lauantai 19. marraskuuta 2016

Elämä jatkuu Kárista RTK3

Jos muuten sureminen on ollut julkisesti vähäistä, niin jostain syystä tänne blogiin on ollut vaikea alkaa taas kirjoittaa. Oli todella vaikeaa kirjoittaa tuo Imirin muistokirjoitus, eikä siitäkään tullut sellainen kun olisin ehkä halunnut. Nyt koen kuitenkin että on aika täälläkin päästä eteenpäin ja alkaa taas päivitellä meidän elävien juttuja.

Me on touhuttu Kárin kanssa kaikenlaista. Lokakuun alkupuolella käytiin rallytokoexpossa, jossa päästiin Krista Karhun ja Hannele Pirttimaan oppiin, sekä käytiin voittajan mölliradalla. Koulutuksista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja sain niistä kivasti uutta katsantoa meidän ongelmiin. Ja hyvää reeniähän se oli tulevaa ajatellen, vaikka ei sitten onnannutkaan! :D

Lokakuun puolessavälissä käytiin Imatralla, kun siellä oli islanninkoirien rallytokon rotumestaruudet. Osallistujiakin oli oikein kivasti, alokkaassa seitsemän, avoimessa ja voittajassa yksi molemmissa. Alokkaaseen ja avoimeen saatiin rotumestaritkin, mutta Kárin kanssa ei ihan suoriuduttu meidän voi radasta. Jotenkin homma oli pielessä jo heti alusta, ei ollu kunnollista virettä ehkä kummallakaan. Rata oli kauhea ja saatiin siitä 69 pistettä. :D Että silti ei jääty kauheen kauaksi siitä että olis saatu RTK3 jo tuolla, mutta hyvä kyllä ettei tullut, ei ollut sen arvoinen rata. :D Olin mennyt Imatralle jo perjantaina ja olin kaverilla yötä, la-su yöksi saatiin sinne vähän lisääkin porukkaa, kun reenikamu ja Fjólan omistaja tuli myös sinne, kun päättivät myös tulla sunnuntaina paimentamaan Kerimäelle.

Aamusta lähdettiin ajeleen Kerimäelle ja meitä olikin aika iso poppoo koolla paimentamaan! Oli kyllä tosi kivaa että niinkin reippaasti oli ihmisiä kasassa lokakuun paimennukseen. Ja monelle vielä Kerimäki on vähän kaukana. :) Kári oli oikein pätevä! Se toimii irti todella hyvin, mitä nyt välillä on vähän liikaa vielä virtaa, mutta hienosti sillä on se tasapainottaminen jo jossain herneessä tallella. Saimme myös paikalla herkullisen lounaan ja sen jälkeen sitten toinen kierros vähän isommassa aitauksessa meille. Se oli mulle ehkä vähän haastellista, mutta kivasti se Kári toimi sielläkin. Mun mielestä ylipäätään oli aika kivasti toimivia islantilaisia läsnä. Ei yhtään sellaista jota ei yhtään kiinnostaisi. Sain reenikamulta meistä kuviakin, niin niitä tässä sitten. Ovat siis tripletanin ottamia, kiitos niistä!

 kuvissa ollaan pienemmässä aitauksessa

 vähän kehuja välillä

 kiertoon lähetys
 silleen se kiertää <3

Koskapa tuo kisa ei ihan mennyt putkeen niin ilmoitin Kárin sitten vielä yhteen kisaan tänä vuonna, se oli tässä viikko sitten. Sitä ennen käytiin vähän kaverin luona katsomassa pentusia (tai minä katsoin ja paapoin ja Kári sai haistaa yhtä) ja muutenkin Kári sai sitten vähän juosta. Väsyttäminen oli ihan hyvä taktiikka, kontakti ja fiilis oli tosi hyvä, harmillisesti kisasta ei ole videota. Pisteitä tuli 74, kun tuli kaksi -10 virhettä. Toinen tuli kyltistä istu, seiso, maahan, josta mulle kyllä jäi tosi hyvä fiilis, mutta lapussa luki silti että meni maahan istumisen kautta... En tiedä musta näytti hyvältä, mutta noh, ei voi mitään jos tuomarille näytti tuollaiselle. Toinen -10 tuli eriaikaisuudesta saksalaisella, ei hajua mitä tapahtui, mutta jos ei tiedä ei voi uusia. :D Mutta yleisfiilis radasta oli tosi hyvä ja saatiin me sitten vielä tuomari palkintokin, kun meillä oli niin kivaa radalla. <3 Ja kivaa olikin! Toki olin tosi onnellinen että käytösruudussa oli maassa olo, koska siinä Kárin väsymys jo vähän näkyi. Meni itekseen maahan ja ei mitään jakoa että olisi noussut. :D Voi olla että jos olis ollu istuminen niin ei olis saatu pisteitä! Eli onneksi oli vähän tuuria ja näin meille sitten RTK3! Seuraavaksi me reenataan lisää kaikkea ja mennään sitten ensi vuonna mestariin.

Tänään kävin vähän ajelemassa ja hakemassa hyvän määrän lampaanlihaa, kun kaveri myi. Samalla kävin taas katsomassa vähän pentusia ja Kárikin pääsi sitten jaloittelemaan. Huomenna onkin taas islismäinen päivä, kun tiedossa on rallytokon ja tokon koulutuspäivä, huomenna suunta siis Ylöjärvelle. Ai niin ja joo, muutin tuossa välissä myös. Tällä erää asun ainakin jonkin aikaa Valkeakoskella.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Jos sitä taas, muistoissa vihdoin tännekin rakas Imir.

Kesällä jäi tää homma pikkasen. Ensin oli kaikenlaista reissua ja ei oikein jaksanut ja sitten heinäkuussa Imirin lopetus vei kaiken halun kirjoittaa tänne. Jos nyt sitten tännekin. 6.7 Imir alkoi ontua, ei mennyt lääkkeillä ohi, joten pe 8.7 sitten ell. Otettiin kuvat ja kaikki, ihan kamalaa oli ja jos olisin ollut fiksu ei Imiriä olisi enää herätetty. En kuitenkaan kyennyt siihen vaan sain vahvemmat kipulääkkeet joiden kanssa mentiin kotiin. Valitettavasti nekään eivät auttaneet ja kun ontuminen vain jatkui oli sen viimeisen päätöksen aika. 12.7 oli sitten Imirin aika lähteä. Sinällään viivytys oli ihmisten takia hyvä, koska kaikilla oli mahdollisuus sanoa hei.

Imir lopetettiin Tampereella. Päivällä käytiin ensin äidin tädin luona, jossa Imir sai vielä viimeisen kerran juoksennella vapaana ja juoksihan se, jos ei ontuisi, ei olisi ikinä tiennyt toisen olevan sairas. Siitä sitten lääkärille. Äiti tuli mukaan ja Kári myös. Moni sanoi että on parempi että tulee mukaan, niin ehkä ymmärtää mitä tapahtui. Kaikki meni oikein kauniisti. Ensin Imir laitettiin uneen ja siitä sitten iki uneen. Lähteminen teki todella pahaa... Imir lähetettiin tuhkattavaksi ja tuhkat sitten tulivat ja ne haudattiin äidin ja isän rivarin pihaan kauniin kukan alle. Se on paikkana siitä hyvä että vaikka äiti joskus muuttaisi, voi siitä silti kävellä ohi.
 näin iloinen se oli vielä viimeisenäkin päivänä

 tällaisena mä sen yritän muistaa aina <3

Imir oli mun ensimmäinen koira ja niin älyttömän rakas. Ensimmäiset päivät lopetuksen jälkeen yritin vain keksiä tekemistä. Mitä vain ettei tarvinnut olla kotona, silloin kun jää vellomaan ja miettimään kaikkea.. Yritin kuitenkin, kuten yritän edelleen aina muistella niitä hyviä juttuja. Kári ei Imiriä ole etsinyt, eikä onneksi myöskään alkanut syödä huonommin tai muutakaan. Kai se sitten ymmärsi mitä tapahtui. Imir opetti mulle niin paljon, sen kanssa tein monia virheitä, mutta onneksi se oli äärimmäisen vahva koira. En usko että saan enää ikinä tuollaista koiraa, joka ei tappele, ei sitten minkään kanssa (paitsi ne kaksi poikkeusta mitä vihasi) Se oli niin varma, se ei pelännyt oikeastaan mitään ja jos säikähtikin niin palautui tosi nopeasti. Se opetti että harrastaminen on kivaa ja kilpaileminenkin ok. Se oli komea, sillä oli upea pää. Rakastin sitä yli kaiken, rakastan edelleen. Uskon vakaasti että jos taivas on olemassa ja sinne joskus menen, Imir odottaa mua sitten sielä.

Miksi tämä kirjoitus tänään? No tänään olisi ollut Imirin 7 syntymäpäivä, sitä se ei sitten koskaan saanut täyttää.. Toisaalta hyvä että meni nopeaan eikä tarvinnut katsoa toisen hiipumista ja kipuja. Mutta olihan meidän yhteinen aika aivan liian lyhyt 6½ vuotta ei ole mitään, toivottavasti muiden koirien kanssa saan aikaa edes hieman enemmän.

Hyvästi rakas rakas Imir <3

tiistai 7. kesäkuuta 2016

41-42/52 agiliitoa ja heppailua

Taas on mennyt kaksi viikkoa ilman että edes huomasin etten ole mitään tänne laittanut. Noh toissa viikosta en niin just muista enää mitään, mutta viime viikko oli viimeinen työviikko ja nyt sitten toivotaan että syksyllä saa jossain aloittaa työt, toinen vaihtoehto tosiaan sitten se opiskelu, mutta se nyt ei ihan hiveästi innostaisi. Viime viikolla maanantaina käytiin mökillä koirien kanssa, saivat vähän uida ja hengata. Keskiviikkona mulla oli sitten hauvat viimeistä kertaa töissä mukana, oli kasien metsäily päivä. Kuuma oli mutta hyvin ne koirat siinä jaksoivat mukana pyöriä ja olla, kotimatkalla käytin ne vielä sitten uimassa.
 4/5 islistä jotka kisoissa tavattiin. :)

 pikku hiiviö


Torstaina oli sitten agilityn iltakisat Turussa. Ei ollut mitään odotuksia kun oli kuuma, iltaa kohden ilma kuitenkin viileni ja radat meni enemmän tai vähemmän ok. :D Ekalla radalla Kári ei jostain syystä mennyt putkeen, mutta kepit meni upeesti. Sitten neljänneksi viimeisellä esteellä ohjasin vaingossa sen väärältä puolen ja HYL sieltä sitten. Toisella radalla meni paljon paremmin mutta sitten kepeillä pieni moka.. mutta kivaa oli ja kun oli vielä seuraakin useammasta islisihmisestä niin kyllä oli reissu mikä kannatti tehdä.
 voitettiin arvonnassa nameja

 mun oppilaat <3

otin kuvan ilman rillejä, näytän ihan oudolta.. :P

Sunnuntaina sitten kävin Vihdin ja Ofeigur tallin kautta Valkeakoskelle. Kävin sielä omistajaa vähän perehdyttämässä lisää rallyyn ja sain sitten ihanan pienen maastoretken mennä oikein suloisella tammalla nimeltä Snaelda, aivan mahtava tölttiheppa! Siitä sitten Valkeakoskelle, jossa alkuviikon olen ollut. Sekä eilen että tänään kävin myös sielä tallilla ja ratsastelin Retulla kun omistajansa on lomalla. Retu oli oikein rento ja ihana, oikein mahtavaa kesäratsastelua siis suoritettu. Nyt sitten takaisin Salossa kun pitäisi hieman pakkailla ensi viikkoa varten siivota vähän ja huomenna mennään lammastelemaankin.
 Snaeldan kanssa maastotölttiä <3


torstai 26. toukokuuta 2016

39-40/52 matkailua ja kesäfiilistä

Tässä nyt taas meni pari viikkoa ihan huomaamatta. Niin se aika menee kun ulkona kelit on ihan mielettömän upeet niin ei tule oltua täällä niin paljoa. En edes muista ihan enää mitä on tehtykään. Joten puhutaan nyt sitten lähinnä tästä viikosta. Perjantaina matkasin Valkeakoskelle ja kävin kotona, sitten yöjunalla kohti Ylivieskaa. Tarkoitus oli mennä katsomaan näyttelyä Oulaisiin, kun sinne tuli noita Kárin lapsosia 4! Ylivieskassa olin hieman ennen kuutta ja junassa olin saanut hieman nukuttua. Kuitenkin koska olin perillä niin aikaisin päätin hieman vielä torkkua odotushuoneessa. Noin tunnin sainkin ihan hyvin nukuttua kunnes sinne tuli joku muukin.. Sitten en enää kehdannut. Siitä sitten pikkuhiljaa kävelin kohti Prismaa, siellä sain ajan kulumaan kunnes minua tultiin hakemaan. Imirin kasvattajan kyydissä menin lopun matkaa. Sää oli tosi kaunis ja aurinkoinen, mutta ei mitenkään läkähdyttävä.
 Rölli JUN EH2
 Rani JUN ERI1 SA PN2 vara-SERT
 Rose JUN EH2
Väinö JUN ERI1 SA PU1 SERT VSP

Kehän laidalla sitten odoteltiin muita saapuvaksi jutellen ja hieman kuvailin siinä sitten tuota jälkikasvua. Kehään menin sekä yhden Kárin pojan että tyttären kanssa ja myös pentujen emän kanssa. Poika Väinö ja tytär Rani käyttäytyivät oikein nätisti, vaikka toki kokemattomuus vielä näkyi. Molemmille jaettiin ERI ja SA ja Väinö voitti sitten veljensä Röllin ja oli sitten myös paras uros. Uroksia oli siis vain kaksi nuo poissut. Narttuja oli sitten enemmän, sisarukset Rani ja Rose ja sitten muutamia muita. Rose oli oikein nätti ja selkeästi eniten seisomista opetellut. :D Nartuista kolme sai SA ja paras narttu kehässä sitten veteraani vei voiton ja saivat viimeisen sertinsä ja valioituivat, Rani joutui nyt tyytymään vara-sertiin. Siinä sitten vielä hieman kuvailua ja sitten mentiin takaisin Ylivieskaan ja käytiin syömässä ja jälkkäriksi jäätelöä. Sitten jo bussi saapuikin ja lähdin takaisin.. Oli vähän pidemi tää kotimatka kun se oli korvaava bussi ja matka kesti reilusti yli kuusi tuntia.. Tämän takia mulla ei myöskään ollut Kária mukana, en olis kestänyt sen kanssa noi pitkää bussireissua... Noh Valkeakoskella kuitenkin oli ihana päästä nukkumaan, vähän oli paikat jäykkinä..



 sisarustapaamisia



Sunnuntaina kävin tallilla ratsimassa Retun kevyesti. Ja tietysti Raksua piti vähän pitää kanssa hyvänä. Sitten lähdinkin ajelemaan kun oli vähän pidempi reissu. Sunnutaina ajelin siis Lappeenrantaan, onneksi pääsin sinne koiratutun luo yöksi niin ei tullut maanantaille ihan hervotonta ajelua. Lappeenrannassa mua odotti ihana omakotitalo, ihanat kaksi koiraa ja niiden omistajat ja melkoiset herkkupöydät. :D Kiitos vaan Jonna ja Ari. Ja miksi siis tänne? No kävin työhaastattelussa maanantaina Savitaipaleella. Haastattelu meni musta ihan hyvin, mutta vissiin en sittan valitettavasti paikkaa saanut, koska vielä tänään ei mitään kuulunut ja sielä sanoivat että keskiviikkona yrittävät päätöksen tehdä. Harmi sinällään ajaa ns turhaan noin kauas, mutta onneksi oli sentään hyvää seuraa siellä päässä.

Haastattelun jälkeen sitten ajeltiin tänne Saloon ja voi että kun tuntuikin pitkältä tuo matka! Toki pidettiin muutama tauko, koirat oli välissä pakko lenkittää ja onneksi löytyi kiva kohta, missä koirat pääsi kastamaankin, mukavampaa autossakin niillä kun vatsamärkyys viilentää. Ja yhdessä vaiheessa oli pakko pitää pieni torkkutauko. Kotiin kun pääsin oli pakko laittaa agiryhmään viestiä että ei ole tulijaksi, ilmastointi oli vetänyt niskan aivan juntturaan ja muutenkin olin kyllä todella väsynyt tuon ajon jälkeen. Tiistai menikin sitten palautuessa normaaliin, eli töihin ja kotiin ja eipä sen kummempia.
 omenapuut kukkii silleen aika komeesti


Keskiviikkona meillä oli töissä kaikenlaista ottelua. Ensin oli jalkapalloa valo ryhmää vastaan ja sitten vielä 7-luokkien pesäpallopeli. Ei siis normaalejatunteja mulle. Siinä aika menikin mukavasti ulkona kun katseli pelejä. Kelihän oli upea, että mikäs siinä ollessa. No viimeisellä tunnilla mulla oli sitten kaksi kokeen tekijää vielä, joten sen verran piti olla sisälläkin. Illalla oli vielä koirillekin kivaa kun käytiin rallyn epiksissä. Sielä kyllä oli vain alo ja avo, mutta ei osallistumisrajoituksia joten Kári meni avoon ja Imir aloon. Molemmat vielä voittivat luokkansa, kun Imirkin oli edes sinnepäin työmoodilla. :D Hauskaa oli vaikka hieman satoikin ja välillä vähän jyrähtelikin. Tänään sitten taas ihan peruspäivä.

torstai 12. toukokuuta 2016

38/52

tällä erää lähinnä kuvia, aksaa on reenitty, mökillä käytiin kevään ekan kerran ja koirat oli koulussakin, mutta nyt ei niin jaksa kirjoitella, joten pelkästään kuvia.
 kevätkoiria
 herkut meni parempiin suihin







 sain kaverin ottaan pitkästä aikaa yhteskuvan koirista ja musta

perjantai 6. toukokuuta 2016

37/52 melkein jo kesä!

No mitäs me on sitten puuhailtu. viikko sitten ke käytiin Turussa vähän mätsäilemässä. Kári meni kehään ja reenikamun hain myös mukaan ja sillä oli kaksi koiruuttaan mukana. Reenikamu toinen meni jo veteraaneihin kun ne näillä alkoi 7-vuotiaasta. Pärjäsikin kehässä oikein kivasti taisi olla toiseksi paras veteraani! jomi ja Kári sitten isoihin aikuisiin, molemmille punainen nauha mutta ei sen kummempaa sijoitusta sen jälkeen. Iltapäivä oli kuitenkin superkaunis, joten hauskaa oli ja olipahan koirillakin jotain tekemistä. Lauantaina sitten vein koirat aamusta hoitolaan, kun oli serkun häät ohjelmassa. Häät oli oikein kauniit ja sää ainakin yhtä kaunis kuin morsian. :) Istuin häissä pöydässä saksa. :D Eli kerrattua tuli koko päivä sitten saksaa ja aika jouhevasti sitä pystyn näköjään edelleen suoltamaan kun tarve vaatii. Toki morsian oli jo aiemmin pyytänyt josko voisin hänen saksankielisten ystävien ja "saksanvanhempien" kanssa istua samassa pöydässä ja olin toki luvannu, muutaman ystävän kun tunsin jo ihan hyvin entuudestaan. Häät meni mukavasti, mutta jatkoille ei lähdetty kun vappuaattona yllättäen kaikki paikat oli ihan jumissa.
 upea hääpari

valssi <3
Vappupäivänä sitten menin kummipojan kanssa vapputorille ja hän sai sitten veljensä kanssa itse valita mitä lahjaksi halusivat. Molemmat valkkasivat auton, melko isonkin. Toivottavasti niistä oli iloa ainakin pari päivää! Mukavaa oli torilla, lämpöä riitti ja oli sitä sitten pakko ostaa herneitäkin, vaikka ne Italiasta olikin tuotu, kun olivat oikein hyviä! Sitten neljältä hakemaa koirat hoidosta, jossa kuulemma olivat taas oikein nätisti olleet. Kotona ei kyllä illalla just mitään tehty, ehkä vähän väsytti.

Maanantaina olikin töissä pitkä päivä, vaikkakin helpotettu kun kasit olivat tetissä. Menin kahdeksaan ja sitten oli opekokous niin meni aika pitkään. Onneksi sain agireeneihin kaksi paikkaa, joten Imirkin pääsi sitten vähän höntsäämään ja päästelemään kentällä, kun päivän olivat keskenään kotona. Kári teki ihan loistavaa työtä taas reeneissä, eikä pohjan muuttuminen muovimatosta ruohoon näyttänyt vaikuttavan mitenkään, yhtä onnellisena se esteitä paineli meneen. Tiistai oli sitten koirapuistoilu päivä ja aika rauhaksiin molemmat sielä olivatkin, ei mitään isoja konsertteja, tosin ei kyllä ollut seuraakaan. Ja illalla saivat olla aika pitkään terassilla, kun oli niin lämmintä ja ihanaa ja Imirkin malttoi olla huutamatta koko aikaa. :D

Torstaina meillä oli sitten agikisa Forssassa. Kári meni kahdella radalla ja Imir parka joutui turistiksi tulemaan. Päivä oli todella lämmin joten mitään odotuksia ei oikeastaan ollut suuntaan tai toiseen. Kári teki ekalla radalla ihan hyvää työtä ja sitten tasa kerran olin kepeillä edessä ja kielto ja aikaa tuhraantui aika paljon... Toka rata oli hyppäri ja se meni ihan tosi loistavasti ja sitten kolmanneksi viimeisellä esteellä ohjasin väärin ja Kári hyppäsi esteen väärältä puolelta... Ai että mua harmitti! Kárilla oli ihan sika hyvä vauhti ja rata oli mennyt niiiiin hienosti ja sitten tollanen ihan idiootti moka multa.. No näin käy ja eikun uusiin koitoksiin. :D Siitä mentiin sitten tutuille illaksi ja sitten äidin huomaan yöksi.


 uljasta mustaa


Perjantaikin oli koulusta vapaa joten piiiitkästä aikaa pääsin tallille ja kuinka sattuikin että siellä oli oikeen valmentaja saksasta vetämässä reeniä! Aika hulppeen hienossa kunnossa Retu tällä hetkellä ja oikein hienolta näytti meno. Raakel parka taas on saikella kun oli keväällä kaatunut ja vielä ei ole pehmysvaurio parantuntu. :( Toivottavasti paranee pian! Kuvissa vähän kaikkea. :)