torstai 30. elokuuta 2012

elokuun vika????

Siis mihin tää aika oikein häviää? Nyt on jo elokuun viimeinen päivä ja mä en tajua mihin tää elokuu meni.. Mitä me muka tehtiin? Ja missä oli ne ihanat viimeiset kesäpäivät? Musta tuntuu että mä olen elänyt alkusyksyä jo jonkin aikaa, kun aamulla on saanut vetää hanskat käteen ja takkia tiukemmalle kun menee ulos. Huomenna sitten alkaa syyskuu ja yleensä se tarkoittaa, että tulee vettä ja vieläpä reilusti, joten en kyllä odota sitä juurikaan. Toivottavasti tänään vielä ois ihan ok ilma. Mutta ollaanhan me nyt jotain tehtykin, mutta ei nyt ihmeitä. Tiistaina oltiin arkitottiksessa Kárin kanssa ja se on kyllä hieno pentu! Opeteltiin seisomista ja muutenkin vähän ylipäätään oikea aikaista palkkausta. Tuo oppi tosi nopeesti että palkaa tulee kun vaan pönöttää paikallaa, joten eiköhän sille vielä oikein kiva näyttelyasentokin saada. Nyt vaan pitäis saada porukkaa kähmiin sitä, jotta oppis oleen paikallaan kun kosketellaan. Eka näyttelykin sille on varattu syyskuun lopussa, kun mennään Tampereelle pentunäyttelyyn. Ja tietenkin turistiksihan se on tulossa tuonne erkkariin, joka on 15.9. Imirhän menee tietenkin kehään, mutta eipä mulla oo sen kummempia menestymis odotuksia, kun mukana on kuitenkin 45 islistä ja Imir nyt ei mikään ihan huippuyksilö ole. Tai siis on mulle, mutta ei tuomareille. ;)

                                               Kellähän tässä on palikat tallella ja kellä ei? :)

Keskiviikkona puuhasteltiin ihan itekseen ja käytiin tallilla. Aamusta käytiin kuitenkin lenkillä tuolla rannassa, kun olin menossa töihin ja pitihän koirat väsyttää. Kári sai taas painella menemään irti ja hienosti se olikin. Mä niin pelkään sitä hetkeä, kun se oikeesti joskus päättää lähteä ja unohtaa että hei emäntäkin on mukana... Tää on niin ihanaa kun se kyttää meitä ja odottaa meitä ja on koko ajan kuulolla. Aurajoessa oli kanootteja ja ne olikin sitten molempien mielestä vähän outoja, Imir yritti niitä vähän komentaa ja Kári mietti kovin josko olis uinut katsomaan. Ei kuitenkaan onneksi uskaltanut lähteä niin kausa uimaan. :) Töiden jälkeen pakkasin koirat autoon ja matka jatkui kohti tallia. Siellä taas puuhasteltiin ja sitten vähän Ikeä taluttelemaan. Kári sai tietty taas olla irti kun on nätisti ja Imir sit toisessa kädessä. Hienosti menee! Kun Ikeä oli liikuteltu vein vielä Imirinkin juokseen irti sille ihanalle tienpätkälle, jossa uskallan antaa olla. Kári parka joutui remmiin, jotta ei lähe ison perässä liian kauas. Imir meni ihan kuuroksi taas hetkeksi. Sinne se hävisi puskaan ja kohta tuli kattoon kauempaa, että joo vielä noi tulee ja samaa ryminää toiseen suuntaan. Aikanaan korvat taas palautui ja namia tuli hakeen ja sitten vielä vähän menoa ja seuraavasta hausta otinkin sen kiinni, jotta päästiin lähteen takaisin päin. Kári saikin sitten olla irti tallille päin. Olin kuvitellut, että ottaisin Imiristäkin välillä irti kuvia, mutta se oli mahdotonta, koska toinen oli koko ajan puskassa tai kauempana metsässä, joten eipä siitä mitään kuvia saanut. Yksi on ihan kohtuullinen...


                                                                   kanootti!!

                                                           vähän jännä toi iso ruskee...

                                                     MINUN sammalet! Mene pois!

Torstaina olikin sitten aamupäivästä puistoilua ja siellä oli kivasti seuraaikin, kolmen rouvakoiran verran. Kári oli tietty innoissaan ja Imir, no Imir oli itsensä ja parkkeerasi keskelle puistoa ja alkoi haukkua. :) Kävin sitten itse vähän asioilla ja sitten mentiinkin Imirin kanssa ekaa kertaa pallopaimennuskurssille. Palloa Imir ei oikein eka tajunnut. Istui pallon eteen ja tuijotti mua varmaan viisi minuuttia putkeen... Olin siinä sitten että mitäs nyt kun toinen ei edes vilkaise palloa, eli mistä palkaan... No onneksi kun kouluttaja tuli, niin imirkin nosti perseen penkistä ja alkoi tehdä edes jotain ja päästiin vähän eteenpäin. Ei se nyt vieläkään ihan tainnut tajuta, että pallo on hyvä ja sitä pitää tökkiä tai edes koskea, mutta saatiin me nyt pari kosketusta aikaan.. Kaiken muun se tekikin sitten niin pirun täydellisesti, että ohjaaja käyttikin sitä mallikoirana muille! Siis aidan kierron, sinne taakse jäännin ja peruutuksen alkeet. :D Voi miten hieno Imir olikaan. En malta millään odottaa ensi viikkoa ja uusia reenejä. Kotiuduimme tai minä tulin kotiin ja koirat lähti samoin tein vanhempieni kanssa mökille, josta palaavat vasta lauantai aamusta, joten mulla on tänään tällainen rauhallinen työ ja talleilu päivä ja katsotaan jos vaikka saisi taas vähän siivottua.

perjantai 24. elokuuta 2012

Kaiken maailman koulutuksia

On me jotain kai tehtykin taas, mutta oon ollu tosi laiska kirjoittamaan mitään. Imirin kanssa oon ollut laiska myönnettäköön, mutta onneksi se ei siitä miksikään mene. Ollaanhan me käyty jossain ja aina jotain tehdään, mutta hyvin vähän nyt. Pitäis varmaan vähän petrata kun ensi viikon sunnuntaina on kisat rallytokossa taas. Mutta mennään sellaisella maalaismeiningillä, että tulee mitä tulee ja menee miten menee. Ei paineita siis. Kári saa tulla mukaan tutustumaan menoon ja näkemään vähän enemmän elämää.

Kárin kanssa oltiin tiistaina ekaa kertaa arkitottis kurssilla ja sehän meni hienosti. Tuo on niin hieno kyllä. Se on jotenkin niin paljon vietikkäämpi kuin Imir oli ja valmiimpi noille nameille. Ihana ihana ihana pentu. Lähinnä tehtiin leikkimistä ja sitten vähän seuraamista, jota tuo tekee hienosti, mutta kuten kouluttaja sanoi, ei saa yrittää liian pitkiä vielä, jotta into pysyy. Tota oon nyt tehny aika paljonkin. Parin askeleen seuruita joka lenkki aina muutama silloin kun tuo on hihnassa.

Torstaina oli molemmilla koulutusta kun Imirin kanssa oltiin BH-kurssilla ensin ja sitten Kárin agi vielä illalla. Imirin koulutus alkoi hyvin, mutta oli liian pitkä. Ei sen vaan vietti ja jaksaminen riitä. Lopuksi mulla oli jo sellainen olo, että lopetetaan nyt jo ei tää jaksa, enkä mä halua yrittää kun jo tiedän että ei tuu innolla enää tekemään... Mutta no alku meni hyvin joten mikäs siinä. Eteen tulot oli hienoja ja paikkamakuu sujui ihan ok ja yksin jääminen hihnassa on parantunut niin paljon! Kestää jo tosi pitkiäkin aikoja ja piiloja. Mutta sitten tuo seuruu... Ei vaan innostu, ruoho on parempaa ja sitä on kiva haistella, mitä nyt jostain broiskun sydämistä kun nurtsissa on hajuja... JA kun jo vähän väsytti. Etsaamalla sai vähän paremmaksi, mutta siihen meni loppukin energia tuosta hauvasta ja loppu oli mun mielestä meille vaan liikaa. Olis pitänyt lähteä kälppimään, mutta en jotenkin kehdannut... No se oli nyt viimeinen kerta tuota ja katsellaan sitten syksyllä mitä tehdään  tuon kanssa rallyn lisäksi.

Kárin agi sitten taas oli kyllä ihan ilotulitusta koko aika!! Oli putkea, oli pussia, oli rengasta ja tietty normi esteitä. Pussi oli jännä tasan 2 sekuntia ja sen jälkeen ihana ja putki oli niin ihana että sinne mentiin jo ennen kuin sain edes nameja kulhoon. :) Rengas oli kanssa kiva koska siinä sai nopeella sykkeellä namia koko ajan. Normi esteitä tuo ei taida oikein vielä arvostaa, kun ovat niin matalia. Kävelee niistä yli sen näköisenä että et oo tosissas, miksi hyppäisin??? Mutta kyllä hyppääminen tulee kun jutut nousee ja nopeus kasvaa. Kuljettamista tehtiin myös ja se meni hienosti ja sitten harjoiteltiin omisajan valssia. Se meni musta ihmeen hyvin vaikka en oo tehnyt pitkään aikaan. Sitten katselin että pentu alkaa väsyä, joten ei kun seinään jäämis reeniä. Ja se meni niiiiin hyvin! Hiljaa joka kerta ja sain kävellä melkoisesti ja jopa purkaa esteitä ja kaikkea ja toinen vain oli. HIENO PENTU!!!

Tänään olin sitten luvannut mennä tallille töiden jälkeen, joka tietenkin tarkoitti, että koirat tulee mukaan. Vähän mietin voinko edes talutella Ikeä, kun on noi molemmat pelissä ja vielä sellaiseen aikaan että siellä on muitakin. No hyvin meni kaikki. Ensin vähän putsailtiin tarhaa ja sitten Ike mukaan ja metsätielle ja pentu irti. Matka tielle (noin 50m.) oli vähän jännää kun koirat oli molemmat remmissä ja sit Ike, mutta kun pääsi päästään pennun irti niin kaikki oli kuten aina. Ike ja Imir kulki kuten aina kulkevat ja pentu tuli siinä vieressä tai vähän edellä. Hyvin meni siis, voimme mennä uudelleen. :) Talleilu on pienestä vielä melko väsyttävää, joten ihan rauhallista iltaa oon tässä saanut viettää ja hyvä niin. Huomennakin on työpäivä, mutta sen jälkeen varmaan vaan puistoillaan kun omistaja alkaa olla vähän väsy. Lepopäivää kaipailen.. Haukotus!

Kuvissa vanha kuva Imiristä ja Ikestä ja sitten ihan vaan tuota Imirin ihanaa tassutusta! (Uusia kuvia toivottavasti pian, kunhan saan kameran jostain..)

maanantai 20. elokuuta 2012

Kári oli kyläilemässä, eli kuvasadetta!

                                                       Mä oon niiiin söpö!

                                                    Leikkisetä 1

                                             Siellä oli tällainen kiva huivi, jolla leikkiä!

                                                              yhteisarkeologiaa..

                                        Miten se nyt tonne joutu? Ja kyllähän mä siis saan sen alas ihan ite!

                                             Pysähdyin hetkeks, mutta unohdin hännän alas. :)

                                                           kielikin oli melkein poskella.

                                                       KATO NYT OON NIIN SÖPÖ!

                                                           Hymyilevä pentu

                                                          Leikkisetä 2

                                      Siis mitä? ME? EI oltu, me kato tässä tälleen levätään vaan.

                                                   KATO! Kaikki jalat ilmassa!! :D

                                                 Ja molemmat leikittäjät kerralla

                                                           Valloitin vaalean pilven!

                                                    Kielet oikeesti poskella.

                                                     Sit valloitin ison "pahan" ketun.

                                                       Tuli vähän väsy...

                                                    Yhdessä on aina mukavampaa!

torstai 16. elokuuta 2012

Kári 4kk

Phuuh mihinkähän tää kaikki aika on mennyt? Tuo "pieni" ihana mussukka on jo 4kk vanha! Ja synttärilahjaksi aloitimme sitten pentuagilityn! Kári oli hienosti ja jaksoi keskittyä tosi pitkään ja jäi seinään kuin sitä olis enemmänkin (ei yhtään) harjoiteltu. Ihan sain mennä monta askelta eikä yhtään tarvinnut hätääntyä! VOi miten ihanan fiksu tuo onkaan. Imirhän hinkui kuin hinaaja silloin aikoinaan, nameista viis.. Nyt se on kohta kolme ja juuri voin mennä piiloon ja vielä malttaa olla hiljaa. :) Ehkä tän kanssa on vähän helpompaa? Ja niistä esteistä tai siis maa puomeista. No Kárin mielestä ne ei olleet mitään ja niistä vaan käveltiin yli ja syötiin innolla namit, jotka odotti kupissa. Vain kerran hyppäsi ja se oli vahinko, kun mentiin sisään ja porhalsi samantien yhden edellisen ryhmän esteen yli. Että eiköhän tuo hienosti hyppää sitten kun saadaan nostaa puomi maasta. Ei kuitenkaan yritetä edetä liian nopeasti ettei tule sitten mitään. Ensi tiistaina alkaakin sitten arkitottelevaisuus niin tulee tuon pennunkin kanssa sitten oikeasti tehtyä jotain.

Imirin kanssa oltiin BH-kurssilla ja se meni ihan hyvin. Tehtiin paikkamakuuta, joka on jostain syystä vaikeutunut tai johtuneeko ulkona olosta. Kerran sain onnistuneen 2min joten voin olla tyytyväinen kai siihenkin. Sitten otin vähän seuraamista ja eteentuloja ja vierelletuloja. Ne meni ihan ok. Sitten oli kiinni yksin jättämistä. Se meni oikein hyvin. Viimeisenä oli sitten häiriöryhmässä seuruuta. Namin kanssa meni HIENOSTI! En uskaltanut koittaa ilman namia ja ohjaaja oli ihan että kai koitat ilman hihnaa.. Meinasin revetä ja ei en ottanut, en luota tuohon niin paljoa. Ehkä joskus.. hallissa.. :) Mutta ihan hyvin se meni kuitenkin. Hyvät reenit siis. Vielä kun sitten pennun kanssa jaksais alkaa vähän enemmän tuota näyttelyreeniä.. Mutta no ei liikaa kerralla ja ekat näyttelytkin on aikaisintaan lokakuussa.
Oikein edustavat 4kk kuvat Kárista.

maanantai 13. elokuuta 2012

Raisio 12.8.2012 (ja jotain muuta)

Taas on tässä viikko vierähtänyt ja muistankohan enää mitään paitsi eilisen? Jos alotetaan vaikka viime perjantaista, jolloin päästiin taas tapaamaan mitä suloisinta mustaa pikkupalloa Intoa! Into oli tällä kertaa paljon leikkisämpi, tiedä sitten muistiko se Kárin vai onko muuten vaan rohkaistunut lisää. Sää oli mainio ja siinä humpsahti helposti puolitoista tuntia. Oltiin taas siellä vanhalla kaatiksella ja siellä se edellis kerran lampi oli muuttunut mutalätäköksi, mutta sekös mun vesipetoa haittasi? No ei haitannu vaan täysillä sinne vaan. Ja Into tietty kans, että sitten meillä oli kaksi pientä mutaista pentua. Imirhän ei mennyt lähellekään ja näytti niin kärsivältä kun Kári hyppäsi vähän päälle ja jätti mutajäljen herra hienohelmaan. Kotonahan Kári pääsikin sitten kokovartalo suihkuun, josta ei edelleenkään oikein välittänyt, mutta sieti jo ehkä paremmin. Imir sai vain harjauksen ja muta tipahteli pois.

Mä lähdin sitten tenttiin ja siitä suoraan töihin ja onneksi mun ihana veljeni oli luvannut tulla tänne illalla kuuden maissa niin tuli sitten vain kuuden tunnin yksinolo. Muuten olisinkin ollut ihan kusessa, kun yhteensä olin pois 11 tuntia. Veljiä on hyvä olla olemassa! JA mikä hienointa Kári oli pystynyt pidättämään koko kuusi tuntia!! JEI! Tosin oli sitten illalla kyllä kerran pissinyt sisälle, mutta se nyt oli ihan ymmärrettävää kun veljen kaveri kävi täällä mopsityttönsä kanssa ja oli ollut siitä aivan innoissaan. :) Hyvin oli kuulemma koko ilta mennyt ja mopsi oli vienyt loputkin mehut pennusta ja veli oli saanut ihailla lähinnä kai nukkuvia hauvoja. :) Hyvä näin. Ja itsekin pääsi heti nukkumaan, kun koirat oli juuri ulkoilutettu. Ihanaa!

Lauantaina sainkin seuraa Helsingissä asuvasta kaverista ja käytiin tuolla toisen puolen pellolla vähän kävelemässä. Jos olisin muistanut että siellä oli joku hemmetin kyläpäivä, oltais menty muualle, mutta ei muistanut ei. Onneksi edes osan aikaa pystyi Kária pitään irti, mutta kotiinpäin oli populaa niin paljon, että joutui raukka oleen remmissä. Noin pitkää remmilenkkiä ei ole vielä tehnytkään, että siihen suhteutettuna meni ihan hyvin. Vähän piti Imirin kimppuun hyökkiä ja yrittää syödä remmiä, mutta aika vähän sentään ja kieltoa totteli suht hyvin. Ja uimaankin tietty pääsi, sekä mennessä, että tullessa. Pieni ero näissä hauvoissa, kun toinen lähtee satalasissa eteenpän kun vettä alkaa näkyä ja toinen menee niin varovasti, että jus etutassut kastuu ja saa latkittua vettä.. Mutta hyvä vain, että Kári tuntuu rakastavan vettä, tulee hyvä uimakoira siitä sitten. Sitten kävinkin töissä, mutta nyt vain 4 tuntia. Onneksi.

Sunnuntaina olikin sitten aikamoisesti jännitettävää. Kári oli menossa koko päiväksi reenikamulle hoitoon! Jännitettiin varmaan vähän molemmat, että miten hänen nuorempansa tähän suhtautuu. No noin puoli kymmenen olin sitten hänen kotitiensä päässä, jossa odotti tän nuoremman kanssa. Kári ulos autosta ja pieni haistelu keikka. Ihan hyvin lähti käyntiin, ei murinaa ja jopa leikkiasentoja molemmilla. Helpotus! Sanoin kamulle, että voi olla että vähän itkee kun me lähetään, mutta lopettaa nopeesti kun ei enää nää. No miten lähti Kári? Seurasi reenikamua ilman vinkausun vinkaisua ja tarjosi vielä ihan kontaktiakin.. Pikkasen piti autossa naureskella itelleen...

No kun pentu oli päässyt viettämään kivaa päivää muiden koirien kanssa, oli mulla ja Imirillä suuntana Raisio. Näyttely paikalla olin melkoisen tarkasti juuri tunnin ennen kehän alkua. Ja naapurin Leirahan se siellä oli kanssa just saapunut. Siinä sitten vaihdeltiin kuulumisia ja odoteltiin kehää. Katselin kehää, että aika vauhdikkaan oloinen tuomari. Amerikanakitat oli just menossa. Siellä oli sitten VSP:nä mulle rallytokosta tuttu akita. Että hyvin meni heillä sitten. :) Sitten tuomari ehti just pitää pienen paussin ja sitten olikin mun vuoro. Imir oli taas mitä hienoin! Siinä se seistä jöpötti, eikä edes vinkunut tällä kertaa. Vähän hämmennyin kyllä, kun tuomari pyysi, että jos mä näytän hampaat? No mikäs siinä ja hampaat esiin. Sitten vähän juoksua ympäri ja edestakas ja onneksi nyt Imirissä riitti liikettä. ERI ja SA sieltä tuli ja tietty paras uros ja luokan paras. Sitten odotin että Leira olis saanut saman nipun, mutta mitä ihmettä! ei saanut vaan EH pamahti. Vielä vissiin kehitys kesken.. Olin ihan että ei ei ei.. Eli ROP:han meille tuli. Kyllä harmitti siksi että tiesin että ryhmä kehään en ehdi millään jäädä, kun iltatyö kutsui ja sunnuntaista ei kyllä viitsi jäädä pois, kun siitä saa niin paljon rahaa...

No toimisto oli onneksi tosi ok tän kanssa, kun ilmoitin että ei päästä. Palkinto oli tosi kiva, kun saatiin 6 euron lahjakortti paikalla oleviin kojuihin. Ostin sitten toisenkin näyttelytaluttimen 9 eurolla, joko Imirille tai pennulle, riippuen mihin pentu tykästyy. Imir nyt vamaan juoksi vaikka kumilenkillä, jos pyytäis. Ja sit tietty piti ostaa tonnikalapaloja, kun hauhau oli siellä myymässä. Nyt on niitä sitten neljä pussia, että jos ne hetken kestäis? Kotimatkalla olin tosi iloinen ja toisaalta tosi pettynyt kun en voinut kokoomiin jäädä. Mutta töihin oli mentävä. Ja millainen ilta? no aikamoinen. Tai varsinkin vika tunti. Meillä kävi 23 hengen ranskalaisryhmä ja sitten tuli vielä ihan viime minuuteilla 7 henkeä, että mega-ateriat mukaan heti kiitos... No onneksi mulla oli hyvät työkaverit ja pääsin ihan ajoissa, kun Kári piti olla viimeistään ysiltä hakemassa, että reenikamu pääsi itse töihin. Hyvin kuitenkin ehdin ja ehdin nähdä kuviakin, joten hyvähyvä! Hienoilta näytti kuvat ja saatte niitä heti tänne, kun vaan saan niitä kamulta. :D Ja kyllä muuten oli väsynyt pentu joka kotiin tuli. Juuri jaksoi Imirin pissalenkin kävellä ja sitten untenmaille, jota on nyt riittänyt ja riittää vieläkin. Tänään on toistaiseksi ihan pienillä pissalenkeillä menty kun pikkukaveri on vähän väsynyt. Eikä Imirkään nyt mikään virtapaukku ole, jos nyt on ikinä ollutkaan. ;)

tiistai 7. elokuuta 2012

Kameroiden kortit vihaa mua...

Mulla on ollut koko kevään joku ongelma kameroiden kanssa. Mullahan ei ole tällä hetkell omaa kameraa vaan lainassa on sitten ollut veljen tai kaverin kamera. Molemmat on oikein hyviä kameroita ja pääasiassa toimivat kyllä moitteetta, mutta ne kortit... Keväällä kuvasin suuria määriä koiramme-lehden juttuja, jotta sain käydä niitä läpi kotona ja pystyi aina faktat tarkistamaan. Useamman kuin kerran kävi kuitenkin niin, että olin parin vuoden lehdet kuvannut ja sitten yritin laittaa ne koneelle, niin eipä löytynyt. Tai jotenkin muuttuivat, pirstaloituivat tai kortti korruptoitui. Kyllä meinasin nähdä punaista useita kertoja. Säännöllisen epäsäännöllisesti näin on käynyt siitä lähtien ja nyt niin kävi taas. Viikonlopun kuvat Valkeakoskelta vain hävisivät. Tosin tällä kertaa jo kamerassa tapahtui jotain. Avasin sen, että ottaisin vielä pari ja laittaisin ne sitten koneelle ja mitä luki kamerassa? Card is not initialized... Ja sitten ei voinut muuta kuin alustaa kortti ja sinnehän ne kaikki kuvat taas hävisivät. Mä luulen todella, että noilla korteilla on jotain mua vastaan. :P
                                                        kerrankin kunnon eväät!

Mutta viikonlopusta. Torstaina käytiin BH-kurssilla ja pentu oli siellä mukana. Vähän mietin että tuleeko tästä mitään, mutta siellä oli onneksi yksi ilman omaa koiraa ja hän oli heti valmiina viettämään tunnin pennun kanssa. Eli eikun reeniä meneen Imirin kanssa. Imir teki melko hyvin. Paikalla makuut meni hienosti ja seuraaminen.. noo meni nyt niin kun meillä menee, eli ei kummoisesti. En tiedä miksi Imiriä kiinnostaa seurata vain ja tasan noin kaksi askelta ja sitten menee mielenkiinto. Toimi vähän paremmin, kun sai Imirin vähän korkeempaan viretilaan leikillä, mutta kyllä ne silti niin lyhyitä on, että huh huh. Ja harmittaa kovin, ettei tunnu niissä edistyvän, kun muuten olisi kaikki kasassa vaikkapa Tokon aloa varten, mutta kun ei seuraa niin ei seuraa... Jäävät on hyviä, paikalla olo on ihan ok, joskus nousee liian aikaisin, mutta pääasiassa hyvä ja hyppykin on ihan ok tilanteessa. Ja luoksetulo yleensä toimii hienosti. Että kun vain tuo seuraaminen... Ja on ihan kummallista, että rallytokossa se kyllä tulee. Ei nyt mitenkään huippu tiiviisti, mutta mukana pysyy koko ajan. Se on se puhe sille vissiin niin tärkeää...
                                                           puren sua korvaan.

No sen jälkeen suuntana oli sitten Valkeakoski. Perillä oltiin suht myöhään, mutta saatiin olla ilta ja aamu ihan keskenään, kun mun vanhemmat oli ystäviensä mökillä. Perjantaina tuli sitten mun pikkuserkun labbisneiti metiä tervehtimään ja kyllähän se alun jännittelyn jälkeen lähti noiden kahden leikki oikein kunnolla käyntiin. Imir oli olevinaan vähän liian mies, joten hän joutui viettämään nämä hetket lähinnä remmissä. Siihen se onneksi rauhoittuu ihan hyvin ja antaa sitten toisten leikkiä. Sitten mentiin vielä illaksi kaverin vanhemmille käymään ja siellä oli kyllä kaksi rauhallista poikaa.

Lauantaina äiti vei Imirin aamusta heti kunnon irtijuoksu lenkille. Sinne kivaan metsään missä on turvallista. Ja onnessaan oli kuulemma juossut ja hyvin äitiä totellut, kun oli luokse pyytänyt, vain sen ekan hulluttelun oli vetänyt ja äiti oli joutunut muutaman kerran kutsumaan ennen kuin tuli, mutta sitten oli korvat palautuneet. Kárin kanssa käytiin vain pissalla ja sitten takaisin nukkumaan. Päivällä kävin sitten poikien kanssa rannassa ja sinnehän tuo pikku karvapallo juoksi kuin ei olisi päätä eikä häntää. Imir katseli rannasta, että on tuokin hullu. Heittelin sitten Kárille vähän keppiä ja sinne se sitä meni noutamaan ja Imirkin sitten vaivaitui pari kertaa kepin noutamaan kahlaamalla. Musta on ihanaa, että Kárista on vissiin tulossa innokas uimari. Helpottaaa kesäliikuntaa, jos voi mennä vain rantaan heittelemään keppiä. Ja on se niin hyvää liikuntaa koirallekin.
                                                                   jippii!!

Lauantai illaksi lähdin itse ystäväni juhliin Kylmäkoskelle ja koirat sitten jäivät vanhempiani ilahduttamaan. He menivät sitten äitin tädille, jossa Kári sai juosta pihassa maalla vapaana ja Imir sitten fleksissä niin oli silläkin vähän tilaa. Rauhallista iltaa olivat taas saaneet viettää. Itselläni oli oikein mukavat juhlat ja uimaankin mentiin ja kyllä oli muuten järvessä lämmintä vettä! Olin tosi yllättynyt ja siellä sitten lilluttiin oikein kunnolla. Hyvää ruokaa ja kakkua ja kavereita, joten mikäs sen mukavampaa.
                                                       välillä mäkin jaksan juosta

Sunnuntaina oli sitten Valkeakoskella mätsäri ja päätin viedä Imirin sinne, kun siellä oli miestuomari ja tuo on aina välillä vähän epäilevä niille. No nyt ei ollut mitään ongelmaa, paitsi että kuumana päivänä odottelu oli tehnyt tehtävänsä ja Imirin juosu oli kuin tervassa olis menty. Sininen nauha siis ja ei jatkoon sinisissä. Mutta ainakaan ei ole unohtanut miten kuuluu kehässä käyttäytyä. Sitten lähdettiin vielä iltapäivällä äidin toisen tädin luo Suoniemelle, jossa hänen kesäasuntonsa on. Ja miten ihana paikka se onkaan! oman tien päässä, jonka varrella ei ole mitään ja peltojen ja metsän ympäröimä. Ei autoteitä lähellä ja junaradallekin 1,5km matkaa, joten tarpeen kaukana sekin. Imir sai sitten juosta myös vapaana ja Kári tietenkin myös. Ja siinä sitten mietin kyllä että mistä sitä energiaa nyt on noin helkutisti, kun mätsärissä oli kuin tervaa.. Koska se vain juoksi! Aivan hulluna veti isoa rinkiä ja haukkui ja painoa. Varmaan 40 minuuttia painoi, kun sitten lähti vähän kauas ja päätin ottaa sen kiinni ja lepäämäänkin hetkeksi. Kári ei onneksi yrittänytkään pysyä sen kyydissä vaan pyöriskeli siinä mun ja äidin jaloissa ja kävi leikkimässä vesikupissa. :) Sitten vähän teetä ja sitten takaisin ulos. Seuraava juoksentelu kesti vain vartin ja sitten taas koira lepäämään. Vielä ennen lähtöä sai juosta noin 10 min ja sitten kohti kotia. Voitte varmaan kuvitella miten väsyneet koirat mulla kotona oli. :D
                                                                     lepohetki

Maanantaina oli sitten ihan lepopäivä. Tai no Imir pääsi sellaiselle lähes tunnin lenkille kaverin äidin kanssa, mutta Kári teki vain pissalenkkejä. Ja hyvä niin, koska kyllähän se nukkui paljon. Ja tietenkin matkattiin takaisin Turkuun. Tänään on sitten ollut taas Imirin rallypäivä. Ja hyvin siellä meni. Ekan kierroksen tein irti ja Imir oli ihan super. Toki mulla oli sitä nannaa, mutta kuitenkin. Toinenkin kiekka meni ihan hyvin ja vain kahdella namilla. Sitten se kolmas.. ei lähtenyt millään ja kouluttaja sanoi että käytä se ulkona ja kokeile sitten. No ulkona käytiin ja sitten tehtiin puoli rataa ja se meni ihan hyvin. Mutta taas olisi pitänyt siihen toiseen lopettaa, kun toinen oli väsynyt, eikä enää jaksanut. Radan jälkeen nukahtikin sitten siihen ihan levälleen. :) Siinä katselin vielä pari rataa ja keskusteltiin rally-tokon virallistamisesta, joka mahdollisesti tapahtuu 2014. Sitten sai raahata väsyneen haukun autoon ja kotiin.

                                                                       nuuh, sniff, nuuh

Pieni hetki kotona ja sitten matkaan Kárin kanssa rokotuksiin. Kári oli niin hienosti kun nyt tuon ikäinen pentu voi olla. Hirveän kiinnostunut kaikesta se oli ja ei olisi malttanut paikallaan olla ja lääkäri tädille piti vähän naskaleita esitellä, mutta ei haitannut tällä erää kuumemittari, eikä rokotuskaan. Ja nyt ei onneksi tartte pitkään aikaan mennä,  toivottavasti. Nyt sitten vietetään rauhallista iltaa ja tehdään taas huomenna juttuja. Ja niin en tiedä mikä jättiläinen tosta on tulossa, kun tänään painoi 9,1 kiloa! Imir painoi tuon ikäisenä vain 8 kiloa, joten saas nähdä.. Ei siitä ainakaan mitään sinttiä voi enää tulla ja tassutkin on ihan valtavan kokoiset, melkein isommat kuin Imirillä.

torstai 2. elokuuta 2012

Koirien värejä

Päätin tässä tänään vähän ottaa kuvia siitä, minkä värisiä koiria mulla oikeasti on. Ja tässä sitten olis tulosta. Ensin Imirin sävyjä.
                                              koko kuva

                                                           ruskee nenu

                                                              selkä

                                                          hännän ruskea täplä

Sitten Kári, josta kuvat on paljon paremmat jostain syystä..
                                                  hassu kaksi värinen takatassu

                                                  etutassun ihana sukka (molemmissa on)

                                                      koko kuva ei nyt sit oo kummoinen

                                                                  naama ja ruskeat simmut

                                                      häntä onkin sitten musta

                                                      selän multiväritys

Että jännityksellä odotan minkä värinen tästä pienestä tulee!