lempäälässä ja muisteloita part 3

Eli Imirhän lähti lauantaina äidin mukana Valkeakoskelle, koska minulla taas yövuorot pukkasi päälle. En kuitenkaan antanut moisten muodostua esteeksi uudelle islismiitille sunnuntain. Pirteänä yövuoron ja tunnin unien jälkeen olin hakemassa reenikamua ja tämän koiria ja sitten saatiinkin onneksi hienossa säässä ajella kohti Lempäälää ja miittiä. Miitissä oli taas oikein mukavaa ja Imir sielä jo äidin kanssa odotteli, kun päästiin pelipaikoille. Imir käyttäytyi mitä hienoiten kuten aina, ainoa vaan että olin äidille unohtanut sanoa, ettei antaisi aamupalaa. Eli koira oli täynnä ja ei olleet namit ihan niin mielenkiintoisia kuin olisi pitänyt. Onneksi mulla oli taskussa pieni vara esine, eli reeni lelu! Se kyllä sytyttää tuon koiruuden oikein mainiosti, ongelmana vaan tuppaa sitten olemaan liika innostus ja pienet haukahdukset. Pääasiassa oli kuitenkin hienosti ja teki mitä piti. Imir jäi vielä äidille, joten jälkilenkille otin reenikamun toisen koiran, joka onneksi on todella namipalkkautuva ja hienosti käveli minunkin kanssa vaikka sille vieras olenkin. Hauska hauva ja mielettömän energinen tuo kyllä on. :)

Mutta koska Imir on poissa niin ajattelin vähän muisteloida tänne lisää. Eli tosiaan Imirin eka kevät mun kanssa ei ollut ihan helppo. Poikaystävän kanssa oltiin kriisissä ja sitte tuli muutto. Muutto ei oikein ollut Imirin mieleen ja uuteen kotiin ei hiljaisena suostunut jäämään. No kesäkuun olin poissa ja toukokuussa vielä vähän toivoin että asiat järjestyisivät poikakaverin kanssa. Eivät järjestyneet ja minä lähdin kesäkuuksi Islantiin ja se aika oli entisellä aikaa etsiä itselleen uusi kämppä. Vain kuukauden päästä edellisestä muutosta. Imir meni äidin ja isän luo hoitoon Islannissa olo ajaksi. Olin jotenkin ajatellut että heinäkuussa sitten paneudun koulutukseen ja saan Imirin uuteen kotiin tottumaan. Hienon kesäkuun jälkeen, heinäkuussa olin sitten melkoisesti töissä...



Uudelleen koulutus oli käytännössä mahdotonta ja kun tuon mielestä vain ei tässä uudessa kämpässä voinut olla hiljaa. Siinä sitten järjestelin erinäistä hoitajaa ja lyhensin työvuoroja ja kaikkea, jotta ei tarvisi toisen olla yksin. Sitä sitten yritin ja yritin ja kouluttajiakin muutama kävi, mutta kaikki oli ihan, että ei se ole ahdistunut että mitäs nyt sitten. Nyt vähän hyppäsen, mutta syksyllä sitten ajelin Pertti Vilanderin luo kuulemaan mikä tää ongelma vois olla... No Vilanderin kommentit oli lohduttavia. Ei ole ahdistunut eikä komenna vaan vain nauttii omasta äänestään. Että sitten meille muutti suihkepanta. Ja se toimi. Heti ja sataprosenttisesti. Sen jälkeen täälä on ollut hiljaista, naapurit saa olla rauhassa ja Imirkin lähinnä nukkuu, syö ja katselee ohikulkijoita koko päivän. (Filmannut olen, joten tiedän) Ja pannassa ei kyllä nesteet ole kuluneet juuri lainkaan. Vielä nytkin on sama nestetäyttö pullo tuolla, puolitoista vuotta hankinnan jälkeen.

Muuten meillä ei ollut ongelmia. Mulla onneksi on noita ystäviä ja halukkaita hoitajia, joten vaikka yksin olinkin, en tuntenut olevani yksin koirani kanssa. Sen lisäksi entisen poikaystävän vanhemmat olivat ihan, että tottakai se saa heille mennä hoitoon, jos mun vanhemmille ei voi mennä. Ihanat vanhemmat sillä ja onneksi heihin ystävyys on säilynyt. Imir oli kovin oppivainen ja agilityn alkeissakin käytiin. Kun silloin vielä ajattelin, että se olisi se meidän harrastus. Imir siihen syttyikin, mutta ei sitä voinut vielä tosissaan ottaa, kun ei terveyttä oltu vielä tarkastettu. Elokuussa käytiin sitten toisessa näyttelyssämme Raisiossa sieltä tuli Jun EH arvostelulla: Oikean kokoinen, rungoltaan hyvin kehittynyt, sopivaluustoinen nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Ikäisekseen varsin hyvin kehittynyt pää ja päässä hyvät mittasuhteet. Voisi olla voimakkaammin kulmautunut. Hyvä hännänkiinnitys. Rodulle kuuluvat kaksoiskannukset. Hieman ulkokierteiset etukäpälät. Etuosan tulee tiivistyä. Etuliikkeet ovat vielä kovin löysät. Tarvitsee aikaa. Hienosti se sieläkin oli, joten ei ollut onnenkantamoinen se ensimmäisen näyttelyn hieno käytös.



Yksi lisä ongelma kesällä kyllä ilmeni. Aina silloin tällöin käytiin kesällä meidän mökillä Karunassa. Sielä oli saanut hauveli irti juosta, kun oli suht lähellä pysynyt. Uimaankin tuli, jos joku meni mukaan. Yksin ei koskaan muuta kuin kahlaillut. Sitten elokuussa tuo keksi, että tuola ylämäen päällä menee autoja ja niitä on hienoa jahdata... Siihen loppui sitten irtipito ja koira joutui maaliinaan. Onneksi sillä siinäkin on varsin paljon tilaa ja tuntuu siinä kyllä ihan viihtyvän. En vain kuollaksenikaan käsitä, miksi tuosta noin yhtenä päivänä vain keksi että tää on hienoa, kun ennen ei ollut lainkaan kiinnostanut. Tästä lähtien muutenkin irtipitäminen muuttui melkoisen rajoitetuksi, kun ei uskaltanut enää ottaa riskejä, ettei vaan tuo pieni rakas jää auton alle. Ehkä osittain oli teini ikääkin tuo, että korvat vähän tuohon aikaan katosivat tänne käskyn suhteen. Ja pysyivätkin jollain lailla poissa lähes vuoden... Onneksi nyt on taas parempi. :) Mutta vaikka kesä olikin henkisesti tosi raskas, olin mitä onnellisin siitä, että mulla oli tuollainen hieno karvainen kaveri auttamassa yli pahimmasta. Ekat kuvat tuolta elokuun näyttelystä, sitten kuva Imiristä pikkuserkkuni labbistyttö Saran kanssa, sitten kaverin dalmiksen Leevin kanssa ja viimeisenä uinnin jälkeen on hyvä olla. :)

Puistoilua, reenailua, lenkkeilyä ja talleilua

Sunnuntaina tuli sitten lunta. Paljon. Peruttiin reenit ja hyvä niin, koska ongelmia oli jo siinä, että pääsin autolla töihin, kun keskustakin oli ihan muhjua. Sunnuntaista tuli siis lähinnä puistoilupäivä. Ennen töitä menin puistoon ja sielähän meidän tuttu skotlannin hirvikoira narttu oli myös. On aina hauskaa katsoa kun ne juoksee kun toinen juoksee ympäri puistoa reunoja pitkin ja sitten Imir menee sellaista keskiympyrää ja ei silti saa toista kiinni. :) Illalla äiti ja isä kävi kääntymässä ja käytiin äidin kanssa lenkillä ja taas stopattiin puistolla kotimatkalla, kun sielä oli tuttuja ja äiti ei juurikaan ikinä näe tuon leikkivän muiden kanssa, joten nyt näki. Ihan kivan väsynyt oli taas illalla.

Maanantaina sitten onneksi oli hyvä ilma ja reeneihin lähdettiin. Saapuessa koulunpihaan mietin että miksi täälä on näin tyhjää? Hetken löi tyhjää ja sitten tajusin että on hiihtoloma täälä. :) No ei se mitään siinä reenailtiin sitten ja tällä erää Imir oli taas tosi hienosti. Vain muutama haukahdus ympyrää tehtäessä. No yleensä se aina tsemppaa kun reenataan ja hyvä niin. Ei edes kovasti komennellut nameja tällä erää. Siitä sitten mentiinkin reenikamun kotiin kun oli luvannut kuvata Imiriä mulle. Sillä kun on parempi kamera kun mun pokkari. Sinne siis suhautettiin ja laskin Imirin pihalle irti. Siinähän tolla sitten riemua riitti, hirveetä painamista ympäri pihaa ja jos joku epäilee että tuosta ei ääntä lähde niin sinne olis voinut tulla kuuntelemaan. Mun mielestä kuvista tuli monesta tosi kivoja, vaikka ei niissä se aurinko näykään, joka taivaalla oli. Kivaa oli.

Tiistaina olin luvannut mennä katsomaan mitä se hepan uusi ratsuttaja sen kanssa tekee, että osaan sitten tukea sitä. No tallille siis ja koira mukaan kun ei kerran itse mene selkään. Siinä sitten käytiin puoli tuntia juoksentelemassa metsässä irti ja sitten aloin laittaa heppaa kuntoon. Ratsuttaja tuli ja maneesiin mentiin ja Imir tietty myös. Katselin sitä sitten 1½tuntia ja Imir oli niin hienosti! Vain muutama haukahdus ja siinä se. Miten upea hauva. Ei niin upeaa menoa hepalla. En pitänyt näkemästäni ja en sitä meinaa tukea ja jos omistaja haluaa tuohon suuntaan mennä niin minä etsin uuden hepan alleni. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Koska ilma oli aivan upea lähdin iltapäivällä vielä kunnon lenkillekin. Lenkki meni aika rauhaisissa merkeissä, koska ilmeisesti talleilu hieman painoi vielä tassuissa. Hyvä lenkki oli kuitenkin, olisi melkein pitänyt olla taas kamera mukana kyllä niin heinoa oli. Hetken kyllä vähän jännitti kun vastaan tuli ihan hirveä räyhä ja kauempaa näytti että se on irti ja silloin jo räyhäsi meille. Oli kuitenkin FLEKSISSÄ... Onneksi ei ollut irti ja onneksi Imir ohitti hienosti vaikka toinen yritti kuristaa itsensä pantaan jotta olisi päässyt meihin käsiksi. Kauhean näköistä..



Tänään menin aamulla heti ihan kunnon lenkille, kun en oikein tiennyt mihin sää on menossa. Oli hyvä lenkkin, tehtiin vähän seuruuta siinä sivussa ja vaikka tuo ei kauhean kiinteästi seuraa niin ainakin se muuten sujuu hienosti. Ennen kouluun menoa katsoin sään ja koska ei satanut niin päätin lähteä vielä hiihtään niin jää sitten rauhassa nukkuun tuo. Lähdimme siis hiihtämään. Latua oli ihan turha yrittää mennä, koska se oli niin syvä, että monot otti kiinni reunoihin. Siispä hiihdin "hankikannolla" siinä vieressä. Hanki kantoi aina jonkin aikaa ja sitten petti alta, joten hiukan rankahkoa oli, mutta niin oli koirallekin, koska petti se senkin alta aina välillä. Ei sitten tehty kovin pitkää lenkkiä matkallisesti koska melkoisen rankkaa menoa oli. Hauskaa kuitenkin. Kun luennolle pääsin niin alkoi sitten lunta tulla. Että onneksi käytiin aamulla kunnolla. Koulun jälkeen sitten pieni lenkki ja nyt sitten saa taas nauttia tuhisevasta kasasta tuossa vieressä. :) Reenikaverin ottamia kuvia matkassa.

Kylässä käymässä

Islismiitti oli kyllä tosi kiva ja kivaa oli, että heti maanantaina olikin sitten sovittuna taas reenit. Kymmentä vaille yhdeksän olin koulun pihalla ja kun sain auton oven auki, niin sieltähän pari jo tulikin. Molemmat hauvat oli tosi nätisti kiertelyssä, eipä tainnut tulla mitään kommenttia kummaltakaan. Kehän juokseminen meni myös hyvin, tosin tässä Imirillä oli aina välillä vähän asiaa. Samoin kun hengenveto tauoilla. Tuolle on tullut vähän semmoinen tapa, että jos namia ei anneta hänen mielestä tarpeen usein, niin siitä voi sitten vähän huomauttaa. En oikein tiedä mistä se on tullut, kun ikinä en ole komentamisesta antanut, vaan vasta kun on hiljaa... No kehät meni kyllä ihan mallikkaasti ja myös rinnakkain kävely sujui, tosin loppua kohti taisi Imiriä vähän ruveta väsyttämään, kun ei ihan niin aktiivisesti jaksanut seurata. Voi olla että sunnuntaikin painoi sielä vielä päälle. :)



Tiistaina ja keskiviikkona käytiin sitten molempina hiihtämässä ja kivaa oli. Keskiviikkona tosin päätin sitten, että tehdäänpä ihan vähän pidempi lenkki. Sinällään lenkki ei ollut liian pitkä, mutta kun olin ajatellut, että joku olisi jo niillä pelloilla hiihtänyt ja siis tehnyt urat minne mentiin, niin ei muuten ollut. Tai ekalla pellolla oli, mutta toisella ei. Sielä sitten yritin puuskuttaa eteenpäin nillkoja myöten lumessa ja Imirkin joutui vähän ponnistelemaan kun lunta oli puoleen väliin kylkiä. Taisi mennä sen pellon hiihtämiseen lähes puolet ajasta. Hyvä lenkki kuitenkin ja olipahan ainakin tuo eläin ihan poikki, kun kotiin päästiin. Samana iltana lähdettiin sitten kohti Valkeakoskea, vaihteeksi junalla. Ja taas sai olla omasta koirastaan onnellinen. Junassa oli sellainen pienempi pystykorva ehkä joku spitzi, joka itki siis koko matkan. Hirveetä vinkunaa vaan kuului viereisestä penkistä. Imir pari kertaa vilkaisi sinne ja jotain urahti, jonka jälkeen kiertyi lattialle ja alkoi nukkua. Onneksi toinen meistä sai unta...



Torstaina kirjoittelinkin sitten ahkerasti aamun gradu, kävin Imirin kanssa lenkillä ja sen jälkeen kirjastossa ja Valkeakosken kiinalaisessa joka on ehdottomasti paras alallaan mitä oon suomessa maistanut. Sen jälkeen otin suunnaksi Helsingin, kun menin kaveria hakemaan. On ollut tammikuusta asti saksassa töissä ja tuli nyt käymään Suomessa, joten senkin takia olin koskiin suunnannut. Onneksi ei torstaina juurikaan satanut lunta, joten hyvässä kelissä päästiin molempiin suuntiin. Olin siis tällä erää kaverin vanhemmilla yöt, joten kotona en käynyt. Tosin kyllä tuossakin taloudessa koiralle riittää lenkittäjää ja aina meidät kovasti innokkaasti otetaan vastaan.



Perjantaina menin aamulla kaverin äidin kanssa melko pitkälle lenkille. Torstaina olivat lenkillä kuulleet, että mahdollisesti voisi keväällä vanhaan lammasaitaukseen päästä koirat vähän juoksemaan, joten mentiin tuota aitausta katsomaan. Jos sinne keväällä pääsee niin iso se ainakin on ja tilaa siis juosta vaikka kuinka. Toivotaan siis, että sinne ei lampaita ole tulossa, niin voi sitten portteja vähän vahvistella ja tehdä siitä epävirallisen koirapuiston! Päivällä sitten kaverini hieman kuvasi Imiriä hangessa ja hieman meitä yhdessäkin. Ihan kivoja tuli, vaikka lunta satelikin. Illalla käytiin vielä ystäväpariskunnan luona. Heillä on vähän yli vuoden vanha tytär, joka on oikein suloinen. Imir käyttäytyi hienosti, eikä edes yrittänyt ottaa lapsen pehmoleluja, dubloja tai muitakaan leluja. Ei vaikka ne olisi suoraan suuhun tarjoiltu. Imir vain mutusti mukana olleen luun ja sen jälkeen vetäytyi keittiön pöydän alle nukkumaan. Kyllä tuollaisen kanssa kelpaa vaan käydä kyläilemässä.



Tänään sitten palauduttiin tänne Turkuun ja töihinkin pitäisi mennä, mutta onneksi vain neljäksi tunniksi tällä erää. Toivossa elän, että huomiselle ei sitä luvattua lumimyräkkää tulisi, kun en kyllä sitten viitsisi jo sovittuun reenitapaamiseen lähteä. Rajansa silläkin missä säässä ulkona on kiva reenata.. Toivomme siis vain pientä lumisadetta tai ei lunta lainkaan! Kuvaus session satoa. Ekassa sai lunta niskaan turhasta räpätyksestä, toisessa sitten kunnon poseerausta, kolmannessa hieman leikkiä ja viimeisessä taas yhteinen poseeraus, jonka päätin laittaa, vaikka periaatteessa en omista kuvista tykkääkään, jos niissä hymyilen hampaat välkkyen...

Islismiitti

Lauantai meni kovasti arkisissa kuvioissa. Aamulla käytiin pitkähköllä lenkillä ja sitten otin suunnaksi työpaikan... Työvuoro olikin sitten kuin suoraan jostain helvetistä. Meiltä puuttui sairasloman takia aamukassa ja siihen ei oltu saatu ketään tuuraajaa. Eli kahdestaan vedettiin aamu ja tietenkin sitten oli ihan vilkas aamu. Puolelta päivin tuli sitten yksi lisää ja päästiin syömään. Ja sitten juostiin, siihen asti kunnes mun päästäjä tuli hieman aikaisemmin ja saatiin muutamia juttuja tehtyä. Mäkin sitten jäin puoli tuntia pidempään, jotte jäivät vähän paremmin eväin sinne iltaan. Ei ole kivoja tällaiset puutteelliset vuorot. Onneksi kotona oli onnellinen koira odottamassa ja mentiin sitten puistoon vähän tuulettumaan. Puistossa oli tuttuja, joten leikki toimi hienosti. Sielä oli sellainen kiva dopperi narttu, joka juoksutti Imiriä sitten oikein urakalla. Hyvä niin, kun emäntä kerran oli melkoisen vetämätön.

Illalla luin sellaista kirjaa mistä oikein pää vaan suhisi ideoita graduun ja sitten sain koneen auki niin totaalinen blank. Ei mitään tullut mieleen, enkä löytänyt mukamas kirjastakaan mitään enää. En tiedä minne ne kaikki hyvät ideat katosivat koneen käynnistymisen yhteydessä. Mulla on siis blank kausi nyt gradussa ja se ahdistaa, koska jotain pitäisi saada aikaan, jotta tuo gradu valmistuisikin nyt kevään aikana. No ehkä maanantaina alkaa joku mysteerinen flow ja pääsen eteenpäin siinäkin. Ehkä..



Sunnuntaita olinkin jo odotellut jonkin aikaa. Vihdoin lähdettiin Lempäälään islismiittiin! Vähän olin etukäteen huolissaan siitä kuinka kovaääninen matkasta tulee, kun kyydillä tuli myös reenikamu ja hänen vanhempi koiruutensa. Kuulemma tuo vanhempi on melko pyöriväinen, joten päätin, että Imir saa luopua häkistään ja mennä vöihin häkin viereen. Imir ei sitä arvosta, mutta matkustaa siinäkin ihan nätisti, joten ei tarvi olla huolissaan turvavöistä. Laitoin häkin suojaksi fleecehuovan, jotta eivät voi sitten tuijotella toisiaan. No varttia vaille kahdeksan olin heitä hakemassa ja koiruus oli niin innoissaan autoon menosta että yritti mennä sinne ennen häkin oven avausta. :) Yllättävästi koirat rauhoittuivat lähes heti ja matka meni täydessä koirahiljaisuudessa. Hyvä näin!

Lempäälässä oltiin hieman ennen halli ajan alkua ja siellähän jo oli ihan kivasti porukkaa. Ei kun koirat ulos autosta ja pissatukselle ja kun hallin ovet saatiin auki niin ei kun aloittelemaan. Meitä oli ihan reilusti ja myöhässäkin tuli muutama, joten meitä taisi olla 9 ihmistä ja 11? koiraa. Tehtiin aika monipuolisesti pikkasen kaikkea. Mentiin ringissä, puijoiteltiin, hieman luoksetuloa, paikalla makuuta ja edestakaisin menoa ja ohituksia. Imir oli niiin hienosti!!! Haukahtiko ehkä kaksi kertaa ja seurasi ja piti kontaktia ja teki ihan mitä tahansa. Mieletön tuo hauva kun sen kanssa tosissaan menee reenaan. Sanoinkin, että tartteis löytää sille joku taitavampi kouluttaja niin se varmaan vois pärjätä vaikka missä. :) Kaverinkin koira oli oikein kivasti, tosi innoissaan ja häntä heilui koko ajan! reenit oli nopeesti ohi ja sitten lähdettiin vielä lyhyelle kävelylle. Hienosti sujui ei mitään suurempia elämöintejä vaikka mukana olikin neljä urosta. Hallissa oli aina välillä ollut melkoista elämää, mutta kyllä kaikki aina välillä sai koiransa hallintaan ja lenkillä kaikki olikin sitten jo mukavasti hanskassa.

Kotimatkakin meni todella rauhallisesti ja kotona olikin sitten koira ihan valmiina menossa nukkumaan. Iltapäivällä saatiin vielä ekstra buustia, kun äiti ja isä poikkesivat käymään. Imirhän oli aivan onnessaan ja äiti toi sille hieman lammasta syötäväksi, joten Imirhän oli ihan banaaneina. Illalla käytiin vielä lyhyellä lenkillä, mutta ei tuolla mitään suuria energioita ollut vaan aika rauhaksiin maleksittiin lenkki läpi. Nyt taas tuhisee tuossa vieressä niin hienona että. Kyllä mulla vaan on hieno koira. :D Toivottavasti kahden viikon päästä on jo seuraava miitti! Toivossahan on hyvä elää ja on aina kiva kun on jotain mitä odottaa. Kuvassa sitä haukkua, mitä onneksi ei tänään edistynyt.

HIIHTÄÄN!!

Kuten otsikosta voinee päätellä, jää on tarpean paksua Aurajoessa ja sielä voi siis hiihtää! Tiistaina kävin tsekkaamassa, että jää todella on kunnossa ja Keskiviikko aamunahan me sitten painettiin suksine kanssa sinne. Imirillähän ei ole oikeastaan mitään ideaa rauhallisesta aloituksesta, vaan kun mä saan sukset jalkaan ja annan sille luvan mennä, niin kyllä muuten mennään. Eikä mitään hiljaista sivostelua vaan kunnon painamista kera haukun. Aika paljon innostuu tuosta hiihtämisestä, varmaan sen takia, että siinä pääsee meneen niin kovaa kun sielu sietää ja sen lisäksi hiihdon ohessa on lupa haukkua! Mentiin varmaan sellainen reilu kilsa ja sitten uukkari ja takaisin. Meno matka oli melkoista painamista. Vähän jopa olin huolissaan toisen lihaksista, mutta hyvin tuntui menevän. Takaisin tulo oli hieman hiljaisempaa, kun tuo ei oikein ymmärrä miksi samaa reittiä pitäis mennä takaisin. Ihan hyvin se sujui kuitenkin, siihen nähden että siitä on lähes vuosi kun viimeksi on hiihdetty. :)



Iltapäivällä mentiin sitten vielä puistoon, kun en halunnut vain hihnalenkkeillä. Puistossa ei ollut ketään, kun sinne mentiin, mutta pian saatiin seuraksi ihana tyttökoira virosta Ketta. Ketta ja Imir on vanhoja tuttuja ja niillä sujuu leikki varsin kivasti. Tosin vain jos ovat ainakin lähes kahdestaan. Kettasta tulee vähän arka, jos paikalla on paljon porukkaa. Keskiviikkona kaikki sujui kuitenkin hienosti ja leikkiä oli ilo katsella. Äiti tuli mun luo yöksi ja kertoi sitten, että meinasi illalla vielä kävellä Imirin kanssa meidän mamman luo. Että sitten toi sai vielä reilun iltalenkinkin. Hilppasen oli joku täälä illalla väsynyt. :)

Torstaina äiti kävi Imirin kanssa aamulla lenkillä puoli seitsemän... hohhoijaa.. Ja olivat sellaisen puoli tuntia, joten munkin herätys oli sitten seitsemältä, kun kylmä kuono kaivaitui mun peiton alle.. No ei se niin väliä. Yhdeksältä oli reenailutreffit taas sovittuna, joten sinne suunta siis seuraavaksi. Treenit sujui todella hienosti. Kiertelyssä molemmat oli ihan hiljaa, kunnes vissiin rupesivat hieman kyllästymään ja kuului pientä puhinaa. Vaihdettiin ympyrän juoksemiseen ja sekin sujui mitä hienoiten. Imir tais haukahtaa kaksi kertaa ja reenikamu ei kertaakaan. Hiukan mentiin vielä edestakaisin ja sekin sujui hienosti ja hiljaa molemmilta. Sitten multa loppui taas namit, joten täytyi lopettaa reenit sillä kertaa. Hauskaa kyllä oli ja juttua tuntui taas riittävän vaikka kuinka.

Illalla käytiin vaan lyhyellä lenkillä tai siis matkallisesti lyhyellä... Normaalisti tuo lenkki kestää jotain alle puolituntia, mutta torstaina sielä oltiin 45 minuuttia.. Kamalasti tuntui olevan haisteltavaa, mukamas. No ei siinä mitään, ei mulla ollut kiire minnekään. Niitä harvoja päiviä, kun ei ole kiirettä. Mulla ei ollut muuta ohjelmaa kuin tuo reenit ja sitten kävin tallilla. Tallillakin kävin uudella maastolenkillä ja sehän olikin varsin kiva. Ja kun ilmakin oli aurinkoinen vaikkakin hieman kylmähkö. Tosin lenkin lopulla rupes kyllä sormet pikkasen jäätyyn, mutta selvittiin. JA selvisin vielä tuosta hitaasta lenkistäkin.

Tänään (perjantai) mentiin aamulla todella pienelle pissalenkille, koskapa oli kylmä... Ja oli menoa vasta 12, joten ei ollut pakko tehdä mitään pitkää heti aamusta. 10.30 lähdettiin sitten taas hiihtämään. Tosin en vissiin ihan ollut mukana kun lähdin monoissa kävelemään ja sitten tajusin, että helkutti jäi muuten sukset eteiseen.. Ei kun uukkari ja hakeen sukset. Hiihto sujui tänään jopa paremmin tai siis kotimatkakin oli vielä ihan pirteä, ehkä sen takia että en tehnyt uukkaria vaan kävin pellolla pyörähtämässä ja sit takaisin jäälle niin ei vissiin tuntunut ihan niin uukkarilta Imirille. Hieno lenkki kaikin puolin.

Mulla oli tentti 12.00, joten ei kun koululle. Huvittavaa oli että tein tentin varmaan puolessa tunnissa ja luulen että se meni ihan ok silti. No se oli filosofiaa, joten se selittänee kaiken. Tentistä menin suoraan tallille ja auttelin sielä vähän hommissa ja sitten hepan kanssa taas metsään. Tänään tosin oltiin vain 40min, kun kylmyys jotenkin tunkeutui luihin ja ytimiin... No maasto oli mukava ja muutenkin ihan hauskaa oli välillä olla tallillakin avuksi. Sitten kotiin ja hieman hernekeittoa helmikuun kunniaksi naamariin ja eikun puistoon. Puistossa oli aika paljon porukkaa kun sinne mentiin, mutta melko pian jäätiin Armin kanssa kahdestaan. Armi ja Imir löytää aina välillä toisensa, mutta tänään jo näytti että ei löydä. Sitten yht´äkkiä tuo sai Armin leikkiin ja siinä sitten painivat ja juoksivat. Armi tosiaan kuullostaa melkoisen pahalta kun se leikkii ja taisi joku pientenpuolen puudelimami saada jonkinlaisen sydärin, kun Armi paini Imirin kanssa. No mehän ollaan siihen totuttu ja niin on Imirkin, joten eipä siinä mitään. Hyvät painit saivat aikaan ja jotain juoksemistakin. Nytpä on taas sitten väsynyttä haukkua tossa lattialla tuhisemassa. Ekassa kuvassa Imir nauttimassa auringosta, toisessa se oli juuri noutamassa lumipalloa ja kolmannessa kamera oli todella mielenkiintoinen. :)

Ojassa..

No niin sunnuntaiksi oli sitten sovittuna, että meen tutustumaan näyttelyreeneihin. Samalla olin luvannut autolla hakea kaverin Musch tilauksen ja toimittaa perille, kun tuollaista 20kg lastia vois olla kävellen vähän ikävä raijata. No onneksi otan reilusti aikaa kaikkeen, myös tähän. Olin ajatellut kaveria olla hakemassa vähän 11 jälkeen, joten ruokien haku paikalla olin sitten jo siinä 11.05. Piha oli silleen, että sinne mentiin ensin hieman alamäkeen ja sitten kääntyi piha. Mäki jatkui alaspäin, mutta muuttui kävelytieksi siinä pihan jälkeen. Fiksuna sitten ajattelin kun olin ruuat lastannut, että tuohon peruutan vähän alamäkeen ja siitä sitten mennään... Ei muuten menty, ei muualle kun alas. Oli se mäki niin liukas, että siitä ei mun autolla menty yhtään senttiä ylös, mutta alas kyllä valuttiin ja tietenkin suoraan penkkaan. Siinä se sitten oli jumissa koko höskä. Ensin pari miestä kokeili sitä työntää, mutta ei siitä mihinkään menny paitsi syvemmälle ojaan. Ei muuta kun hinausautolle soitto. Onneksi oli sellainen firma siinä 100m päässä.



Hinausautoa odoteltiin sitten sellainen 15 min. Vähän jo jännitin että keritäänkö mihinkään. No sitten se alkoi hinata. Mä menin autoon ja istuin sielä jarru päällä, ettei sitten lähe auto liukuun. Pian oli taas auto tiellä ja mä istuin siinä kiltisti jarru pohjassa ja mietin että mitäs sitten... Hinausmies katsoi mua hetken ja kysyi, että mitäs jos hän kokeilee meneekö auto jonnekin. Ei muuten menny ylöspäin, mutta onneksi kiltti hinausmies peruutti auton sitten turvallisesti alaspäin sielä olevalle tielle. Jos mun olis pitänyt yrittää, niin ojassa olisin varmasti ollut taas. No mitään paperitöitä ei tarvinnut tehdä, joten ei kun kohti kaverin kotia. Myöhässä olin kyllä jo, mutta treeneihin ehdittiin vielä ½tunniksi mukaan kuitenkin ja kaverin koirat saivat ruokansa. :) Kaikkea sitä.. Imir ei oikein tajunnut, että mitä ihmettä me hullut ihmiset tehdään, kun hän vaan joutui autossa odottamaan.

Treenit oli oikein kivat, mieluusti mennään uudestaankin. Kunhan aikatauluihin vaan sopii. Heti laitoin samana päivänä viestiä sinne, että haluaisin liittyä. Toivottavasti pian vastaavat. Treenien jälkeen lähdin Imirin kanssa vielä lenkille, kun raukka oli niin kauan joutunut autossa oleen ja sitten sisäreeniä vielä. Lenkki oli oikein mukava, ihan kiva ilma ja kaikkea. Hieman tehtiin seuruu harjoittelua ja liikkeestä maahan reeniä. Sitä kun ei kans olla kauheesti harjoiteltu. Ihan jees menee kun tekee käsieleenkin, mutta ei kyllä pelkällä komennolla. Jossain vaiheessa sitten. Illaksi menin sitten töihin ja toinen sai jäädä tänne nukkumaan. Töiden jälkeen vielä sellainen 1 lenkki ja nukkuun.

Maanantaina tehtiin tosi pieni aamulenkki ja takaisin nukkuun, hirveä väsymys, mulla siis ei Imirillä. Sitten puolen päivän tienoissa lähdin lenkille ja koska ilma oli ihana otin kameran mukaan. Lähdettiin tuolle joki lenkille ja se oli oiva valinta, vaikka välillä hieman tuulikin kovasti. Toisella puolen jokea tuo sitten päätti kiivetä penkille istumaan ja katselemaan ja oikein tuntui odottavan, että kaiva nyt se kamera esille ja ota musta kuvia! Joten otin siitä kuvia! Mulla oli sillä tuo 10m liina niin mahtui toinen vähän enemmän temmeltämään. Takaisin tällä puolen jokea aloin heitellä tuolle lumipalloja penkkaan. No sehän oli Imirin mielestä ihan huippua. Tosin välillä näytti vähän turhautuneelta kun pallot vaan katosivat jonnekin. :) Sain tästäkin ihan kivoja kuvia, kun se kuopi penkkaa ja tuli takaisin uuden pallon luo. Lopuksi vielä hieman leikkiä puistossa tutun nartun kanssa. Sitten kotiin taas nukkumaan, kun minä lähdin töihin. iltalenkiksi vielä 45min repäisy ja nyt voikin mennä hyvillä mielin nukkumaan. :) Kuvassa Imir siinä penkillä, kun en nyt saa tänään näköjään enempää laitettua.

Meidän eka Match show ever.

Jep jep, koira palasi sitten kotiin pitämään emännälleen seuraa. Toki sinällään vähän huono aika, että torstaina illalla olin vielä melko pipinä. No onneksi äiti oli juoksuttanut Imirin Valkeakoskella jäällä, joten eipä tuo juuri mitään ulkoilua kaivannut. Perjantaina mun piti mennä töihin, mutta jo torstaina tiesin, että eihän siitä mitään tule. Saikkua siis. Näin ollen mulla oli sitten koko päivä koiralle, tai no nukkumiselle. päätin kuitenkin heti aamulla ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin lenkille. Se oli kovastikin hyvä idea. Muutenkin oon aamusta parhaimmillani ja sama ilmeisesti pätee myös kipeänä. Jaksoin noin tunnin lenkin ihan mainiosti. Otin Imirille fleksi hihnan, jota harvoin käytän, koska näin se sai vähän enemmän tilaa liikkua. Hauskaa tuntui tuolla olevan ja spurtit oli selkeästi kivoja, kun niitä oli fleksissä tilaa tehdä.

Seuraavat tunnit sujuikin sitten mainiosti taas nukkuen. Sen verran kävin poissa kotoa, että kävin noutamassa pari lainaa ja syömässä. Toki se hyöty näistä reilun viikon sairasteluista on, että ei jaksa syödä, mikä tietenkin tarkoittaa, että laihtuu. 2kg on nyt lähtenyt kuin ei mitään. Tiedä sitten paljonko siitä on nesteitä, jotka tulee takaisin naps vain. Toivottavasti jäisin ainakin kilon miinuksille. Kun muutamasta pitäisi kyllä kesäksi päästä eroon. Ei muuten kehtaa mennä uikkareissa minnekään. :)Muuten lenkkeiltiin melko leppoisasti, mutta kävin sitten vielä vähän leikkireenaamassa puistossa. Menee muuten seuraaminen paljon kiinteämmin, kun on lelu siinä innokkeena. Että täytyy varmaan useammin yrittää sen kanssa. Toinen juttu mitä oon nyt alkanut reenailla ihan kotona on tuo maasta seisomaan nousu. Kun se on jotenkin aina jäänyt. Nyt sitten aloin sitä täällä kotona reenailla, kun en oikein jaksanut ulkona olla. Sujui ihan kohtuullisesti, aloitellaan kuitenkin vasta. Mutta hyvä aloitus kuitenkin.

Sain tuolta Turun näyttelystä näytepaketteja jotain Friskies ruokaa. Niitä käytän nyt nameina. Hyvin maistuvat, joten mikäs siinä. En kyllä meinaa palata tuollaisiin markettiruokiin enää. Nyt on tuota J&V:tä ja huomenna saan hakea säkillisen Muschin kuivamuonaa, joka toivottavasti myös sopii. Muutenhan mulla on hirveä läjä ruokaa, jolla en tee mitään. No toki sitten vaan vien sen johonkin löytöeläin kotiin tms, mutta eiköhän se uppoa, ei tuo kuitenkaan niin kovin nirso ole. Paitsi tietysti silloin kun ostan jotain tosi fancya ruokaa, joka ei sitten kelpaa ollenkaan... No parempi kai näin.

No niin lauantaina eli tänään meillä oli sitten ensimmäinen match show. Se tosin alkoi vasta kolmelta, joten aamu otettiin varsin rauhallisesti. ½tunnin lenkki aamulla ja sitten taas emännälle unta kaaliin, jotta jaksaa. Imir alkoi tuossa puolen päivän maissa oleen melko levoton, että tehtäis nyt jotain jooko, mutta pidin kovaa linjaa, jotta jaksaisi sitten tuolla showssa olla. Ei kun autoon ja Lietoon ja näin päästiin showhun. Tuollainen lämmitetty halli on kyllä kiva. Imir voitti oman parinsa ja pääsimme sitten punaisiin. Punaisten kehässä käyttäytyi hienosti, mutta valitettavasti noiden ulkonevien kinttujen takia hävittiin sitten whippetille. Muuten oltais kuulemma voitettu, kun Imir oli niin söpö ja ihana ja valloittava ja kaikkea sellaista. Ja niinhän se onkin. Muuten Imir otti kovasti rauhassa ja kehässä esiintyi kyllä rautaisella ammattitaidolla. Seisoi kuin patsas ja juoksi mitä hienoimmin. Kehän ulkopuolellakin käyttäytyi upeasti.

Kaverin tanskandoggi oli sinisten paras, joten jäätiin lenkkiseuraksi, kun odottelivat BIS kehää. Käytiin sellaisella reilun tunnin lenkillä ja kyllä muuten painettiin varsin reipasta höökää.. Johtuiko sitten doggin koosta vai mistä mutta harvoin harpon tuollaista kyytiä. :) Lenkin jälkeen jäin vielä katselemaan BIS kehää ja mitä siinä nyt vielä oli menossa. Sielä oli aivan mainio pieni shelttipentu, jota kyllä selkeästi koulittiin näyttelyihin. Oli varmaan max 5kk vanha ja seisoi jo kuin pro ja ravasi myös. Aivan upea pikkuinen. Mutta kyllä munkin seuraava koira sitten! Joo ihan varmaan... BIS koira oli sitten pikkuinen Phalene, joka oli kyllä varsin nätti. Whippet oli toinen ja sitten kääpiöpinseri ja sitten kaverin doggi. Että kivasti meni heillä ja mun mielestä oikein kivasti meni meilläkin. PUN2 on kuitenkin ihan hyvä. Ja jos noin hienosti käyttäytyy Tallinnassa niin mun mielestä mahikset on kyllä mihin tahansa. Kivaa oli ja koira on kuin kuollut. Vähän väsyttävää ilmeisesti kuitenkin tuollainen. :) Kuvat meidän leikkireeneistä, toivottavasti saan pian poseerauskuvan myös Imiristä showssa. :)

Muistoja part 2.

Imirin ensimmäinen kevät oli aikamoista ylä- ja alamäkeä. Ei tosin varsinaisesti Imirin takia vaan parisuhteen takia. No alkutalvi oli mukavaa aikaa ja opeteltiin paljon asioita. Yritin opettaa jo tuolloin Imiriä noutamaan asioita, mutta joko koulutus oli huono tai dravia ei ollut, mutta noutamisestahan ei mitään tullut. Tai ei siihen ainakaan mitään käskyä saatu aikaan, koska jos joskus jotain takaisin toikin niin vahinkohan se oli. :) Ei muuten tuo vieläkään, paitsi silloin kuin itsestä siltä tuntuu.



Keväällä aloitettiin sitten arkitottelevaisuuskurssi. Imirhän oli siellä aivan huippu.. Alusta asti tolla ollut sellainen tyyli, että kun mennään koulutukseen niin minähän osaan kaiken ja teen ihan mitä tahansa pyydetään ja teen sen lähes täydelisesti. Kotona sitten.. Noo silloin kun huvittaa tai emäntä näyttää tarpeen rääkätyltä. No ei sentään, tottelee se nyt pääasiassa aina. Rauhoittumisharjoite oli todella näppärä noin vierailuja ajatellen. Se toimii erinäisesti vielä nykyäänkin. Tai siis ei tarvitse varsinaisesti enää rauhoittaa, mutta se, että jättää remmin pantaan kiinni aiheuttaa vissiin jonkin asteisen täytyy ottaa vähän rauhallisemmin sysäyksen. Luoksetulo alkoi myös kevään aikana olla kivasti hanskassa, jotta se sitten myöhemmin saattoi kadota teini-iän myötä ilmeisesti..



Keväällä saatiin myös surullisia uutisia, kun Imirin veli jouduttiin lopettamaan! Itse menin tietenkin tosi sekaisin ja vahtasin Imiriä tarkoin, ja kun sitten alkoi ontua niin vein kuviin. Muutoksia näkyi, mutta ei kuulemma mitään elämää haittaavaa. Lääkäri päätteli viisaasti, että ontuminen johtui lähinnä liiasta liikunnasta. Ensikertalaisena koiranomistajana en oikein osannut suhteuttaa oikein liukkaita kelejä ja pennun liikunnantarvetta. No mutta hyvä näin, Imir parani täysin muutaman viikon leppoisammalla liikunnalla ja senkin jälkeen pidin hyvää huolta, että lepopäivät tulivat varmasti viikko ohjelmaan mukaan.



Kevääseen ajoittuivat myös meidän ensimmäinen näyttelykurssi ja sitten tietenkin myös näyttely. Ensimmäinen näyttelymme oli sitten toukokuussa Mynämäellä. Harjoittelu oli sujunut hienosti ja ohjaajan antamat vinkit toimivat kivasti. Näyttelyssä Imir suorastaan yllätti mut. Se seisoi kehässä hienosti ja antoi koskea ja muutenkin käyttäytyi näyttelyalueella mitä kauneimmin. Ei haukkumista ei riepomista eikä mitään. Onneksi tästä oli tuleva tapa. Arvostelukin oli mitä upein ROP-pentu ja KP ja mitä näitä nyt on. Olin niin ylpeä mun pienestä hauvavauvasta.

Samoihin aikoihin sijoittui sitten Imirin ensimmäinen muutto. Kerrostalon toisesta kerroksesta ensimmäiseen ja saihan se samalla pienen pihankin. Valitettavasti samaan hetkeen ajoittui myös eroni poikaystävästä ja tämän aiheuttamista ongelmista saattekin sitten kuulla seuraavissa muisteloissa...Ekassa kuvassa Imir ja sen alltime favourite ystävä Tolstoi. Toisessa kaverini aussin kanssa ja kolmannessa uusissa maisemissa.