lauantai 29. joulukuuta 2012

Kivoja lenkkejä, hyviä hyppyjä

Keskiviikkona tapaninpäivänä ajeltiin takaisin Turkuun, kun piti mennä töihin. Äiti oli ihana ja vei koirat aamulla kunnon lenkille, vaikka pakkasta oli kevyet -18 astetta. Sinne metsään menivät, missä Imirkin saa olla irti ja kun aamusta olivat niin eihän siellä ketään muita ollut. Ajomatka meni rauhassa ja sitten käytin koirat vaan pissalla ja lähdinkin sitten töihin. Töiden jälkeen käytiin sitten vielä ½ tunnin lenkillä. Torstaina mentiin heti aamusta tuolla yläjuoksun puolella aamulenkillä. Vähän kahlailtiin umpi hangessakin. Lenkki meni muuten oikein hyvin, kohdattiin vain sitten lenkin loppupuolella ei ihan niin hallussa oleva sakemanni... Näin ne jo ajoissa ja Kári oli edellä ja katseli niitä vähän, mutta tuli heti kutsusta luo. No tuo sakemanni lähti sitten täysi Kárin perään ja sai sen kiinnikin... Siinä vähän pöllytti Kária ennen kuin Kári pääsi mun luo ja turvaan. Vähän oli kyllä härdelliä kun Imir kävi vähän kierroksilla tuolle sakemannille, kun oli kuullut Kárin vinkaisevan. Sitten yritit pitää omas sun takana ja tuon yhden hölmön sun edessä. No koiran omistaja oli siinä ihan kyllä tosi nopeesti ja sai sitten koiransa kiinni. Ei tuntunut Kárille mitään ongelmaa tuosta jäävän ja Imirkin rauhoittui heti kun toisen koiran omistaja oli paikalla. Mies pahoitteli kyllä kovin ja siinä tutkiskelin niin ei Kárissa mitään ollut. Sillä miehellä oli kaksi koiraa mukana, joista tämä ei niin hallussa on kuulemma vaimon, eikä hän yleensä pidä sitä irti, mutta oli ajatellut että ei siellä metsässä ketään siihen aikaan ole... No onneksi ei sattunut mitään ja Kárikin vain vähän säikähti. Miehen oma koira sen sijaan istui koko episodin ajan tasan siinä mihin mies oli sitä käskenyt istua, joten uskoin kyllä hyvin, että ei ole varsinaisesti tämän herran koira tuo joka ei ihan hallussa ollut. Mukava mies ei siinä mitään.
                                                         rapsutuksista nauttija :)
                                                    joulu oli kovin väsyttävä tälle herralle

Töiden jälkeen matka sitten suuntautui kohti Lietoa, meidän viimeisiin agi reeneihin täällä päin suomea. Kári oli niin vedossa! Eka rata oli mulle kokemattomana ohjaajana vähän haastava, en ihan koko aikaa pysynyt Kárin edellä ja sehän hidasti meidän menoa melkoisesti. Mutta oli kyllä hienoa menoa! JA tuon pussi ja putki on kyllä jotain niin hienoa jo! Vähän kauempaa saisi irrota, mutta onhan tässä aikaa. Samaten myös pöytä sujuu niin hienosti! Ei edes yritä mitään ennen kuin saa luvan tulla alas! Hieno pentunen. Keppejä ja kontakteja tarttee sitten keväällä ruveta jossain vaiheessa reenaan kunnolla ja sitten kesällä alkaa pikku hiljaa nostella korkeutta noissa hypyissä. Kun nyt kuitenkin on noin iso, niin tarttee antaa hyvin aikaa ensin kehon kehittyä.
                                                  alku oli varsin vauhdikasta
                                                               hetki vähän rauhallisemmin
                                                            ja meno jatkuu
                                                                        lumi-istujat
Eilen perjantaina mentiin sitten hakeen reenikamu mukaan ja ajeltiin tallin taakse metsään. Siellä kun voi kans pitää Imiriä irti. Vein auton vähän pidemmälle kuin normaalisti ja näin ollen päästin Imirinkin suoraan autosta menemään. Siellä ne sitten juoksi kuin mielipuolet nuo mun kaksi ja myös reenikamun pikkuinen meni ihan iloisasti ja välillä oikein kunnolla leikkikin Kárin kanssa. Imir oli ihan jossain ekstaasissa koko ajan ja paahtoi ja paahtoi ja haukkui tietenkin mennessään. Kääntökohdassa reenikamun koiruus löysi maasta jotain ja alkoi kaivaa monttua ja sitä sitten kaivoikin oikein antaumuksella. Välillä nää mun pölöt kävi kans katsomassa ja kaivamassa. En tiedä mitä siellä oli, kuraa näytti olevan, mutta melkoisesti jaksoi kyllä kaivaa! Kiva lenkki oli ja hyvillä mielin jätin koirat tänne kun töihin lähdin.
                                                           pennuilla oli välillä vauhtia 
                                                         ja melkoisia loikkia
                                                             jotain hammastakin näytettiin
                                                         ja sitten kaivettiin kuoppaa yhdessä. :)

Tänään on ollut ns. lepopäivä eli on vaan tehty sellaisia "lyhyempiä" lenkkejä. Aamupäivästä käytiin tuolla joen toisenpuolen pellolla vähän kahlaamassa ja sit iltapäivällä käytiin vähän puistossa, jossa Kárille oli onneksi seuraksi sellainen ihana kettarityttö. Sitten nyt käytiin vielä reilu ½tunnin remmilenkki äsken. Ihan rauhallista on ollut onneksi. Niin ja tietty Kári on viettänyt melkoisesti aikaa tuolla ulkona pihalla. Viihtyy siellä kovin ja onneksi on siellä ihan hiljaa niin miksipä se ei siellä voisi olla. :) Huomenna koirat sitten lähteekin äidin kanssa Koskiin ja suurimmaksi osaksi jäävät sinne. Minä sitten yritän tässä pakata tarvittavat kamat ja pakkailla tätä kämppää kasaan. Kaikkea ei tosin vielä voi pakata, kun tammikuussa täälläkin pitää jonkin verran viettää aikaa. Mutta pikkuhiljaa tästä sitten.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hauskaa joulua!




Eli tosiaan kuten otsikossa luki, oikein hauskaa joulua kaikille multa ja mun karvaelukoilta. :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Laiska päivittelijä täällä hei!

No niin mä en oikeestaan ihan kauheesti muista mitä kaikkea tässä on tuon edellisen jälkeen tapahtunut, joten tyydyn toteamaan, että mä valmistun heti kun saan paperit haettua ja Kárin kanssa on vähän agiliidetty. Sen kanssa kaikki sujuu hienosti, varsinkin putket ja pussit on hyvällä mallilla, melkein jo irtoaa käskystä kohti! Mulla on tässä jonkin verran jotain stressin poikasta, joten tyydyn nyt laittamaan hienoja kuvia hesan näyttelystä ja mun hienosta pennusta!

                                                  Näin ennen kehää
                                                     näin kehään mentäessä..


                                       ...mutta näin hienosti sitten kuitenkin tuomarin silmän alla

                                  siskon arvostelun odottelu ja sitten vähän villimpi ruusukkeiden jako

                                                  ja sitten kehän jälkeiset rallit!



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Voittaja 2012

No niin kaikkea on taas tässä tehty. Maanantaina 3.12 "muutettiin" pariksi viikoksi Valkeakoskelle, koska sain täältä oman alan hommia. Opettamista siis, historiaa ja yhteiskuntaoppia. JEI! No koskapa ollaan täällä niin pitihän sitä sitten keksiä jotain tekemistä. Päädyin sitten vuokraamaan hallin tiistaiksi tunniksi Lempäälästä. Sinne sitten lähdettiin tuntien jälkeen ja otin molemmat mukaan. Ensin laittelin siinä esteitä hetken ja sitten aloitin Imirin kanssa vähän tokoillen ja seuruutusta tehden. Tehtiin hyppyä ja se sujui hyvin! Seuruu taas.. nooo tuli siitäkin nyt jotain. :) Sitten laitoin Kárille vähän tarkemmin esteet ja harjoiteltiin pussia ja putkea. Ne meni hyvin, varsinkin putki. Kári suorastaan tuntuu kovasti tykkäävän noista putkista. Siellä oli sitten puomi.. Ja kun siirtelin vähän esteitä, kun ne ei ollutkaan ihan hyvin ja kun katsoin, että mihis se Kári niin siellähän se kiipesi puomille.. Ja vissiin huomasi olevansa korkealla ja vähän säilähti ja hyppäsi sieltä päältä alas... phuuh.. Sitten ei oikein välittänyt enää puomisa, oli vissiin todennut että on pelottava juttu, varsinkin se taite kun mennään ylös sille tasaiselle osalle. Otin siinä sitten vain sellaista että laittoi tassut puomille ja palkka, ettei nyt ihan jää kammoa. Imirillä sitten kans näytin pari kertaa että tää on ihan ok, kun Imir menee puomia tosi hyvin. Muuten reenit oli tosi kivat! Kári oli hieno pieni mies ja Imirkin ihan kelpoinen. :D

Keskiviikkona koirat oli päässeet äidin kanssa metsään juokseen, tosin oli joku metsä kone tullut vastaan joten ei olleet sit ihan niin kauaa saaneet olla irti kuin yleensä. Sitten illalla ajelin vielä turkuun Kárin kanssa kun piti mennä vielä yöksi heselle töihin.. Kári pääsi sitten vähän vielä puistoilemaan, onneksi oli seuraa siellä. Torstaina me käytiin Kárin kanssa mun serkulla syömässä ja hyvinhän se käyttäytyi, ihan kuin Imir (tai no on se vielä vähän eläväisempi). Meillä myös alkoi seuraava agilitykurssi tuolloin. Itsenäisyyspäivänä siis... No tunti meni oikein hyvin, Kári on ihan huippuoppilas. Menee pussiin, menee putkeen, seuraa mua silmä kovana ja kaikki ohjauskuviot toimii, jos minä saan ne toimimaan. Sit tietty ajettiin vielä Koskiin, kun perjantaina oli taas tunteja.

Lauantaina käveltiin tutuille käymään iltapäivällä. Siitä tulee sellainen ihan kunnon lenkki, joten eipä sitten oikein muuta. Sunnuntaina olikin sitten kunnon päivä Kárin kanssa. Suuntana oli siis Helsinki ja messari. Aamulla lähdettiin vähän ennen kuutta kohti Hämeenlinnaa, kun pääsi äidin kyydillä sinne, kun se meni töihin. Sieltä junaan ja Helsinkiin. Juna oli tosi täynnä, mutta lemmikkivaunussa oli vain yksi toinen koira, vaikka ihmisiä se sitten olikin täynnä. Tää juna oli joku lapin juna ja sen kesti päästä Pasilaan 2 tunti!!! Huoh.. No ihan hyvin se matka meni, oli Kári vähän levoton, mutta ei paha ajatellen että alla ei ollut mitään ihmeempää lenkkiä.

Messarissa oltiin aika ajoissa kuitenkin ja käytiin vähän kiertelemässä ensin, katselemassa mitä haluisin ehkä ostaa myöhemmin. Kehän laidalle alkoi pikkuhiljaa tulla tuttuja ja näin mäkin sitten pääsin vessaan, kun toinen islisihminen piti Kária. Siinä aika meni joutuisaan jutellessa ja kuulumisia vaihdellen. Kárin siskokin oli paikalla ja ne kyllä pisti heti painiksi, jos ne päästi lähelle toisiaan. Kun mentiin kehään odottaan vuoroa, niin Kárihan päätti, että se matto on ihana alusta kieriskellä.. Onneksi sain sen just ylös ennenkuin meidät pyydettiin näytille. Kári oli hienosti! Liikkui hyvin, seisoi hyvin (istui vain kun tuomari katsoi hampaat). Olin kyllä valtavan ylpee mun pennusta. :D Tuomarina oli Bo Skalin ja Kárin arvio meni näin:

Todella miellyttävä pentu, jolla miellyttävä temperamentti. Maskuliininen pää hyvällä ilmeellä. Hyvin kiertynyt häntä, oikeat mittasuhteet. Liikkuu hyvin. Oikeanlainen luusto. Todella lupaava pentu.

Olin kyllä ihan valtavan tyytyväinen arvosteluun ja tällähän me sitten saatiin KP ja oltiin ROP-pentu. En tiedä kyllä miksi oltiin siskoa parempia, mutta oltiin nyt sit kuitenkin. Katselin kehän sitten loppuun ja annettin siskosten vähän painia ja sitten lähdin ostoksille ja hakeen palkintoja. En ollenkaan tajunnut, että palkintoja sai niinkin paljon ja hyvä että jaksoin lähtiessä asemalle kävellä.. phuuh painoivat oikein kunnolla. Juna oli täynnä ja lemmikkivaunu oli täynnä, siellä oli kuusi koiraa yhteensä kymmenellä paikalla.. taas huimasti vr ottanut tän näyttelyn huomioon.. Onneksi sain lipun. :) Hämeenlinnaan mentiin taas ja äidin kyydillä kotiin.

Imirillä on ollut täällä jätkien päivä mun isän ja veljen kanssa. Isi vei sitä ahkeraan ulos ja kauas ja sitten ne tarjoili sille gourmeeta: sisäfilettä lauantaimakkarapedillä ja raejuustoympyrällä.. (pyörittelee silmiään) Mutta ei se mitään, sekin on päivästään nauttinut. :) Toivttavasti saan pian kuvia ja voin laittaa niitäkin tänne.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Paljon kaikkea tapailua, saikella on aikaa...

No niin kuten ehkä jo kerroin multahan lähti ääni silloin la-su yönä lähes kokonaan ja näin ollen en ole sitten ollut työkuntoinen tässä. Se on toisaalta ollut ihan jees, että on ollut sitten aikaa koirille, mutta toisaalta se että väsyttää lähes koko ajan, on tietenkin merkki siitä, että en oo ihan kunnossa. Ei tietoakaan siitä energiasta, mikä mulla yleensä on. Asiat ei tuu tehtyä, koska en yksinkertaisesti jaksa. Koirien kanssa jaksan mennä ja tehdä ehkä yhden jutun päälle ja muuten sitten vaan nukun ja makaan. Ei vaan jaksa. Ja nyt pitäis kuitenkin suunnitella tuntejakin ja kaikkea.. viime tippaan taas menee kaikki, mutta kyllä mä jotain saan aikaan niille sinne. Heti huomenna..
                                                   näistä metsä kuvista ei tullu kummosia...

No joo tiistaina hain reenikamun koirineen heidän rallyreeneistä ja käytiin sitten hänen luona vaihtamassa mukaan kaksi muuta koiraa. Mentiin siis sinne tallin takaisiin metsiin lenkille. Koskapa hänelläkin oli toinen isommistaan mukana oli parempi, että Imir ja tää toinen oli sitten flekseissä, ettei tuu mitään. Kári ja reenikamun pentukoira sai sitten painella meneen. Lenkki oli ihan hyvän mittainen sellainen vähän reilu tunnin keissi. Vähän oli ääni painuksissa, mutta kyllä siitä nyt jotain juttua sai aikaan. Iltapäivällä käytiin sitten vaan ihan pieni lenkki, kun ei vaan jaksanut. Ja toisaalta olihan noikin ihan väsyneitä, joten ei olis varmaan tarvinnutkaan.
                                                leikitään!!.. eli tuun päälle.

Keskiviikkona oli kans sovittuna tapaamista, kun kävin reenikamun kanssa tutustumassa uuteen tuttavuuteen, islikseen siis, joka on vasta 16vk vanha ja oikein reipas koirapojan alku. Ei kyllä yhtään jännittänyt tämä pikkuinen Kária, vaikka toinen juoksi päälle ja kaikkea. Vähän se välillä vinkua, mutta sitten aina kävi itse takaisin päälle. Ja miten voikaan toinen näyttää ihan ketulta! Aivan todella suloinen ilmestys. Sopisi oikein hyvin tähän mun eläinlajien kirjoon, kun Imir näyttää vähän sudelta ja Kári karhulta. :D No mulle ei kyllä tuollaista ketunpoikasta tule.. Valitettavasti tuo punainen ei ole mun suosikki väri ja en kyllä sellaista ainakaan ottamalla ota.. Imir on hienon värinen ja Kárikin on oikein kiva, kun on tuollainen hassu soopeli, mutta musta lyhytkarvainen olis kyllä se unelma! Siis värinä, luonnekin pitäis tietty olla kohdillaan, ei siitä väristä muuten mitään iloa ole. Mutta ehkä sitten joskus, musta kuitenkin on aika yleinen, joten on se ainakin todennäköisempi, kuin ruskea valkoisilla merkeillä.. Nooh, onneksi ei ole seuraavaa tulossa vielä piiiiitkään aikaan, joten ei tartte sitä niin miettiä. Kaksi on riittävä määrä koiria yhdelle ja vasta kun Imir alkaa näyttää vanhuuden merkkejä harkitsen sitä seuraavaa. (toivottavasti tähän menee vielä tosi kauan)
                                                   vähän kokoeroa vielä näillä.
                                                         Mun hieno iso poika jo!

Torstaina meillä piti alkaa agi-kurssi Kárin kanssa, mutta ei alkanut, kun ohjaaja sieltä oli kipeenä. Ehkä hyvä niin ei tää ääni vielä torstainakaan ihan takaisin ollut. No päätin sitten että Kári menee tokoon Imirin sijaan ja otin Imirin tallille mukaan. (Tai oli Kárikin mukana, mutta lähinnä odotteli autossa). Käytiin sitten Imirin ja Iken kanssa lenkillä. Noi kyllä tulee hyvin juttuun ja Imir on niin hyvin hiffannut, että Iken eteen ei mennä, että helppoahan noiden kahden kanssa on lenkkeillä. Tuli ravurikin vastaan, mutta eipä Ike tai Imir kumpikaan siitä mitään välittänyt, joten miksi minäkään. Sitten käytiin tiputtamassa Imir kotiin ja lähdettiin tokoilemaan. Tehtiin jääviä, tein lähinnä istu jäävää, koska sen tuo osaa, ja hyvin se menikin. Sitten tehtiin vähän seisojäävää, mutta se oli haastavampaa mulle. Kárilla oli selkeesti hyvä idea mitä tehdään, mutta mä sähläsin namilla.. Ohjeistettuna meni paljon paremmin ja jäikin oikein nätisti seisoon vaikka menin parin askeleen päähän. Maahan jääviä ei voi ottaa, kun ollaan tosi kiinni merkissä vielä. mutta maahan menoja tehtiin sitten muutama muuten. Sitten oli luoksetuloa, kun muut makas paikallaan. Kári tuli upeesti luo ja sit vaan kehitettiin siihen vähän lisää nopeutta. HIENO oli kyllä. Sitten oli vielä paikkamakuuta, kun muut teki luoksetuloa ja sekin meni ihan hyvin. Tein tosi lyhyellä ajalla ja menin vain eteen, mutta tuo pysyy kyllä niin hyvin.. Nousikohan se kerran ilman lupaa ja muuten pysyi hyvin vaikka oli tuo muiden luoksetulo häiriönä kutienkin. Hienohan tuo on ei siitä mihinkään pääse.
                                                             remmitykkääjät
                                                        vähän menevämpää joukkoua
Perjantaina oli sitten taas tapailua, kun nähtiin Intoa! Ja johan oli aikakin vissiin Kárin mielestä, kyllä niillä niin taas leikit meni yksiin. Imir on kovasti ihastunut Hallaan ja käveleekin paljolti sen perässä koko ajan tai ainakin lähellä. Vain välillä kävelee edellä jos on hyvät hajut tms. Onneksi Halla sietää sitä hyvin, ehkä siksi että ei nyt ainakaan hypi sen selkään. Aikamoinen tuuli ja viima oli kyllä, mutta ihana lumisade! Mietin kyllä että onko sinne viisasta lähteä tuossa säässä, mutta vaikka kipeänä onkin, niin kun yksin on niin koirat on ulkoilutettava ja sillä hyvä ja tuollaisille treffeillä ainakin väsyvät hyvin, jolloin saa sitten levätä eikä oo koko aikaa koirapoikaa tuijottamassa sua että joko tehdään jotain tai mennään jonnekin.. Eli ehkä vähemmällä pääsee kuitenkin näin. Ja kivaahan tuo on noita koiraleikkejä katsella, hyvin kuluu aika. Muuten perjantai sitten menikin lähinnä nukkuessa.
                                                             Imirhän ihan nauraa!

Tänään kävin sitten tapaamassa taas erästä issikkaihmistä. Halusin vähän issikkaihmisen näkökulmaa siihen, mitä tuon Imirin seuruun kanssa tartteis tehdä. Lauantai sitten sopi meille molemmille, joten koirat autoon ja sinne. Hänellä itsellään on kaksi narttua ja sitä ennen ollut uroksia pari kappaletta. Eli kokemusta on ja kisannutkin on tokossa ja koiratanssissa ainakin. Ensin käytiin vähän lenkillä ja muut sai juosta irti paitsi tietty Imir, kun se olisi kuitenkin ottanut hatkat... Hyvin tulivat pojat tyttöjen kanssa juttuun. Sitten tytöt meni sisälle ja Kári autoon ja katseltiin sitä Imirin seuruuta. Sainkin ihan hyvän uuden idean häneltä käyttöön ja muutaman harjoituksen, jota nyt yritetään sitten tehdä. Imir on melko häiriöherkkä ulkona, mikä on yksi syy siihen, että ei seillä oikein pelitä. Hallissa hallitsee tilanteen, joten voi keskittyä. Mutta ihan hyvin päästiin alkuun noissa kahdessa harjoitteessa, joita meinaan nyt yrittää sitten tehdä vähän joka päivä. Lyhyesti aina ihan pari minuuttia kerrallaan, ettei tuon keskittyminen lopu kesken. Se on varmasti ollut iso virhe silloin kun toi oli pieni, että koulutuksissa oltiin aina se tunti. Kun ei tuo jaksa niin kauaa, niin tuli noista jutuista sille ehkä vähän liian pakotettua. Yritetään siis uudelleen alusta ja paljon lyhyemmillä toistokerroilla.
                                                                      wuh ja hau

Sitten vaihdettiin Imir autoon ja Kári ulos. Sen kanssa tehtiin maahan menoja, ja ehkäpä jopa löydettiin syy siihen, miksi on niin kiinni mun kädessä! Eli nami pois näpeista ja se kaivetaan vasta kun toinen on mennyt maahan. Olen siis tehnyt tuon kanssa valtavan vaikeaa harjoitusta, "luovu namista ja mene maahan" kun yritin tehdä vain mene maahan opettelua.. No nyt ollaan taas raiteilla siinäkin. Sitten opeteletiin vähän alustakosketuksen alkeita. Niitä täytyy kyllä jatkaa, ovat varmasti hyödyllisiä jatkossakin. Täytyy vaan ottaa joku sopiva alusta jostain. Ihan hyvin se välillä senkin tajusi, mutta ulkona tietty on tota häiriötä, joten välillä vähän keskittyminen herpaantui. Ei se mitään kyllä tuon ikäisellä saakin ja kun kontakti sillä on niin mainio, niin en oo huolissaan.
                                                               painikaverikin löytyi

Sitten pääsivät pojat vielä leikkimään tyttöjen kanssa aidatulle pihalle. Mietin alussa, että uskallanko Imirin päästää kun aita oli mun silmään melko matala, mutta päätin että menköön. Ja eihän Imir edes yrittänyt siitä yli, kuten ei oo ikinä aidoista yrittänyt, se on vaan joku mun päässä oleva pelko tila. Siellä se juoksi ihan onnessaan ja haukkui tietenkin mennessään. Kári löysi nuoremmasta tytöstä ihan hyvän leikkikaverinkin sitten jossain vaiheessa. Lopuksi laitettiin kaikki istumaan hienosti riviin. Istuihan ne siinä hetken ja onneksi tuo tuttu sai omalla paljon paremmalla kamerallaan kuvia, koska mun kamerastahan oli iloisesti akkuloppu, kun se ei kauheesti kestä kylmää... Sitten oli vielä Imirille hemmottelua, kun tää tuttu on myös koirahieroja, niin Imir pääsi hierontaan. Niska oli kuulemma vähän jumissa ja vähän inahti kun takajalkaa venytettiin, mutta kyllä se niin rennosti otti, että ei varmaan mitään hirveitä jumeja ollut missään. Kun sitten päästiin kotiin, niin kyllä nää molemmat oli aivan sippi. Sen verran ovat heränneet että ulkona käytiin tarpeilla ja nyt Imir vetää taas sikeitä. Kárilla on vähän jotain jämävirtaa ja tuossa touhuaa, mutta eiköhän sekin kohta taas sammu. Mun ihanat koirapojat.