sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Luonnetesti

Perjantaina kävelin aamusta koirien kanssa porukoille syömään. Samalla reissulla Imir jäi sinne hemmoteltavaksi ja iltapäivällä mentiin Kárin kanssa agiin. Oltiin viimeisenä vuorossa ja mun mielestä osasin radan, eikä se edes ollut ihan pahimmasta päästä. Mutta en mä sit osannutkaan. Oikeen mitään. :P Siis oikeesti muistin ehkä just joku 3-5 estettä kerrallaan ja sit olin jo ihan pihalla. En vaan kyennyt jostain syystä muistamaan esteiden järjestystä millään. Kári teki kyllä just mitä käskin, mutta eihän sekään voi mennä oikein jos emäntä näyttää ihan päin honkia. No ei se mitään, tulipahan reenittyä. ilta otettiin rauhaksiin, koska aamulla oli aikainen lähtö.


Lauantaina me lähdettiin sitten hyvissä ajoin ennen seitsemää kohti Tuusulaa. Yhdeksältä oltiin ensimmäisinä vuorossa luonnetestiin. Testaajina oli samat tuomarit kuin issikoiden omassa testissä on ollut, joten korreloituvat sitten hienosti muihin testattuihin. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin lenkittää Kárin ihan kunnolla siihen testin alle. Siinä oli muutama katselija, josita toinen suostui onneksi kuvaamaan meidän testiä. Kári alkoi ihan hyvin leikkiä tarjotulla kepillä heti alkuun. Kelkka oli vuorossa seuraavana ja se olikin sitten aika jännä, meinasi emännältä lähteä jalat alta kun toinen oikein kiskaisi. Kelkka myös jäi vähän päälle ja vielä seuraavassakin vaiheessa sille piti vähän murrata. Mutta toisaalta hienosti meni sitä ihan itse ilman houkuttelua katsomaan ja yritti siinä ohessa ottaa kelkan perässä tulevan kolisevan mehupurkin mukaan. :)

Uhkaavaa ihmistä yritti lähinnä mennä pusuttamaan vaikka muutaman hau sanoikin. Luoksetulo oli hieno, sellainen iloinen Kárimainen tuleminen. Haalari oli aika paha ja sen ohittamiseen uudelleen tarvitsi hienoista houkuttelua. Tynnyri ei ollut ihan niin pelottava, mutta toki aiheutti pientä sätkyä sekin. Pimeässä huoneessa toimi ihan hyvin, alkuun ei vissiin ihan tajunnut mikä on jutun idea, mutta tuli sitten ihan hyvin mun tykö, ihan ilman mitään apuja multa. Hieno eläin! Seinässä uhattuna oleminen oli myös hyvin islantilaista, ei todellakaan halunnut suojat itseään... Taisi se pari hauta sanoa sentään. Ampuminen meni ihan jees, ekaa vähän säpsähti, tokaa ei sitten ollenkaan. Upeasti siis meni! Tässä mukana linkkejä videoihin joista näkee sitten itsekin.

 http://youtu.be/zHMi-2iDUYg
http://www.youtube.com/watch?v=BqcWsKRc8F0

Sitten porukoille hakemaa Imirkin kotiin. Illalla en paljoa enää jaksanut, mutta eipä se mitään kun sunnuntaiksikin oli ohjelmaa. Sunnuntaina lähdettiin taas aamusta, nyt kohti Nokiaa ja molemmat koirat mukana. Aamu alkoi möllitokolla Kárin kanssa. Se meni jotakuinkin näin:
Kokeessa oli seuraavat osa-alueet:
Luoksepäästävyys 10 (tää oli täydellinen)
Paikkamakuu 1min 0 (Kári nousi noin 40s kohdalla sekunniksi seisoon..)
Seuraaminen irti 10 (parasta seuruuta mitä Kári on ikinä tehnyt)
Luoksetulo 5 (Lähti tuleen jo ennen käskyä, muuten kyllä hieno)
Liikkeestä maahan 8 (Annan vielä ruumiillisen ohjauksen, mutta hieno!)
Estehyppy 8 (Yllättävän hyvä, pieni käsiohjaus alussa)
Kokonaisvaikutelma 10 (Tuomari kehui erityisesti hymyä. )


Yhteispisteiksi saattoi saada 160 ja me saatiin 107. Sinällään ihan jees kun ihan pystymetsästä ilman reeniä mentiin paikalle. Tokon jälkeen alkoi match show ja siihen ilmoitin molemmat. Tuomarina oli mies, joka käytti kyllä ihan hartaasti aikaa koiriin.. Kári sai punaisen ja Imir sinisen, mutta kumpikaan ei sijoittunut. Mutta päivä oli upea, koirat käyttäytyivät hienosti, niin eipä voi valittaa! Reilut neljä tuntia hurahti kyllä nopeasti tuolla. Kotiin tultua pitikin ottaa pienet päikkärit. Nyt vielä iltaulkoilu, niin voikin mennä jo nukkumaan.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Reenailua ja lenkkeilyä

On me jotain tehtykin. :) Perjantaina meillä oli Kárin kanssa agilityreenit. Sain vihdoin liityttyä agilityseuraan täällä Valkeakoskella ja niiden järjestämissä reeneisää oltiin perjantaina. Ekaa kertaa oikeissa reeneissä ulkona, vähän jännitin että mitähän siitä tulee. Kári oli ihan loistava! Omistaja taas oli vähän väliä hieman pihalla, mutta se kai on odotettavaa, kun ei vielä osaa. Ohjaaja oli tosi kiva ja rata oli, no suoraan sanottuna vaikea. Metallinen keinu aiheutti ensin Kárissa hämmennystä, mutta jo toisella kerralla meni senkin ihan hienosti. Myös kepit sujuivat hyvin, mutta ne olikin siitä meille helpommalta puolelta. Oli aika rankkaa muuten juosta ulkona hiekalla, kun tähän asti oon reenannut sisällä. Kárissa ei onneksi näkynyt merkkejä väsymyksestä vaan teki innokkaasti koko ajan. Mutta olihan se varsin väsynyt sitten loppupäivän. Antoi kyllä uutta buustia osallistua oikeisiin kisoihinkin kun kerran meni Kári noinkin hienosti. Imir sai sillä aikaa nauttia äidin huomiosta ihan yksinään ja pääsi fleksilenkille metsään.
 pelottava metallikeinu selätetty
 vauhtiponnuja


Lauantaina käveltiin aamusta porukoille ja sieltä lähdettiin sitten isän kanssa kohti Turkua. Oli taas juhlat tiedossa. Ensin haettiin tosin vähän ruokaa ja käytiin moikkaamassa isoäitiä ja pienellä kävelyllä hänen kanssaa. Sitten kohti juhlia. Oli serkun 40v juhlat ja samassa kummipojan ja sen veljen 3v. juhlat ja sitten vielä toisen serkun lasten 4v. ja 6v. juhlat. Aiheena oli eläinten olympialaiset, eli pukeutumista vaativat juhlat siis. Onneksi sain veljeni pinkpanther puvun lainaan. Juhlat oli oikein hauskat ja kakut oli superherkullisia. Sitten illalla vielä takaisin Valkeakoskelle. Äiti oli kotona koirien kanssa, joten ne sai sitten olla ulkona ja nauttia äidin kanssa hienosta kelistä.
 auringonnousu oli mitä kaunein

 Imir <3


 ihanaiset



Tänään lähdettiin sitten aamulla kohti Lotilaa ja kierrettiin se ympäri. Ja ensimmäistä kertaa koko elin aikanaan se otti ja lähti pupun perään.. Oli poissa varmaan vain pari minuuttia, mutta melkein ehdin saada raivarin/sydärin/paniikkikohtauksen.. Sitten se juoksi ihan onnessaan takaisin pupun karvaa suu täynnä... Toivon todella että puraisi vaan vähän häntää... Ajoin sen kyllä pois, koska ei noin tulla takaisin ja loppulenkin oli sitten pihan nätisti.. Mutta kyllä täytyy myöntää että melkoinen kolhu tuli luottoon... No sitä täytyy sitten rakennella uudelleen. Ja toisaalta kyllähän se kani lähti aivan nenän alta, siis aivan suoraan kosketusetäisyydeltä.. Noh sille en voi nyt enää mitään. Muuten päivä on ollut oikein mainio, vähän askartelua ja näin ystäviä. Mikäs sen mukavampaa.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kári 2v.

Mä en niin ymmärrä mihin aika on oikein kadonnut. Tänään mun ihana pikkuinen on jo oikeasti aikuinen koira niinkin vanha kuin kaksi vuotta. Onnea muruselle. :)
 on se vähän muuttunut

ja komea siitä on tullut <3

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hiljaiseloa

No niin on kyllä mennyt hävyttömän kauan siitä kun viimeksi olen saanut jotain kirjoiteltua. Meillä oli käymässä nenäpunkkia ja minä olin melkoisen kipeänäkin niin on vähän jäänyt, kun ei olla muuta tehty kun lenkkeilty tai oikeammin vielä äitihän näitä on paljon lenkittänyt. Siis kun olen itse ollut ihan rapakuntoinen ja kipeä. Nyt taas elämä voittaa. Ja tietysti sekin on vienyt aikaa, että olen onnellisesti saanut olla töissä viimeiset viisi viikkoa ja vielä tämänkin viikon. Siitä olen onnellinen ja siksi äiti noita onkin lenkittänyt, että on vähän kipeänä jaksanut sitten itse töissä. Suure kiitokset äidille! (ja isälle tietty myös, on sekin paljon reippaillut) Viime kuussa käytiin kerran hierotuttamassa Imir, kun sielläkin oli nenäpunkkia niin ei ollut tartuntavaaraa. Ja kerran akaassa, kun sama homma siellä. Että vähän sentään on päässeet koiratkin leikkimään.
 maaliskuussa oli vielä luntakin jaSkirnir oli oikein hyvä kaveri mun pojille.

Vähän on reenailtu aina silloin kun oon ollut terve. Mitään ongelmaa ei ekassa virallisessa rallytoko kisassa pitäisi olla, mutta mistä sitä sitten taas tietää paljonko mä jännitän, jos joku meneekin pieleen. Mutta hyvin on reenailu koton sujunut. Kárikin taas hiffaa miten tulla eteen. :) Töitä oon myös hakenut, ihan mistä vaan on paikkoja tullut auki, mutta eipä ole mitään iloa hakemuksista vielä ollut. Ehkä sekin aika vielä koittaa. Tänään sitten ilmoittauduin avoimessa yliopistossa teologiaa lukemaan. Hankkisi nyt tähän vielä uskonnon ja elämänkatsomustiedon pätevyyden niin josko se sitten auttaisi. Tiedä siitä, mutta ainakin on jotain tekemistä kesällekin.

Eilen (sunnuntaina) käytiin Tampereella taas islislenkillä ja oli niin hurjan kivaa! Mukana oli tällä erää vain vähän uroksia, minun pojat, Nör ja Skirnir. Kári sai siis rallattaa vapaana ja miten se nauttikaan seurasta. Narttukoiria olikin sitten ihan reippaasti ja onneksi kaikki niistä tulevat hyvin juttuun keskenään. Lenkki oli oikein mukava ja tietenkin Kárin piti käydä myös pulahtamassa uimaan. On se vaan niin pölö joskus. Imirkin oli tosi nätisti, melko vähän mitään riekkumista, hieman sorsien perään piti tosin mölytä.
 Koko kööri akaassa
 niin iloinen

 littaa ja painileikkiä, mikäs sen parempaa!


Viime perjantaina oltiin Kárin kaa agilityssä ja meillä meni oikeesti ihan hyvin. Itse olin tietty vähän epävarma, niinkuin vielä tuppaan olemaan, mutta varsinkin kepit on mennyt taas aimoharppauksen eteenpäin. Vetäjä sanoikin nyt ekaa kertaa ihan itse, että kyllä mulla on ihan kisavalmis koira, jos vaan mun pää kestää lähteä. :D Eli ei kun hakemaan lisenssiä, että voidaan kesällä kisata sitten. On toi Kári vaan niin <3. Nyt mun pitäis sitten saada itseltä se hidastelua aiheuttava liika miettiminen pois ja alkaa luottaa tuohon varsin varmaan suorittajaan. Että mitenköhän sen sais tehtyä? Vihdoin liityin myös agility seuran jäseneksi, joten päästään pian reeneihin täällä Valkeakoskellakin. Tulee sitten vähän enemmän tekemistä. Niillä on myös rallytokon höntsäily ryhmä joten sinnekin päästään sitten reenimään seurassa! Tekee meille kyllä hyvää.
 islantilaisia oli joka puska täynnä



 ja veteen oli pakko mennä..

Sorsia.. huoh..

Odotan kesää nyt oikein innolla kun on jotain tavoitteitakin sille. perusopinnot teologiassa olis tarkoitus saada kasaan ja sitten on erkkari Kokkolassa, rotumestikset siellä myös ja sitten tulee MV! Ja sitten olis vielä se Tallinnan matkakin, kunhan avaavat vain näyttelyn sivut tässä joskus. Voin vain kuvitella miten nopeasti kesä tuleekaan vilahtaan ohi silmien... Mutta sellaista se on, aika lentää kun on kivaa. Hirveellä vauhdilla tää kuusikin viikkoa on mennyt, kun on saanut olla töissä! Toivottavasti syksyllä saisi jo jotain pysyvämpää.. Mutta nyt mennään hetki kerrallaan ja nautitaan keväästä!