sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Ilman Imiriä ja Kárin ekat näyttelyt.

Alkuviikko.. joo en muista siitä mitään... Tai no tiistaina Imir lähti äidin ja isän kanssa mökille ja jäätiin Kárin kanssa tänne pyörittään taloutta. Kárista oli vähän rankkaa, että Imir lähti, mutta kyllä se siitä pian asettui. Käytiin myös mun veljen luona, joka asuu kerrostalossa kolmannessa kerroksessa ja jonka luo kerrostalon äänet kuuluvat paljon paremmin kuin tänne mulle. No niitä ääniähän piti sitten päivystää siellä ovella, kun jos vaikka joku oliskin tulossa just meidän luo. :D No malttoi se vähän välillä leikkiä ja olla meidänkin kanssa ja käydä veljen sylissä vähän paijattavana.

                                                  vähän ne välillä sentään leikkikin tai paini



Keskiviikkona mä olin sopinut reenikamun kanssa, että meen taas hänen luo leikittämään koiraa. No pienestä sateesta huolimatta sinnehän me sit mentiin. Leikkiminen oli pennuilla aika katkonaista kun kamun pentua kiinnosti kovasti vain maan tarjoamat eväät tai sitten meidän tarjoamat eväät. :) Kyllä se nyt sentään aina välillä vähän leikkikin ja saivat ne sentään vähän siellä juostuakin. Sitten saikin Kári jäädä tänne ihan itekseen kun lähdin kummitädin luokse käymään. Meillä on viimeaikana ollut vähän ongelmaa, että jos lähden Imirin kanssa niin tuo saa sellaisen itkupotku raivarin tuolla. No mites nyt? No ei mitään! Siis ei pihahdustakaan! Ja kun tulin kotiin kolmen tunnin päästä ja kuuntelin tuossa niin ei kuulunut mitään... Eli ilmeisesti minä saan hänet kyllä jättää kotiin, mutta Imir ei. Eli jos haluaisin lähteä ilman Kárin showta niin pitäisi järkätä joku hakemaan Imir noin ehkä tuntia ennen, lenkittää Kári ja sit jättää se tänne... Tai sitten ehkä harjoitella enemmän sitä että lähetään yhdessä.. ;) Toki sinällään mun mielestä kovin lohduttavaa että mä saan sen jättää ja jää tänne hiljaa, koska jos joskus vaikka onkin jotain ja Imir joutuu jäämään jonnekin joksikin aikaa, niin ainakin voin huoletta jättää sitten Kária kotiin.

                                               näin hienosti mä osaan jo istua ja odottaa ja posettaa!


Torstaina tehtiin aamulla taas sellainen kiva irtolenkki. Mä oon niin banaaneina siitä, että tuo on niin lähellä pysyvä ja aina tulee kun huutaa!! Pelkään niin paljon sitä hetkeä kun ei enää tuukaan. Nyt se on niin helppo ja ihana. Ei edes lintujen perään lähde jos vaanimisen pysäyttää ärähdyksellä. Koska ärähdyshän tuon mielestä tarkoittaa ilmeisesti vankempaa käskyä tulla luo ja hakea multa namia nassuun. :D Muutenkin tuo on kyllä niin loisto koulutettava kun on niin valtavan ahne. Jaksaa toistoja tosi hyvin ja nyt jo seurais mua varmaan hamaan tappiin jos edes pieni lupaus nannasta on ilmassa. Toivon että tämäkin teini-iän yli säilyy koska jos säilyy niin tästä tulee kyllä ihan hulppee harrastuskoira! Äiti ja isäkin sitten palasivat mökiltä ja nuo olivat ihan onnesta sikkuralla kun toisensta taas näkivät, joten Imir körmykin taitaa tuosta tykätä vaikka välillä vähän ärtsyä esittääkin. Ja olihan se saanut jakamatonta huomiota mun vanhemmilta ja isoäidiltä mökillä ja päässyt oikein kunnolla irti vetelemään pitkin mettiä, kun toiset oli käyneet sienestämässä.

                                                                   I´m the man..

Torstaia illalla oli viimeinen kerta Imirin pallopaimennusta. Se meni ihan jees.. Kouluttaja sanoi että oon liian lepsu mun koiralle ja siksi se ei tee ihan niin presiis kuin pitäisi. Mutta sitten sanoi kyllä että siihen nähden että mulla ei ole palloa kotona, niin tekee oikein hyvin. Totesi mulle myös, että todennäköisesti Imir on ihan liian fiksu ja itsenäinen koira tällaisen ekakertalaisen koulutettavaksi, ainakin jos olisin sitä ihan kilpailumielessä kouluttanut. Toisaalta sanoi myös, että jos olisin oikein osannut niin olis varmaan iham huippukoira ja vääntäis itsensä vaikka puuhun solmuun jos haluisin. :D En ottanut loukkauksena mitään näistä kommenteista, koska olen itsekkin ajatellut samaa. Imir on niin fiksu, että se kyllä tietää miten päästä kaikkein helpoimmalla ja tottelee vain asioissa, joissa sillä ei ole valinnan varaa. Se on yksi syy miksi tottelee suht hyvin lampailla. Se haluu niin paljon tehä asioita lampaiden kanssa, että sen on pakko kuunnella mua jotta saa olla siellä. Ja toisaalta samaahan se Kaisa siellä paimennuksessa sanoi viime vuonna, että mä en oo tarpeen vahva ohjaaja näin vahvalle ja itsenäiselle koiralle kuin Imir. No onneksi se on otettu kotikoiraksi ja sellaisena saa pysyä ja mä oon onnellinen kun on noinkin hyvä koira. (Kuulemma myös se, että irti juoksee kauas ja painelee miten ite tahtoo kertoo siitä että se on itsenäinen ja etsii ihan itse huvinsa, kun mä en osaa ehkä oikeeta hupia/käskyä/koulutusta antaa, ehkä myös meidän haukku ongelma sisällä oli aikanaan tämän mun lepsuilun syy) Ihan maailman paras koira se kuitenkin on. <3 Kárin kanssa oltiin agissa ja se meni valtavan hyvin! Jäi seinään taas nätisti, teki kolmen esteen kaarteen hienosti! Kepit oli ekaa kertaa ja niitä se vähän jännitti aluksi, mutta rupes sekin sujumaan. Pussiin yritti kaivautua väärästä päästä sisään kun siellä on ilmeisesti niin kivaa.. Tuli myös täysin suljetusta pussista ulos ilman mitään epäröintiä ja putkikin oli tosi pitkänä ja sieltä se sinkos namikupille kun mikäkin vinttikoira. Että ihan super hauskaa oli kyllä taasen!

                                                                 täällä me mennään hei!


Perjantaina oltiinkin sitten Koskiuduttu ja me mentiin Kárin kanssa taas tapaamaan kaveria ja sen partispentua. Tämä kerta meni jo paljon paremmin, ne jopa vähän leikki keskenään. En tiedä muistiko Kári viime kerrasta, että toista ei voi höykyttää, kun se pelkää, kun se otti kaikki paljon rauhallisemmin. Hyvin meni kuitenkin ja kivaa oli metsässä mennä. Loppupäivä mentiin aika rauhallisella moodilla, kun kuitenkin oli ne näyttelyt tulossa. Imir oli päässyt äidin kanssa kunnon lenkille, joten ei sitäkään tietenkään unohdettu.

                                                                      tulkaa nyt jo..


Lauantaina mä sitten lähdin kohti Tamperetta Kárin kanssa ja perillä oltiin siinä 11 hujakoilla. Kári oli aivan sika innoissaan ja veteli remmissä ihan miten sattui. Vähän oli haastetta saada toista keskittymään, mutta kyllä se siitä alku innon jälkeen vähän alkoi taas tajuta, että remmin päässäkin on joku. Arvosteluun mentiin joskus 12 kieppeillä ja tuomarina oli Jelena Kruus, jostain tuolta Baltiasta. Oikein mukava nainen ja hänen mielestä Kárin hymy oli suorastaan hulvaton! Naureskeli sille vaan ja hyvä että sai saneltua arvostelua. Palkitsi meidät sitten KP ja ROP-pentu ruusukkeilla ja koska ilma oli ihan kiva, päätin jäädä odottamaan ryhmäkehää. No sitä saikin sitten odottaa oikein urakalla ja kun vihdoin oli, niin eipä Harto Stockmari meitä edes vilkaissut vaan saatiin lähteä kotiin. Kun käynnistin auton oli kello 17.09, että aikamoisen pitkä päivä meillä oli ollut. Arvostelu meni näin:

Ihastuttava 5,5 kuukautta vanha uros, jolla erinomainen temperamentti. Oikein hyvä runko/keho (body?) Vahvat luut ja oikeat rungon mittasuhteet. Erinomainen ilme. Hyvä pigmentti. Oikea asentoinen häntä ja hyvin kannettu. Liikkuu kivasti, vähän enemmän takaa (Moves nicely; a bit more behind? En ihan tajunnu tätä??) Todella kiva temperamentti ja hyvin esitetty.



                                              edes jonkinlainen seisoma kuva. :)

Ja tänään meillä olikin sitten tuomarin muutos. Tuomarina piti olla Saara Sampakoski, mutta hän oli estynyt, joten tuomarina oli Juha Putkonen. Olin todella iloinen tästä muutoksesta, koska Juhalla on islantilaisten oikeudet toisin kuin Saaralla. Hän olikin oikein mukava mies! Sanoi tosin turkista meille, kuten erkkarissa oli Imirin kasvattaja epäillytkin. Kun on tuollainen vielä pehmeä ja laineikas. Samaten jutteli ja kyseli, että mistäs on tullut ja kun sanoin, että Saksasta niin ihmetteli miksi en sitten samantien tuonut Islannista. Muutenkin antoi kaikenlaisia vinkkejä ja oli oikein ihastunut muuten, paitsi turkkiin. Toki sanoi myös, että vähän voisi olla enemmän lihaa, eli lisää ruokaa tälle vissiin tarttee antaa. :) Sanoi myös, että toivottavasti turkki tuosta paranee, koska on kuulemma enemmän kuin lupaava pentu muuten. Arvostelu meni sitten näin:

5,5 kk ikäisekseen kookkaan puoleinen. Paremmat rungon mittasuhteet liikkeessä, kuin seistessä. Kaunispiirteinen pää. Oikein kiinnittyneen kookkaat korvat. Vaaleat silmät, hyvä purenta. Riittävän täyteläinen runko. Karvapeite ei parhaimmillaan. Oikea asentoinen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Takaraajoissa luulliset/nahalliset kaksoiskannukset. Kevyet joustavat liikkeet. Esiintyy hyvin.


Ja ilmeisesti Kárin ihana hymy on myös aiheuttanut jotain liikehdintää siellä näyttelyssä, koska eilinen tuomari oikein etsi mut käsiinsä, jotta sai ystävälleen esitellä Kárin ilmeen. Samaten kaikki myyjät ihan hihkui meille ohi mennessä, että onko tuo se hymykoira? Ja sitten piti tietty mennä esittämään hymyä. Myös kanttiinin myyjätyttö tuli sitä ulos asti katsomaan ja kun toimistolle ilmoitin tänään että me ei jäädä ryhmiin, niin kanssa pyysivät nähdä hymyä. Kári ihan auliisti esitteli tätä ihanaa ilmettään kaikille, vaikka vähän väsynyt olikin. Että mulla on nyt melkein julkkis täällä kotona.

Ja Imirillä on tietty kans ollut mitä ihanin päivä, kun äiti ja isä vei sen metsään, jossa se sai tunnin ajan harjoittaa tätä ihanaa irti juoksentelua. Tiedä sitten miten paljon se on juossut, mutta paljon väsymystasosta päätelleen. Siihen tietty päälle sitten matkat metsään ja takas ja tietty ajomatka Turkuun, jolla ei voinut nukkua, kun Kári nukkui niin leveästi, että Imirin oli istuttava. Eihän se mitään tuolle pienelle sano, ei ainakaan jos toinen on väsynyt.No nyt nukkuvat molemmat ja mikäs sen ihanampaa omistajan näkökulmasta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Pentumiitti ja eka mätsäri

Keskiviikkona meitä olikin oikea joukko, kun mentiin reenikamun luo pitämään vähän pentukivaa. Mukana oli naapurin Leira, kaverin bordercollie Into ja sitten tietenkin Kári. Imir joutui jäämään kotiin, koska en jaksanut ottaa sitä mukaan haukkumaan ja näin sai muutenkin keskittyä enemmän pentuihin. Ja tietenkin mukana myös reenikamun pentunen, Jomi. Kolmen aikoihin parkkeerasin auton hänen pihaan ja siitä ei kun riemua repimään. Koirilla tuntui olevan todella hauskaa ja menoa ja meninkiä kyllä riitti. Ensin pariutuivat vähän niin, että Kári ja Into leikkivät keskenään ja Jomi ja Leira toistensa kanssa, mutta kyllä ne parit onneksi sekkoittuivatkin ja välillä kaikki jopa leikki yhdessä. Oli kyllä hauskaa katsella pentusia (tai no Leirahan on jo melkein vuode..) ja niiden ihanaa leikkiä! Pari tuntia meni ihan humahtaen ohi ja sitten pitikin jo lähteä kotiin. Keskiviikkona ei paljon muuta ohjelmaa ollut, Imiriä vähän reenailin, lähinnä rallytoko juttuja, mutta vähän myös maahan jäämistä ja odottamista. Ihan hyvin meni ja kivaa oli.

                                                              hammastelua
                                            Pois alta risut ja männyn kävyt ja Jomitkin!
                                                        kaikki kiusaa mua! epistä...


Torstaina käytiin aamulla ihan kunnon aamulenkillä ja kun lähtee aikaisin, niin Kária voi pitää lähes koko lenkin irti, vasta kotimatkalla täytyy ottaa remmiin. Lenkki oli todella ihana ja aamu oli valtavan kaunis! Mulla ei oikeestaan oo mitään muistikuvaa mitä tein päivällä, mutta illalla oli sitten Imirin pallopaimennus ja se meni oikein mukavasti. Todettiin ohjaajan kanssa, että mun olis alusta asti pitänyt tehdä töitä lelun kanssa enemmän, koska Imir syttyy siihen paljon enemmän. Lelun kanssa jopa vähän voimalla tökkää palloa, kun innostuu niin. Ensi kerta onkin jo viimeinen ja se on kyllä sääli, koska tosi hauskaahan tuo on ollut ja Imirille ainakin sellaista aivojumppaa että. Kovin on väsy hauva aina tuon jälkeen. Agilityä ei tällä viikolla ollut, vaan vasta ensi viikolla, joten Kárilla oli ihan lepoiltamat.

                                                   joo tulkaa perässä joo tulkaa tulkaa!
                                                           Kukkulan kuningas

Perjantaina hain sitten reenikamun mukaan ja mentiin vähän keskustaan tekemään ihmisvilinän kanssa tuttavuutta. Mulla oli molemmat koirat mukana ja pääasiassa kaikki sujui oikein hyvin. Lintujen perään Kári himoitsee kovin ja Imirkin meinasi kerran vähän yrittää lähteä.. Mutta kokonaisuutena meni kyllä hirmu hyvin! Kári ei tunnu pelkäävän mitään ja aina kun pyytää seuraamaan niin seuraa ja muutenkin kuuntelee varsin hyvin mua. Imir nyt on niin kiltti lenkeillä, että siitä ei ollut huolta. Kunhan käveli mukana ja ihmetteli, miksi pysähdellään niin paljon. :) Imir on kyllä niin upea eläin! <3 Ja nykyään se on niin kiva, kun on jotenkin sisäistänyt senkin, että ihmisiä mennään moikkaamaan vain luvalla. En oikein tiedä miten on sen oppinut, kun en oo mitenkään erityisesti sitä opettanut. Mutta kiva näin! Ei rynni kenenkään päälle vaikka joku pysähtyisikin vaan odottaa että mä sanon että saa mennä tervehtimään. Upea hauva siis. Pentu vielä harjoittelee tällaista malttia. ;)

                                                                   Káriki pysähtyi hetkeksi

Perjantaina vein myös koirat ihka ekaa kertaa hoitolaan! vähän jännitin että miten niillä mahtaa mennä, kun on tota haukkua kuitenki aikalailla molemmissa... Hoitolan omistaja on mun tuttu ja tunsi Imirin entuudesta, joten edes vähän huolettomammin uskalsin ne viedä. Hyvin ne sinne lähtivät hoitolan omistajan mukaan ja minä kotiin nukkumaan, koska yövuorot odottivat. Oli suorastaan ihanan huojentavaa saaja hoitotädiltä viesti illalla, että molemmat koirat olivat hiljaa huoneessaan ja tyytyväisen oloisia. Tosin nukkuahan nyt niidenkin kai täytyy välillä. Lauantainakin tuli viesti että pojat oli olleet nätisti ja nukahtaneet hyvin. Ei olisi siis tarvinnut huolehtia, osaavat olla. Voinen viedä uudelleenkin.

                                                                     Imirin posetusta


Sunnuntaina hain sitten pojat pois ja vaikka sää oli aika kamala, päätin, että mennään mätsäriin. Kári kuitenkin tarvii selkeästi tämän kaltaista harjoitusta. Sinne siis Kupittaalle vei tiemme. Oltiin siellä aika ajoissa ja jostain syystä päädyin ilmoittamaan molemmat kehään. No Kári meni ensin ja sai pariaan vastaan sinisen. En yllättynyt tästä, koska parina ollut ajokoiranpentu osasi hienosti jo seistä ja rauhassa näyttää hampaat. Kári vähän vielää hyörii ja hampaat.. no näyttäähän se kun kiinni pitää. :) Sinisistä me sitten oltiin kuitenkin parhaita, joten BIS kehää piti odottaa... Ja kun oli kylmä niin ei olis paljon halunnut. Sekin jo oli vähän harmittanut, kun kehien sanottiin ilmossa alkavan yhdeltä, mutta alkovat vasta 13.25... Ei kiva tällaisessa säässä tuollainen ylimääräinen odotus. No kuitenkin sitten oli Imirin vuoro ja me saatiin vastaan sellainen tosi nätti muuttimixi ja se veikin punaisen nauhan. Imir oli kyllä hienosti ja esiintyi hyvin mutta taisi olla vähän väsy hoitolavuorokausista. Sinisten kehässä me sitten oltiin kolmansia ja hyvä niin koska mitä mä sitten olisin tehnyt jos molemmat olis menny BIS kehään? Sitten oli lisää odottelua, että BIS kehä alkoi ja Kárikin rupes oleen jo tosi väsy, mutta hienosti nameilla tsemppas vielä tämänkin. Sen liikkuminen on tosi hyvää siihen mulla ei oo mitään sanomista, mutta seisomista täytyy kyllä reenata. Jaksaa ehkä just 2 sekuntia seistä ja sitten jo hyörii. :)  Mutta pentuhan se vasta, joten ei paineita. Kári oli sitten BIS9, kaksi oli meitä "huonompia" siinä kehässä. Ihan kivoja palkintoja tuli, vähän ruokaa ja sellainen hassu lyhyt talutin, josta en oikein tiedä missä sitä käytetään? Sit tuli siankorvaa ja tietty pokaali ja jotain muuta sälää. Kyllä muuten oli kiva päästä kotiin ja lämpimään sen jälkeen hrrr.. syksy vaan tulee... ei voi mitään.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Erkkari ja jotain vähän muutakin.

Lauantaina 15.9 oli sitten se päivä, kun lähdettiin aamulla aikaisin kohti Heinolaa ja islantilaisten erkkaria. Ensin haettiin Mella omistajineen mukaan, jonka jälkeen mukaan otettiin tietenkin myös reenikamu ja hänen vanhemmat koiransa. Reenikamu pääsi takapenkille mun koirien kanssa ja Mella omistajineen valloittivat sitten etupenkin. Rk:n koirat saivat mennä takaluukun häkkiin, jota Imir niin vihaa. Tosin tuon karkureissun jälkeen häkissä on ihan nätisti oltu, mutta ei sinne tietenkään itse mennä vaan koira täytyy sinne nostaa. Mun vauva.. No anyway matka erkkari paikkaan kesti noin kolmisen tuntia ja yksi tauko pidettiin matkalla. Erkkai alue oli oikein kiva ja tilava ja autokin saatiin tosi lähelle kehää, joten kamoja ei tarvinnut kauas kannella. Mulla oli ekaa kertaa nyt testissä tuo kangashäkki ja vähän jännitin jääkö nuo hurtat sinne nätisti. JA kas sinnehän ne jäi nätisti! Ja Imir yksinkin. Kária en vielä uskaltanut yksin sinne jättää, kun sille on "vähän" rankkaa jos me Imirin kanssa lähdetään molemmat pois. Sitä reenataan kyllä ja onneksi kotiin jää ihan ok, vähän ulisee, joten en nyt oo super huolissaan tästä. Onneksi oli varakäsiä, jolle tunkea pentu kun itse menin kehään.
                                                        näin me täällä häkissä vaan ollaan
                                                                     leikkii?

Imir oli omaan tapaansa hieno ja ihana ja mun silmään tietty kaikkein komein, mutta tulos oli VAL EH ja arvostelu meni näin: Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea uros, joka voisi olla kokonaisuustiiviimpi. Melko voimakas kuono-osa, muuten oikea pää. Rungossa hyvä rakenne, hieman pehmeä selkälinja. Hyvät kulmaukset. Kannukset ok. Liikkuu rauhassa hyvällä askelpituudella.
Arvostelu on mun mielestä ihan hyvä ja siinä seurassa EH on musta ihan hyvin. Komeita koiria olivat muut. :) Huvitti vain tuomarin kommentti mulle, kun sanoi että en tiedä onko se vähän lihava vai vaan massava, mutta selkälinja on pehmeä ja siitä tuo eh sitten. No Imirhän on tuollainen melko massiivinen ja en tiedä onko sitten vähän lihava, mutta kun lääkärit on aina ollut sitä mieltä että hyvä on noin, niin en oo sitä sitten paljon laihdutellut. Tosin nyt mietin että pitäiskö vähän, kun kuitenkin kahteen näyttelyyn ollaan vielä tänä vuonna menossa, Turkuun ja Jyväskylään.
                                                                      pysykin sielä!
                                                                    Mitä just sanoin? by Kúra

Muuten erkkarissa oli tosi kivaa ja oli tosi kiva tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Olihan se tietty myös kivaa, että Imirin kasvattaja vihdoin näki myös Kárin. Kárihan on siis ihan valtavan suuri, mutta ihana pentu ja toivottavasti se nyt vaan on terve! En kyllä yhtään ymmärrä miten mulle päätyykin näitä isoja uroksia.. Missä on ne pikkuset urokset? No ei ainakaan täällä mun kotona. ;) Ei vaan jos kerran meinataan maxi luokkiin mennä niin hyvähän se sitten että on selkeästi maxi eikä mikään minimaxi. Kárin sisko Kúra oli erkkarissa myös ja voi kun noilla olikin kivaa!! Harmi vaan että joutuivat remmissä pyörimään kun ei ollut silleen mitään paikkaa päästää pentuja irti leikkimään. Mutta hauskaa tuntui olevan anyway ja olihan se ihana nähdä nättiä Kúra neitiäkin! Yhteensä erkkari matkaan meni reilu 12 tuntia ja kyllä oli kotona väsynyttä sakkia, niin koirat kuin myös minä.
                                                                   Virallinen 5kk potretti
                                                                   rakkaat
                                                                auringonnousu koira

Sunnuntaina kävin sitten töissä ja ajelin Valkeakoskelle viemään autoa takaisin. Sunnuntai oli onneksi aika rauhallinen päivä ja koiratkin vielä vähän ehkä väsyneitä lauantain reissusta, joten rauhassa sai olla. Toki siis käyttin me nyt aamulla ihan kunnon lenkillä, mutta tosi rauhassa kuljettiin jotta saatoin ottaa kuvia. Täyttihän Kári kuitenkin 5kk, joten kuvia oli saatava! Ja muutaman ihan hyvän sainkin.
                                                          kuinka kaunis joku voikaan olla?
                                                                      vaanin, vaanin...
                                                                   .... ja hyökkään!

Maanantaina meillä oli mun kaverin kanssa treffit, sillä kun on Kária vähän nuorempi partacollien pentu. Metsään mentiin ja Kári parka oli toiseelle vähän liian raju.. Toista pelotti ja Kári ei ollenkaan käsittänyt miksei toinen leiki! No lenkkeiltiin siinä nyt kuitenkin ihan hyvä pätkä ja välillä toinen jopa vähän uskaltautui Kárin perään, mutta heti jos Kári kääntyi kohti niin tuli kiireellä emännän jalkoihin. No ehkä ensi kerralla uskaltaa paremmin jo. Ja Kárikin antoi toisen kyllä suht rauhassa olla, joten ei mitään hätää oikeasti ollut. Sitten piti tietenkin vielä ajella takaisin Turkuun, koska illalla oli töitä tiedossa. Imir oli sillä aikaa saanut nauttia ihan omasta metsälenkistä ja vaikutti oikein tyytyväiseltä hänkin. Seuraavista päivistä sitten ensi kerralla, kun saan sitten kuviakin niistä tänne koneelle. :)
                                         yksi havoista kuvista, jossa ovat molemmat. :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Pelon minuutteja ja rakkauden hetkiä

No juu ollut tässä vähän jännää välillä.. Eli siis tiistaina oltiin tässä ihan normaalisti aamulla. Käytiin lenkillä, että Kári sai olla irti ja sitten koirat jätin tänne, kun lähdin töihin. Töiden jälkeen ajattelin, että otan Imirin mieluummin mukaan, kun meen Kárin kanssa koulutukseen, kun että jätän sen taas tänne yksin. No ei olis pitänyt ei.. Mulla on laina-auto, kun halusin isomman, että mahdutaan paremmin tuleen erkkariin. No tässä autossa häkki on takalaatikossa ja Imir ei ilmeisestikään arvosta tätä. No kuten aina tungin Imirin autoon ja kumarruin auttamaan Kária mukaan, kun tuo ponkasi kun aropupu ulos häkistä ja autosta ja lähti painaan ihan hulluna! No eipä paljon auttanut kun lykätä pentu autoon ja sitten katsella miten saisi tuon pölön kiinni. Olin kyllä melkoisessa paniikissa, kun tää Yo-kylä nyt ei ole kovin turvallinen paikka juosta hulluna ympyrää villisti haukkuen... Varsinkin kun menee melkosen lähellä toi iso halistentie, jolla on liikennettä vaikka kuinka ja Imirhän on autojen jahtaaja... No onneksi ei mennyt halistentielle, mutta muuten kyllä veti melkoista rundia ja välillä vain päättelin haukusta missä toinen ehkä menee.. Imir kun on vielä sellainen, että kun karkuun pääsee niin kyllä tietää olevansa ja ei sitten tule paria metriä lähemmäs vaikka periaatteessa muka tottelee luoksetulokäskyä. No lopulta havaitsi naapuritalon pihalla kissan ja meni sille ärhentään ja sain sen sitten kiinni. Mikä helpotus se olikaan! Mun rakas koiruus ei ollut saanut mitään haavoja tai mitään ja toivottavasti ei ollut aiheuttanut mitään suuren suurta paniikkia missään... Melkein kyllä itku tuli.



No mukaanhan se oli otettava, kun rupesi kiirekkin jo olemaan ja selkeästi oli tajunnut että hei täältähän pääsee! Koska samaa yritti koulutuspaikan pihalla. No kopin ottaminen 18 kg koiraa on vähän haastavaa, mutta näin tein kuitenkin. Kári oli ihan super, se hyppäsi kyllä alas, mutta kun mulla oli ongelma Imirin kanssa niin sehän meni suoraan kouluttajan luo, että hei kato mä oon hieno ota syliin.. :) No kun Imir oli turvallisesti autotettu niin alkoi reeni. Tehtiin ohitusharjoittelua. Se meni hienosti! Kári oli niin keskittynyt namiin, että olis varmaan saanut vaikka pommi räjähtää, niin ei olisi mitään huomannut. Sitten harjoiteltiin sitä, että maasta ei oteta mitään, edes namia, ilman lupaa. Kouluttaja laittoi maahan nami kasan ja siitä käveltiin sitten ohi. Jos ja kun koira meni sitä haistelemaan tai yritti syödä, piti sitä kieltää. Murahdus toimii meillä hyvin, tosin eka murahdus tais olla vähän liiankin iso ei Kárille, koska tuntui ottavan vähän nokkiinsa. Mutta toisaalta sen jälkeen ei kyllä yrittänyt mitään ottaa maasta koko loppukerralla, vaikka kasoja vaihdeltiinkin. Eli meni perille. Ja on toiminut kotonakin sen jälkeen! Tai siis ihan pienenpieni urahdus multa riittää ja kaikki mitä meinasi poimia suuhun saa jäädä maahan. HIENO PENTU!!! Kouluttajakin kehui, että onpas näpsäkkä tapaus tuo pentunen. No sitten olikin taas jännempää, kun piti saada pentu autoon. Imirhän oli pakko ottaa ensin ulos. Sitten uudelleen autoon ja kunnon painava ODOTA! käsky päälle. No nyt suostui istumaan aloillaan, kunnes sain pennun autoon. Täytynee reeniä tätä.

Keskiviikko meni sitten lähinnä täällä kotikulmilla. Vähän käytiin puistossa pallon kanssa ja tais sielä jotain seuraakin olla, ehkä? En enää muista ja se oli eilen se.. Dementiaa? No kuitenkin lähdin sitten pelkän pennun kanssa vielä Kupittaalle vähän tekemään lisää ohitusharjoittelua. Sekin meni hienosti, kyllä ne namit vaan ton kanssa sellainen taikasana ettei mikään. Tunnin verran pyörittiin Kupittaalla ja sitten kaupan kautta kotiin. Pennulle tuntuu taas sopivan paremmin tuo takaloota, kun sinne jää ihan tyytyväisenä yksin odottaan, eikä yhtään huutele perään. Imirille keskiviikko olikin sitten aika rauhallinen, kun sai vain vähän puistossa juosta. Tänäänkin on vietetty toistaiseksi lepopäivää, että molemmat sitten jaksavat illalla koulutuksissa. Ensin Imirin pallopaimennus, josta matka jatkuu suoraan sitten Kárin agilityyn. Katsotaan nyt miten saan tänään tuon häkkeilyn sujumaan...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

"Rauhallista" elämää

No niin me oltiin siis jo viikko sitten la-su yönä tosiaan eläinlääkärissä (1-2.9 yönä), kun Kárilla oli kurkussa jumissa jotain, joka ei tullut pois. Oli vissiin myös jossain siellä hengannu jo jonkin aikaa aiheuttamatta tukehtumisyskää, kun oli aiheuttanut pienen tulehduksen kurkkuun. Eli saimme siis antibioottia ja ohjeen levätä ainakin sunnutnaihin asti, eli ulkona ei sais olla kuin pissalle... No tämä ei nyt sit ihan mennyt näin, koska jo heti sunnuntaina Kári oli oma energinen pentuitsensä ilman mitään mekkiä mistään tulehduksista... No sunnuntai ja maanantai kyllä levättiin ja tiistainakin hankin tänne Kárille seuraa kun mentiin Imirin kanssa reeneihin, kun eihän se tänne vinkumatta jää, kun energiaa on vaikka koko maapallolle jakaa... Onneksi sain hoiturin ja päästiin sit Imirin kanssa reenaan rauhassa. Mutta voin kertoa, että ihan turha on kuvitella että pennun, joka ei koe olevansa lainkaan kipeä saisi väsytettyä kerrostalo kaksiossa sisällä, kun se ei pääse ulkona juoksemaan ollenkaan.. Yritin nenätyöskentelyä, mutta se kyllästyi siihen ennen kuin väsyi, joten ei hyvä. Koulutustuokiot ei tuon ikäisen kanssa vielä voi olla kovin pitkiä, joten nekään ei ole super väsyttäviä, enkä edes halua niiden olevan, koska haluan tuon innon opetteluun säilyvän. Että kyllä Imirillä oli kestämistä kun pentu oli kun pieni alligaattori kimpussa lähes koko ajan, jos mä en sitä hämännyt muulla. Okei pihaan päästin ne aina välillä ja siellä pentunen katselee ohimenevää maailmaa niin Imir sai vähän rauhaa.

Keskiviikkona päätin, että kun ei mitään merkkejä mistään kipeilystä ole niin mennään bussilla keskustaan ihmettelemään ja sitten bussilla kotiin. Ekaan bussiin ei mahduttu kun se oli täynnä, mutta seuraava otti kyytiin. Siinä sitten köröteltiin keskustaan, jossa katsomista riittikin kovin. Ihan sellaista rauhallista kävelyä tehtiin ja varsinkin joessa olevat mitkälienee taidetelkät oli tooosi jänniä. Niitä tuijoteltiin varmaan kaksikymmentä minuuttia ennen kuin matka jatkui. :D Sitten käveltiin isoäitini luo siihen tuomiokirkon kupeeseen, jotta koirat sai vettä. Valtaisa jano niille olikin ehtinyt tulla, vaikka oli aika vilpoinen päivä. Sitten tietty isoäitillä oli lihapullia, jotka koirille voisi syöttää... Noo iltapalaa vähemmän. Bussimatka kotiin oli todella rauhallinen, molemmat pojat vain makoilivat vaunualueella, olivat vissiin vähän väsyneitä. Ja olivatkin väsyneitä, mikä oli hyvä pentukin nukkui oikein kunnolla! Kuvittelisin, että tuollainen kunnon uni on paljon parempaa, kuin sellainen hirveä touhotus, mitä tässä oli kolme päivää katseltu. Ilta toki otettiin sitten ihan vain pisulenkkien kera, mutta se riitti kun päivällä oli ollut niin paljon nähtävää.

Torstaina me sitten käytiin lenkillä niin, että pentunen pääsi irti olemaan. Ei nyt mikään hirmuisen pitkä lenkki, mutta että edes vähän pääsi juoksemaan.. Ei aiheuttanut juokseminen mitään köhän kaltaistakaan, joten tuskin oli haittaa. Illalla oli Imrin pallopaimennusta ja otin pennun autoon, koska en uskonut, että olisi nytkään ollut tarpeen väsy olemaan kotona hiljaa. Tällä kertaa pallo oli jo parempi ja sitä kosketeltiin hyvin. Sitten harjoiteltiin sitä, että koira menee pallon taakse ja jää sinne odottamaan. Tää oli meille ihan peace of cake! Nami pallon taakse sitten Imirin lähetys ja sitten vain pieni odota käsky, niin siellähän tuo äijä venaili. Ohjaajakin sanoi, että tää on selkeesti teille tosi helppoa, että reenaataan mieluummin nopeutta, jotta saadaan Imiriin vähän enemmän intoa hommaan. Sit tehtiin niin että ohjaaja vei koiran pallon toiselle puolelle ja mä heiluin namin kanssa hulluna siellä pallon takana ja sitten jätin sen sinne ja juoksin Imirin luo ja lähetin sen pallon taakse. No nyt sinne mentiin sentään reippaalla ravilla, joten intoa löytyi vähän enemmän. Ohjaajakin sanoi, että jotain tällaista pitäis tehdä enemmän, jotta Imirillä on oikeasti hauskaa reeneissä. Mun pitää kuulemma enemmmän sytytellä mun rauhallista koiraa ja odottelu kun on näköjään hanskassa niin antaa sen olla. :D Kári oli autossa.. noo hiljaisempi kuin joskus, mutta kyllä se sellaisia kokeilu ulvahteluja päästeli noin kerran kymmenessä minuutissa, että jokohan tää auttais. Ei auttanut. ;)




                                                                           namia?


Perjantaina mä kävin ekan kerran puistossa, mutta vain koska siellä ei ollut muita, ja näin ollen ei pääsisi pentu ihan riehaantumaan. Heittelin Imirille palloa ja sehän juoksikin kuin viitapiru menemään ja toi palloa vaikka kuinka monta kertaa takaisin! Kári siinä katseli ja välillä varasti pallon, jos sai, mutta muuten lähinnä pyöri siellä itsekseen ja kaiveli kuoppia... Iltapäivällä otettiin tosi rauhassa, kun tiesin että lauantaina on aamu aika rankka. Käytiin me nyt kaverin luona kylässä, mutta ei se mitään rankkaa ole. :)

Lauantaina olikin aikainen aamu. Heräsin puoli kuusi ja koirat ulos ja sitten kamat kasaan ja matka kohti Nokiaa. Nokialla oli islisten agirotumestikset ja menin niitä katsomaan. Osan matkaa kyydillä tuli myös eräs toinen islisihminen ja hänen tyttärensä. Seura oli oikein mukavaa. Hyvään aikaan oltiin perillä ja saatiin koirat kävelytettyä ja sitten kentänlaidalle katsomaan ekoja osallistuvia isliksiä. Ja miten hyvin niillä menikään! Ekassa luokassa ottivat kaksoisvoiton, vaikka valitettavasti ei puhdasta rataa saaneetkaan kumpikaan. Mutta hienoa menoa kyllä oli! Seuraavaa rataa varten pistin koirat autoon, jotta sain katsella vähän paremmin ja kivaahan se oli katsoa ja kun oli osaavia islisihmisiä siinä rinnalla niin kivaahan se oli samalla opetella vähän sääntöjä ja muuta kaikkea. Yhteensä paikan päällä olin viisi tuntia! Koirat oli tästä ulkona varmaan noin kolme. Sitten suuntana oli Valkeakoski ja kyllä oli muuten väsyneitä koiria mulla. :)

Sunnuntaina käytiin sitten ekaa kertaa oikein kunnon lenkillä, jossa Kári sai olla irti melkein koko matkan. Oltiin puolisentoista tuntia, joten hyvä lenkki tuli. Kári siellä seikkaili ja meni omaa tahtiaan ja oli oikein tyytyväisen oloinen. Ja on se vaan hieno! Vieläkin emäntä on parempi kuin edes vieraat koirat! Hienosti tulee kun kutsuu. Voi mä niin toivon että se pysyy tällaisena!! Imirhän tässä iässä vaelteli jo ties kuinka kauas kun sen irti päästi. Ja sitten on tää joka ei juurikaan mene yli 5m päähän ikinä ja pitää koko ajan silmällä sitä missä me ollaan tulossa. Hieno pupsi. :D Iltapäivällä otin Imirin mukaan kun mentiin kaverin luo teelle. Heillä on pieni tyttö, joka on kovin eläinrakas ja Imir on ehkä maailman helpoin vierailu koira, joten päätin ottaa vain sen mukaan. Ja kuten olettaa sopii niin Imir oli hieno. Makoili vain ja antoi toisen silittää ja taputtaa, eikä edes pahastunut vaikka tytöltä tippui tyynyä sun muuta välillä vähän päälle. Imir on kyllä mahtava! <3 Siinä oli sitten kaikkea muuta ohjelmaa ja Turkuun päin pääsin ajelemaan vasta yhdeksän jälkeen.. No selvittiin kunnialla Turkuun ja suoraa nukkumaan. Nyt pitäisikin viedä koirat ulos, että voi parin tunnin päästä lähteä töihin tai siis olla töissä.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Imir on jo 3-vuotias.

Mihin tää aika oikein on kadonnut? Justhan se mulle vasta tuli ja oli niin pieni ja söpö ja ihana. Vieläkin se on toki söpö ja ihana, mutta ei enää pieni. Heino koira se kyllä on! Kuvakavalkadia siitä siis.
                                                                     ihana pikkuinen!

                                                           kavereita!
                                                           vuoden vanha hauva. <3


                                                                 iso poika jo
                                                             Ja nyt 3-vuotias rakkaus!





sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Rallytokoilua Nummessa

Viime yö meni aikas pipariksi, kun jouduttiin kahdleta lähtemään päivystykseen Kárin takia... Ei paljon tullut nukuttua, mutta vika löydettiin kurkusta, kun kaivettiin sieltä jotain ulos. Ei ollut eläinlääkärikään ihan varma mitä siellä oli, mutta tulehduksen se oli ehtinyt jo aiheuttaa, joten antibiooteille ja levollehan tuo joutui. Kuitenkin koska ei ole tarttuvaa tuollainen ilmeisesti päätin lähteä silti kisoihin. Ajo-ohjeet otin hienosti 020202 ja veihän ne mut sit väärään paikkaan.. Sitten olin juuri ja juuri oikeassa mestassa kun rataan tutustuminen alkoi. No kiersin radan kerran, totesin että ei tästä mitään tule ja lähdin vessaan ja rokotustodistustarkastukseen.

Siinä sitten pyörittiin läheisellä pellolla Imirin ja pennun kanssa, kunnes oma vuoro rupesi lähestymään. En viitsinyt mennä muiden koirien lähelle, jotta ei kukaan saa mitään skitsoja siitä jos tuo vielä vähän köhii ja toisaalta ei sitten saa tuo mitään pahempaa. Varmaan olis se pitänyt jättää kotiin, mutta en raaskinut ja kun tuolla kuitenkin vaan katseltiin maailman menoa, niin ei kai se nyt niin pahasta voinut olla? Ainakin tuntuu ihan hyvin voivan nytkin, joten en oo vielä ainakaan itseäni soimaamassa.

Kun oma vuoro alkoi kolkutella ovella vein pennun autoon ja otin Imirn kanssa pari jotain pientä reeni juttua. Mulla on flunssa ja sen kyllä tunsi.. Pää oli ihan samea ja radalla en oikeestaan tajunnut mistään mitään ja tein typeriä virheitä. Hihna kiristyi neljä kertaa ja jokainen oli ihan oma moka kun keräilin hihnaa liian lyhyelle... Sitten tein pari ohjaaja virhettä kun säännöissä oli uusittu apuaskeleen käyttö, josta tuomari kyllä mainitsi, mutta en vaan saanut mun sumeaan päähän sitä menemään. Ja sitten tuli vielä yksi joku pieni yhteistyövirhe. Luulin jotenkin että rata meni huonosti paitsi tietty siltä osin, että Imir oli hiljaa ja teki kaiken. :) Mutta pisteet tuli mulle tosi yllätyksenä! Saatiin 89 pistettä! Ja niistä puuttuvista 10 oli täysin turhia mun mokia! Eli jos mä en olis ollu näin sumee me oltais oltu koko kisan toisia pisteillä 99. :) Mutta siis Imirhän oli ihan super! Se ei oo varmaan ikinä tehnyt noin hienoa rataa ilman namia. Mulla oli yks tuttu yleisössä ja se oli ollut siellä ihan paineessa huutaa mulle, että nyt se remmi löysälle! Kun sekin oli selkeesti nähnyt että ne oli ihan turhia tyhmiä virheitä, kun Imir kerran oli ihan mukana koko ajan.

No tarkempi analyysi radasta. Lähtö kyltti oli hyvä, ei ongelmaa. Eka kyltti oli istu ja sitten maate. En antanut tarpeeksi remmiä, joten kiristyi kun Imir meni maahan -1p ja sitten otin jonkun pienen askeleen itse kun laitoin Imirin maahan mistä -3p ohjaaja virheestä. Ja turhaan koska toi oli jo menossa maate kun mä kuulemma otin sen hassun askeleen... Kakkoskylttinä oli öö mikäs olikaan? Oli pujoittelu, jossa ei mitään ongelmaa. Sitten oli koira eteen ja sitten takakautta kierto ja ilman istumista jatko. Tässä tuli melle se puutteelilnen yhteistyö, kun jouduin Imiriä hiukan innostaan että tuli sieltä takaa vielä mukaan, -1p siis. Tai siis oletan että siksi, en oo ihan varma, sumussa kun olin. Nelonen oli 270 astetta vasen ja se meni ilman ongelmaa kuin myös käännös oikeaan kyltti viisi. Kuutonen oli peruutukset koira edessä. Tässä tein sen askelvirheen, kun otin apuaskeleen eteen, -3p samatan tässä tuli yksi noista täysin turhista talutin jutuista -1p.

7 kyltti oli sitten koko kierros oikeelle 360 se meni hienosti, sitten oli saksalainen käännös 8 kylttinä ja sekin meni no problemo vaikka Imir oli tässä tosi hidas. Sitten pujoittelu edestakas, jossa taas pölö talutin virhe... -1p. 10 kylttinä oli koira istuu ja siitä juosten, joka meni loistavasti, 11 olikin sitten himmaus normi vauhtiin, joka hyvin sekin. Sitten oli 12 kylttinä 270 astetta käännöstä taas kai vasemmalle? Muistankohan oikein, saakohan sama kyltti olla kaks kertaa?.. No oli kumpi vaan niin hyvin meni sekin. viimeisenä kylttinä oli sitten koira istuu ja se kierretään.. Ja vielä hienosti tähänkin yksi talutin virhe, joka myös täysin turha koska siinähän se istua pönötti kun patsas. Sitten vaan maaliin ja ulos ja Imirille namia ja herkkua ja paijausta ja kaikkea. Vaikka fiilis oli, että rata oli huono, olin niin onnessaan siitä että Imir oli hiljaa, joten mulle olis ollu ihan sama vaikka olis hylsy tullu. Ja sitten kun pisteet tuli olin ihan että mitä helkuttia! Jaa näin hyvin meni. :D

No nyt sitten vietetään lepo iltaa ja huomenna on koirilla lepopäivä ja mä meen noutamaan reenikaveria Helsingistä ja sen koirat hoidosta. Nää toivottavasti sitten täällä nukkuu molemmat tai ei ainakaan tee mitään tyhmää..