perjantai 30. joulukuuta 2011

Vinkuintiaani

Keskiviikko oli kiva päivä! Aamusta mentiin ensin sen toisen islantilaisen kanssa reenaamaan ja se meni oikein mukavasti, mitä nyt multa loppui nannat ihan liian aikaisin kesken. Mahdankohan antaa vähän turhan tiuhaan? Tällä kertaa Imirkin aina välillä osoitti osaavansa pitää ääntää, tosin kyllä yksittäisiä haukahduksia olivat ja ei kyllä tainnut kertaakaan osoittaa niitä sille toiselle. Enemmänkin mulle, että tänne sitä nannaa! Ja muutaman kerran piti vähän kommentoida muita tiellä kulkevia koiria. Mutta hyvin käyttäytyi ja niin musta myös tuo toinen. Seisomaan nousua on siellä selkeästi harjoiteltu ja nyt oli hienosti hiljaa myös kun omistaja seisoi. Nyt tehtiin myös vierekkäin kävelyä ja se sujui pääasiassa hienosti. Taisi yksi haukkukierros tulla, mutta pääasiassa meni hienosti. Ja ilmakin oli todella hieno! Aurinko melkein paistoi, ei satanut ja ehkä joku 1 aste lämmintä. Aivan upeaa siis.

Illalla mentiin sitten puistoon hieman leikkimään pallolla, koska oltiin vähän myöhässä, eikä muita ollut enää siellä. Tosin varmaan hyväkin niin, koska nenäpunkkilääke ei ole yskimistä lopettanut ja perjantaina oli sitten aika lääkäriin. Torstaina kuitenkin vietin ihan normaalia päivää ja ajattelin että olen jo toipunut tarpeeksi ja voin lähteä pidemmälle lenkille... En ollut.. Tai no lenkin jaksoin ihan jees, mutta sen jälkeen oli olo kuin kuolleella. Ja sitten kävin vielä tallilla niin voi varmaan kuvitella, että olin aivan raato illalla. Mun pari kaveria kävi täällä illalla, mutta lähinnä me vain katseltiin telkkaa, koska en jaksanut mitään muuta. :)

Tänään (eli perjantaina) mentiin sitten yhdeksitoista eläinlääkäriin ja siellä Imirille rauhoittavat peppuun ja sitten sain lähteä pois ja koiran saisi kuulemma siinä kahden maissa. Kävin siis hoitamassa erinäisiä asioita, kuten postissa ja hankkimassa uuden paistinpannun. Niin ja tietenkin Ikeassa syömässä, kun on siinä ell. vieressä. Puoli kaksi olin sitten imiriä noutamassa. Diagnoosina on nyt sitten nielurisojen tulehdus ja viikon antibiootti kuuri. Halpaa hupia tuo ell. käynti nyt meni vain parisataa ja viimeksireilu 80.. Noo onneksi on vakuutus. Niin ja tietenkin lepoa koiralle ja muuta sellaista. Muuten ihan jees, mutta en usko että Imir tietää olevansa millään lailla kipeä, koska siitä hetkestä kun rauhoittavien vaikutus lakkasi on täällä ollut jatkuva ininä päällä... Paitsi kun ollaan ulkona tai leikitään. Mutta kun ei saisi leikkiä ja lenkkien tulee olla lyhyitä. Eli nyt joku kiva koirakuiskaaja kertomaan tuolle mun vinkujalle, että se on kipeä ja sen pitää levätä..

Ekassa kuvassa Imirin uusi joululahja narulelu, jota siis on mulle koko illan tarjonnut ja toisessa nuo hienot klippaukset mitä lääkäri tänään teki. Toivottavasti on saanut jotain karvaa takaisin Turun näyttelyyn mennessä. :)

tiistai 27. joulukuuta 2011

ääni? Mikä ääni?

Jouluhan meni oikein rattoisasti. Aamulla vein Imirin lyhyelle lenkille ja sitten lähdinkin jo serkkuni luo aamupuurolle. Imir sai jäädä kotiin odottelemaan äitiä ja kauaahan ei senkään tarvinnut odotella, kun äiti sen haki ja vei sitten oikein kunnon lenkille. Ensimmäiselle muutamaan päivään. Joulurauhan julistusta käytiin kuuntelemassa, kuten aina, jonka jälkeen matka jatkui kohti tätini kotia. Jouluaatto oli tänä vuonna aika hektinen, kun paikalla oli kolme serkkuani, joista kahdella on lapsia. Ja kun lapset on vielä pieniä (1-5v.) niin aikamoista härdelliä oli. Ja tietenkin mukana myös tuo yksi karvalapsi.

No ei Imiristä sinällään ole mitään ongelmaa, koska on tosi rauhallinen ja kiltti lapsille. Ja onneksi ei sen mielestä noita tarvitse edes paimentaa, koska ovat kai vielä liian pieniä. Joulupukille piti vähän puhahdella nurkasta, mutta luulen sen johtuvan lähinnä siitä, että pukkia ei saanut mennä moikkaamaan. :) Muuten tuo olikin tosi nätisti koko ajan. Ja sai lahjojakin. Yleensä tuo ei saa pehmoeläimiä, koska ovat niin lyhytaikaista hupia, mutta nyt sai ja oikein kolmin kappalein. Sen lisäksi sai uuden narulelun mun kummitädiltä ja mä sain sellaisen kirjan missä on reseptejä koirille. Että kokkausintoa odotellessa. Taisi kuitenkin olla vähän liikaa vahdittavaa ja katsottavaa, koska pehmot oli ehjiä vielä, kun äiti ja isä illalla lähti kohti koskia. Imir siis lähti mukaan. Mä ja mun veljet jäätiin vielä turkuun yöksi ja ajeltiin sitten joulupäivänä Valkeakoskelle.

Joulupäivä oli varsin rauhallinen, onneksi. Sai ottaa päikkärit kaikessa rauhassa ja Imirkin sai kunnon lenkitystä ja tietysti leikitystä. Pehmot oli edelleen kasassa. No ensimmäisen sai kyllä rikki joulupäivänä. Tapanina menin sitten kaverini luo ja suostuttelin äidin kävelemään Imirin sinne. Voi äitiä ja isää, kun aamullahan satoi ja olivat sitten aivan märkiä, kun pääsivät perille. Onneksi pääsivät siitä sitten autolla kotiin ja vaihtamaan vaatteet. Mulla edelleen flunssa päällä, joten tuo kävely ei oikein istu mulle. Mutta Imir oli saanut kunnon lenkin ja oli tietenkin aivan onnessaan, kun oli taas kaikkia tuttuja. Täälläkin sai lahjan, ihanan naudannilkan. Iltapäivästä menin takaisin kotiin ja ilta menikin oikein rauhallisesti äidin ja isän kanssa pelaillen.

Tiistaina kävin itse pankissa ja yritin hakea jouluruoka ähkyyn helpotusta kiinalaisesta ruuasta, mutta Valkeakosken kiinalainen oli kiinni! Olivat kuulemma lomalla... Eli kinkkuleipää vaan naamariin..No päivä meni mulla kyllä vähän sumussa, lähinnä nukkuen. Onneksi oli nätti päivä, niin isähän kävi Imirin kanssa about joka toinen tunti ulkona. Illalla sain sitten isoveljen kaverilta kyydin Turkuun, mikä oli kyllä tosi kiva, koska junathan ei tuon pienen myräkän jälkeen Toijalasta Turkuun kulkeneet. Olisi siis muuten pitänyt ahtautua bussiin, mikä ei koiran kanssa kyllä ole kovin ideaalia. Hyvä siis näin. Nyt vaan odottelen, että tää saamarin yskä vielä loppuu niin jos sitten olisi vihdoin ohi tämäkin flunssa.

Kuvissa ensin Imir ja mun veli sitten Imir ja joulunalle ja viimeisessä Imir meillä Valkeakoskella kuusen kanssa.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluja!

Hauskaa joulua kaikille näin minun ja Imirinkin puolesta!



Laitoin tähän nyt muutaman muunkin pipariluomuksen joulun kunniaksi. :)



keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Koulutusapua ja flunssaa

Viikonloppuna olin sitten Valkeakoskella. Lähdettiin sinne lauantai aamuna ja onneksi mun ei yövuoron jälkeen tarvinnut ajaa vaan sain kaverin ajamaan. Siellä sujuikin sitten aika rauhallisesti ja äiti vei taas Imirin metsään juoksemaan. Itse menin illalla kahden ystäväni synttäreille, joissa teemana oli Hollywood. Ihan hyvät bileet oli. Sunnuntaina menin sitten käymän kaverini luona ja sielläkin oli taas mitä ihaninta, kuten Imiristä aina kun tapaa tuttuja.

Maanantai aamu oli melkoisen rauhallinen, ihan jo koska olin illalla luvannut mennä auttamaan yhtä toista islantilaisen omistajaa hänen koiransa kanssa. No puoli kuusi olin sitten koulun pihassa, johon tapaaminen oli sovittu. Hauskaa oli, että juuri kun ajoin autolla pihaan näin toisten tulevan kävellen. Imir käyttäyty todella hienosti. Se on aivan varmasti hieman vieraskorea. :) Aloitettiin niin, että kävelin ympyrää heidän ympärillään ja sitten siitä pikkuhiljaa sitä pienennettiin. Imir seurasi namia aivan hiljaa ilman pienintäkään puhinaa. Ei edes pätkääkään välittänyt jos toinen jotain sanoikin, ei edes muutamista murinoista välittänyt tuon taivaallista. Tuo toinen uros ei mielestäni ollut ollenkaan niin paha kuin oli odottanut. Varsinkin niin kauan kun omistaja oli kyykyssä ei mitään ongelmaa ollut. Kontakti hieman katosi aina välillä, jos omistaja seisoi. Että eiköhän heilläkin ihan hyvin mene kun vaan jaksaa reenata. Imir tais koko kaksi tuntisen aikana haukahtaa ehkä neljä kertaa? Eikä kertaakaan tuolle toiselle urokselle vaan joko mulle tai jollekin muulle kadulla kulkevalle koiralle, koska ei suvainnut tulla meitä moikkaamaan. Aika meni kyllä tosi nopeesti ja vasta kun nannat loppu niin täytyi ruveta tekemään lähtöä. No seuraava kerta on jo sovittuna ja täytyy toivoa, että silloinkin Imir käyttäytyy yhtä hyvin. :)

Tiistaina alkoi hieman tuntua, että oikeasti voisi olla flunssa tulossa. Sunnuntaina oli ekan kerran hieman kurkussa karheutta, mutta ei paha. Tiistaina tuli hieman enemmän sellainen olo että kyllä se on nyt tulossa. Kiva näin joulun alla. Aamulla oli aika kiireinen aikataulu, kun piti mennä kirjastolle ja käydä kummitätini luona. Kaiken käymisten jälkeen käytiin nopeesti vähän palloleikkimässä puistossa, ennen kun lähdettiin serkkuni luo piparitalkoisiin toisen kummitätini kanssa. Imir tuli alkuun mukaan ja käyttäytyi hyvin, kuten se nykyään näköjään tekee. Serkkuni vuoden vanha poika oli kovin kiinnostunut Imiristä ja Imirin naudannilkasta. :) Huvittavinta ehkä oli kun poika tunkaisi sormensa Imirin sieraimeen... Imir oli aivan paikoillaan ja vaan tuijotti mua, että ottakaa tuo hullu pois mun nenästä. Ei siis pienitäkään murahdusta tai pois lähtemistä. Uskomaton tuo kyllä noiden lasten kanssa. Muutaman tunnin päästä mun toinen serkku ja hänen kaksi lastaan tuli koristelemaan. Samalla Imir lähti kotiin serkkuni miehen kanssa. Harvoin on koira noin innoissaan lähtemisestä, kun mä en oo lähdössä mukaan. :)

Keskiviikkona eli tänään, onkin sitten flunssa iskenyt aivan hirveänä... Eli eikun aamulla Pulssiin ja sitten töihin viemään sairaslomatodistusta. Huoh.. Harmittaa töidenkin puolesta, koska sain myös perjantain sairaslomaa ja tiedän, että siihen on todella vaikeaa saada ketään tilalle. Tää päivä onkin sitten mennyt lähinnä nukkuessa ja niistäessä. Imirin kanssa oon tasan jaksanut kävellä puistoon ja ehkä muutaman kerran heittää palloa. Onneksi se on viihtynyt suht rauhassa tossa pihassa ihanan ydinluun kanssa niin ei oo niin kauheita tunnontuskia siitä, ettei oo jaksanut lenkkeillä. Ehkä sitten taas huomenna on enemmän energiaa.. Tein Imir piparin ja tässä siitä kuva. Jostain syystä tuli väärinpäin, enkä saa sitä millään oikein päin...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kaikenlaista tohinaa


Näin se joulu vaan pikkuhiljaa lähenee, vielä kun tulis lunta niin pääsis paremmin tunnelmaan... Imir oli niin innoissaan silloin kun lunta oli ja nytkin vielä jos jossain on jämiä jäljellä niin menis mielellään niihin pyörimään. No mutta tällaista tämä on täällä etelässä. Saa nähdä päästäänkö ollenkaan tänä talvena hiihtämään. Tuskin ainakaan tuohon aurajoen jäälle. No mutta kuulumisiin. Eli keskiviikkona oli sitten lelureenien aika. Menin puistoon aamupäivällä, jotta siellä ei olisi muita. Aseena mulla oli Imirin lempilelu. Alku meni taas aikamoiseksi hörinäksi. Tuo lelu saa päälle aikamoiset kierrokset. :) No pikkuhiljaa alkoi sujua. Lähinnä reenattiin tuota maassa oloa, kun mä kierrän sen. Alkaa jo kivasti toimia. Samaten reenattiin käskyä eteen. Se toimii osittain. Tulee siis eteen, mutta kun istuu niin istuu joko hienosti suoraan tai sitten toosi vinoon. Lelun kanssa tää on vähän haasteellista, koska korjaaminen ja suoristaminen on aika haastavaa. Totesin siis, että tätä reenataan nyt vain namilla, kun lelusta kiihtyy niin. Ulkoilun jälkeen kutsui sitten viimeiset syksyn luennot ja yksi tentti. Tentin jälkeen ehdin vielä osin valoisalla melkoisen pitkälle lenkille, joten ilta menikin varsin rauhassa.

Torstai aamuna tuo herätti mut jo varttia yli seitsemän? En tiedä missä maailmassa tuo eli, kun yleensä herätys on kahdeksalta. No ylös vaan ja lenkille mentiin. Koska aamulla ei satanut päätinkin tehdä pitkän lenkin heti. Tästä johtuen aamulenkistä tulikin varsin pitkä noin kaksi tuntia. Koko lenkin odottelin, että koskahan tulee valoisaa. Eipä liiemmin tullut. Pimeys muuttui hämäräksi ja thats it... Voi Suomi.. Vaikka luennot jo loppuikin, niin opiskella täytyy, joten eikun suunnaksi kirjasto ja vuosien 1985 ja 1986 Koiramme-lehdet. Ihan mielenkiintoista niitä on käydä läpi, mutta kun on käynyt läpi 30 vuotta niin rupee hieman tympiin.. No onneksi seuraavaksi pääsi käymään tallilla.

Illalla meillä oli sitten vielä viimeiset haku reenit tänä vuonna. Meitä oli tosi vähän vain minä ja yksi toinen. Aloitimme harjoittelemaan ilmaisua, joka yllätys yllätys, on Imirillä haukku. Oli aika jännää yrittää saada haukkua aikaiseksi ja palkita siitä. Imirin mielestä tää oli ihan paras harjoite ikinä. :) Saatiin tosin tiukat ohjeet, että tätä saa harjoitella vain ja ainoastaan metsässä, jotta ei luule haukkua yleisesti hyväksyttäväksi. Ihan hyvä ohje varmasti. Että ei kun metsään ja kilokaupalla nannaa mukaan. Toki tehtiin myös muutama ilmavainu haku, mutta ne oli tosi haastavia, koska tuolloin ei tuullut juuri lainkaan. No kolme hakua otettiin, joista eka meni hyvin, toka ihan ok ja kolmas oli ehkä liian vaikea tai sitten Imir vaan oli liian väsynyt. No löysi se maalimiehen tuolloinkin, mutta aika lähelle jouduttiin meneen. Mutta taas pontsit koiralle, joka muiden (jälkikurssilaiste) koirien haukunnasta ja läheisyydestä huolimatta tuli aina kutsusta luo. Tiedä nyt sit tässä onko tuo melko luotettava tulija vai ei todellakaan luotettava tulija. Pöh.

Perjantaina lähdettiin heti aamusta kohti Laustetta ja serkkuani ja kummipoikaani. Tälläkertaa kesti melko kauan kävellä sinne, lähes kaksi tuntia. Voinee johtua siitä, että kenkäni hiersivät... No siellä Imir taas osoitti olevansa mitä hienoin koira. Lapset sai koskea, jopa tassuihin ja niitä kiltisti nuoltiin ja haisteltiin. Laitan tähän kuvia mukaan. Oli oikein nätisti, niinkuin aina kun ollaan oltu lasten kanssa. En nyt vahtimatta jättäisi, mutta toisaalta en hiukkaakaan pelkää, että tuo purisi. No kotimatka tehtiin bussilla, hiertymästä johtuen. Tämä olikin aika jännää. Bussilla ei oo ikinä menty vain junalla. Hyvin matka kyllä meni, vaikka vähän oli ongelmia ymmärtää, miksi osa jää pois kyydistä ennen meitä. Pientä puhinaa ilmassa siis. Onneksi matka oli varsin väsyttävä, eikä tuo illallakaan tuntunut kaipaavan kuin pientä lenkkiä. Toki iltapäivällä sai jo esimakua joulusta, kun toin Imirille aivan ihanan puolitetun ydinluun. Sitä kelpasi mussuttaa ja tietenkin vain matolla.. :D

tiistai 13. joulukuuta 2011

Nenäpunkki...


Joopa... Eli lauantaina ja sunnuntaina Imir sai melko monta hengenahdistuskohtausta. Näin ollen soittelin sitten heti maanantai aamuna eläinlääkäriin, ja onneksi sain sitten ajan vielä samalle illalle. No maanantaihan piti saada kulumaan ja puistoonkaan en viitsinyt mennä kun saattoi olla tuo punkki kyseessä. Toisin sanoen ei kun pitkääälle lenkille. Kaksi tuntia lenkkiä kattaakin jo ihan hyvin. Tai no ainakin liikunnallisesti. Mun piti käydä itse kirjastossa ja tallilla, joten sai nyt sitten jäädä nuo ihanat aivoleikit myöhempään. Iltapäivällä sitten pieni lenkki ja kohti eläinlääkäriä. Siellä todettiin, että lämmöt on normaalit, eikä ollut merkkejä flunssasta eikä vierasesineistä, joten lääkitys saatiin nenäpunkkiin. Täytyy toivoa että on se, ettei tartte uudelleen mennä. Toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä, koskapa tänään ei ole tullut yhtään ahdistuksia.

Tänään onkin ollut parempi päivä kaikin puolin. Aamupäivällä käytiin liukastelemassa tuolla Halisten kosken takana. Aikamoisen rauhassa sai kulkea, että pysyi välillä pystyssä. Toisen osan lenkkiä saikin sitten kulkea kurassa nilkkoja myöden. Lenkin jälkeen kävinkin kaupassa ja löysinkin oikein kivat talvikengät ja sain ne vielä tosi halvalla. Alkuperäinen hinta kun oli about 95e. Sit ne oli puoleen hintaan ja sit osti vähän kortteja päälle ja sai hinnan 50e ja siitä sai kympin alennusta, niin ei ollu kalliit kengät. Nyt sitten vaan odotteleen pakkasia, että pääsee kokeileen. En viitsi niillä tuohon lössöliukkaille vielä mennä, eikä toisaalta oo vielä niin kylmäkään.

Iltapäivällä päätin ottaa Imirin mukaan tallille ja tällä kertaa niin että pääsee vähän juoksemaan. Siitä lähtee tallin takaa sellainen hyvä tie, missä ei varmasti kulje autoja, eikä oikeestaan ketään muutakaan. Sen lisäksi lähin mikään on varmaan jossain vähintää 7km päässä. Eli turvallisesti voi kulkea. No eikun metsään ja Imir irti. Vähän mietin että mitenkäs tänään tuo luoksetulo, kun lauantain oli niin syvältä. No ei MITÄÄN ongelmaa. Tuli aina, ja aina ekasta kutsusta. Usein tuli myös ihan muuten vaan moikkaan. Samaten aina jos pysähdyin tuli katsomaan miksi tein niin. Tuntui pikkuisen oudolta, että toimi nyt taas noin hyvin. Ehkä voin päästää sitä irti vain yksin? No mutta hyvä näin. Sitten Imir sai vielä todistaa hevosen klippausta. Hihii. Taisi olla aika jännää, kun hivenen piti kommentoida. Mutta rauhoittui heti, kun klipperi sammui. En oikein tiedä pelkäsikö se että satutan Ikeä sillä laitteella vai mitä, mutta koomistahan se oli. Ratsastuksen ajaksi Imir joutui autoon odottamaan, mutta pääsi sitten vielä takaisin talliin loppuhoitotoimenpiteiden ajaksi. Illalla mentiin vielä ystäväni luo hänen synttärikahveelleen. Imir käyttäyti täydellisesti. Ensin söi mukana olleen puruluun, kävi juomassa ja rupesi nukkumaan. :) okei olihan se tosi väsynyt, mutta hienosti se käyttäytyi anyway. Nyt vaan eroon tuosta saamarin nenäpunkista niin kaikki on hyvin. :D Kuvat on meidän lenkiltä. Piikkiössä on vielä hiven luntakin.

lauantai 10. joulukuuta 2011

joulunodotusta

Mitäs tässä nyt sitten? Tiistaina lähdin mukavasti suoraan töistä (aamulla siis), seitsemän junalla kohti Valkeakoskea ja partiojuttuja. Sen lisäksi tietenkin lähdi hakemaan Imiriä kotiin. Hieman ehkä tiistaina tuo väsymys painoi vielä yövuoroista, mutta jaksoin sentään jotain tehdä. Imir oli oikein taas riemuissaan, kuten aina, kun tulinkin kotiin. Äiti oli sen kanssa käynyt sellaisella ihan "pienellä" lenkillä oman tätinsä luo. Sinne on sellanen reilu 10km matkaa. Ja metsän läpi tietenkin, joten toinen oli saanut painaa vapaanakin. Ja myös äitini tädin kodin takaisella pellolla oli kuulemma painanut menemään kuin viitapiru. Toki sitten oli ollut kuulemma maanantai illan melkoisen uninen kotona. :)

Keskiviikkona tultiin äidin kyydillä takaisin Turkuun, mutta juurikaan mitään ei kyllä tehty. Pääasiassa, koska olin itse todella väsynyt. Toki nyt käytiin lenkeillä ja vähän leikkimässä, mutta siihen se sitten jäi. No joo käveltiin me sentään mun veljen luo tuosta kaupungin läpi, tai minä liukastelin ja toinen katseli mua ihmeissää, että mikä sua vaivaa. Että tuli sentään tuollaista kaupunkihäiriö reeniä hieman. Torstaina mun piti välillä käydä vähän luennollakin sekä kirjastossa. Graduhan ei meinaan ikinä valmistu, jollei jotain lähteitäkin ole... Näin ollen oltiin aamulla melkoisen pitkällä lenkillä ja sitten kotiin tulon jälkeen mentiin sitten koirapuistoon. vähän mietin mahtaako siellä ketään olla, mutta onneksi oli. Ja mikäs sen ihanampaa kuin että siellä on narttu joka juoksee ja nauttii litasta. Kyllä kuulkaa painoi Imirkin menemään niin kovaa kun kituista lähti. Vähän tuntui harmittavan, että tyttö oli paljon nopeampi.

Perjantai meniki sitten kärvistellessä oikein kunnon räntäsateessa. Vähän kävin yrittämässä tehdä lelureeniä, mutta tällä erää Imiristä oli paljon kivampaa tuhota mukana ollut tennispallo. Eipä tainnut mennä kun vartti, niin ei ollut enää pallosta mitään jäljellä ja näin ollen sai lelureenin sitten unohtaa... No olipahan koiralla kivaa. Illaksi menin töihin ja Imir sai seuraa serkkuni miehestä, joka säätä uhmaten oli vienyt toisen tunnin lenkille. Onneksi on tällaisia koirarakkaita sukulaisia, joilta saa apua. :)Lauantaina jouduin sitten menemään pariksi tunniksi töihin aamulla, mutta onneksi ehdittiin kuitenkin yhtesilenkille mukaan yhdeltä. Meitä oli joku ehkä seitsemän ihmistä ja sitten jotain kymmenisen koiraa. Yleensä en päästä Imiriä tuolla irti ihan vaan varmuuden vuoksi, eikä nytkään olis pitänyt. Ensin juoksi kivasti muiden kanssa ja sitten näki jotain metikössä, jossa sitten yksikseen juoksenteli ihan korvat hukassa varmaan joku viis minuuttia. Sitten alkoikin taas muut kiinnostaa ja toinen korvaton viisiminuuttinen meni sitten muiden perässä huiteluun. Kyllä suoraan sanottuna vi*****. Varsinkin kun nyt on taas mennyt viime kerrat luoksetulo tosi hienosti. No sitten tuo käänsi korvat päälle naks ja tuli kuin kello mun eteen ja istui... Ihme hurtta. No en sitten enää uskaltanut päästää irti, joten joutui riutumaan remmissä vaikka muut sai juoksennella. Se ilo tuosta säästä että juuri ketään ei tullu vastaan missään.

Ja koska tuollaisessa reilun tunnin mittaisessa leikkilenkissä ei ole tarpeeksi, niin päätin ottaa tuon vielä tallille mukaan. Tallilla kaikki sujuikin kuin tanssi. Tehtiin yhteinen 40min kävelylenkki heppasen kanssa ja sitten tietty muut tarvittavat hoitotoimet. Se on hienoa, että tallilla tuo osaa jäädä seinään kiinni aivan hipihiljaa odottamaan, vaikka kuljeskelenki ympäri tallia. En tiedä mahtaako Iken seura olla riittävä, ei tunne oloaan yksinäiseksi. No tallilta poislähtö ei sujunut ihan yhtä hyvin. Imir olisi jäänyt mieluummin sinne. Siihen se pisti maate keskelle tallin käytävää, eikä olisi millään siitä noussut. Vähän haastavaa yrittää sitä sitten siitä repiä mukaan... Lopulta päästiin autoon ja matka kohti kotia olikin kovin hiljainen vain pehmeää tuhinaa kuului takapenkiltä. Ja samaa tuhinaa saakin varmaan kuunnella koko illan täällä kotona. :) Vielä kun tulisi lunta niin kaikki olisi taas täydellistä.
Kuvassa muistoja viime talvelta, silloin kun oli lunta ja pakkasta.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Hakua ja messari

Nyt vihdoin oli taas torstaina haku-kurssia taas niin että mekin päästiin mukaan. Ilmakin oli ihan ok, ei satanut, mutta tuuli kyllä ihan hirveästi. Imirkin oli sopivasti saanut energian takaisin ja kaikki oli hyvin, niin viitsittiin lähteä. Tälläkin erää lämmittely rinki meni oikein hienosti. Kaikki maalimiehet kasassa ja sitten alettiin uudenlainen harjoitus, jossa yksi ihminen meni metsään ja sitten mentiin Imir narussa suht lähelle ja kun oli varma, että joku haju ja vainu sillä on niin päästetään se irti. Eka kerralla Imirillä ei vissiin vielä ollu täyttä vainua, kun teki pienen kierroksen. Seuraavalla kerralla kouluttaja tuli mukaan ja kun se sanoi, että nyt on vainu niin niinhän sillä selkeästi oli ja suorinta tietä painoi maalimiehen luo. :) Kolmas ja viimeinenkin kerta meni todella hyvin ja taas löydettiin maalimies. Harjoitukset oli tosi pitkät tällä erää, oltiin metsässä kaksi tuntia. No kotona oli hyvinkin väsynyt hauva.



Perjantaina käytiin päivällä pitkästä aikaa oikein kunnolla lelureenaamassa, sillä ihan lempilelulla. Hirmu hauskaa tuntui olevan ja ei meinannut ollenkaan päästää ensin irti lelusta. Komennot meni hetkeksi ihan kuuroille korville. No sellaista se on ja loppua kohden parani upeasti. Maassakin maltettiin pysyä, kunnes pääsin kokonaan kävelemään ympäri. Iltapäivällä lähdettiin sitten Valkeakoskelle ja junassa olikin paljon ihmisiä ja koiria. Onneksi myös yksi tuttu ja sen koira niin oli juttuseuraa. Junassa oli myös tyttö, jolla oli puolivuotias kissa, jolla vissiin oli vähän tylsää. Se sitten kuljeskeli siellä kissa sylissä ja kysyi voiko meidän lähelle hetkeksi istua. Niin harmittaa kun ei ollut kamera hollilla, kun Imir meni haistaan kissaa ja sitten ne oli varmaan pari minuuttia aivan nenät kiinni toisissaan! Aivan mielettömän söpöä. Mutta ei tietenkää ollut sitä kameraa..huoh..

Lauantaina aamusta lähdettiin taas junailemaan, nyt kohti Helsinkiä. Asemalla tavattiin mun kaveri Anna ja sitten vaan kohti messaria. Ilma oli ihana ja en huomannut messarissakaan mitään hirveää tungosta, kuten pelkäsin. Verrattuna Jyväskylään täällähän oli tilaa vaikka kuinka. Imir otti taas olen näytillä asenteen ja käyttäytyi mitä kauneimmin. Toki koko ajan piti olla varuillaan, jos vaikka jotain mielenkiintoista sattuisi. Kehässä Imir oli vaikka kuinka hienosti ja vain kerran yritti edes istua. :D No arvostelu oli suoraan sanottuna hieman pettymys ja varsinkin kun en oikein tiedä mistä johtui. EH siis tuli, eli ei nyt niin huonosti mennyt, mutta olisi kiva kun olisi joku selkeä syy miksi ei sitä ERI:ä saatu. Ehkä se oli sitten ne vaaleat silmät... No kiva kokemus ja täytyy sanoa, että koska käyttäytyi niin hienosti niin ei voi sanoa, kuin että oli hyvä reissu.

Kotimatkalla junassa oli virosta tuotu pelastus hieman Imiriä isompi narttu ja hänkin kovin arka. Mutta ei mennyt kun ihan hetki kun vetivät sikeitä aivan toistensa kupeessa. Nartun tassu oli siis Imirin tassun päällä. :) Ja taas oli hymyilevää omistajaa. Ne oli jo olleet huolissaan arkuudesta, mutta nyt näkivät, että tuleehan se juttuun ainakin joidenkin kanssa. Kun kovasti siis haluaisivat toisen koiran myös. Nyt saivat uutta pontta että sehän voisikin toimia. :) Mun oma pikku sosiaalistaja. No Toijalassa ojensin Imirin äidille, koska se meni sinne taas mun yövuoroja karkuun hoitoon ja itse jatkoin Turkuun.

maanantai 28. marraskuuta 2011

tuulee kuin islannissa.


On ollu tässä viimeaikoina kovin sellainen olo, että oon taas islannissa kevättalvella. :) Hirveä tuuli ja vettä sataa vähän väliä. Sellainen oli ilma islannissakin kun kävin siellä viime huhtikuussa. Elokuussahan sielä mua säät helli, aurinko vaan paistoi. :) No Imiriä ei tuuli haittaa, eikä liiemmin sadekaan, emäntää sitten saattaa joskus ketuttaa vähän enemmän. Varsinkin jos kosteus rupee tuleen vaatteista läpi... Mutta niin mitäs tässä on sitten tehty. hmm. lyhyt on ihmisen muisti.

Sunnuntaina lähettiin aamulla piiitkälle lenkille, kun oli aikaa ennen töitä. Meninhän vasta puoli kahteentoista. No suunnittelemani lenkki jäi ihan hieman lyhyemmäksi, koska jossain vaiheessa käännyin väärälle tielle. Vielä en tiedä milloin näin kävi, tartteis mennä sinne valosalla katsomaan missä virhe tuli. Ihan hyvä lenkki siitä silti tuli lähes kaksi tuntia kuitenkin. Mielenkiintoista oli, että ketään ei nähty missään. No okei autoja tossa isolla tiellä, mutta ei ketään noilla pienemmillä. Kuitenkin käveltiin tosi suositulla lenkkipolulla. Ehkä ihmiset lähtee sunnuntaisin lenkille vasta kymmenen jälkeen? Töiden jälkeen otin pallon mukaan ja lähdettiin lelureenaan. Märkyydestä huolimatta sujui oikein hyvin. Malttoi jopa maata aloillaan vaikka kiersin koko koiran pallo kädessä. Hieno hieno hauva! No sitten puistoon tuli toinen koira ja pallo oli laitettava pois. Ja toki olihan sitä jo reenattu reilu puoli tuntia. Tulija oli kovin arka narttu ja kyllä taas sai todistuksen, että tuo osaa kyllä hienosti lukea muita koiria. Antoi nätisti toiselle tilaa ja seisoi ihan paikallaan kun toinen haisteli. Sitten tuo vain odotti, että josko toinen leikkisi. Odottaminen palkittiin noin 5 min jälkeen, kun narttu uskalsi ottaa hieman kontaktia ja sitten painoivat menemään. Nartun omistaja oli ihan kahvilla, sanoi, että ei oo leikkinyt tolla lailla vielä ikinä. :D Se oli sellainen 9kk vanha Portugalista tuotu pelastus. Omistaja melkein itki onnesta, että ehkä tuokin vielä kunnolla sosiaalistuu eikä sitten enää pelkää. Että lisää vaan Imirin kaltaisi kavereita sille.

No su-ma yö ei sitten ollut kovin kivaa.. Imir oksenteli oikein urakalla. Kivasti herätti mut joka toinen tunti oksentamalla ja tietysti aina uuteen paikkaan ja aina matolle.. Olin kyllä tosi huolissaan, kun musta ei olla syöty mitään erikoista ja lenkeilläkään ei mitään syö. No aamulla ei sitten enää oksentanut, mutta eipä mitään syönytkään. Päivän mittaan oli selkeästi tosi väsynyt, mutta kun ei oksentanut, niin en sitten lähtenyt viemään lääkäriin. Maanantai siis menikin ihan todella rauhassa, kun tuo oli tosi väsynyt. Lenkit oli lyhyitä ja muuten vaan on nukkunut. Nyt sitten tiistai aamuna suostui taas syömään. Toivon nyt parasta, että pysyy sisällä, niin ei tarvi sitten lääkäriin lähteä. Jos ei pysy niin sit kyllä mennään...Ekassa kuvassa Imir ja ystäväni aussi Senni ja toisessa Imir mun sohvapöydän lokosessa, johon enää ei ihan noin mahdu, mutta edelleen välillä tunkee pään tuohon lokoseen kun nukkuu. :)

lauantai 26. marraskuuta 2011

tulis edes lunta..prkl..

Otsikossa tulikin tuo tärkein. Kaipaan lunta, koska on niin hirmuisen pimeää täällä. Ja sitten ei aina olisi kaikki paikat noin kurassa. Tai siis okei ensin sais tulla muutamaksi päiväksi pakkasta, jotta maa jäätyis ja sit siihen päälle lunta, noin puoli metriä kiitos. Toivon kovin, että tuo "talvi tulee helmikuussa" ei pidä paikkaansa. No niin mutta asiaan. Imir on kovasti paljon joutunut olemaan tällä viikolla yksin, koska mun aika on mennyt töissä ja koulussa ja kaiken maailman pakollisissa jutuissa. Luojaani olen kiittänyt tuosta koirapuistosta. :) Maanantaina olin siis töissä, joten silloin ei ihmeitä, aamulla kunnon lenkki ja sitten töiden jälkeen puistoon, jossa onneksi oli kaikenlaisia ihania tuttuja kavereita ja leikki intoahan riitti sitten vaikka muille jakaa.

Tiistai meni sitten itsellä kirjastossa, koska gradukin pitäisi joskus itsestään ulos punnertaa. Sen jälkeen kävin tallilla, mutta tällä erää Imir ei päässyt mukaan. Tosin aamulla oltiin kyllä tehty oikein kunnon lenkki ja hieman reenailtiin taas tottelevaisuuttakin siinä sivussa. Illalla tehtiin vain toinen lenkki ja sepä sitten siitä. Tosin täytyy vähän hehkuttaa, että alkaa hienosti sujua tuo eteen käsky. Eli siis että tulee mun eteen istumaan minua katsoen. Tai no onnistuu siis useimmiten. Yrittää kyllä jäädä välillä vinoo, mitä nyt ahkerasti korjaillaan.



Keskiviikkona Imirkin sitten pääsi tallille mukaan, eikä vain yhdelle vaan oikein kahdelle. Ensin ajeltiin poneja katsomaan. Tämä on Imirille se tylsempi talli, kun joutuu tallissa odottamaan kun emäntä ratsastaa. Onneksi tällä tallilla saa nähdä myös kaksi ihanaa narttukoiraa, joten varmaan hieman kompensoi tuota odottamista. Ensimmäisen ratsastuksen odottikin suht nätisti, oli jopa välillä pitkään hiljaa, mutta toinen ratsastus oli kyllä sellaista protestointia, että voi herran pieksut... Toisaalta samalla sekunnilla kun tulin alas selästä niin haukku tallissa lakkas. Vaikka siis ei nähnyt minua, niin tuntui silti tietävän koska hyppäsin pois kyydistä. Ei voi kun ihmetellä tuota koiran ymmärrystä. Toisella tallilla odottikin vanha kaveri Ike. Imir on aina aivan onnessaan tälle tallille pääsystä ja käyttäytyykin sitten kuin enkeli. Imirin mielestä Iken kanssa on hauskaa mennä lenkille ja usein alkumatkasta yrittää kovastikin vetää.. Onneksi intoa laannuttaa melko nopea väsyminen, kun kuitenkin sitä Ikeä täytyy aina hieman pitää silmällä. Ja lenkin jälkeen taas yhteiset porkkana nautinnot odottaa. :) Talli päivät on niin ihania, kun sitten on aivan sippi koira koko loppu päivän. Selkeästi ainakin on aktivoivaa tuo tallilla käyminen. Kovasti tarvii niitä aivoja käyttää, luulisin.

Torstaina ei sitten päästy paimentaan, liikaa sadetta ja liikaa kaikkea.. huoh.. Sen sijaa Imir joutui tyytymään koulutuslenkkiin sekä sitten illemmalla ihan vaan liikkumislenkkiin. Jos itsellä olis parempi kunto niin olis varmaan hyvä juosta tuon kanssa, mutta toisaalta sitten vois erään kunto nousta hieman liian korkeaksi emännän kuntoon nähden, joten ehkä pidättäydyn kuitenkin juoksemasta. Torstaina lähinnä reenailtiin taas tuota ihan perus seuraamista, vaikka se nyt kyllä tuntuu olevan oikein hyvin hallussa. Välillä vaan on tuntunut ettei enää muista lain tuollaista käskyä, mutta torstaina kyllä osoitti että juu muistan, ainakin kun haluan. :S

Perjantai oli aamulla ihan hirveä keli.. Aamulenkille oli pakko kuitenkin pidemmälle lähteä, koska työpäivä oli taas edessä. Ei ollu kivaa, mutta tulipahan tehtyä. Ei reenattu mitään käveltiin vain. Töiden jälkeen raahauduin sitten Imirin kanssa puistoon ja kivaa oli. Siellä on sellainen vanhempi narttu Armi, jota Imir vain harvoin saa leikkimään. Perjantaina se kuitenkin onnistui. Armi lähti leikkiin ja Imir oli aivan onnessaan. Muut puistoilijat sen sijaan oli aivan kauhuissaan. Armi pitää leikkiessä aika pahaa ääntä ja kellauttelee Imiriä maahan, mutta se on vain sen tapa leikkiä ja Imir ainakin oli vain ihan onnessaa ku Armi jahtasi ja sitten kiepsautti ja vähän ärisi ja sitten taas mentiin. Mutta toisaalta, jos ei Armia ja sen tyyliä tunne niin kyllä se varmaan kuullostaa tosi pahalta. Me ollaan siihen onneksi jo ihan pennusta asti tutustuttu niin Imirkin tietää mitä on tulossa, jos Armin päättää leikkiin haastaa. Ja toisaalta olis mun vaikee nähdä, että siinä mitään sattuis, Armi on kuitenkin tyttö ja Imirillä on vahva kunnioitus tyttöjä kohtaan. (Olettaen, että ne sanoo tai leikkii, eikä vain istu.)

Lauantai aamuna oli Imirille ihana yllätys kun meidän äiti tuli mun kanssa aamulenkille. Toinenhan meni aivan hyrräksi ja hyppijäksi.. huoh.. kiva ulkoiluttaa koiraa joka pyörii ja hypii ja inisee ja vinkuu, kun on niin ihanaa... No lenkki saatiin kunnialla tehtyä ja kohti töitä taas. Illalla me sitten osallistuttiin Imirn kanssa heijastin lenkille. Lenkillä oli sellainen parikymmentä koiraa ja erinäinen määrä omistajia. Hirveä määrä siis hajuja ja kaikkea ihanaa. Siellä oli myös sellainen cairn pentu, joka oli aivan rakastunut Imirin ja olisi mieluusti leikkinyt koko matkan, jos omistaja olisi antanut. :) Lenkki meni tosi hienosti ja korvatkin pysyi tuolla päässä kaikista ihanista muista koirista huolimatta. Seuraaminen ja odottaminen ja istuminen ja kaikki sujui kuin tanssi, heti kun pyysi. Saatiin muutama heijastin ja jaettiin vastaantulijoille vaikka kuinka monta. Hauskaa oli ja nyt on taas rättipoikki koira tuossa vieressä. <3 Kuvassa Imir ja sen lempilelu.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

vois jo se talvi tulla...

Näin se aika vaan vierii hirveetä kyytiä ja tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Tai no jotain pientä, mutta paljon olis kaikkea mitä tartteis tehdä ja jotenkin ei vaan tuu tehtyä. No meillä oli Imirin kanssa aika rauhallinen viikko, kun hakukurssillekaan ei sitten menty, kun mun työjutut sen esti. Että kyllä on nyt hirmu pitkä väli tullut siihen. Täytyy varmaan pyytää ensi kerralla ottaan ihan alusta, että muistuu mieleen mitä siellä pitikään tehdä. Sen sijaa tehtiin sitten aina siellä täällä niitä rally-tokon juttuja. Sopivat hyvin lenkkien osaksi suuri osa niistä, kuten käännökset ja hitaasti, nopeasti liikeet sekä istumis jutut. Maassa odottamista tartteis varmaan ruveta reenaan, kun se on tolle vielä melko hankalaa. Varsinkin jos emäntä menee selän taakse.

No perjantaina otettiin sitten taas nokka kohti koskia, mutta tällä erää en ollut vanhemmilla käymässä. Junassa oli menomatkalla kauhea tungos ja kolme muutakin koiraa vaunussa. Ensimmäisen kakskytä minuuttia saatiinkin kuunnella erään pienen terrierin itkua sekä raivoa. Onneksi sekin siitä sitten rauhoittui. Imir on onneksi niin helppo. Makoilee vaan meneen.

Lauantaina lähdinkin sitten itse ilman koiraa Jyväskylään vähän katselemaan. Aikamoinen tungos siellä. Hyvä että liikkumaan pääsi.. Tarkoitushan oli, että olisin osallistunut myös kokoukseen, mutta kun kehä oli niin hirveästi myöhässä issikoitten osalta niin en sitten osallistunut. Ehkä ensi kerralla. :) Kehää oli kuitenkin kiva seurata ja olihan se ihan hauskaa sinne myös mennä Ottaa näyttämään. Vähän se kuitenkin kaipaili omistajaa ja oli tuomarin mielestä liian pieni... Valitettavasti sai vain H:n. Mutta hauskaa oli. Otta on kovin suloinen neiti. Nyt sitten vaan odotellaan messaria, kun sinne Imirkin sitten lähtee lauantaina mukaan. Toivottavasti menee kaikki kivasti siellä.

Sunnuntaina oli aivan ihana päivä ja me käytiinkin sitten heti yhdeksältä sellainen reilu tunnin lenkki. Aivan upea kuulas aamu ja vesi jäätyneenä kuusiin ja kaikkea. Imir oli aivan onnessaan, kun maassa oli valkoista ja oli pakkasta ja kaikkea. Tykkää kovin talvesta tuo mun hauvani. Siksipä tässä jo kovin odotellaan, että tulisi lunta ja pakkasta ja talvi. Pääsisi sitten hiihtämäänkin. Turkuunkin palauduttiin junalla ja taas Imir käyttäytyi hienosti, mutta ongelmana oli kaksi cockeria, jotka aina jos Imiristä edes hännäpää näkyi käytävällä niin aloittivat hirveän metakan. Eivät tainneet kovin toisista koirista pitää. Onneksi Imir arvioi toiset säälittäviksi rievuiksi eikä välittänyt niistä pätkän vertaa. Hyvä hauva! Tällä viikolla odotellaankin sitten torstaita, kun silloin toivottavasti päästään taas katsomaan lampaita, jos vaan säät sen sallii. :)

maanantai 14. marraskuuta 2011

koti on koti vain kun siellä on koira!

No niin eli Imirhän oli tuossa reilun viikon äidin hellässä huomassa Valkeakoskella ja osittain se oli varmasti hyvä sekä mulle että koiralle. Ensinnäkin sen viikonlopun olin yövuoroissa ja muutakin väsymystä oli ilmeisesti ilmassa, koska maanantai ja osin vielä tiistaikin meni pääasiassa nukkuessa. Muutenkin viikko meni lähinnä lepäillen, kunnes perjantain jaksoin tehdä asoioita ja sitten teinkin paljon. Lauantaina lähdin sitten veljen kanssa kohti Koskia ja Imiriä! Oltiin ilmoittauduttu rally-tokoon tutustumiseen, kun se oli siinä aivan lähellä.

Kahdeltatoista oltiin siis ideaparkin lähellä valmiina toimintaan. Pieni alustus teoriasta ja kilpailuista ja sitten vain opettelemaan liikkeitä. Mukavaa oli, että ohjaaja myös näytti kaikki liikkeet oman koiransa Katinan kanssa. Lohduttavaa oli, että ei heilläkään aina liike ekasta täydellisesti mennyt. :) Imir toimi oikein kivasti ja laji vaikutti todella kivalta. Jo se että koiraa saa kehua ja sille saa jutella on iso juttu. Tekee lajista paljon rennomman. Toki nythän mentiin täysin nami ja lelupalkalla koko ajan, jotta pääsee koirakin kärryille. Kävimme kahdessa tunnissa läpi 30 eri käskyä/tehtävää. Ensimmäiset 20 Imir jaksoi hienosti, mutta viimeisen kymmenen kohdalla oli sen verran väsynyt, että lähinnä vain raahutui perässä mun mieliksi. :) Hienosti meni siis. Imir myös käyttäytyi mielettömän hienosti koko ajan, jopa silloin kun oli seinässä kiinni odottamassa! Ansaitsi kyllä ihan kaikki ne kananpalat, jotka sille jaoin.

Sunnuntai vietettiin sitten juhlien isänpäivää ja sitten ajeltiin takaisin Turkuun. Imir oli aika raukea. No äidin ja isän luona tuo kyllä saa liikuntaa niin paljon, että ensimmäisen päivän yleensä kotona nukkuu. No nytkin nukkui koko sunnuntai illan, ei oikein olis edes ulos lähtenyt. Maanantaina oli virkeempi ja kun mullakin onneksi oli vapaata niin tehtiin pitkä lenkki ja sitten mentiin vähksi aikaa reenaamaa puistoon. Noita uusia juttuja mitä opittiin launataina. :) Sujui oikein kivasti ja juuri kun ajattelin, että riittää, niin puistoon tulikin belkkari Vuokko. Kun olin jo luullut, että Imir olis ihan väsy, niin kyllä vaan jostain löytyi joku ihme virtapiikki ja siinä ne sitten painoi meneen. Hyvähän se että on hauskaa ja tietysti eihän tuo ollut koko viikon aikana päässyt kenenkään kanssa painaan niin ehkä sen takia jaksoikin niin hyvin.

Vaikka selkeästi tarvitsinkin aikaa levätä, niin ei tää kämppä oo mikään koti, jos Imir ei ole täällä. Nyt mun asunto on taas koti. :) Kuvassa Imir ja sen all time best friend Tolstoi. Talvea odotellessa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

syysloma

Jahas taas on aika okein lentänyt vaan ohi. Viime keskiviikkona mulla oli vaihteeksi taas koko päivä aikaa kotona, kun vasta illalla olin menossa. No siinäpä oli sitten sitä aikaa lähteä tyhjään puistoon reenaamaan. Ja nyt kaikki sujui taas hienosti. Aikamoinen vekkuli tuo kyllä on, kun tiistaina juuri ei ollut korvia lain ja nyt olikin sitten niin super hyvä että. Totteli mua kuin ajatus. Ehkä mulla oli ittellä jotenkin parempi fiilis hommaan tai jotain, mutta ei voi kun ihmetellä tällaista vuorokauden sisään tapahtunutta muutosta. No hyvillä mielin sitten lähdin itse illalla, kun tiesin että koiralle on ainakin annettu kunnon aivojumpat. Niin ja tulihan sille tänne sitten myöhemmin hoitajakin, kun tosiaan mulla oli työpaikan pikkujoulut ja oon aina ollu todella haluton jättään tuota öiksi yksin, ettei vaan vahingossakaan häiritä muiden yörauhaa, edes yhdellä haukulla.

Torstaina meillä piti olla hakureenit, mutta valitettavasti vetäjä oli kipeänä, joten ei sitten menty. Sen sijaan lähdin kaverin ja hänen kessun kanssa lenkille. Lenkki oli oikein hauska ja kotiin tullessa pysähdyttiin vielä tuohon koirapuistoon, kun siellä oli tuttuja koiria ja jopa vielä Imirin ehkä suurin suosikki ikinä Henni tolleri. :) Kauheesti ei torstaina muuta tehtykään, kun aamulla vielä luulin, että reenit kutsuu ja sit ei päästykään... Ja harmittaa hirveesti kun tiedän jo nyt että omista menoista johtuen ei päästä ensi kerrallakaan ja sitten onkin tullut jo ihan hirmuisen pitkä väli tuohon reeniin kun sitä on muutenkin vain joka toinen viikko. pöh..

Perjantai meni sitten aika rauhassa, mitä nyt Imir söi jo itseasiassa torstaina aloittamaansa hirven kinttua tuolla pihalla. Ja toki ihan peruslenkkeilyä ja pientä harjoittelua. Äiti ja isä oli taas tulossa turkuun ja itse olin menossa yövuoroihin töihin, joten ä ja i veivät sitten illalla Imirin mukanaan Valkeakoskelle. Meidän äiti on nykyään osa-aika eläkkeellä ja tekee siis töitä vain joka toinen viikko ja näin ollen äiti lähinnä vain ilmoitti että Imir varmaan jää meille koko viikoksi, koska kuitenkin menen itse Valkeakoskelle nyt viikonloppuna, onhan siellä Lempäälässä ne rallytoko harjoittelut ja sunnuntaina isänpäivä. Eli sinne se koira siis omittiin koko viikoksi kylään. Imirillä on siis nyt syysloma, ainakin musta. :S Hirveä ikävä jo on..

tiistai 1. marraskuuta 2011

ilmoja pidellyt :)

No niin viime perjantaina kutsuikin sitten lääkäri, koska käsi oli melkoisen kipeä. Lääkärisetä kuvautti käden, mutta onneksi ei ollut mitään murtumia, käsi oli vain tulehtunut. Ei kun siis viikon kuuri tulehduskipulääkkeittä ja rauhallista oikean käden käyttöä. Sain sitten pe ja la töistä sairaslomaa ja sunnuntaina kehotti menemään kokeilemaan. No perjantai menikin sitten lähinnä lenkkeillessä ja puistoillessa. Onneksi puistoon on nyt taas sattunut vain mukavia kavereita, koska siellä on ollut käytännössä pakko käydä, että toinen saa tarpeeksi liikuntaa. Tänä viikonloppuna "sain" myös vanhempani kylään. Imir oli aivan seitsämännessä taivaassa, kun kaikki ihanat ihmiset oli tässä mun pienessä kaksiossa.

Lauantai päivän äiti ja isä oli poissa ja me lähdettiin Imirin kanssa yhteislenkille, neljän muun koiranomistajan kanssa tuonne Halistenkosken taakse Aurajoen rantaan. Imir raukka joutui koko ajan olemaan remmissä, kun en valitettavasti luota siihen tarpeeksi pitääkseni sitä irti paikassa, jossa on muutakin kulkijaa ihan reippaasti. Onneksi koirat leikkivät välillä Imirinkin kanssa pienestä tilasta huolimatta. Sää suosi meitä hienosti ja lenkki oli todella mukava. Imirin mielestä vain Ben, sellainen valkoinen paimenkoira uros, olisi ollut niiiin ihana, mutta juuri Beniähän ei sitten Imir paljoa kiinnostanut. :) Ehkä se juuri siksi olisi ollut se ihanin. Lenkistä tulikin sitten varsin pitkä, oltiin ulkona lähemmäs kaksi ja puoli tuntia, joten kotona Imir sitten nukahti kuin seinään. Kunnes vanhempani illalla tulivat takaisin ja oi sitä autuutta...

Sunnuntaina Imirin viihdyttäminen jäikin sitten mun vanhempien harteille, kun ensin menin ristiäisiin, saadakseni suloisen kummipojan ja sieltä sitten suoraa illalla töihin. Onneksi mun vanhemmat liikuttaa tota aina oikein urakalla, joten ei huolta mitään, väsynyt koira odottaa. :) Mun vanhemmat kun antaa lähes ekasta puhahduksesta myöten ja jompi kumpi sitten lähtee tuon kanssa ulos, kun "jos sillä on vaikka tylsää". No toimiihan se kai noinkin, ainakin Imirin mielestä.

Reenaaminen on nyt jäänyt aika vähälle tässä, kun jotenkin ei oo vaan muka ehtinyt/jaksanut/pystynyt.. No tänään tiistaina aamu alkoi perus lenkillä, jonka lopuksi menin kaverini luota hakemaan muutaman hirvenkoiven. Se olikin hauska lenkin lopetus, kun pääsi kaverini lapukan kanssa vähän leikkimään. Sitten nopea kirjastokäynti, jonka jälkeen Imirille tulikin hieroja. Kuulemma on nyt niin hyvässä kunnossa, että ei kannattanut sopia aikaa seuraavaan, vaan soittelen jos alkaa osoittaa taas jäykkyyden merkkejä. :) Ja sitten tuo hyväkäs sai vielä napostella hyvän tovin hirvenjalkaa. Koskahan emäntäkin ehtis vähän hemmotella itseään, eikä aina vaan tuota koiraa.. :P No niin kuten sanoin reeni on vähän jäänyt, mutta iltapäivällä päätin vähän kokeilla. Noooo remmissä meni hienosti. Vapaana puistossa.. Olikohan tolla jotkut korvat? Hetken yritin, mutta mikään ei oikein toiminut, joten kun sain istu ja maahan komennot taas toimimaan niin päätin lopettaa, koska tänään ei selkeästi ollut hyvä päivä reenille. Onneksi puistoon sitten sattui kavereitakin tulemaan niin oli ihan hyväkin lopettaa. Miten tuo voikaan olla niin eri koira remmissä ja irti? Voi vaan kummastella..huoh..

Kuvassa Imir silloin, kun se oli ihan juuri vasta mulle tullut. Että se oli kyllä söpö pentu!

torstai 27. lokakuuta 2011

Elän karvamaailmassa

Kylläpä aika jotenkin menee vauhdilla. :) Viime viikonlopun Imir tosiaan vietti hoidossa Valkeakoskella ja ilmeisesti kaikki meni hienosti koska ei ole perästä kuulunut. Isä sitten toi Imirin maanantaina mulle tänne Turkuun. On kyllä onni että Imir matkustaa niin hienosti junassa, autossa tai varmaan missä vaan, että voi hyvin matkustaa lähes kenen kanssa vaan ilman ongelmaa. Lupaa hyvää tällainen ensi kevättä varten, kun voi olla että silloin on suuntana Tallinna. Tai no melko varmastikin on. Imir kuitenkin palautui kotiin ja varsin väsyneenä tuli taas. Kuten aina. :) Maanantai menikin siis lähinnä lepäillessä ja hieman lampaan kylkeä syöden.

Tiistaina piti sitten taas tehdä asioita, jotta ei tarvi koko ajan sisällä olla koiran katseen vanki. Imirillä on sellainen tapa, että kun jotain tarttis sen mielestä tehdä niin se alkaa sellaisen todella intensiivisen tuijotuksen, jota saattaa välillä korostaa pienellä puhinalla. No tiistaina onneksi oli tekemistä, me mentiin tallille. Tosin Imirille talli oli aivan uusi, kun sain tuossa uuden ratsutettavan, oikein kivan nuoren ponin. Alkuun Imir oli vähän hämmennyksissä, että missä ihmeessä ollaan ja miksi Ike ei oo täällä. Rauhoittui kuitenkin pian. Hienosti kuitenkin jaksoi boksista haukkua, kun lähdin ratsastamaan. Ja joutui raukka sinne vielä kahteen kertaan, kun tällä kertaa ratsastettavia oli kaksi. Onneksi välillä sai tavata myös paikan omistajan kaksi narttukoiraa ja kivaahan noilla tuntui olevan. Hieman vielä tallitöitä päälle ja sitten väsyneen koiran kanssa kohti kotia. Kotona sitten iskin käteni vahingossa seinään ja aijai! Siitä asti onkin oikea käsi ollut enemmän tai vähemmän kipeä... lääkäri käski, että jos kerran aion koiraani ulkoiluttaa saan pitää sitä vain vasemmassa kädessä.. Ei mikään helppo juttu oikeakätiselle ihmiselle tällainen vasemmankäden valta-aika.

Keskiviikko menikin sitten puistoillessa, koska yritin välttää sitä oikean käden käyttöä edes vahingossa. Päivällä mentiin siis puistoon leikkireeneihin, jotka sujuikin ihan hyvin, muutamaa yli-innostus kohtausta lukuunottamatta. Alkaa pikkuhiljaa oppia hienosti tuon hitaasti käskyn, ainakin näin ilman lampaita. Illalla mentiin sitten koirakavereita moikkaamaan puistoon ja siellä olikin ihana uusi juoksuttaja leikattu uros. Se oli sekoitus jotain vinttikoiraa ja staffia. :) Aikamoinen menijä. Ja Imir juoksi perässä kuin transsissa. Onneksi, koska tosiaan tuo lenkkeily jäi aika vähälle, ettei vaan vahingossa satu.

Torstaina oli ihana aamu, joten käytiin aika pitkällä aamulenkillä, kun käsikin tuntui ihan ok:lta. Päivä lepäiltiin, koska iltapäivällä mentiin sitten lampaiden luo. Ohjaamassa oli tällä kertaa sijainen, joka ei ollut ikinä issikkaa nähnytkään. :D Aikamoinen yllätys taisi olla islantilaisen omaperäinen käytös tuollaiselle kelpieihmiselle. Harjoiteltiin aika vaikeita juttuja: oikeaa ja vasenta kiertämistä. Toisaalta onneksi näin, koska ohjaajalla oli Imir liinassa ja mä vaan ohjasin kepillä ja komennoilla. Aluksi oli aika railakasta ja Imir ei oikein keskittynyt, mutta toisen osion lopussa se yht´äkkiä teki aivan täydellisen kaaren vasempaan hienon hitaan ajon mua kohti. Olin aivan ällistynyt. Pieni tauko onnistumisen kunniaksi ja sen jälkeen uudelleen. Nyt alkoi sujua. Imir alkoi kuunnella, no melkein koko ajan ja varsinkin kaarteet oikealle ja hitaasti ajo sieltä sujuivat tosi hienosti! Vasemmalle kaarteessa oli aina jotain ihanaa siellä toisessa päässä laidunta ja sitten saikin huudella aika railakkaasti että hei täällä minä ja lampaat. :D Mutta hei tääkin alkoi sujua! Ja mikä hienointa se alkoi kuunnella mua myös lampaiden yli. Jotain auktoriteetin parannusta on siis tapahtunut. Käteni kuitenkin hieman kärsi sauvan käyttelystä, joten nyt täytyy varmaan ottaa taas rauhassa.

Niin ja meillä on karvanlähtö.. melkoinen.. siksi elän kodissa, joka on täynnä karvoja, niitä saattaa tulla vastaan jopa jääkaapista? En ollenkaan tajua miten...;)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Voi ylpeys!

Torstai aamu meni varsin rauhallisesti, kävin itse vähän kirjastossa ja Imir sai sitten lepäillä kotona ennen illan reeniputkea. Vähän ennen neljää otettiin sitten suunnaksi Lieto ja lampaat. Tällä kertaa ensimmäinen harjoitus oli meille melkoisen vaikea, eikä oikein onnisunutkaan. Tarkoitus oli että mä kävelen lampaiden edellä ja Imir sitten liinassa avustajan kanssa niiden perässä mun määrittämää tahtia. HAHAAA... Eihän tuo tajunnut lainkaan, että miksi mä oon siellä niin kaukana ja hän ei saa tulla ja vielä muka pitäis kuunnella jotain komentojakin... No siinä kun hetki meuhkattiin niin alkoi sentään hieman kuunnella odota käskyä, mutta hitaasti meni kyllä ihan kuuroille korville. Aina kun annoin luvan tulla hitaasti niin toinen syöksy kuin höyryjuna.

Seuraava harjoite meni onneksi hieman paremmin. Siinä Imir oli liinassa ja me kuljettiin yhdessä lampaiden takana. Se sujui ihan hyvin, vaikka oikeasti Imirin olis pitänyt pysyä mun takana, mutta pääsemme kyllä siihenkin. Nyt se sentään kuunteli taas sanaa hitaasti ja odota ja kaikkea. Kuulemma ei mun auktoriteetti vielä riitä lauman ylitse tai muutenkaan kaukaa. :) Viimeisenä harjoituksena siirrettiin lampaita toiseen aitaukseen yhdessä kahden muun kanssa. Me oltiin takana ja kaksi muuta edessä. Mun mielestä meillä meni oikein kivasti, mutta etukoirat ei aina ollut ihan mukana.. Lampaat yritti pari kertaa kääntyä ympäri, kun pysähtelivät ihan ihme kohtiin.. No lampaat saatiin perille ja tässä harjoituksessa olin Imiristä oikein ylpeä. Hauskaa oli myös, että ohjaaja oli kehunut uudelle tulokkaalle, että Imir on todella hyvä pienissä tiloissa ja varsinkin sisällä!! (Siellä mun auktoriteetti riittä:D)

Seuraavaksi otettiinkin suunnaksi Runosmäki ja hakureenit. Ilma oli oikein mukava, ei siis satanut ja ei nyt ihan jäätävän kylmääkään ollut. Näissä reeneissä Imir kyllä teki musta niin ylpeän omistajan että! Ensin tehtiin helppo löydettävä rinki 5m säteellä, joka meni ihan jo rutiinilla. Samoin meni 10m rinki, mitä nyt pientä matka keskustelua piti pitää. 15m rinki olikin sitten jo uutta. Tai siis niin kaukana ei vielä ole löydettävät olleet. No ensimmäisen ja toisen Imir löysi hienosti ja sitten näin oman lamppuni valossa, joka seurasi imiriä, että perhana tuolla menee jänis... No sinnehän se lähti painaan pupun perään ja mä karjaisin että ei mene (en tiedä miksi nuo sanat, kun jotain tänne käskyä olis kai voinut käyttää), mutta se toimi! Imir pysähtyi, mietti hetken, haisteli vähän ja meni suorinta tietä seuraavan löydettävän luo. Voi ylpeys!!! Ensimmäisenä löydetty oli tällä aikaa hakenut oman koiransa ja odotteli sen kanssa lähistöllä ja meillä oli vielä yksi löydettävä metsässä. Nyt Imir yritti mennä moikkaamaan kaveria ja tällä kertaa pelkkä nimi teki tehtävänsä ja muutama nuuhkaisu ja sieltähän mun pörröturkki haki viimeisenkin "eksyneen". Olin aivan ylipääsemättömän ylpeä mun koirasta! Vaikka herpaantui välillä, niin heti kun hieman muistutettiin niin homma jatkui kuin ei mitään. Kotona mulla olikin sitten melkoisen väsynyt pieni mies. :)

Perjantaina mentiin aamulla pitkälle lenkille, että saatoin mennä töihin. Oon todennut tässä kahden vuoden aikana, että meillä toimii paremmin se, että koira on väsynyt kun se jää kotiin. Eli aina kun on pidempää yksinoloa tiedossa niin kunnon lenkille tai leikkimään tms. Imir on ylipäätään tehnyt mielettömän vähän pahoja ikinä, mutta ne muutamat mitä on tehnyt on aina tulleet silloin, kun on tehty vain pieni ulkoilu ennen yksin jääntiä. Ikinä ei ole mitään syönyt tms, jos on kunnon lenkki alla. No työpäiväni jälkeen mentiin nopeasti puistoon katselemaan kavereita ennen junamatkaa Toijalaan ja menoa Valkeakoskelle. Puistoilu sujui taas mitä hienoiten kunnes... Siellä oli sellainen musta sekarotuinen uros, joka leikki labbiksen kanssa. Imir ei ollut edes lähellä kun tuo musta koira päätti tulla päälle.. En kuollaksenikaan tiedä, miksi se yht´äkkiä kävi Imirin päälle, kun toinen oli monen metrin päässä. Sieltä se kuitenkin tuli. Komensin Imiriä luo/pois ja yritti jopa kerran tullakin, mutta kun se musta vaan tuli uudelleen TAKAA päälle, niin tottahan tuo sitten jo takaisin sanoi. Kaikki tapahtui niin nopeasti että minä ja tuon toisen omistaja ehdittiin paikalle vasta kun Imir alkoi sanoa takaisin. Itse sain nopeasti Imirin kiinni ja sitten vaan väisteltiin mustaa, kunnes hekin saivat omansa kiinni... Edelleen olin ylpeä omastani, mutta pakkohan siitä oli pois lähteä. Hienosti oli vielä totellut käskyä tulla pois/luo, mutta ei sitä nyt voi toisen antaa ihan mitä vaan tehdä. Täytyy nyt vaan toivoa, ettei tule mitään traumoja. Tosin mietin jo että en varmaan mee enää puistoon paitsi jos tunnen siellä olevat tai ovat vain narttuja. En halua näitä enää. Varsinkin kun mun mielestä nyt tuolla mustalla ei ollut mitään syytä käydä päälle...

No junamatka sujui rauhaisasti ja Valkeakoskelle päästiin. Tällä erää Imir meni ystäväni vanhemmille ja myöskin ystväni äitiä rakastaa ihan hulluna. Siinä menee aina useampi kymmenen minuuttia että voi rauhoittua, kun aina pitäisi vaan uudelleen ja uudelleen tervehtiä ja jakaa suukkoja. Sinne se Imir sitten jäi la-su hoitoon, kun itse lähdin Helsinkiin katsomaan hevosia! Ihanaa on että on useampikin paikka, jonne tuon voi huoletta hoitoon jättää ja tietää, että siellä saa huomiota ja liikuntaa niin paljon kuin vaan koiran sielu sietää. :) kuvassa vähän syksyn sävyjä.

torstai 20. lokakuuta 2011

Väsynyt koira on onnellinen koira!

Tätä sanontaa on nyt kovin pyritty tällä viikolla noudattamaan. Sunnuntaina sain vanhemmiltani Imirin veljeni tuomana takaisin turkuun. Äiti ja isä yleensä melkoisesti innostuu lenkkeilemään kun Imir on siellä kylässä, joten lenkkeilytettyhän tuota oli koko sunnuntai aamu, että "on sitten varmasti Rikun kanssa rauhassa junassa". Ja pestynäkin koira palautui, kun oli kuulemma lauantaina haissut ihan raadolle. :D. No junamatka veljen kanssa oli mennyt hienosti ja sitten tuo oli vielä päässyt veljen kanssa kaupungin läpikävelylle, rautatieasemalta kupittaalle (Helsingin junalla kun ei Kupittaalle päässy, koska joku oli päättänyt jäädä junan alle Varissuolla). Veljen luota Imir oli sitten päässyt mun vakkari koirahoitajan, serkun miehen, kanssa vielä kävelylle tänne kotiin. Jos nyt vähän arvailulla vedän niin reilut 5 tuntia oli varmaan ollut lenkillä. Ja väsynythän tuo oli kun itse tulin töistä vähän ennen yhdeksää. Hyvä että moikkaamaan tuli, kun oli niin sikeässä unessa. :D

Maanantai meni sitten melko rauhassa, mitä nyt keskellä päivää oltiin 1,5h tuntia ulkona lenkillä ja puistossa leikkimässä. Kaverini isä metsästää ja sain häneltä maanantaina Imirille testiin yhden hirven kintun. polvesta alaspäin jalan siis. Hienosti tuntui maistuvan, mutta en kauhean kauaa uskaltanut antaa syödä, ettei sitten vaan ripuloi koko yötä. Meillä kun ei kovin usein tuoreita luita syödä. Iltapäivällä käytiin vielä ihan reippaalla lenkillä ja se tuntuikin tuolle riittävän, koska uni maistui taas hienosti koko sisällä olo ajan.

Tiistaina lähdettiin heti aamulla kohti Laustetta ja mun serkkua ja mun kummipoikaa. Vauvat (kaksoset) piti esitellä koiralle ja koska ei satanut, päätin mennä kävellen. Imir suhtautuu kyllä niin hienosti noihin pieniin. Kunhan vaan saa haistaa ja ehkä hieman lipaista kielellä niin kaikki on hienosti. Mitä nyt kerran istahti pienemmän jalkojen päälle.. Ei varmaan tajunnut että ei vauvojen jalkojen päällä sovi istua vaikka aikuisten jaloille pyllyn saakin laskea. Uskallan varmasti viedä Imirin uudelleenkin vauvoja katsomaan. Onneksi serkuilla on paljon lapsia ja eri ikäisiä niin tottuu tuokin sitten kaiken ikäisiin muksuihin. Kotiinkin tietenkin tultiin kävellen, vaikka välillä tekikin mieli mennä bussilla.

Illalla olin sitten vielä menossa kaverin luo tuohon keskustaan viettämään iltaa ja sinnekin painettiin sitten kävellen menemään. Sinnepäin matka oli ihan mukava ja hienosti meni myös illanistuminen.:) Ihanaa kun on tuollainen koira joka on kaikkien ystävä ja malttaa rauhoittua paikassa kuin paikassa. Tosin sen ymmärtämiseen, että pelilaudan päällä ei voi maata, meni muutama hetki. Samaten sen, että valkoisella matolla ei saa luuta syödä. No ennen pitkää molemmat asia meni tajuntaan ja ilta meni oikein leppoisasti. Kotimatka olikin sitten vähän ikävämpi, kun tuuli ihan hulluna ja loppumatkasta alkoi vihmoa vettäkin... No onneksi oltiin jo matkalla kotiin.



Keskiviikko aamu meni rauhaisalla kolmenvartin lenkillä ja sitten mun piti käydä välillä vähän luennoillakin. Luentojen jälkeen oli suuntana talli. Talli on kyllä hieno paikka, siellä on porkkanaa ja leipää ja paljon hevosia, joita haistella. Koira toisessa ja hevonen toisessa lähdettiin taas lenkille ja matkassa oltiin lähes tunti. Okei ihan koko ajan ei liikuttu, kun heinää piti syödä. Lähinnä hevosen, mutta aina välillä maistui Imirillekin. Tallissa tuo on hyvä vahti, kun se pitää tarkasti huolta, että hevonen ei lähde boksista pois. Hyvä apu! Hauska tallipäivähän meillä taas oli ja kotiin sai tuoda todella väsyneen pienen koirapojan. :D Torstaina onkin tulossa rankka päivä, kun ohjelmassa on sekä paimennusta että hakua. Saas nähdä miten toinen jaksaa, mutta siitä sitten ensi kerralla.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Mun pikku paimen

Jaahas mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua. Tosiaan maanantaina turkuunnuttiin taas ja vietettiin rauhallista päivää. Tiistaina vähän jo jotain tehtiinkin, tosin lähinnä lenkkeilyä ja hieman puistoilua. Keskiviikko olikin sitten taas vähän toiminnallisempi. Ensin olin tosin työpalaverissa aamulla ja sen jälkeen luennolla, mutta sitten lähdettiin tallille. Tallipäivät on oikein mukavia ja kovasti ilmeisesti aiheuttavat aivojumppaa koiralle. Ilmakin onneksi suosi ja lähdettiin taas taluttelu retkelle. Retki sujui ihan mielettömän hyvin ja olin jo ihan että mitenkäs tää näin hienosti meneekin. Täydellistä lenkkiähän ei voi olla, joten kotimatkalla meitä vastaan pelmahti sitten ravuri. Oltiin melko kapealla tiellä, joten hetken meni vähän sydän kurkkuun että mihis me tästä mennään. No onneksi ihan läheltä päästiin pellolle väistämään. Hyvä tuuri oli se, että ravurin kuskina oli se fiksu kuski. Tuolla tallilla päin pyörii kaksi ravurikuskia, joista toinen on fiksu ja antaa tilaa ja odottaa ja toinen vaan tulee miljoonaa ja olettaa että te sitten hyppäätte vaikka ojaan, jos hevonen ei kestä ravikärryn ohimenoa kahden sentin päästä...

Imir otti ravikärryt ihmeen rauhassa, mutta Ikeä vissiin hieman häiritsi, että tuollainen "pelottava" oli jossain sen takana, vaikkakin menossa eri suuntaan. Onneksi muutaman keskustelun jälkeen Ikekin rauhoittui ja päästiin turvallisesti kotiin. Sitten syötiin taas heinien päältä yhdessä porkkanaa, eikä mulla tietenkään taaskaan ollut sitä helkutin kameraa mukana.

Torstai vähän jännitti jo etukäteen, kun tiesin että tulee pitkä päivä. Imir joutuu tosi harvoin olemaan yksin yli seitsemää tuntia ja useimmiten yksin ollaan noin viisi tuntia. Torstaina mulla oli kuitenkin koulutuspäivä ja tiesin että yksin täytyy olla lähemmäs yhdeksän tuntia.. Onneksi kaikki meni hyvin eikä mitään ihmeitä ollut, paitsi hirveä kiire paimennuskurssille! Päästiin vielä yhdelle kolmen kerran kurssille. Vähän kävi koiraa sääliksi kun tulin kotiin ja sitten toinen hopulla autoon ja matka Lietoon, ennen kuin pääsi kunnolla tarpeilleen. Jaksoi kuitenkin yllätävän hyvin, vain pientä ininää kuului.



Sairastumisen vuoksi meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa. Mikä tarkoitti paljon ohjelmaa meille. :) Imir oli todella hyvä, kun taas saatiin vähän korvia kuulolle. Ne aina tuppaa hetkeksi sulkeutumaan, kun lampaat tulee näköpiiriin. Ensimmäisessä harjoituksessa meidän piti ajaa lampaat tekemään u-käännös. Meni ihan kivasti ja saatiin harjoitella neljä kertaa. Olin ihan hämmentynyt kuinka rauhassa toi mun vieressä käveli. Toki apuna oli se ihana ihmekeppi, tai paimennussauva.

Toinen harjoitus oli lampaiden kiertäminen. Taas koitettiin ensin niin että Imir olis pyöröaitauksen ulkopuolella ja lampaat sisällä. Imir ei oikein taida tajuta miksi niitä lampaita tulisi kiertää kun kerran ovat aidan toisella puolella. No sitten mentiin sisälle pyöröaitaukseen ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Varsin pienillä kannusteilla juoksi lauman ympäri niin oikealle kuin vasemmalle ja taaksekin meni ja toi lampaat minulle! Miten hieno koira!

Sitten vielä vietiin lampaat lampolaan Imirin toimiessa ajavana koirana ja toisen ollessa jarruna. Tämäkin sujui hienosti! Lampolasta sitten tuotiin vielä toinen lauma ulos Imirin ollessa jarru ja toisen kaasu... Tämä ei sujunut ihan niin hyvin, mutta ei meidän takia vaan sen toisen. Oli hieman liian panostava, jolloin lampaat yrittivät karkuun vähän joka suuntaan paitsi meidän suuntaan. Ei oo helppo jarruttaa jos toiset tekee uukkarin ja sä jäät niiden taakse. No onneksi kouluttajan omat koirat hoiti tilanteen ja nämäkin lampaat saatiin perille. Saatiin myös oikein kotitehtäviäkin. Koiran pitäisi kulkea sinun kanssa samaa tahtia, mutta noin 5-10 metriä sinusta. Niin että sä peruutat. Olin vähän skeptinen, että mahtaako sujua, mutta kun kokeilin kotona niin sujuihan se! Tai no ainakin niin hyvin kun ekalla kokeilulla voi.

Illalla ajettiin sitten taas Valkeakoskelle, koska mulla oli viikonloppuna tulossa yövuorot ja Imir siis meni hoitoon. Hieman oli väsymystä ilmassa kun kotiin päästiin. Nyt mulla sitten onkin koiravapaa yövuoroinen viikonloppu, joten ensi viikolla sitten lisää kuulumisia. Kuvassa Imir ekoja kertoja ikinä tallilla ja heti yritti leikkiä aitauksessa olevan hepan kanssa. :) Toisessa kuvassa se lievää innostusta aiheuttava lempilelu.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Luonnetesti

No niin sunnuntaina oltiin sitten luonnetestissä Somerolla ja paikka oli todella mukava ja sääkin suosi. Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin, noin varttia vaille kymmenen vaikka meidän vuoro oli vasta puoli yksitoista. Mulla oli äiti mukana ja käytiin siinä sitten syömässä paikanpitäjän omatekoiset leivät. Oli oikein hyvää! Imiriä ennen oli yksi saksanpaimenkoira, jonka testin siinä ehdin sitten katsella ja näin vähän, mitä tuleman pitää. Laittoi kyllä vähän miettimään että mitähän tästäkin tulee, varsinkin se rämisevä tynnyri kohta..

No testaajana meillä oli kaksi naista, jotka vaikuttivat ihan mukavilta. Alussa Imir kävi aikamoisilla kierroksilla ja yritti vain mennä äidin luo, jolloin tuomarit käskivät että äiti ei sitten saa liikkua lainkaan, että Imir voi luottaa sen pysyvän juurikin siinä missä se on. Sitten alkoi leikki. Tuomari yritti ensin kovalla kepillä, mutta ei tuo siihen oikein syttynyt, kun ei ole ikinä kepeillä leikitty, saati millään kovalla. Tuomari kysyikin, että olisko mulla omaa lelua mukana, mutta eihän mulla ollut. Ehdotin sitten vain että kokeilevat pehmeämmällä lelulla ja heiltä löytyikin narulelu ja johan tuo innostui niin hirveästi vetämään. Tuomari leikki varsin kauan, paljon kauemmin kuin sakemannin kanssa ja jutteli toiselle tuomarille, että katso nyt miten se oikein nauttii!

Sitten olikin vuorossa kelkka testi. Kelkka tuli ja sille ensin vähän haukuttiin paimenhaukkua, mutta kun alkoi tulla yhä lähemmäs muuttui ääni kellossa vartiointi haukun puolelle. Vähän jouduin houkuttelemaan, että tuli katsomaan kelkkaa, mutta haisteli sitten ihan kivasti ja ohitti hienosti tosi läheltä. Seuraavana tuomari uhkasi minua ja koiraa. Kovasti tuli kunnon matala vartiohaukku taas koirasta, mutta kun tuomari muuttui kiltiksi niin niin vain muuttui Imirkin sylikoiraksi. :) Sitten haalari testi, joka meni aika pienillä säikyillä ja ohituskin sujui ihan ok, jonka jälkeen melkein heti tulikin rämisevä tynnyri seläntakaa mäkeä alas. No hienot hypythän tuo teki, mutta pienellä houkuttelulla tuli kyllä tynnyriä katsomaan. Eli yllättävän pienillä päästiin siitäkin.



Pimeä huone olikin sitten seuraavana vuorossa. Sinne vaan huoneeseen istumaan ja koiraa odottamaan. Imir tuli sisälle ja hetken haisteli oven suussa ja sitten meni sisään tulleen tuomarin luo ihan sen näköisenä, että mulle voi antaa nannaa. Kun tuomari sitten sanoi että mut on jo löydetty niin tuohan jolkotteli aivan suoraan mun luo. Ei mitään epäröintiä, tuli vähän sellainen olo että oli kokoajan kyllä tiennyt missä olen, mutta kun tuomarilta olisi voinut saada vaikka karkkia... Sitten oli vielä vuorossa seinään sidottuna olo ja uhkaaminen. Samalla kaavalla äänestä päätellen meni kuin toinenkin uhka. Ensin haukkui mun perään, kuten aina ja sitten muuttui taas vartioivaksi ja sitten haukku loppui kun tuomarista tulikin kiltti. Viimeisenä oli vielä laukaustesti. Se meni hienosti. Ekaan laukaukseen ei reagoinut millään lailla ja toiseen sitten haukahtamalla parikertaa.

Tuloksien luenta olikin oikein kivaa. Tuomarit avasivat kohtia tosi kivasti näin tällaiselle ensikertalaiselle. Loppupisteet oli 144 ja laukausvarma. Eli oikein kivat pisteet. Kun sitten kotona vähän vertailin niin muihin issikoihin verrattuna on tuolla aikamoinen terävyys ja puolustushalu, mutta kun mitään agressioita ei ole niin eipä kai siinä sitten mitään. Somerolta mentiin sitten suoraan Valkeakoskelle vanhempieni luo ja siellä oli taas niin ihanaa, että piti vähän käydä ylikierroksilla, kun näki mun isän ja veljen. Mentiinkin yhdessä metsään vähän harjoittelemaan hakua, että toinen vähän rauhoittuisi. Sinne pistin äidin ja isän ja veljen metsään kykkimään makkaran kanssa ja hyvinhän tuo ne löysi. Itse vaan piti juosta aika kovaa kun en siinä metsässä voinut millään päästää tuota irti. Mutta hienosti löysi!

Illalla äiti kävi vielä Imirin kanssa oikein kunnon lenkillä, joten aika rätti tuo oli. Ja oli vielä maanantainkin. Tultiin junalla takaisin turkuun ja onneksi tuo on hyvä matkustaja. Siinä se makoili lattialla ja pussaili konduktööriä saaden näin itselleen ilmaisen matkan. :D Iltapäivällä kävin lenkillä, mutta eipä tuo kauhean innoissaan ollut sateessa kävelemisestä ja aika pian tultiinkin kotiin, jossa nukkuminen jatkui. Ja pientä iltalenkkiä lukuunottamatta jatkui ihan aamuun asti. Taisi olla vähään väsymystä liikkeellä.

Tänään tiistaina onkin jaksanut paljon paremmin ja kun sääkin oli parempi niin käytiin oikein kunnon lenkillä. Ja taas olin niin ylpeä omistaja. Ei rähisty rähinöitsijöille ja kun tuli juoksijoita vastaan tuo ihan itsekseen jäi odottamaan mua! En tiedä mitä on tapahtunut ja mistä se on tuon tajunnut mutta hieno piirre kyllä. Saman teki myös kun pyöräilijöitä tuli vastaan. Ei jos ne tuli takaa. Vahvistin sitten tätä oma-aloitteisuutta nameilla ja toivon että se jää päälle. Huomenna onkin sitten tallipäivä ja torstaina päästään paimentamaan, joten sitä odotellessa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Voihan vesisade..

Jos viimeksi olin kovasti sitä mieltä, että johan on alkanut kuunnella ja plaah, niin kyllä torstai aamupäivä osoitti että ei aina ihan niinkään. Mentiin käymään koirapuistossa ja otin Imirin lempilelun mukaan. Se on sellainen kong wubba. En tiedä lähtikö lelusta niin kierroksille, mutta korvat kyllä ekan istumisen jälkeen katos aivan täysin jonnekin. Lelua vaan riepoteltiin pitkin lätäkköjä ja sitten yritettiin tuoda se mulle ja komentaa haukkumalla heittämään. Kesti varmaan noin 10 min ennen kuin tajusi että niin joo komentamalla ei tavarat mihinkään lennä ja rauhoittui hieman. Tosin seuraavan heiton jälkeen sama juttu, tosin nyt se kesti enää vain ehkä viis minuuttia... Että se siitä lelureenistä sitten.



Onneksi illalla oli sitten vähän parempi koira taas mukana, kun lähdettiin haku-kurssille. Kurssia on vain joka toinen viikko, joka on sääli, koska kivaa se kyllä on. Eli samalla periaatteella kuin ekallakin kerralla, eli makkararinkiä metsään. Haasteena oli nyt se, että oli pimeää ja ihmiset kauempana. Oli siis pakko käyttää nenää. Olin vähän liiankin varovainen, enkä ihan kokonaan viitsinyt Imiriä päästää irti, kun autojen äänet kuitenkin hieman sinne kuuluu ja tuo on niistä niin kovin innoissaan irti ollessaan. No ei olisi tarvinnut huolehita, koska ihmisten etsintä oli selkeästi hauskempaa. Imir etsi hienosti ja käytti jopa nenäänsä oikein mukavasti. Sitä se kieli ja broileripullat tekee. :) Ensi kerralla uskallan ehkä ottaa hihnan kokonaan pois ja antaa tuolle vähän lisää luottoa.

Kurssille saatiin kyyti, mutta kotiinpäin ei, joten ei kun kamat reppuun ja matka kohti kotia sai alkaa. Matkaa tulee ehkä n.6km. Koko koulutuksen ajan oli ihan ok sää tai siis ei satanut, kun lähdin kävelemään kotiin niin johan taivaat aukenivat hienosti ja aloin kastua... Goretex takki piti ihan kivasti, mutta halppiksemmat housut ei todellakaan ja kyllä menee gorekengistäkin vesi läpi jos astuu lammikoihin, jotka on noin polveen asti... Ei kiva... Ja loppumatkasta Imirkin alkoi olla jo ihan täynnä vesisadetta ja lenkkiä, että alkoi stoppaileen. Onneksi oli nannoja vielä jäljellä ja sain koirankin sitten lahjottua kotiin. Yllättävän hyvin tosin tuo koiran heijastinliivi piti vettä, koska sen alla koira oli ihan kuiva. No kotona sai sitten rauhassa kuivatella, koska tuohan sammui kuin kynttilä. :)

Perjantaina olikin sitten semisti lepopäivä. Ennen kuin lähdin töihin käytin tuon kyllä puistossa vähän juoksemassa, mutta taisi vieläkin olla vähän väsynyt, kun ei oikein syttynyt leikkimään kenenkään kanssa. Lauantaina olikin sitten päivällä mitä ihanin sää, joten lähdettiin oikein kunnon lenkille tuonne Halisten kosken taakse. Ja nyt sai taas hieman ylpeyden aiheita, kun vastaan tuli neljä rähisevää koiraa ja tuo ohitti ne kaikki niin hienosti! Toki edelleen mennään nami avusteisesti, mutta kuitenkin. Ei sanonut yhdellekään mitään tai yrittänyt mennä katsomaan. Vähänkö olin ylpee, että mulla on hienosti koira hanskassa mutta teillä ei! Muutenkin lenkki oli oikein mukava, kun sääkin suosi. Iltapäivällä käytiin sitten vielä tuttujen tollerinarttujen Lunan ja Veelan leikitettävinä koirapuistossa ja tällä kertaa menoa olikin oikein mukavasti.

Huominen tässä jo vähän jännittääkin, kun matkataan Somerolle luonnetestiin. Saas nähä miten siinä käy. Vähän harmittaa, että Imir ei ehtinyt täyttää kahta enne issikoitten omaa luonnetestiä, mutta onneksi saatiin kuitenkin paikka ja vielä suht lähellä pidettävästä testistä. Saas nähdä miten meidän käy.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Passi ja paimennusta

Kaikenlaista onkin taas tehty. Tiistaina oli aika rokotukseen ja koska käytetään eläinlääkäriä tuolla Raisiossa päin, niin kävin sitten samalla juoksuttamassa Imiriä metsässä hieman irtikin. Tuolla metsässä on joskus tullut ratsasteltua, joten paikka on tuttu ja siellä tosi harvoin liikkuu ketään muuta marjastusajan ulkopuolella. Mutta tottakai tänään siellä sitten oli joku kokonainen sauvakävely ryhmä.. Hieman ketutti, kun ei voinutkaan toista laskea heti irti. No onneksi siellä metsää riittää ja pääsi tuokin vähän painamaan. Tällä kertaa käyttäytyikin niiiin hienosti! Tuli joka kerta kun vähänkin annoin niin ymmärtää ja muutenkin pysyi suht lähellä. Olin niin ylpeä! Josko tuo olis vihdoin aikuistunut ja tuokin rupeaa toimimaan hieman paremmin.

Seuraavaksi ohjelmassa olikin lääkäri. Meillä oli uusi lääkäri tällä kertaa, mutta eipä tuo näytä välittävän. Jotain oon tainnu tehdä oikein kun tuo on tosi rento lääkärissä ja antaa itsensä aina tutkia ilman mitään ongelmaa. Rokotustakaan ei edes tajunnut, kun sai samalla vähän broileripullaa. Siellä sattui olemaan jotkut senioripäivät, joten tarjoilivat sitten kaikille kahvia/teetä/mehua ja pullaa ja karkkia. Kiva että meillekin vaikka tuo ei vielä seniori ikäinen olekaan. :D

Tiistait on meillä näköjään tällaisia toimintapäiviä. Illalla oli sitten vielä viimeinen kerta paimennussytyttelyjä. Tänään siellä oltiin lampolassa sisällä ja sitten vietiin lampaita ulos. Sisällä Imir on varsin vaikuttava. Ei tartte kun vähän katsoa sinnepäin ja lampaat jo liikkuu. Toisin kuin muutamilla muilla, joiden emännät sai ihan kunnolla lampaita läpsiä, jotta ne mihinkään menivät. Kuulemma riippuu koiran itseluottamuksesta tuo. Ja kuten olemme havainneet Imirillä sitä kyllä piisaa. Välimatkaa saisi vaan pitää vähän enemmän niin kaikki olisi hienosti. Ulos vietäessä Imir oli sitten jarruna lampaiden edessä. Ja hienosti toimi. Ei olis lampaille tullut mielenkään mennä tuosta ohi. :) Tätä jatketaan ehdottomasti!!

Keskiviikko menikin sitten vähän rauhallisemmin. Päivällä tehtiin pitkä lenkki ja mulla oli hihnana tällä kertaa sellainen 10m jäljityshihna. Ostin sellaisen kun ajattelin, että olisi kiva jos toi voisi hieman juosta tuolla joen toisella puolella olevalla pellolla, eikä tarvitsisi pelätä että lähtee autojen perään. No juuri näin hihna toimiikin. Eli tuo juoksee sen 10 metrin säteellä ja saa vähän ajaa lintuja ja kivaa tuntuu olevan. Ainakin hauskempaa kuin lyhyessä hihnassa.

Illalla käytiin sitten kyläilemässä serkkuni luona. Tuo on kyllä niin helppo kyläily kaveri. Kivasti makoilee pöydän alla kun kahvitellaan. Mun serkulla on kaksi pientä lasta. Toinen on viisi ja toinen alle vuoden. Onneksi Imirillä on todella hyvä idea siitä miten lasten kanssa ollaan. Nuorempaa kävi vähän haistamassa ja sitten seisoskeli siinä hienosti ja antoi vauvan kokeilla turkkia. Ja vanhemmalle näyttää temppuja. Onneksi näin. Ja aina on kyllä osannut olla lasten kanssa, mikä on lohdullista, koska eihän sitä tiedä, jos sellaisia saa joskus itse. Vähän meni tällä kertaa kehumisen puolelle, mutta minkäs sille voi että joskus tuo vaan on niin täydellinen. ;) Kuvissa Imir ensin tyhjentää karsinaa ja toisessa kertoo lampaille, että mun ohi ei sitten olla tulossa!

maanantai 3. lokakuuta 2011

kyläilyä ja sadetta


Viikonloppuna olin yövuoroissa töissä ja mulla on ollut sellainen periaate, että Imirin ei ikinä tarvii olla öitä yksin. Ihan jo senkin takia, että jos se sitten päättääkin haukkau, niin yöt on pahinta aikaa sille naapureiden osalta. Ja toiseksi haluan että sillä on aina öisin turvallinen olo. No tänä viikonloppuna se lähti perjantaina äidin ja isän hoiviin veljeni kyydillä. Imir suorastaan rakastaa mun äitiä ja samaten mun entisen poikaystävän äitiä. Kuten myös suurinta osaa keski-ikäisistä naisista... Tiedä sitten mistä on tuollaisen innon hankkinut. :) No kuitenkin, sinne se meni viikonlopuksi varmaan hoitoon. Lauantaina se oli kuitenkin syönyt lenkillä jotain herkkua maasta (vaikka oon koittanut sanoa, että maasta ei saa antaa mitään syödä, niin isä on tässä vähän mahdoton..) ja kivasti sitten oksennellut yön ja ripuloinut koko sunnuntai aamun. Ehkä nyt se isäkin oppii, ettei sieltä maasta saa syödä...

Sunnuntaina äiti palautti Imirin mulle ja siinä sitten käytiin pienellä lenkillä, mutta melko väsynyt hauvahan sieltä mulle tuli. Äiti ja isä yleensä vähän innostuu lenkkeilystä ja sitten ne käy vuorotellen ulkona tuon kanssa noin parin tunnin välein. sinällään tietty ihan kiva, että voi sitten itse ottaa ihan rauhassa, kun koira palautuu kotiin. En sitten kuitenkaan uskaltanut sunnuntai illallakaan vielä antaa tuolle juuri mitään syötävää, kun halusin nähdä että on ihan kunnossa. No kunnossa on.

Maanantai alkoikin sitten mukavalla sadelenkillä... Märkää on, mutta onneksi Imirkään ei ole kovinkaan onnellinen sateesta. Se kulkee korvat luimussa ja sen näköisenä, että mennään nyt jo vihdoin kotiin jooko. Lenkki ei sitten ollut ihan niin kovin pitkä ja koska sade ei loppunut oli päivällä mentävä vähän paremmin ulos. Mentiin siis leikkimään pallolla ja vähän reenailemaan perustottelevaisuutta. Luulen, että tuo on täysin päättänyt, että sana tänne on täysin turha. Se tulee jos se haluaa ja hätäkutsua se kyllä tottelee ja useimmiten pelkkä kielen naksaus riittä ja se tulee. Hämmentävää vaan että käsky tänne on kadonnut jonnekin vaikka sitä on osattu noudattaa ja se kyllä pentuna osattiin... No ei kai sillä niin väliä, kunhan jotain kutsua noudattaa. Sanahan on vain ihmisen päässä.

Uutena juttuna aloin harjoitella tänään peruuttamista. Ensimmäiset viisi kertaa meni hienosti ja olin jo ihan että näinkös helppoa tää olikin. No ei ollut. Seuraavat kymmenen kertaa Imir jotenkin oletti että haluan sen istuvan... Siinä sitten yritin miettiä, että miten se nyt yhtäkkiä meni sekaisin. Vielä en tiedä mikä meni pieleen ja illalla kokeilin uudelleen ja tällä kertaa peruutti taas. Hmm.. No mietintään menee. No harjoittelu tekee mestarin. :) Iltalenkillä käytiin sitten vielä koirapuistossa vähän leikkimässä Biff whippetin ja Milo kultaisennoutajan kanssa. Ei tuntunut enää haittaavan märkyys, kun taivaalta ei enää tullut vettä. Koiraleikkiä on aina niin ihana seurata. Nyt voi sitten taas olla onnellinen väsyneen koiran omistaja. :D

Kuvassa Imir ensimmäisenä syksynään mulla 2009, silloin kun tänne käskyä vasta harjoiteltiin. ;)

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

hevosia, lampaita ja muutamia koirakavereitakin

Otsikko kertookin jo paljon mitä ollaan viimeaikoina tehty. Sunnuntaina oltiin tallilla yhdessä pitkästä aikaa. Imir on pääsääntöisesti todella nätisti hevosten kanssa. Ihan tasan niin kauan kun minäkin olen maassa. Kun itse hyppää kyytiin niin johan alkaa huima konsertti. Ei oikein ymmärrä, että me ei olla menossa siitä kentältä mihinkään, vaikka selässä olenkin. No yllättävästi tuohon haukkuunkin turtuu kun keskittyy hevoseen. (Valitettavasti tallin omistaja ei siihen turru...) No eipä siinä ei Imir kovin usein tallille pääsekään ja jos sen jättää autoon niin siellä olisi kyllä hiljaa. Sunnuntaina vaan sattui olemaan aurinkoista, enkä sitten viitsinyt toista jättää autoon paahtumaan.

Maanantai menikin lähinnä lepäillessä. Toki päivälenkillä törmättiin ehkä tämän hetken parhaaseen leikkikaveriin tolleri Hanniin. Tiedän ettei hihnassa saisi leikkiä, mutta kun toiset oli niiiiin innoissaan. Siinä sitten juteltiin sellainen 10 min ja pyöriteltiin hihnoja, jottei koirat olis ihan solmussa ja sitten jatkui matka kohti sitä oikeaa kohdetta, koirapuistoa. Siellä tavattiinkin sitten uusi tuttavuus belgianpaimenkoira Vuokko. Hauskaa oli noilla keskenään. Imirin kanssa on kyllä hienoa mennä puistoon, kun on niin kovin sosiaalinen. Kelpaa sekä urokset että nartut. Toki jos joku kimppuun käy tai nuoremmat rupee alistaan niin sanoo takaisin, mutta yleisesti vain menee pois. Muutama uros siellä käy, jonka kanssa ei voida mennä, kun NE käy tuohon heti kiinni... En tiedä mikä niilläkin on, kun tuo on kuitenkin aika nyhvö. Ehkäpä juuri siksi.

Tiistaina olikin sitten se ihana paimennuspäivä! Ja sitä ennen joutui tuo taas tallille, kun oli hieman aikatauluongelmia. Nyt oltiin toisella tallilla, sillä tutummalla. Ike ja Imir tulee kyllä niin hienosti toimeen. Ike tönii aina turvalla Imirin tieltä, jos kokee sen olevan tiellään ja Imirkin yleensä katsoo varsin hyvin, missä Ike on tulossa, jottei jää jalkoihin. Ja sitten ne syö yhdessä vähän porkkanaa. Siitä pitäis kyllä saada joskus kuva. Tallilta matka jatkuikin sitten kohti Lietoa ja paimennuskurssia. Tällä kertaa harjoiteltiin pienessä aitauksessa, jossa koira oli irti. Vähän olin huolissaan että mitähän tästäkin tulee, mutta fiksuhan tuo on! Sitten kun emäntäkin osaisi tehdä muuta kun hymyillä tyhmästi ja hihittää. :S Ohjaaja kehui, että koiralla on hyvä idea, mutta emäntä on sen verran hukassa, että lähinnä meni ohjaajan ohjauksella tuo koira. Eli siis minä sitten vaan jonnekin kokeneen koiran kanssa reeniin niin johan lähtee. Mutta kyllä kunnioittaa Imir sitä ohjaajaa ihan kympillä. Käsittämätön näky, kun kuitenkin ovat tavanneet vain kerran ennen. Puhuu todella sen kehonkielen puolesta. :)

Toisella kierroksella meidän olis ollut tarkoitus kiertää lampaita aitauksen ulkopuolella, mutta Imir oli melko väsynyt ja herpaantui vähän tuo keskittyminen, joten mentiin takaisin aitaukseen sisälle, jotta sai lopettaa onnistumiseen ja niinhän se teki, ihan mitä ohjaaja neiti halusi. Sitten sainkin nauttia ihanan väsyneestä koirasta koko illan ja niin myös tämän keskiviikon. Eipä oo juuri halunnut mihinkään mennä paitsi takaisin kotiin nukkumaan. Eli lisää tällaista! Vihdoinkin oon löytänyt jotain, josta tuokin mentaalisesti väsyy. :) Kuvassa Imir eilen illalla, paimennuksen jälkeen. :)