lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mitä kaikkea kivaa sitä voikaan tulla vastaan Aurajoen rantaa kävellessä?

Aurajokihan virtaa siis aivan tuossa vieressä ja sen rantaa tulee lenkkeiltyä varsin usein, niin alajuoksulla kuin yläjuoksullakin. Niiden välissähän on tuo todella kaunis Halisten koski. Tässä nyt muutaman päivän oikein reippaita lenkkejä tehneenä, totesin, että nyt pistetään ylös mitä kaikkea hauskaa täällä voi nähdä. Aloitetaan nyt ihan näistä perusasioista, eli villieläimistöstä. Villieläimistöhän on täälä melko runsasta. Joka lenkillä näkee satavarmasti ainakin fasaaneja, noin kolmekymmentä vähintään. Muitakin lintuja on kuten variksia, harakoita, sorsia ja jotain pieniä tirppoja. Sitten on kettuja, no niitä olen nähnyt tosi harvoin, mutta kuulemma on paljon. Tietenkin täälä on myös näitä Imirin suosikkeja eli oravia ja jäniksiä. Voi sitä äänten kavalkadia mikä me saadaan aikaan, kun nähdään jompikumpi noista juoksemassa meistä poispäin. Välillä ollaan tavattu myös jotain pieniä nisäkkäitä kuten ehkä päästäisiä? Yhden sellaisen Imir ja sen kaveri Jeri päästivät tuossa taannoin päiviltäkin, eivät kyllä syöneet...

No sitten täällä tietenkin on myös ihmisiä. Suosittuja lenkkipolkuja koska ovat, niin melkoisia kummallisuuksia mahtuu myös näihin. Hienoimmasta päästä ovat varmasti kirjaa lukeva hölkkäri tyttö, sekä tietenkin kuntopyöräilijä, joka painaa tuhatta ja sataa ja hoilaa samalla varsin kovalla äänellä Knockin’ on Heaven’s Dooria. Siis kokoajan repeatilla... Hieno mies. Samaan kastiin kuulunee aasialaismies, joka rukoilee koko ajan kävellessään? Hauskoja katseen vangitsijoita ovat myös ylivärikkäät juoksijat. Miten niin ei ole hyvä idea yhdistää oranssia paitaa, turkooseja shortseja ja vihreitä kenkiä sekä keltaista lippistä? Ja sitten on tietenkin mitä mukavimmat koiranomistajat, jotka kuvittelevat omistavansa koko tien. Mutta niitä nyt on kaikkialla.

Tokihan täällä sitten näkee myös oikeasti outoja juttuja. Hienoimpia hetkiä oli ehkä se kun kärpäset asettuivat Imirin selkään parittelemaan. :D JA koska luontoa on niin sitä näkee. Hienoa oli todistaa myös fasaanin ja variksen kinastelua hevosenpaskasta. Kosken kohdilla näkee usein kalastajia, mutta ikinä en kyllä ole kenenkään nähnyt mitään saavan.. paitsi tietysti lokkien. Yläjuoksulla on kiva talli, jossa asustelee heppoja. Viimeisimpänä siis esittelenkin sitten Kullannupun. Kullannuppu on suomenhevonen, joka kulkee kaikkialla Turussa. Oikein kiltti ja ystävällinen, vaikka välillä aiheuttaakin melkoista elämöintiä koirapuistossa, kun sattuu ohi menemään. Aina ei Kullannuppua ratsasteta, vaan usein kulkee myös talutuksessa. Hienoja hetkiä ovat tietenkin ne, kun suomipolle tulee vastaan täyttä laukkaa ja Imir katsoo hämmentyneenä, että mikäs siinä meni, eikä edes saa sanaa suustaan. :) Että nyt vaan sitten kaikki näitä ihania ihmeitä tänne bongailemaan.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Isliksiä ja lisää isliksiä!

Keskiviikkona oli sovittu, että otan tuosta naapurin Leiran omistajineen mukaan ja suunnaksi sitten taas koulu Kaarinassa ja reenikaveri. Leira kun ei ole vielä enoaan ja ukkiaan tavannut, niin tuli sitten nekin sukuloimiset samalla hoidettua. Menomatka meni oikein sujuvasti ja perillä meitä sitten odottikin varsin innokas ukkikoira, joka kyllä myös ilmaisi tällä erää intonsa. Enokoira olikin todella hienosti, hämmästelin ihan. Ja tietenkin odottamassa oli myös reenikaverin kamera. Siinä sitten alkuhäslättiin, kun Leira tutustui sukulaisiin, leikki Imirin kanssa ja reenikaveri otti kuvia. Ukkikoira saikin sitten mennä autoon odottamaan, kun ei innoltaan ollenkaan malttanut hiljentyä. Sitten alettiin vähän reenailemaan. Mä tein ensin kahdeksikkoa muiden ympäri ja melkoisen hyvin menikin. Sitten pieni paussi ja muutaman kerran käveltiin sitten kehää, jotta Leirakin sai kokea mennä kehää useamman koiran kanssa. Hyvinhän se tuon ikäiseksi seuraa ja juoksee. :) Sitten Leira otti pienen paussin ja me jatekettiin vielä muutamat juoksuympyrät, jotka myös sujuivat tosi hyvin. Reenailu jäi hieman vähäiseksi, mutta kivaa kyllä oli! Ja tietenkin lopuksi vielä vähän lisää kuvausta ja sitten pitikin lähteä takaisin.



Mulla oli keskiviikko täysin vapaa, tai siis siksi, että en vaan halunnut mennä filosofian semmaan. Vietin siis lähes koko päivän Imirin kanssa. Okei kävin sen verran kaupungilla, että kävin kaverin kanssa tutustumassa gradujen kansivalikoimiin. Löysin ihanan, mutta tietenkin omalle tyylille uskollisena pysyminen maksaa tässä maassa vähän ekstraa. Luulen että siihen kuitenkin päädyn, sitten kun sen aika tulee. Kyllä se niin nätti vaihtoehto oli. Sitten vähän lenkille Imirin kanssa ja eikun gradun kimppuun. Mun yks toinen kaveri oli luvannut tulla mua illalla auttamaan lähteiden kanssa ja kun sitten tuli, niin nopeasti sainkin ihan hyvän tolkun sille, mitä niille piti tehdä. Samalla auttoi mua muutaman muunkin jutun kanssa ja sitten juteltiin ja vähän vilkuiltiin telkkaa, kunnes naps, meni sähköt. Siis täällä yo-kylässä meni sähköt.... Siinä sitten odoteltiin, mutta eivät tulleet takaisin ja kaverin piti jo lähteä, joten lähdin sitten lenkille samalla. Vähän mietin että mitäs ihmettä mä syön, jos sähköjä ei tule, mutta onneksi kun lenkiltä tulin olivat myös sähköt palanneet. phuh..



Illalla sain vielä Leiran omistajalta viestiä, että jos mentäisiin torstaina yhdessä tuohon läheiseen lemmikkikauppaan. Kymmeneltä siis torstai aamuna lähdettiin kävelemään ja matkahan meni oikein leppoisasti jutellessa. Mukaan kaupasta tarttui muutama saparopala, hieman kuivattua hevosenlihaa, uusia nameja sekä uusi fancypancy hihna. En tiedä missä ikinä viitsin sitä käyttää, mutta onhan se nätti. :) Eikä ollut kallis, joten mitäs pienistä. Kauppaan oikeastaan lähdettiin, jotta Leiralle löytyisi kunnon panta. Ja löytyihän sellainen, oikein kaunis valkoinen. Oikein sovelias mielestäni kauniille tyttökoiralle. Eikä kuitenkaan mikään blingbling hirvitys vaan nätti ja kaunis. Kotimatkalla innostuivat sitten vähän leikkimään ja mikäs siinä kun nätisti leikkivät. Myös pientä keppikilpailua oli havaittavissa, kun samaa keppiä kannettiin välillä yhdessä ja välillä erikseen. Oikein lutusia olivat, kun vaan olis taas ollut se kamera mukana.


Iltapäivällä käytiin siten vielä puolentunnin lenkuralla, ennen kuin mä lähdin illaksi töihin. En oikein tiedä miksi tämänkin suostuin vaihtamaan, kun aamu piti olla... En ylipäätään oikein tykkää illoista. Mutta menihän se nyt siinä ja onneksi pääasiassa oli varsin hiljaista. Töiden jälkeen vielä lenkille ja vähän telkkaria ja ei kun nukkumaan. Ja hyvä olikin että ajoissa menin, koska tänään Imir päätti että puoli seitsemän on hyvä aika herätä... No vääntäydyin ylös ja lähdin ulos. Tulikin vedettyä sitten varsin pitkä lenkki, lähes kaksi ja puoli tuntia. Hieno ilma vissiin vähän houkutteli vain jatkamaan ja jatkamaan. Käytiin vähän tuomiokirkkoa ihastelemassa. :) No ainakin nyt voi oikein hyvällä omallatunnolla lähteä töihin. Kuvissa reenikamun otteita keskiviikolta. Viimeinen on esimerkki siitä, kun Imiristä yritettiin ottaa "passikuvaa" mutta sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa joku kameraan katsominen..

tiistai 27. maaliskuuta 2012

fiksu hauva!

Maanantaina piti sitten ottaa rauhallisesti, koskapa illalla oli tokoreenit. No noudatin ohjetta osittain, en mennyt matkallisesti kauas, mutta melko kauan oltiin, kun pysähdeltiin vähän koko ajan ottamaan kuvia. Tuli muutamia oikein hienojakin. Tonne Halistenkosken taakse mentiin ja nautittiin auringosta. Aurajokikin on jo melkein kokonaan sula ja koski pauhasi kuin viimeistä päivää. Päälle sitten vähän linnunlaulua ja maailman söpöin koira, niin mikäs siinä oli tepastellessa. Laitan noita kuvia tähän mukaan.

Lenkin jälkeen mä kävin kahdella eri tallilla ratsastamassa. Kivaa oli, vaikka aurinko menikin pilveen, joten vain ekan kanssa kävin ulkona. Toinen sai sitten tyytyä maneesiin ja joutui oikein kunnon reeniin. Hyvinhän tuo hepo kulki, mitä nyt on vähän jäykkä oikealle, mutta ehkä 21-vuotias heppa saakin olla jo vähän jäykkä sieltä tai täältä. Hyvällä tuulella kuitenkin oli, koska molemmat hepot liikkuivat oikein kivasti, tekivät töitä ja rentoutuivat myös. Hyvät hepot.




Talleilun jälkeen tuli suunnaksi Lieto ja koirakoulu. Aluksi jätettiin koirat autoon ja mentiin auttamaan pentukurssia koskettelu harjoituksella. Aivan ihania penneleitä!
Ei mitenkään auttanut pentukuumeiluun tuollaisten söpötysten näkeminen. huoh.. Sitten pentujen omistajat tekivät lähestymisharjoituksia meille ja se meni TODELLA hyvin. Imir pysyi vieressä neljä kertaa viidestä ja pylly pysyi maassa. Vain nuolemalla osoitettiin miten kiva oli että joku tuli luo. Olin todella yllättynyt että meni noin hyvin, koska mehän ei olla harjoiteltu tätä käytännössä ikinä missään. Olin siis todella ylpeä mun koiruudesta. Seuraavaksi tehtiin vähän luoksetuloja ja nekin sujui ihan ok, ei mitään superhyviä, mutta tuli se nyt kuitenkin luo. Sitten alettiin harjoitella laumavietti palkkausta ja leikittiin koiran kanssa ilman lelua ja namia. Imir vähän tästä villiintyi ja sain muutaman pienen mustelman ranteeseen kun hampaat kävi vähän koskemassa. Mutta toisaalta, jos toimii palkkana niin voin pienet mustelmat joskus aina sietää. Eikä se siis purrut, hieman vain osui harhaan. Siinä tehtiin sitten maahanmenoja ja vierelletuloja ja jotain helppoja kuten perus istu ja tassu. Hauskaa kuitenkin oli Imirillä ainakin ja hyvinhän se teki, joten pisteet sille.

Tiistaina aamu valkeni mitä kauneimpana, joten rally-tokoon mentiin taas kävellen. Sielläkin tuo oli aivan loistava.
Jostain syystä jopa seuraaminen meni todella hyvin. Harjoitteet oli kaikki jo tuttuja, joten sinällään mitään uutta ei ollut, paranneltiin vain noita asioita. Suoristeltiin koiria ja tarkenneltiin liikkeitä. Imir on ihan superhyvä kaikissa istu, liiku, istu ja liiku taas. Ohjaaja jo ehdotteli että menkää nyt ihmeessä kisoihin. Totesin vaan, että tartteis varmaan päästä näistä välipalkoista eroon, jotta vois mennä, johon muut reenajat ihan hämmentyneinä, että annatko sä sille jossain välissä jotain? Eivät kuulemma olleet huomanneet mun antavan muuta kuin lelun koko homman lopuksi. Taidan namittaa melkoisen huomaamatta siis. :D Hyvin menneen reenin jälkeen oli suorastaan ilo maleksia kotiinpäin. Ilma oli lämmin ja kaunis.



Kaikki kuvat on meidän maanantain ihanalta lenkiltä. <3

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kyllä mä niin oman rodun valitsin.

No niin torstaina meillä sitten olikin oikein islispäivä. Aamulla lähdettiin treffaamaan reenikamua koululle. Reeni meni hienosti. Imir oli todella nätisti. Mentiin sitä kiertelyä ja ympyrää, jossa kyllä tuli muutama yksittäinen ääni, mutta ei pahasti. Ja sitten mentiin vielä vähän edestakas ja sekin sujui hyvin, mitä nyt tuo lopetti kunnon seuraamisen, että oli vähän haahuilua, mutta hiljaista ja ei se nyt repinytkään minnekään, että menköön. Seuruu nyt muutenkin on ehdottomasti meidän heikoin lenkki. Jostain syystä tuo vaan ei oikein jaksa keskittyä muutamaa askelta kauempaa siihen namiin. No mutta tästä lisää myöhemmin.

Iltapäivällä meillä oli vielä toiset islistreffit kun tavattiin naapurin suloistakin suloisempi tyttöpentu Leira. Mentiin tohon viereiselle kentälle ja tarkoitus oli reenata, mutta lähinnä taisi mennä jutteluksi ja asioiden pohdinnaksi. Ja tietenkin pientä koiraleikkiä oli myös mukana. Hiukan reenattiin seisomista ja annoin jotain vinkkejä miten me ollaan opeteltu ja muutaman muun miten muut on opettaneet. Leira tajusi tosi nopeesti, että seisomisestakin voi saada palkan, joten eiköhän tuo opi nopeasti hyväksi seisoskelijaksi, aivan kuten enonsa. Muutama kehä myös pyörittiin ja kyllä sekin ihan hyvin meni, kun vain pikkuinen malttoi pysyä maankamaralla. :) No varmasti nopeasti tajuaa senkin ja kun maltti vähän iän myötä lisääntyy niin varmaan tulee hyvä kehäkoira siitä. Hieman kyllä tuli siitä isoisänsä mieleen, joten ehdotinkin, että mentäisiin ensi kerralla yhdessä islisreeneihin. Saisi sitten toisenkin islisihmisen ohjeita. Hyvin sopi heille, joten ensi keskiviikkona, jos säät sallii on sitten monta islistä koulun pihassa reenaamassa. :D

Perjantai oli Imirille taas lähinnä lepoa, kun kävin vain perus lenkeillä. Tai no tehtiin me vähän perusasentoja ja maahanmenoja yms, mutta eipä juuri. Itse kävin kahdella tallilla tällä erää ja koska sää oli ihan mieletön, niin tokihan sitä sitten piti molemmat hepulit maastoilla. Ja hauskaa oli. Maastot alkaa taas olla aika hyviä. Vähän vielä on jotain jäätä ja loskaa, mutta paljon myös sulaneita pehmeitä hiekkateitä, joten mikäs siinä mennessä. Ja kyllähän tuo maastolaukka on jotain niin rentouttavaa ja ihanaa... Sitten menin pesettään auton.. En olis menny jos olisin tiennyt niin monen muunkin olevan. Ostin lipun ja menin venaan. Odotin sitten TUNNIN, että pääsin sinne masiinaan.. voi huoh. Oli sitten pakko käydä hakemassa Koirat-lehti odotuslukemiseksi ja kuluihan se aika. Harmitti vaan että meni siinä sitten valoisa iltatunti, jonka olin suunnitellut viettäväni Imirin kanssa lenkillä... höh.



Lauantain lähdettiin heti aamusta pitkälle lenkille ja kotimatkalla vähän lelureenailtiin puistossa. Sitten jätin koiruuden kotiin ja lähdin töihin. Töiden jälkeen mulla olikin aika hoppu, kun piti laittautua kaverin synttäreille ja tietenkin ulkoiluttaa Imir. No sehän tarkoitti että matka suuntautui koirapuistoon, jossa onneksi oli ihanat vehnistytöt Venla ja Orla, jotka pisti hyvin liikettä Imiriin. Hyvien leikkien jälkeen hirveetä vauhtia itselle ysärikamat niskaan ja kohti synttäreitä. Imirin tipautin serkun miehelle hoitoon ja menin nauttimaan onginasta, tietovisailusta, hyvistä ruuista ja mahtavasta musiikista ystäväni synttäreille. Hienosti tuli ala-aste ajat mieleen. Hauskaa kyllä oli. Ja Imirilläkin ilmeisesti oli mukavaa. Olivat lenkkeilleet ihan urakalla ja mukavaahan se oli, kun ei enää synttäreiden jälkeen tarvinnut lenkille lähteä sateeseen.

Tänään olikin sitten taas reenipäivä. Tällä kertaa uskaltauduin taas hakemaan reenikamun kotipihasta, koska loska on poissa. Sitten suunnaksi halli. Jotenkin Imirillä oli paljon puhina asiaa tänään. Ei se kovaa ääntä juurikaan pitänyt, mutta paljon pientä. No sillä on joskus noita. En yhtään tiedä mistä johtuvat ja miksi tulevat vain silloin tällöin. Tänään kuitenkin oli sellainen. Näyttelyreeni meni oikein hyvin. Imir seisoi, juoksi ja esiintyi oikein edukseen. Vähän korvien asentoa yritettiin korjata ja yritän nyt muistaa ne vastakin. Sitten pissatus ja remmin vaihto ja ei kun tokoilemaan. Tällä erää menin osaavampaan ryhmään ja se oli hyvä se. Pääasiassa asiat meni hyvin ja Imir teki kivasti.. mutta se seuraaminen. Jos yritän namilla niin on todella flegmaattista ja sellaista noo jos mä nyt sit, mut jos vähän kuitenkin haistelen tätä lattiaa välillä... jos otan lelun... noo sit mulla onkin räjähtävää energiaa ja intensiivinen kontakti, mutta todella epätarkka koira. Että jotain tuosta välistä pitäis löytää. Ideoita kellään? Siis kaikki tehtävät tekee kyllä hyvin paitsi tuo seuruu. Tulee perusasentoon (avulla tosin vielä). Istuu, menee maate jää jopa jotenkuten jo seisomaan, tulee luo jne.. mutta tuo seuruu... Voi voi. No ehkä me keksitään jossain vaiheessa jotain. Ja hyviä vinkkejä saatiin kyllä ohjaajalta, joten ihan tyytyväinen olen kyllä reeniin tänään. Töiden jälkeen käytiin vielä nauttimassa kauniista illasta lenkillä ja yritin bongailla vähän tähtiä, mutta siihen oli vielä vähän aikaista. Kaunista oli kuitenkin. Jospa sitä huomennakin olis nättiä, niin vois lähteä kameran kanssa ulos. :D Kuvassa vähän vielä talvimuistoja.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kesää odotellessa!

Maanantaina oli aika kiva päivä, tai no päivästä en niin tiiä, mutta reenit illalla oli kivat. Kuudelta alkoivat Liedossa tällä erää. Periaatteessa meni hyvin, mutta Imir oli jotenkin vähän valju. Tai siis teki kyllä, mutta ehkä mulla oli väärät namit, kun kaikki tapahtui sellaisella Imir ajalla. Seuruu on sellaista, kun se on aina ollut että hetki sitten vilkuillaan muualle ja sitten taas vähän seurataan. Tosin se nyt on mun vika, kun en oo tässä ikinä ollut kovin tarkka. Paikalla makuut meni hyvin, odottaa varsin nätisti. Samoin toimi istumassa odottelu. Seisomistakin reenattiin ja se meni hyvin. Maahan menoja piti koittaa nopeuttaa, mutta Imir menee maahan niin omalla ajallaan, että vissiin ihan sama mitä mä teen. Siis lähtee kyllä meneen heti kun käsken, mutta menee silleen kaikessa rauhassa. :) Ja ehkä tuo sunnuntain reeni vielä painoi alla, koskapa väsyi melko nopeaan. Tai siis reilu puoli tuntia jaksoi ja sitten alkoi vähän keskittyminen rakoilla. No eihän Imirkään kai aina voi olla parhaimmillaan. Ja niin tekihän se kaiken, hieman hitaalla vain.

Tiistaina oli sitten niin mieletön ilma, että päätin kävellä rally-tokoon. Ei sinne kuitenkaan kävele kuin puolisen tuntia. Nää reenit olikin sitten taas yhtä meidän juhlaa. Seurasi hienosti, teki kaiken ekasta käskystä ja jos nyt jotain miinusta etsiin, niin muutama istuminen jäi hilppasen vinoksi. Oon aika positiivisella mielellä siitä, että loppukesästä vois vaikka koittaa startata jossain kisoissa. Kunhan saadaan tuo seuruu ilman namia vähän paremmaksi niin kyllä se siitä. Lopuksi otettiin taas sellaista leikkimielistä kisaa ja kyllähän tuo karvaturri taas vei voiton ihan selkeästi. Vain se göötti oli edes lähes yhtä hyvä. ;)

Iltapäivällä kävin sitten tallilla, kun sellainen ammattilainen tuli Ikeä kokeilemaan ja halusin nähdä ja kuulla mitä hän sanoi. Kyllähän muuten Ike näytti hienolta, kun tuollainen kunnon osaaja oli sielä selässä. Kehui Ikeä hyväksi hepaksi ja sanoi omistajalle, että nyt heppa kunnolla töihin niin siitä tulee mainio. Että mäkin saan nyt taas laittaa kannukset jalkaan ja pistää elukan vieläkin paremmin töihin. Tai no, enköhän mä edelleen lähinnä vie sitä maastoon, koska omistaja ei sinne oikein uskalla. Ja kun mulla sielä vaan on kivaa! Ei paljon oo parempaa fiilistä kun ihana maastolaukka! Kyllä muuten selvittää pään ja saa ihmisen hyvälle mielelle.

Illalla meille tuli sitten vielä koirahieroja hiukan hemmottelemaan Imiriä. Tai no ihan syystä kutsuin, kun selkeästi on huomannut, että pientä jäykkyyttä on talvesta tullut. Imiristä onneksi huomaa helposti, kun se rupeaa sitten peitsailemaan ja maahan menot ja nousut hidastuu. Kyllä muuten koira nautti! Tai nautti kunnes päästiin vasempaan takasisäreiteen. Sielä oli ihan kunnon jumi, joka sitten ei tuntunutkaan kovin hyvältä, eikä tainnut olla kovin kivaa, kunnes jumi aukesi ja oli taas kivaa. Toisaalta ei ole mikään ihme jos jotain jumia on, kun edellisestä hieronnasta on jo monta kuukautta. Ja onhan tuolla kuitenkin ne E-lonkat, että ehkä nekin vähän vaikuttaa. Nyt tulee hieroja ensi kuussakin, niin sitten voikin taas varmaan kesän pitää taukoa.

Tänään meillä sitten olikin rentoutumispäivä. Tai tarkoitus oli islisreeniä, mutta aamulla kuulemma sieläpäin satoi, joten siirrettiin huomiselle. Toivoa sopii että huomenna ei sada. Mutta ei se mitään, tää oli varmaan ihan hyvä vapaapäivä päivä. Käytiin vähän nautiskelemassa auringosta ulkona ja harjasin Imiristä kunnon kasan karvaa pois. Iltapäivällä vielä toinen hengailu lenkki ja siinä se sit on tänään ollutkin, eikä oo tuo karvainen tuntunut muuta kaipaavankaan, joten varmaan oli hyvä ajoitus. Nyt sitten tässä jännäillään tuleeko muutamaan katsottuun paikkaan sellainen pentu, joka tänne meidän iloksi voisi joskus kesällä muuttaa. Joskus huhtikuun loppupuolella sen sitten tietää, kun pennelit syntyy. :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Nyt alkaa sitten reenikausi oikein kunnolla!

Mutta aloitetaan kuitenkin pienellä tarinalla Imiristä ja sen pedistä... Imirillä on sellainen aivan kammottava likainen peti, joka on pari vuotta sillä ollut ja on siis Ikeasta ostettu. Pestä sitä ei voi, koska on rikki ja näin ollen olisi kone täynnä jotain vanua. No päätin sitten, että nyt se lähtee hevonkuuseen mun kämpästä, joten ostin tuolle uuden, sellaisen kivan mustan. Otin vanhan pedin pois ja laitoin uuden tilalle. Sitä haisteltiin ja jopa suvaittiin siihen mennä maate. Vanhan pedin laitoin keittiön tuolille rullalle, että vien seuraavana päivänä roskiin. No aamuyöstä kahdelta heräsin mitä kummallisimpaan ääneen. Nousin ylös ja menin katsomaan. Imirhän se sielä oli tulossa keittiöstä vanha peti suussa! Raahasi sen omalle paikalle ja meni nukkumaan. Jostain syystä en sitten raaskinut viedä petiä aamulla roskiin.. Että siinä ne nyt sitten on vierekkäin, vanha ja kamala, sekä uusi ja hieno... :D



Mutta takaisin aikatauluun. Torstaina oli aika peruspäivä, käytiin tosin mun serkun luona kummipoikaa katsomassa ja naurattamassa lapsia. Ovat kovin ihastuneita Imiriin ja kaikkiin sen pitämiin ääniin. Jopa siihen hirveään metakkaan, jonka tuo piti, kun perheen kissa pompsahti yllättäen näkösälle... Pienet pojat vaan nauraa kihersivät. Sinällään tietty hyvä, että eivät pelkää. Hauskaa oli heistä myös yrittää syödä Imirin kanssa samaa luuta. Imir olis kyllä jakanut, mutta jostain syystä lasten vanhemmat ei kauheasti innostuneet ajatuksesta. Poikien oli siis tyydyttävä vähän "taputtelemaan" nenää, korvia ja tassuja. Hirveän hyvin tuo kyllä niiden kanssa on. Katsotaan mitä sitten kun pojat saa vähän vielä enemmän voimaa "taputteluun ja silittelyyn". Voi olla että sitten aloittaa Imirkin taas välttelyn. :)

Perjantaina vein sitten Imirin äidin hoiviin meidän mammalle, kun mulla oli yövuorot taas tiedossa. Ihan kiva ettei joutunut taas Valkeakoskelle ajelemaan. Ihan riitti että vei tuon tuohon parin kilsan päähän. Imirin perjantai ja lauantai koostuivat siis lenkityksestä, sekä työnjohtajan hommista, kun äiti ja isä hakkasivat ulkona jäätä ja Imir sai olla mukana ja katsella ja komentaa. Itse kävin lauantaina tallilla heposen omistajan kanssa. Ratsastin itse ensin ja omistaja sitten. Mun mielestä Ike meni kivasti, sekä mulla että omistajalla. Ei se nyt ihan niin hyvä ollut kun tunnilla, mutta oikein hieno kuitenkin. Sunnuntaina oli kuulemma kuitenkin ollut vähän kökkö, että en sitten tiedä mistä se tuli..



Sunnuntaina äiti ja isä palauttivat sitten Imirin mulle ja noin 11.35 oltiin sitten hakemassa reenikamua koirineen mukaan ja suunnaksi näyttely ja tokoreenit. Näyttelyreeni meni loistavasti. Imir suorastaan hehkui ja antoi tutkia ja juoksi mitä hienoiten. Ei tainnut koko tuntina edes puhahataa... Tokossa meni seuraaminen vähän niin ja näin, kun ei oikein jaksanut ihan kunnolla namista innostua. Paikkamakuu meni hienosti! Vähän katseli muita, mutta pysyi paikallaan, tosin sivulle kellahtaneena. Siitä varmaan menis pisteitä, jos satuttais kisaamaan (not). Luoksetuloon otin sitten lelun, koska silloin on keskittyminen satana mussa. JA niinhän se olikin. Paikalla makasi ja lujaa tuli luo. Juuri kuten haluankin asioiden tapahtuvan. Seuraavaan seuraamiseen otin myös lelun ja silloin sujui sekin tosi mallikkaasti. Pitäis varmaan käyttää sitä enemmän, mutta kun se tuo tuon ikävän pienen intopuhinan aina päälle... Me lopettiin vähän aikaisemmin, ei menty enää ponnupiiriä, kun Imir oli sen verran väsy. Kunhan sitten katseltiin muita. Reenikamulla näytti menevän okein mallikkaasti tämä.

Kotiin päin en sitten reenikamua vienyt, kun oli aika ohjelmoitu koko sunnuntai. Olin siis puoli viiteen menossa töihin ja sitä ennen piti viedä koira kotiin ja pissattaa sekä nähdä yhtä lahdessa asustelevaa kaveria. Jotenkin kaikki ehdin tehdä, mutta kyllä muuten painoi tällä erää yövuorot ja ei ollut ehkä mun parhaita iltavuoroja töissä.. Onneksi seuraava vuoro on vasta ensi lauantaina ja silloinkin aamu. huoh.. Onneksi nuo reenit on niin väsyttävät, ettei illallakaan tarvinnut kummoista lenkkiä tehdä ja silti tuo jaksoi nukkua myöhään. Tänään meillä onkin sitten ohjelmassa tokoreeni, huomenna rally-toko ja keskiviikkona taas islisreeni reenikamun kanssa, jos ei sada. Sitten pitääkin vähän jo levätä. Ja vähän jo voi puhista tännekin, että katsellaan nyt, jos tuolle saisi joskus kesän kuluessa kaverin tänne jalkoihin pyörimään. ;) Kuvissa ällösänky ja uusi peti, sekä Imir sielä missä ei saisi, eli mun sängyllä, sekä sielä missä saisi, eli sohvalla. :)

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Rally-toko on kyllä kivaa!

Tiistaina oltiin siis taasen rally-toko kurssilla ja tällä kertaa oli harjoitteina koiran kiertämistä, kun se istuu tai makaa. Ja sitten sitä spiraalia ja kas kun päässä pyörii. Imir oli hieman valju, siis hieman väsyneen oloinen, oli vissiin liikaa kun kävin vähän pidemmän lenkin aamulla. Mutta oli niin hieno ilma, että jotenkin mun oli pakko. No siis kyllä se hienosti kaiken teki, vain kerran nousi maasta käskystä kun sitä kiersin. Että hienosti kyllä meni. Ei ollut ohjaajallakaan paljon mitään korjattavaa, lähinnä pohdittiin sääntöjä ja sitten sitä miten päästään tuosta palkasta jossain vaiheessa kentällä eroon. No ei se vielä ole ajankohtaista mutta onhan sitä hyvä jo miettiä. Lopuksi otettiin yksi "kisa" eli ohjaaja katsoi suoritusta ja otti aikaa. Imir oli nopein ja kivasti teki kaiken virheitää, joten olimme sitten "kisan" voittajia. Täytyy kyllä sanoa, että en ollut kovin yllättynyt, kun muut koirat on nöffi (hidas), göötti (joka ei istu eikä makaa jos omistaja kiertää) ja sekarotuinen (jonka omistaja on ihan pihalla). Tuo nöffi tekee kaiken tosi hienosti, mutta ilmeisesti koko vähän tekee tuota aikaa. Tuosta göötistä tulee hyvä kunhan harjoittelevat tuota liikettä vähän. Ja tuo sekarotuinen.. noo jos vaan en sitten sano mitään, suloinen koira on.



Koulutuksen jälkeen menin meidän mamman luo, kun äiti ja isi on sielä tän viikon. Imir meni sinne sitten yöksi, kun soittelivat mut töihin. Kerrankin sitten lupasin mennä, kun oli Imirille paikka. Toki kävin vielä ennen töitä ratsastustunnilla ja voi vitsi oli kyllä hyvä tunti! Vain ekat 10min oli hankalaa ja sitten tuntui kun olis jotain maailmanluokan hevosta ratsastanut. Ihan mieletön tunti ja ihan mieletön hepo. Mutta kyllä oltiin molemmat ihan loppu kun tunti loppui. Ike lähes taas nukkui mun sylissä ja ei munkaan energiat ihan olleet siinä tasossa, että olisin töihin menoa odottanut. Onneksi oli hyvä tiimi meitä töissä ja hauska ilta, joten menihän se.

Tänään isä sitten toi Imirin heti aamusta tänne ja lähdettiin reenailemaan reenikamun kanssa. Yllätyin vähän kun hänellä olikin molemmat koirat mukana, mutta mitäs siitä. Hienosti odotteli sielä vanhempi puussa kiinni kun me reenailtiin. Kiertely meni hienosti molemmilta ja juttuahan taas riitti, joten taas kierreltiin ties kuinka kauan. :) Sitten rinkiä. Ensin niin että toinen oli edellä ja se sujui hienosti. Sitten niin että mä olin edellä ja silloin tuli parilta vähän jotain kommenttia ekoilla kierroksilla, mutta seuraavat meni hienosti. Sitten vielä vähän edestakas menoa. Sekin sujui hienosti. Että kyllä meidän kanssa ainakin noilla hyvin toimii tuo. Sitten sai Imir mennä autoon ja pari vaihtoi koiraa ja harjoiteltiin hieman sen lähestymistä. Eli siis koira istui ja sen piti istua kun mä kävin silittämässä vähän. Aluksi meinasi peppu nousta, mutta aika pian hiffasi, että en tuukaan jos peppu nousee ja sitten meni tosi hienosti, että eiköhän sekin heillä rupee pian sujumaan! :) Hauska reeni taas kerran.

Muuten on ollut aika rentoa koiralle, kun olin sitten taas 6 tuntia koulussa, jonka sai täälä nauttaia ikkunatelkkaristaan. Koulun jälkeen pieni pyrähdys koirapuistoon, jossa oli mukava faaraokoiratyttö, jonka kanssa hieman viriteltiin leikkiä. Taisi kuitenkin aamun reenit painaa, koska ei kauaa jaksanut leikkiä. Tultiin kotiin ja sai ruuan ja sitten simahtikin suoraan tuohon jalkoihin, eikä oo siitä mihinkään liikkunut. :D

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Mihin tää kaikki aika on oiken mennyt?

Siis olen viimeksi päivittänyt tätä helmikuussa? Missä ihmeessä mä olen oikein ollut? Mitä ihmettä me ollaan oikein tehty? No mä oon siis ollut töissä ja tehnyt gradua ja siihen onkin sitten mennyt ihan sikana aikaa, mutta hei, valmista syntyy kovaa vauhtia ja olen oikein optimistinen, että saan tuon valmiiksi huhtikuun lopussa! Ja sitä kautta kansiin ennen kesäkuuta ja arvosanankin siitä sitten kesäkuussa. Olen kovin ylpeä itsestäni, että oon näinkin paljon saanut aikaan ja näin pienessä ajassa. Ainoa kökkö puoli tässä on, että selkeästi tuotteliain olen aamulla noin puoli seitsemän... Mutta onneksi mulla on koira, joka on jollain tasolla ilmeisesti päättänyt mua auttaa, koska lähes joka aamu herättelee mua siinä kuuden jäljistä, että nyt viet mut ulos ja alat tehdä hommia. Fiksu koira, mutta kyllä edelleen ketuttaa herätä tuollaisiin epäinhimillisiin aikoihin.

Mitäs me sit ollaan koirailtu? Käyty pissalenkeillä varmaan ja jotain lenkkeilyä on kai harrastettu.. Mitähän järkevää? Niin joo viime viikonloppuna, sanoo siis 3-4.3. oltiin Valkeakoskella, jonne myös serkkuni tuli pienten kaksostensa kanssa. Oli oikein mukava viikonloppu ja onneksi ilmakin oli mitä kaunein ja onneksi mun koira käyttäytyy lasten kanssa mitä hienoiten. Mitä nyt muutaman kerran oletti että konttaava lapsi voisi olla hyvä leikkikaveri ja yritti vähän tassulla läpsiä. Onneksi tajusi pian, että eivät ole leikkikavereita, vaan jotain mitä pitää valvoa ja pitää silmällä. Tai mennä karkuun jos käyvät liian rajusti turkista kiinni ottamaan. :)

Tiistaina 6.3 me aloitettiin myös rally-toko kurssi uudessa koulutuspaikassa. Oli oikein hyvä ensimmäinen kerta ja pidin hurjasti tästä kouluttajasta. Meitä on sielä kurssilla vain 4, joten saa kyllä hyvin yksilöllistä ohjausta. Imir käyttäytyi taas, kuten tapaansa kuuluu, kuin olisi mitä hienoin ja tottelevaisin koira. Ohjaaja oli hyvä kun sanoin, että ei kyllä ikinä mennä kesäkisoihin, jos tuo tarvii päästää irti, että miksi ette, kun toinen noin hienosti pitää kontaktia ja on selkeästi täysin hallinassa... Meinasi vähän mennä jauhot suuhun, että juu on täälä, mutta ei kyllä aina tuola muualla... Ihme tollanen näytänpä kaikille miten hieno mukamas olen koira mulla.. No mutta kivahan se tietty on, että on noin hienosti aina koulutuksissa, mistäs sitä tietää jos se vaikka siirtyy kilpakentille, jos sinne joskus päästään.

Muuten ei vissiin tehty kummia ennen kuin tänään. Tänään oltiin kaksi tuntia reeneissä. Puoli kaksitoista hain reenikamun ja tämän molemmat koirat, jotta ehtivät kaikessa rauhassa ottaa harjoitusta autoon menosta. Ihan hyvin tuntui menevän. Harjoittelu paikalla harjoittelivat ulostuloa ja sekin tuntui sujuvan. Ainakin paljon paremmin kuin Lempäälässä. :) Ensin oli näyttely reeniä ja sitten tokoa perään. Näyttelyreenien alussa tuo oli kun mikäkin hyrrä, hieman vissiin jotain ylienergiaa. Rauhoittui kuitenkin pian ja alkoi taas esittää miten hienosti käyttäytyy ja tekee ihan mitä mä pyydän. Tosin hirveästi tarjosi tänään istumista. Seisoi siis kyllä hienosti, mutta on seissyt pidempiäkin aikoja kauniistu, mutta tänään alkoi sitten tarjoilla istumista. Juoksu sujui joka kerta ihan mielettömän hyvin, joten kyllähän tuo hyvä näyttelyhauva on, kun vaan tuomaritkin sen useammin tajuaisivat. ;)



Tokossa meidät jaettiin sitten kahteen ryhmään ja menin alkeisiin. Ihan kivaa oli, mutta olis vissiin pitänyt mennä sinne osaaviin. Toisaalta hienoahan se on, että kouluttaja sanoo koko ajan kaikille, että katsokaa mallia tuosta ruskeasta tuola edellä, se menee kuten kuuluu... Helppoja harjoitteita olivat. Mentiin seuraamista ja perusasentoon tuloa ja siitä maahanmenoa. Koska namit ja avut oli sallittuja oli se meille ihan peace of cake. Sitten mentiin vähän pujoittelua, ei mitään ongelmaa tässäkään, no siis meillä. Ja sitten mentiin luoksetuloa remmissä. Sujui hienosti kun otin lelun esille. Kaikki keskittyminen lelussa ja olisi varmaan tehnyt vaikka voltteja, että olisi sen lelun saanut. Eli esimerkillinen oli taas. Mallina oltiin taas muille ja kovasti saatiin kehuja. Ensikerralla menen sitten osaaviin, koska mitä ehdin katsella niin sieläkin oltais kyllä pärjätty ihan ok. Meidän ryhmä lopetti vähän ennen osaavia, joten siinä sitten laitoin Imirin rentoutuun, joten se vetikin sitten maate ja tarjoili mahaa rapsutettavaksi, jonka jälkeen lähes nukahti. Että ei ainakaan mitään ressiä ota vierellä olevista koirista ja melusta. :) Vein vielä reenikamun kotiin ja juteltiin ja sain heiltä oikein hienon lahja kyyditsemisistä! Kiitos siitä. :D

Keskiviikona olisi sitten taas koulutapaaminen joten sitä odotellessa. Myös odottelen yhden pennun paranemista, että pääsee senkin kanssa vähän reenailemaan näyttelyhommia. :) Kuvissa kesämuistoja, koska jo odotan sitä kovin. Ekassa Imir menossa ihan itse, toisessa kuivattelua ja kolmannessa mennään sitten yhdessä uimaan.