiljaa oli molemmat, tai no Imir tais komentohaukahtaa mulle, että nyt sitä namia tänne ja vähän äkkiä, kun oon niin hieno tässä! :D Sitten vaihdetiin mut eteen ja nyt oli sitten aina välillä reenikamulla asiaa. Ei pahasti kuitenkaan ja aina kyllä tuli hiljaisia kierroksia. On vissiin haastavampaa tuo, että me ollaan koko ajan siinä edessä näytillä. 1½ tuntia meni tosi haipakkaan ja kivaa oli. Paljon puhuttiin taas väreistä ja mistä kumpikin tykkää isliksissä. Itse en niin perusta noista peruspunaisista. Ovat siis ihan kivoja ja nättejä, mutta eivät mun mielestä niin kauniita ja söpöjä kuin muut. Reenipari taas ei pidä niinkään mustista ja mun mielestä ne taas on todella söpöjä! Sellainen lyhytkarvainen musta uros olisi ihana seuraava. Tai no kunhan on uros ja mielellään ei punainen. :) Molemmat kyllä tykätään näistä vaaleista, kuten Imir ja kermansävyisistä ja fawneista. En tosiaan oikein tiedä mikä Imirin väri on, mutta joku tällainen vaaleanruskea olisi ehkä lähellä, niin ja onhan sillä tummanruskea piste hännässä, se on vaan aina piilossa siellä kierteen sisällä.

Paljon sitä oppiikin lisää islantilaisista, kun juttelee jo hieman pidempään niitä harrastaneen kanssa. Kivasti on käyty läpi sukuja ja yksilöitä. Hauskaahan se on aina jutella samanmielisen kanssa. Viime päivityksessä unohdin kertoa, että nyt vihdoin ollaan Imirin kanssa yhdessä törmätty naapurin islispentuun! Aivan hurmaava tyttönen. Tosin Imir oli kohtauhetkellä aivan poikki, kun oltiin juuri palauduttu lausteelta, eikä näin ollen oikein tyttöselle lämmennyt. Mutta ehkä seuraavalla kerralla on sitten pojassakin enemmän paukkuja. Omistajat ovat kuulemma tulossa Turun näyttelyä katsomaan, joten siellä varmaan nähdään taas. Vähän tuo näyttely tosin jänskättää, kun Imirillä on hieman ientulehdusta ja vähän epäilen että ei enää ehdi korjaantua, joten taitaa jäädä kyllä tuo Serti edelleen saamatta... Mutta näille ei voi mitään. Ei kun harjaamaan hampaita ja toivomaan parasta.

Torstaina menin vielä iltapäivällä lenkille ja tässä tunnelmia siltä lenkiltä:









keskiviikko 18. tammikuuta 2012

lisää lunta!


Sunnuntaina tein aamulla aivan ihanan lenkin, joka kesti sellaisen reilu pari tuntia. Mulla oli kamera mukana, että voisin ottaa hyviä kuvia lumisissa maisemissa, mutta en sitten muistanut sitä koko matkana.. Tajusin vasta kotona, että oli jäänyt hyvät kuvat sivusuun. Mutta sellaista käy, kun nauttii niin paljon muuten lenkistä. Harkitsin monessa kohtaa, että jos päästäisin Imirin irti, mutta sitten aina ajattelin, että jos kuitenkin tulee joku vastaan ja se ei tuu.. No koko lenkin aikana ei ketään tullut vastaan, joten olisi voinut. Jälkiviisaus ei kuitenkaan auta. No töihin piti sitten lähteä ja niiden jälkeen mentiin puistoon leikkimään vähän lelulla. Siellä ei oikein sunnuntaisin iltapäivällä ole porukkaa. Luulen että käyvät kaikki päivällä, kun ovat vapaalla. Illalla mulla tuli vielä kavereitä kylään ja olihan se mukava istua rauhassa iltaa ja pelailla. Paljon puhuttiin myös Graduista, jota meistä jokainen vääntää. Tosin ovat nuo kaverit hieman mua edellä, mutta samoja ongelmia tuntuu kaikilla olevan. Tai no, muilla on vissiin tulossa liian pitkiä, kun mulla taas varmaan ei tuu edes tarpeen pitkä.. Jää nähtäväksi.

Maanantaina lenkkeiltiin heti aamusta Lausteelle katsomaan kummipoikaani ja tietenkin hänen veljeään ja serkkuani. Ilma oli oikein kiva, mutta mulla oli aivan liikaa päällä, joten hikihän siinä tuli. Toisaalta mä tykkään enemmän siitä, että on lämmin, kuin siitä että palelen. Olen saunaihmisiä. Lasten seurassa Imir taas oli niin nätisti, että ei ole tosikaan. Siinä se makoili kaikessa rauhassa ja vähän nuoli naamaa ja antoi toisen vähän puristella tassua ja nenää. Kyllä aika uskomaton tuo on. Serkkuni sanoikin, että saa heidän lapset ihan väärän kuvan eläimistä, kun heidän kissa on kanssa tosi lapsisosiaalinen ja sit koiratapaamiset on Imir, joka antaa tehdä mitä vain ja vaan vähän nuolaisee nenästä... No tuskin ainakaan rupeavat näillä kokemuksilla eläimiä pelkäämään.



Iltapäivällä menin vielä valoisalla uudelleen ulos ja nyt muistin ottaa niitä kuvia. Valitettavasti vain ei aurinko paistanut, vaan taivas oli harmaa. Tuli muutamasta silti ihan kiva. Illalla oltiin sitten jo oltu iltapissalla, kun äiti soitti, että ovat meidän mamman kanssa ambulanssilla tulossa Turkuun. Mammalla oli rytmihäiriöitä. No pääsivät tänne ja mamma TYKS:iin ja äiti sitten tuli mun luo siinä vähän vaille yksi yöllä. Imir oli ihan sekaisin, kun äiti sellaiseen aikaan tuli. Pikkaisen kesti tuo pojan rauhoittuminen takaisin nukkumaan...

Tiistaina pääsin sitten skippaan aamulenkin, kun äiti lähti ulos jo kuudelta. Mä en yhtään ymmärrä, miten jotkut vaan herää noin aikaisin. Äiti kävi mun tädin luona ja tulivat sitten kahdeksan maissa takaisin. Kävin itse vielä sellaisella 45min. lenkillä, ennen kuin piti lähteä, äidin mammaa katsomaan ja minun kirjastoon. Käytiin ensin kuitenkin lounaalla tuossa Hämeenkadulla olevassa Delhi Darbarissa, jota voin kyllä suositella kaikille. Nopeaa palvelua ja tosi hyvää ruokaa! Kirjastolueskelun jälkeen lähdin tallille ja menin puomeja. Hyvin sujuivat tällä kertaa, ei mitään häsäämistä. Hyvä niin. :)

Keskiviikkona kävin itse aamulla ulkona, mutta äiti tuli taas tähän joskus yhdeksän aikaan ja päätti sitten vähän ennen kymmentä mennä Imirin kanssa ulos. Mä olin itse tosi väsynyt, joten pääsin hetkeksi rauhassa nukkumaan. Äiti oli lenkillä about 1½ tuntia ja kivaa oli ollut, paitsi että kaatui kerran ja löi hieman päätään. Ei siihen kyllä onneksi tullut edes mustelmaa, mutta arka oli kuitenkin. Onneksi Imir oli ihan nätisti odottanut, että äiti pääsee ylös ja kokee olevansa kunnossa. Välillä tuo osaa. :D Kävin sitten äidin kanssa mammaa katsomassa ja kuulemma huomenna pääsee taas kotiin. Niinpä äiti lähti tänään käymään kotona, jotta voi huomenna olla viemässä mammaa kotiin. Taas kutsui tietenkin tuo kirjasto, kun pitäisi tuo Gradun alustava johdanto saada lähetettyä. Ja sainkin sen tänään menemään. Vähän jännittää mitä siitä ensi viikolla sanotaan. Iltapäivällä käytiin sitten puistossa ja siellä olikin kaksi ihanaa suomenlapinkoira narttua, joiden kanssa leikki toimi. Tai ainakin Imirillä oli hauskaa, välillä taisi tytöillä vähän palaa pinna tuohon poissuun.

Kahdessa ekassa kuvassa Imir kummipoikani kanssa. Seuraavassa Imir lelunsa kanssa, kerrankin tulossa tuomaan sitä mulle ja viimeisessä aurajoelle tuijottelua.

lauantai 14. tammikuuta 2012

talvi! :)

Se on nyt vihdoin ainakin toistaiseki täällä! Talvi meinaan. Ihanaa! Keskiviikkona ei ollut vielä talvesta tietoa vaan kaikkialla oli kamalan liukasta ja mustaa jäätä ja kaikkea sellaista ei niin kivaa... Mulla oli keskiviikkona työpäivä, joten aika rauhallisissa tunnelmissa mentiin. Aamulla kävin vähän pidemmällä aamulenkillä ja sitten töihin ja sit iltapäivällä mentiin puistoon, mutta ei siellä ollut alkuun ketään, joten vedettiin sitten vähän lelureeniä. Puolentunnin odottelun jälkeen saatiin hieman seuraa, mutta ei siinä kauhean kauaa voinut olla kun näpit rupese jäätyy, kun ne oli tuossa lelun kanssa riekkuessa kastuneet. No peruspäivä kaikin puolin.

Torstaina olikin sitten aamusta heti sovittuna reenailua sen toisen isliksen kera. Vähän oli enemmän häiriötä tällä kertaa, koska koulut oli alkaneet ja sehän tarkoitti autoja, lapsia ja liikkujia paljon enemmän kuin ennen. Imir oli ihmeen puhelias.. Varsinkin noille autoille. Luulen, että se luulee, että joka autosta tulee joku kiva ja niitä kaikkia pitäis mennä moikkaan ja kun ei mennä niin sit pitää vähän kommentoida. No ei tuo nyt niin paha ole ja onneksi kivasti hiljenee yleensä käskyllä. Kaverilla oli puhelias kerta, mutta eipä se meille ärrää, kunhan omistajalleen juttelee. Kehän kiertoa mentiin kanssa, onhan tässä näyttelyt tulossa ja se sujui musta molemmilta hyvin. Vierekkäin kävely aiheutti ensin kaverissa pientä puhinaa ja Imir oli kai jo vähän väskä, kun ei oikein jaksanut enää namiakaan seurata. No ihan hyvin sekin meni ja hauskaa oli taas jutella kaikesta!

Perjantaina menin heti aamusta tallille ja sitten kävin kirjastossa. Näin siksi, että olin sopinut kaverin kanssa lenkkitreffit puoli kaksi. No vähän tuosta myöhästyttiin, mutta mitäs pienistä! Ja kiva sää, tuuli ihan himona ja satoi lunta! SIIS LUNTA! Ja kun oli kunnolla pakkautunut vaatteiden sisään niin ei siinä pieni tuuli haitannut ja lenkki oli kiva. Imir ja kaverin labbis painivat ja labbis sai juosta tuolla pellolla vapaana, kun on varma tulija. Imir raukka joutui remmissä leikkimään, kun en siihen luota. No tulipahan itsekin sitten välillä vähän juostua. Kaverin kanssa oli vähän puhetta, että jos syksyllä mentäis viroon heppastaan! Vähänkö olis kivaa. Kaikkea kivaa siis. Illallakin menin vielä semipitkän lenkin ja sitten sainkin nukkua niin pitkään kun olin ajatellut ilman pienen nenän kosketteluja, että jokos mentäis.

Lauantaina oli taas sovittuna reenitreffit. Auton putsaamiseen menikin sitten hetki, kun oli tosiaan lunta ja sitten vielä oikeesti jäätyneet ikkunat sen alla. Mutta ilma oli mitä hienoin. Joo tuulihan tuo pikkuisen, mutta ei tullut mitään taivaalta ja pakkanenkin oli varsin siedettävä -5. Reenit meni musta hyvin. Imir oli taas oma hiljaisempi itsensä, muutamaa haukkua lukuunottamatta. Kaverinkin käyttäytyi tosi hienosti kun kierreltiin sitä. Jos jotain haukkuja oli, niin ne oli kyllä ohi meneville muille koirille. Kehän juoksu sujui.. no ei ihan yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta ihan ok. Ehkä osittain siksi, että oli suht liukasta ja me juostiin aika hiljaa. Luulen että koirat olis halunneet juosta kovempaa. Mutta ihan hyvin sujui. Edestakas kävely sujui kävelyn osalta hyvin. Pysähdyksissä tuli molemmilta koirilta jotain ihme kommentointia, joka sitten aina liikkeessä loppui. Hassuja koiria.

Iltapäivällä kävin sitten tallilla ja tein aivan ihanan maastolenkin lumisessa metsässä. Kaikki sujui hienosti ja mentiin laukkaa ja ravia eikä edes ollut liukasta. Oli kyllä hienoa. Ihan kun Ike olis oikein pistänyt parastaan ja yrittänyt näyttää, että hei mun kanssa on oikeesti tosi kivaa mennä maastossa ja oon tosi kiltti. Tiedän ettei sais kuvitella eläimistä liikoja, mutta vähän tuntui, että Ike yritti pahoitella tippumistana tiistaina. Tallin jälkeen menin sitten käymään puistossa ja tällä kertaa siellä oli seuraa. Sellaisen kultsun kanssa oli pientä kehittelyä leikin puolesta ja nyt kun ei ollut liukastakaan niin menokin oli sen mukaista. Mutta hyvä että juoksee energiansa pihalle.

Sitten sain vielä ihanat loppupäivän uutiset, että saan vanhan puhelimeni takaisin! Mun puhelinrakkaus oli korjattu! Veljeni on oikea taituri. Mulla oli tossa kaksi viikkoa "uusi" puhelin käytössä ja se tuntui koko ajan niin vieraalta. Onneksi sain oman ihanan supernovani takaisin. Toivottavasti se toimii vielä somasti monta vuotta, ettei tarvi yrittää etsiä uutta vielä pitkään aikaan. Elämäni puhelin on taas kotona! Onni on pieniä juttuja! Ekassa kuvassa Imir puhisi mulle lattialta vähän siihen malliin, että hei mulla on tylsää.. En sitten uskonut. Toisessa sitä tais kamera vähän ärsyttää. ;)

tiistai 10. tammikuuta 2012

ai jai

Viikonloppu meni vauhdilla, sekä mulla, että Imirillä. Itse olin yöt töissä sekä sunnuntai illan. la ja su kävin myös tallilla ja perjantaina sain ihan ok gradua tehtyä eteenpäin. Ehkä se oikeasti valmistuu tänä keväänä. :D Imir taas pääsi sekä perjantaina, että sunnuntaina äidin kanssa metsään juoksemaan ja lauantainakin olivat tehneet reilun lenkin. Kuulemma oli rauhallista koiraa ollut kotona. Hyvä niin.

Maanantaina pakkasin sitten kamat autoon, hain meidän mamman ja ajoin Valkeakoskelle hakemaan koirani kotiin. Täytyy olla tuo motivaattori tuossa, että jaksaa taas jatkaa. Aamulla ajoin sinne, lenkitin muutaman kerran koiran ja iltapäivällä ajoin sitten takaisin. Imir oli aivan tooosi innoissaan kun tulin sitä hakemaan. Tai no niin se aina on. Hauskaa sillä varmasti on ollut äidin ja isän kanssa, mutta oli siitä varmaan ihan kiva tulla kotiinkin. Toivottavasti ainakin.

Tänään (tiistai) vähän aikataulu petti, kun lähdin aamulla uuden staffituttavuuden kanssa lenkille ja siitähän tulikin sitten sellainen lähes kolmen tunnin pyrähdys eikä sitä reilu tuntia, jonka olin suunnitellut. No ainakin koirat jaksoivat painia ja mennä ja todella hyvin tulivat juttuun vaikka molemmat ovatkin leikkaamattomia uroksia ja niillä on vain puoli vuotta ikäeroa. Toivottavasti saan pian muutamia kuvia lenkistä. :) Kirjastossa käynti jäi sitten pois, koska mun piti olla kahdelta tallilla.

Tallireissu olikin sitten hieman mielenkiintoisempi tänään... Menin puomeja ja alkuun kaikki meni hienosti, mutta sitten.. No ensin menin siis yksikseen noin 20min, kunnes maanesille tuli pari pientä ponia ja niiden pienen pienet ratsastajat. No ei mennyt kauaa, kun menin kolmen ravipuomin sarjalle ja Ike sitten kompastui keskimmäiseen ja ihan niin hyvä ei mun tasapaino ollut, kuin tilanne olisi vaatinut ja kompastumista seuranneeseen pukkiin tipahdin sitten kyydistä. Onneksi ei paljoa sattunut, mustelmat kyllä tulee, mutta se ei oo suurta. Mitään ei mennyt poikki, eikä kävely satu, no ainakaan vielä. Humoristista on, että itse tippuminen ei pelottanut lainkaan, vaan olin kauhuissani noiden pienten puolesta. Mietin vain, että mitä jos nuo ponit nyt sekoaa ja lähtee!! onneksi ponit ei ikestä välittäneet tuon taivaallista ja Ikekin antoi nopeasti kiinni. Ei kun takaisin kyytiin ja lisää puomeja alle, ettei vaan jää kauhuja. No ensi kerralla sen vasta näkee rupeeko jännään vai ei. Toivottavasti ei. Onneksi olin aamupäivällä tuolla pitkällä lenkillä, niin voi nyt sitten ottaa rauhassa illan. Mobilaattia pakaraan ja rentoutumaan. :D

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Äidin luokse kylään.

Eli uudenvuodenaattona aamusta käytiin pikkulenkillä, kuten ohje sanoi. Ja ei mennyt kun hetki niin alkoi taas tuo kaamea vinkuna, että tehdään jotain. Tein sille sitten muutaman pahvin sisältä nannaa jutun ja se toimi hetken. Kuitenkaan viitsisi ihan hirveästi sitten noita nannojakaan syöttää, kun ei saa kamalasti liikkuakaan. No onneksi olin ystäväni kanssa sopinut, että vie Imirin äidin ja isän luo Valkeakoskelle. Niillä kun on siellä aikaa sitten käydä toisen kanssa ulkona vaikka joka toinen tunti pienellä lenkillä. Ei sitten hengästy ja pysyy lenkit lyhyinä. Kolmen maissa Imir sitten pakkautui autoon ja lähti äidin ja isän luo.

Uusi vuosi kului rauhallisesti sukulaisten kanssa pelaillen ja raketteja ampuen ja tietenkin syöden. Imir ei raketeista ollut välittänyt tuon taivaallista ja kiltisti mennyt paukkeesta huolimatta äidin kanssa nukkumaan hieman yli kahdeltatoista. Imir ei ole ikinä paukkeesta välittänyt, mikä on todella hyvä. Ei sitten tarvitse miettiä panikoiko toinen koko uuden vuoden. Itse menin 1.1. iltaan töihin ja sitä ennen kun tulin käymään kotona niin vihdoin törmäsin lähes naapurissa asuvaan islispentuun Leiraan. Aivan ihana! Eikä todellakaan helpottanut tätä pentukuumetta tuollaisen ihanan palleron tapaaminen. Omistaja sanoi, että voidaan hyvin mennä Imirin kanssa pimpottelemaan ja pentua tapaamaan kunhan Imir tervehtyy ja kotiutuu. :) Sitä odotellessa.

Itse yritän tämän viikon tehdä Gradua, jotta sekin joskus oikeasti valmistuisi ja näin ollen voisin Islantiin taas matkustaa ja toisen pennun ottaa. Ovat siis osittain palkintoja Gradun valmistumisesta. Sama oli kun tein kandia. Se piti saada keväällä valmiiksi, jotta saatoin lähteä kesäksi Islantiin ja sitten syksyllä hankkia tuon ihanan palleron Imirin. Näistä syistä ja viikonlopun työvuorojen takia Imir on nyt koko viikon Valkeakoskella.

Tänään (keskiviikkona) oli Imirin kupla sitten vähästä liikunnasta täyttynyt ja äiti oli sen vienyt metsään vapaana juoksemaan. Oli kuulemma innostunut niin paljon äidin sauvoista, jotka siis ottaa yleensä vain tuonne metsään mukaan, että oli koko matkan metsään vetänyt, mutta metsässä ottanut ihan rauhassa ja pysynyt lähellä äitiä. Hyvä näin. Loppupäivä oli siellä mennyt nukkuessa, joten ilmeisesti sai paineet purettua. Eilen kun oli kuulemma vain sinkoillut narun päässä ja halunnut juosta. Toisaalta antibiootitkin loppuu jo ylihuomenna, joten ehkä nyt jo vähän sai mennäkin. Yskintä on kuulemma siellä päässä lakannut, joten ilmeisesti toimivat. Nyt vaan sitten mulle jostain sitä kuuluisaa motivaatiota, että jotain saan aikaan, niin tuntuu paremmalta kun maanantaina haen Imirin kotiin.

Että hyvää uutta vuotta vain kaikille!