perjantai 30. joulukuuta 2011

Vinkuintiaani

Keskiviikko oli kiva päivä! Aamusta mentiin ensin sen toisen islantilaisen kanssa reenaamaan ja se meni oikein mukavasti, mitä nyt multa loppui nannat ihan liian aikaisin kesken. Mahdankohan antaa vähän turhan tiuhaan? Tällä kertaa Imirkin aina välillä osoitti osaavansa pitää ääntää, tosin kyllä yksittäisiä haukahduksia olivat ja ei kyllä tainnut kertaakaan osoittaa niitä sille toiselle. Enemmänkin mulle, että tänne sitä nannaa! Ja muutaman kerran piti vähän kommentoida muita tiellä kulkevia koiria. Mutta hyvin käyttäytyi ja niin musta myös tuo toinen. Seisomaan nousua on siellä selkeästi harjoiteltu ja nyt oli hienosti hiljaa myös kun omistaja seisoi. Nyt tehtiin myös vierekkäin kävelyä ja se sujui pääasiassa hienosti. Taisi yksi haukkukierros tulla, mutta pääasiassa meni hienosti. Ja ilmakin oli todella hieno! Aurinko melkein paistoi, ei satanut ja ehkä joku 1 aste lämmintä. Aivan upeaa siis.

Illalla mentiin sitten puistoon hieman leikkimään pallolla, koska oltiin vähän myöhässä, eikä muita ollut enää siellä. Tosin varmaan hyväkin niin, koska nenäpunkkilääke ei ole yskimistä lopettanut ja perjantaina oli sitten aika lääkäriin. Torstaina kuitenkin vietin ihan normaalia päivää ja ajattelin että olen jo toipunut tarpeeksi ja voin lähteä pidemmälle lenkille... En ollut.. Tai no lenkin jaksoin ihan jees, mutta sen jälkeen oli olo kuin kuolleella. Ja sitten kävin vielä tallilla niin voi varmaan kuvitella, että olin aivan raato illalla. Mun pari kaveria kävi täällä illalla, mutta lähinnä me vain katseltiin telkkaa, koska en jaksanut mitään muuta. :)

Tänään (eli perjantaina) mentiin sitten yhdeksitoista eläinlääkäriin ja siellä Imirille rauhoittavat peppuun ja sitten sain lähteä pois ja koiran saisi kuulemma siinä kahden maissa. Kävin siis hoitamassa erinäisiä asioita, kuten postissa ja hankkimassa uuden paistinpannun. Niin ja tietenkin Ikeassa syömässä, kun on siinä ell. vieressä. Puoli kaksi olin sitten imiriä noutamassa. Diagnoosina on nyt sitten nielurisojen tulehdus ja viikon antibiootti kuuri. Halpaa hupia tuo ell. käynti nyt meni vain parisataa ja viimeksireilu 80.. Noo onneksi on vakuutus. Niin ja tietenkin lepoa koiralle ja muuta sellaista. Muuten ihan jees, mutta en usko että Imir tietää olevansa millään lailla kipeä, koska siitä hetkestä kun rauhoittavien vaikutus lakkasi on täällä ollut jatkuva ininä päällä... Paitsi kun ollaan ulkona tai leikitään. Mutta kun ei saisi leikkiä ja lenkkien tulee olla lyhyitä. Eli nyt joku kiva koirakuiskaaja kertomaan tuolle mun vinkujalle, että se on kipeä ja sen pitää levätä..

Ekassa kuvassa Imirin uusi joululahja narulelu, jota siis on mulle koko illan tarjonnut ja toisessa nuo hienot klippaukset mitä lääkäri tänään teki. Toivottavasti on saanut jotain karvaa takaisin Turun näyttelyyn mennessä. :)

tiistai 27. joulukuuta 2011

ääni? Mikä ääni?

Jouluhan meni oikein rattoisasti. Aamulla vein Imirin lyhyelle lenkille ja sitten lähdinkin jo serkkuni luo aamupuurolle. Imir sai jäädä kotiin odottelemaan äitiä ja kauaahan ei senkään tarvinnut odotella, kun äiti sen haki ja vei sitten oikein kunnon lenkille. Ensimmäiselle muutamaan päivään. Joulurauhan julistusta käytiin kuuntelemassa, kuten aina, jonka jälkeen matka jatkui kohti tätini kotia. Jouluaatto oli tänä vuonna aika hektinen, kun paikalla oli kolme serkkuani, joista kahdella on lapsia. Ja kun lapset on vielä pieniä (1-5v.) niin aikamoista härdelliä oli. Ja tietenkin mukana myös tuo yksi karvalapsi.

No ei Imiristä sinällään ole mitään ongelmaa, koska on tosi rauhallinen ja kiltti lapsille. Ja onneksi ei sen mielestä noita tarvitse edes paimentaa, koska ovat kai vielä liian pieniä. Joulupukille piti vähän puhahdella nurkasta, mutta luulen sen johtuvan lähinnä siitä, että pukkia ei saanut mennä moikkaamaan. :) Muuten tuo olikin tosi nätisti koko ajan. Ja sai lahjojakin. Yleensä tuo ei saa pehmoeläimiä, koska ovat niin lyhytaikaista hupia, mutta nyt sai ja oikein kolmin kappalein. Sen lisäksi sai uuden narulelun mun kummitädiltä ja mä sain sellaisen kirjan missä on reseptejä koirille. Että kokkausintoa odotellessa. Taisi kuitenkin olla vähän liikaa vahdittavaa ja katsottavaa, koska pehmot oli ehjiä vielä, kun äiti ja isä illalla lähti kohti koskia. Imir siis lähti mukaan. Mä ja mun veljet jäätiin vielä turkuun yöksi ja ajeltiin sitten joulupäivänä Valkeakoskelle.

Joulupäivä oli varsin rauhallinen, onneksi. Sai ottaa päikkärit kaikessa rauhassa ja Imirkin sai kunnon lenkitystä ja tietysti leikitystä. Pehmot oli edelleen kasassa. No ensimmäisen sai kyllä rikki joulupäivänä. Tapanina menin sitten kaverini luo ja suostuttelin äidin kävelemään Imirin sinne. Voi äitiä ja isää, kun aamullahan satoi ja olivat sitten aivan märkiä, kun pääsivät perille. Onneksi pääsivät siitä sitten autolla kotiin ja vaihtamaan vaatteet. Mulla edelleen flunssa päällä, joten tuo kävely ei oikein istu mulle. Mutta Imir oli saanut kunnon lenkin ja oli tietenkin aivan onnessaan, kun oli taas kaikkia tuttuja. Täälläkin sai lahjan, ihanan naudannilkan. Iltapäivästä menin takaisin kotiin ja ilta menikin oikein rauhallisesti äidin ja isän kanssa pelaillen.

Tiistaina kävin itse pankissa ja yritin hakea jouluruoka ähkyyn helpotusta kiinalaisesta ruuasta, mutta Valkeakosken kiinalainen oli kiinni! Olivat kuulemma lomalla... Eli kinkkuleipää vaan naamariin..No päivä meni mulla kyllä vähän sumussa, lähinnä nukkuen. Onneksi oli nätti päivä, niin isähän kävi Imirin kanssa about joka toinen tunti ulkona. Illalla sain sitten isoveljen kaverilta kyydin Turkuun, mikä oli kyllä tosi kiva, koska junathan ei tuon pienen myräkän jälkeen Toijalasta Turkuun kulkeneet. Olisi siis muuten pitänyt ahtautua bussiin, mikä ei koiran kanssa kyllä ole kovin ideaalia. Hyvä siis näin. Nyt vaan odottelen, että tää saamarin yskä vielä loppuu niin jos sitten olisi vihdoin ohi tämäkin flunssa.

Kuvissa ensin Imir ja mun veli sitten Imir ja joulunalle ja viimeisessä Imir meillä Valkeakoskella kuusen kanssa.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluja!

Hauskaa joulua kaikille näin minun ja Imirinkin puolesta!



Laitoin tähän nyt muutaman muunkin pipariluomuksen joulun kunniaksi. :)



keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Koulutusapua ja flunssaa

Viikonloppuna olin sitten Valkeakoskella. Lähdettiin sinne lauantai aamuna ja onneksi mun ei yövuoron jälkeen tarvinnut ajaa vaan sain kaverin ajamaan. Siellä sujuikin sitten aika rauhallisesti ja äiti vei taas Imirin metsään juoksemaan. Itse menin illalla kahden ystäväni synttäreille, joissa teemana oli Hollywood. Ihan hyvät bileet oli. Sunnuntaina menin sitten käymän kaverini luona ja sielläkin oli taas mitä ihaninta, kuten Imiristä aina kun tapaa tuttuja.

Maanantai aamu oli melkoisen rauhallinen, ihan jo koska olin illalla luvannut mennä auttamaan yhtä toista islantilaisen omistajaa hänen koiransa kanssa. No puoli kuusi olin sitten koulun pihassa, johon tapaaminen oli sovittu. Hauskaa oli, että juuri kun ajoin autolla pihaan näin toisten tulevan kävellen. Imir käyttäyty todella hienosti. Se on aivan varmasti hieman vieraskorea. :) Aloitettiin niin, että kävelin ympyrää heidän ympärillään ja sitten siitä pikkuhiljaa sitä pienennettiin. Imir seurasi namia aivan hiljaa ilman pienintäkään puhinaa. Ei edes pätkääkään välittänyt jos toinen jotain sanoikin, ei edes muutamista murinoista välittänyt tuon taivaallista. Tuo toinen uros ei mielestäni ollut ollenkaan niin paha kuin oli odottanut. Varsinkin niin kauan kun omistaja oli kyykyssä ei mitään ongelmaa ollut. Kontakti hieman katosi aina välillä, jos omistaja seisoi. Että eiköhän heilläkin ihan hyvin mene kun vaan jaksaa reenata. Imir tais koko kaksi tuntisen aikana haukahtaa ehkä neljä kertaa? Eikä kertaakaan tuolle toiselle urokselle vaan joko mulle tai jollekin muulle kadulla kulkevalle koiralle, koska ei suvainnut tulla meitä moikkaamaan. Aika meni kyllä tosi nopeesti ja vasta kun nannat loppu niin täytyi ruveta tekemään lähtöä. No seuraava kerta on jo sovittuna ja täytyy toivoa, että silloinkin Imir käyttäytyy yhtä hyvin. :)

Tiistaina alkoi hieman tuntua, että oikeasti voisi olla flunssa tulossa. Sunnuntaina oli ekan kerran hieman kurkussa karheutta, mutta ei paha. Tiistaina tuli hieman enemmän sellainen olo että kyllä se on nyt tulossa. Kiva näin joulun alla. Aamulla oli aika kiireinen aikataulu, kun piti mennä kirjastolle ja käydä kummitätini luona. Kaiken käymisten jälkeen käytiin nopeesti vähän palloleikkimässä puistossa, ennen kun lähdettiin serkkuni luo piparitalkoisiin toisen kummitätini kanssa. Imir tuli alkuun mukaan ja käyttäytyi hyvin, kuten se nykyään näköjään tekee. Serkkuni vuoden vanha poika oli kovin kiinnostunut Imiristä ja Imirin naudannilkasta. :) Huvittavinta ehkä oli kun poika tunkaisi sormensa Imirin sieraimeen... Imir oli aivan paikoillaan ja vaan tuijotti mua, että ottakaa tuo hullu pois mun nenästä. Ei siis pienitäkään murahdusta tai pois lähtemistä. Uskomaton tuo kyllä noiden lasten kanssa. Muutaman tunnin päästä mun toinen serkku ja hänen kaksi lastaan tuli koristelemaan. Samalla Imir lähti kotiin serkkuni miehen kanssa. Harvoin on koira noin innoissaan lähtemisestä, kun mä en oo lähdössä mukaan. :)

Keskiviikkona eli tänään, onkin sitten flunssa iskenyt aivan hirveänä... Eli eikun aamulla Pulssiin ja sitten töihin viemään sairaslomatodistusta. Huoh.. Harmittaa töidenkin puolesta, koska sain myös perjantain sairaslomaa ja tiedän, että siihen on todella vaikeaa saada ketään tilalle. Tää päivä onkin sitten mennyt lähinnä nukkuessa ja niistäessä. Imirin kanssa oon tasan jaksanut kävellä puistoon ja ehkä muutaman kerran heittää palloa. Onneksi se on viihtynyt suht rauhassa tossa pihassa ihanan ydinluun kanssa niin ei oo niin kauheita tunnontuskia siitä, ettei oo jaksanut lenkkeillä. Ehkä sitten taas huomenna on enemmän energiaa.. Tein Imir piparin ja tässä siitä kuva. Jostain syystä tuli väärinpäin, enkä saa sitä millään oikein päin...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kaikenlaista tohinaa


Näin se joulu vaan pikkuhiljaa lähenee, vielä kun tulis lunta niin pääsis paremmin tunnelmaan... Imir oli niin innoissaan silloin kun lunta oli ja nytkin vielä jos jossain on jämiä jäljellä niin menis mielellään niihin pyörimään. No mutta tällaista tämä on täällä etelässä. Saa nähdä päästäänkö ollenkaan tänä talvena hiihtämään. Tuskin ainakaan tuohon aurajoen jäälle. No mutta kuulumisiin. Eli keskiviikkona oli sitten lelureenien aika. Menin puistoon aamupäivällä, jotta siellä ei olisi muita. Aseena mulla oli Imirin lempilelu. Alku meni taas aikamoiseksi hörinäksi. Tuo lelu saa päälle aikamoiset kierrokset. :) No pikkuhiljaa alkoi sujua. Lähinnä reenattiin tuota maassa oloa, kun mä kierrän sen. Alkaa jo kivasti toimia. Samaten reenattiin käskyä eteen. Se toimii osittain. Tulee siis eteen, mutta kun istuu niin istuu joko hienosti suoraan tai sitten toosi vinoon. Lelun kanssa tää on vähän haasteellista, koska korjaaminen ja suoristaminen on aika haastavaa. Totesin siis, että tätä reenataan nyt vain namilla, kun lelusta kiihtyy niin. Ulkoilun jälkeen kutsui sitten viimeiset syksyn luennot ja yksi tentti. Tentin jälkeen ehdin vielä osin valoisalla melkoisen pitkälle lenkille, joten ilta menikin varsin rauhassa.

Torstai aamuna tuo herätti mut jo varttia yli seitsemän? En tiedä missä maailmassa tuo eli, kun yleensä herätys on kahdeksalta. No ylös vaan ja lenkille mentiin. Koska aamulla ei satanut päätinkin tehdä pitkän lenkin heti. Tästä johtuen aamulenkistä tulikin varsin pitkä noin kaksi tuntia. Koko lenkin odottelin, että koskahan tulee valoisaa. Eipä liiemmin tullut. Pimeys muuttui hämäräksi ja thats it... Voi Suomi.. Vaikka luennot jo loppuikin, niin opiskella täytyy, joten eikun suunnaksi kirjasto ja vuosien 1985 ja 1986 Koiramme-lehdet. Ihan mielenkiintoista niitä on käydä läpi, mutta kun on käynyt läpi 30 vuotta niin rupee hieman tympiin.. No onneksi seuraavaksi pääsi käymään tallilla.

Illalla meillä oli sitten vielä viimeiset haku reenit tänä vuonna. Meitä oli tosi vähän vain minä ja yksi toinen. Aloitimme harjoittelemaan ilmaisua, joka yllätys yllätys, on Imirillä haukku. Oli aika jännää yrittää saada haukkua aikaiseksi ja palkita siitä. Imirin mielestä tää oli ihan paras harjoite ikinä. :) Saatiin tosin tiukat ohjeet, että tätä saa harjoitella vain ja ainoastaan metsässä, jotta ei luule haukkua yleisesti hyväksyttäväksi. Ihan hyvä ohje varmasti. Että ei kun metsään ja kilokaupalla nannaa mukaan. Toki tehtiin myös muutama ilmavainu haku, mutta ne oli tosi haastavia, koska tuolloin ei tuullut juuri lainkaan. No kolme hakua otettiin, joista eka meni hyvin, toka ihan ok ja kolmas oli ehkä liian vaikea tai sitten Imir vaan oli liian väsynyt. No löysi se maalimiehen tuolloinkin, mutta aika lähelle jouduttiin meneen. Mutta taas pontsit koiralle, joka muiden (jälkikurssilaiste) koirien haukunnasta ja läheisyydestä huolimatta tuli aina kutsusta luo. Tiedä nyt sit tässä onko tuo melko luotettava tulija vai ei todellakaan luotettava tulija. Pöh.

Perjantaina lähdettiin heti aamusta kohti Laustetta ja serkkuani ja kummipoikaani. Tälläkertaa kesti melko kauan kävellä sinne, lähes kaksi tuntia. Voinee johtua siitä, että kenkäni hiersivät... No siellä Imir taas osoitti olevansa mitä hienoin koira. Lapset sai koskea, jopa tassuihin ja niitä kiltisti nuoltiin ja haisteltiin. Laitan tähän kuvia mukaan. Oli oikein nätisti, niinkuin aina kun ollaan oltu lasten kanssa. En nyt vahtimatta jättäisi, mutta toisaalta en hiukkaakaan pelkää, että tuo purisi. No kotimatka tehtiin bussilla, hiertymästä johtuen. Tämä olikin aika jännää. Bussilla ei oo ikinä menty vain junalla. Hyvin matka kyllä meni, vaikka vähän oli ongelmia ymmärtää, miksi osa jää pois kyydistä ennen meitä. Pientä puhinaa ilmassa siis. Onneksi matka oli varsin väsyttävä, eikä tuo illallakaan tuntunut kaipaavan kuin pientä lenkkiä. Toki iltapäivällä sai jo esimakua joulusta, kun toin Imirille aivan ihanan puolitetun ydinluun. Sitä kelpasi mussuttaa ja tietenkin vain matolla.. :D

tiistai 13. joulukuuta 2011

Nenäpunkki...


Joopa... Eli lauantaina ja sunnuntaina Imir sai melko monta hengenahdistuskohtausta. Näin ollen soittelin sitten heti maanantai aamuna eläinlääkäriin, ja onneksi sain sitten ajan vielä samalle illalle. No maanantaihan piti saada kulumaan ja puistoonkaan en viitsinyt mennä kun saattoi olla tuo punkki kyseessä. Toisin sanoen ei kun pitkääälle lenkille. Kaksi tuntia lenkkiä kattaakin jo ihan hyvin. Tai no ainakin liikunnallisesti. Mun piti käydä itse kirjastossa ja tallilla, joten sai nyt sitten jäädä nuo ihanat aivoleikit myöhempään. Iltapäivällä sitten pieni lenkki ja kohti eläinlääkäriä. Siellä todettiin, että lämmöt on normaalit, eikä ollut merkkejä flunssasta eikä vierasesineistä, joten lääkitys saatiin nenäpunkkiin. Täytyy toivoa että on se, ettei tartte uudelleen mennä. Toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä, koskapa tänään ei ole tullut yhtään ahdistuksia.

Tänään onkin ollut parempi päivä kaikin puolin. Aamupäivällä käytiin liukastelemassa tuolla Halisten kosken takana. Aikamoisen rauhassa sai kulkea, että pysyi välillä pystyssä. Toisen osan lenkkiä saikin sitten kulkea kurassa nilkkoja myöden. Lenkin jälkeen kävinkin kaupassa ja löysinkin oikein kivat talvikengät ja sain ne vielä tosi halvalla. Alkuperäinen hinta kun oli about 95e. Sit ne oli puoleen hintaan ja sit osti vähän kortteja päälle ja sai hinnan 50e ja siitä sai kympin alennusta, niin ei ollu kalliit kengät. Nyt sitten vaan odotteleen pakkasia, että pääsee kokeileen. En viitsi niillä tuohon lössöliukkaille vielä mennä, eikä toisaalta oo vielä niin kylmäkään.

Iltapäivällä päätin ottaa Imirin mukaan tallille ja tällä kertaa niin että pääsee vähän juoksemaan. Siitä lähtee tallin takaa sellainen hyvä tie, missä ei varmasti kulje autoja, eikä oikeestaan ketään muutakaan. Sen lisäksi lähin mikään on varmaan jossain vähintää 7km päässä. Eli turvallisesti voi kulkea. No eikun metsään ja Imir irti. Vähän mietin että mitenkäs tänään tuo luoksetulo, kun lauantain oli niin syvältä. No ei MITÄÄN ongelmaa. Tuli aina, ja aina ekasta kutsusta. Usein tuli myös ihan muuten vaan moikkaan. Samaten aina jos pysähdyin tuli katsomaan miksi tein niin. Tuntui pikkuisen oudolta, että toimi nyt taas noin hyvin. Ehkä voin päästää sitä irti vain yksin? No mutta hyvä näin. Sitten Imir sai vielä todistaa hevosen klippausta. Hihii. Taisi olla aika jännää, kun hivenen piti kommentoida. Mutta rauhoittui heti, kun klipperi sammui. En oikein tiedä pelkäsikö se että satutan Ikeä sillä laitteella vai mitä, mutta koomistahan se oli. Ratsastuksen ajaksi Imir joutui autoon odottamaan, mutta pääsi sitten vielä takaisin talliin loppuhoitotoimenpiteiden ajaksi. Illalla mentiin vielä ystäväni luo hänen synttärikahveelleen. Imir käyttäyti täydellisesti. Ensin söi mukana olleen puruluun, kävi juomassa ja rupesi nukkumaan. :) okei olihan se tosi väsynyt, mutta hienosti se käyttäytyi anyway. Nyt vaan eroon tuosta saamarin nenäpunkista niin kaikki on hyvin. :D Kuvat on meidän lenkiltä. Piikkiössä on vielä hiven luntakin.

lauantai 10. joulukuuta 2011

joulunodotusta

Mitäs tässä nyt sitten? Tiistaina lähdin mukavasti suoraan töistä (aamulla siis), seitsemän junalla kohti Valkeakoskea ja partiojuttuja. Sen lisäksi tietenkin lähdi hakemaan Imiriä kotiin. Hieman ehkä tiistaina tuo väsymys painoi vielä yövuoroista, mutta jaksoin sentään jotain tehdä. Imir oli oikein taas riemuissaan, kuten aina, kun tulinkin kotiin. Äiti oli sen kanssa käynyt sellaisella ihan "pienellä" lenkillä oman tätinsä luo. Sinne on sellanen reilu 10km matkaa. Ja metsän läpi tietenkin, joten toinen oli saanut painaa vapaanakin. Ja myös äitini tädin kodin takaisella pellolla oli kuulemma painanut menemään kuin viitapiru. Toki sitten oli ollut kuulemma maanantai illan melkoisen uninen kotona. :)

Keskiviikkona tultiin äidin kyydillä takaisin Turkuun, mutta juurikaan mitään ei kyllä tehty. Pääasiassa, koska olin itse todella väsynyt. Toki nyt käytiin lenkeillä ja vähän leikkimässä, mutta siihen se sitten jäi. No joo käveltiin me sentään mun veljen luo tuosta kaupungin läpi, tai minä liukastelin ja toinen katseli mua ihmeissää, että mikä sua vaivaa. Että tuli sentään tuollaista kaupunkihäiriö reeniä hieman. Torstaina mun piti välillä käydä vähän luennollakin sekä kirjastossa. Graduhan ei meinaan ikinä valmistu, jollei jotain lähteitäkin ole... Näin ollen oltiin aamulla melkoisen pitkällä lenkillä ja sitten kotiin tulon jälkeen mentiin sitten koirapuistoon. vähän mietin mahtaako siellä ketään olla, mutta onneksi oli. Ja mikäs sen ihanampaa kuin että siellä on narttu joka juoksee ja nauttii litasta. Kyllä kuulkaa painoi Imirkin menemään niin kovaa kun kituista lähti. Vähän tuntui harmittavan, että tyttö oli paljon nopeampi.

Perjantai meniki sitten kärvistellessä oikein kunnon räntäsateessa. Vähän kävin yrittämässä tehdä lelureeniä, mutta tällä erää Imiristä oli paljon kivampaa tuhota mukana ollut tennispallo. Eipä tainnut mennä kun vartti, niin ei ollut enää pallosta mitään jäljellä ja näin ollen sai lelureenin sitten unohtaa... No olipahan koiralla kivaa. Illaksi menin töihin ja Imir sai seuraa serkkuni miehestä, joka säätä uhmaten oli vienyt toisen tunnin lenkille. Onneksi on tällaisia koirarakkaita sukulaisia, joilta saa apua. :)Lauantaina jouduin sitten menemään pariksi tunniksi töihin aamulla, mutta onneksi ehdittiin kuitenkin yhtesilenkille mukaan yhdeltä. Meitä oli joku ehkä seitsemän ihmistä ja sitten jotain kymmenisen koiraa. Yleensä en päästä Imiriä tuolla irti ihan vaan varmuuden vuoksi, eikä nytkään olis pitänyt. Ensin juoksi kivasti muiden kanssa ja sitten näki jotain metikössä, jossa sitten yksikseen juoksenteli ihan korvat hukassa varmaan joku viis minuuttia. Sitten alkoikin taas muut kiinnostaa ja toinen korvaton viisiminuuttinen meni sitten muiden perässä huiteluun. Kyllä suoraan sanottuna vi*****. Varsinkin kun nyt on taas mennyt viime kerrat luoksetulo tosi hienosti. No sitten tuo käänsi korvat päälle naks ja tuli kuin kello mun eteen ja istui... Ihme hurtta. No en sitten enää uskaltanut päästää irti, joten joutui riutumaan remmissä vaikka muut sai juoksennella. Se ilo tuosta säästä että juuri ketään ei tullu vastaan missään.

Ja koska tuollaisessa reilun tunnin mittaisessa leikkilenkissä ei ole tarpeeksi, niin päätin ottaa tuon vielä tallille mukaan. Tallilla kaikki sujuikin kuin tanssi. Tehtiin yhteinen 40min kävelylenkki heppasen kanssa ja sitten tietty muut tarvittavat hoitotoimet. Se on hienoa, että tallilla tuo osaa jäädä seinään kiinni aivan hipihiljaa odottamaan, vaikka kuljeskelenki ympäri tallia. En tiedä mahtaako Iken seura olla riittävä, ei tunne oloaan yksinäiseksi. No tallilta poislähtö ei sujunut ihan yhtä hyvin. Imir olisi jäänyt mieluummin sinne. Siihen se pisti maate keskelle tallin käytävää, eikä olisi millään siitä noussut. Vähän haastavaa yrittää sitä sitten siitä repiä mukaan... Lopulta päästiin autoon ja matka kohti kotia olikin kovin hiljainen vain pehmeää tuhinaa kuului takapenkiltä. Ja samaa tuhinaa saakin varmaan kuunnella koko illan täällä kotona. :) Vielä kun tulisi lunta niin kaikki olisi taas täydellistä.
Kuvassa muistoja viime talvelta, silloin kun oli lunta ja pakkasta.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Hakua ja messari

Nyt vihdoin oli taas torstaina haku-kurssia taas niin että mekin päästiin mukaan. Ilmakin oli ihan ok, ei satanut, mutta tuuli kyllä ihan hirveästi. Imirkin oli sopivasti saanut energian takaisin ja kaikki oli hyvin, niin viitsittiin lähteä. Tälläkin erää lämmittely rinki meni oikein hienosti. Kaikki maalimiehet kasassa ja sitten alettiin uudenlainen harjoitus, jossa yksi ihminen meni metsään ja sitten mentiin Imir narussa suht lähelle ja kun oli varma, että joku haju ja vainu sillä on niin päästetään se irti. Eka kerralla Imirillä ei vissiin vielä ollu täyttä vainua, kun teki pienen kierroksen. Seuraavalla kerralla kouluttaja tuli mukaan ja kun se sanoi, että nyt on vainu niin niinhän sillä selkeästi oli ja suorinta tietä painoi maalimiehen luo. :) Kolmas ja viimeinenkin kerta meni todella hyvin ja taas löydettiin maalimies. Harjoitukset oli tosi pitkät tällä erää, oltiin metsässä kaksi tuntia. No kotona oli hyvinkin väsynyt hauva.



Perjantaina käytiin päivällä pitkästä aikaa oikein kunnolla lelureenaamassa, sillä ihan lempilelulla. Hirmu hauskaa tuntui olevan ja ei meinannut ollenkaan päästää ensin irti lelusta. Komennot meni hetkeksi ihan kuuroille korville. No sellaista se on ja loppua kohden parani upeasti. Maassakin maltettiin pysyä, kunnes pääsin kokonaan kävelemään ympäri. Iltapäivällä lähdettiin sitten Valkeakoskelle ja junassa olikin paljon ihmisiä ja koiria. Onneksi myös yksi tuttu ja sen koira niin oli juttuseuraa. Junassa oli myös tyttö, jolla oli puolivuotias kissa, jolla vissiin oli vähän tylsää. Se sitten kuljeskeli siellä kissa sylissä ja kysyi voiko meidän lähelle hetkeksi istua. Niin harmittaa kun ei ollut kamera hollilla, kun Imir meni haistaan kissaa ja sitten ne oli varmaan pari minuuttia aivan nenät kiinni toisissaan! Aivan mielettömän söpöä. Mutta ei tietenkää ollut sitä kameraa..huoh..

Lauantaina aamusta lähdettiin taas junailemaan, nyt kohti Helsinkiä. Asemalla tavattiin mun kaveri Anna ja sitten vaan kohti messaria. Ilma oli ihana ja en huomannut messarissakaan mitään hirveää tungosta, kuten pelkäsin. Verrattuna Jyväskylään täällähän oli tilaa vaikka kuinka. Imir otti taas olen näytillä asenteen ja käyttäytyi mitä kauneimmin. Toki koko ajan piti olla varuillaan, jos vaikka jotain mielenkiintoista sattuisi. Kehässä Imir oli vaikka kuinka hienosti ja vain kerran yritti edes istua. :D No arvostelu oli suoraan sanottuna hieman pettymys ja varsinkin kun en oikein tiedä mistä johtui. EH siis tuli, eli ei nyt niin huonosti mennyt, mutta olisi kiva kun olisi joku selkeä syy miksi ei sitä ERI:ä saatu. Ehkä se oli sitten ne vaaleat silmät... No kiva kokemus ja täytyy sanoa, että koska käyttäytyi niin hienosti niin ei voi sanoa, kuin että oli hyvä reissu.

Kotimatkalla junassa oli virosta tuotu pelastus hieman Imiriä isompi narttu ja hänkin kovin arka. Mutta ei mennyt kun ihan hetki kun vetivät sikeitä aivan toistensa kupeessa. Nartun tassu oli siis Imirin tassun päällä. :) Ja taas oli hymyilevää omistajaa. Ne oli jo olleet huolissaan arkuudesta, mutta nyt näkivät, että tuleehan se juttuun ainakin joidenkin kanssa. Kun kovasti siis haluaisivat toisen koiran myös. Nyt saivat uutta pontta että sehän voisikin toimia. :) Mun oma pikku sosiaalistaja. No Toijalassa ojensin Imirin äidille, koska se meni sinne taas mun yövuoroja karkuun hoitoon ja itse jatkoin Turkuun.