Näin se aika vaan vierii hirveetä kyytiä ja tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Tai no jotain pientä, mutta paljon olis kaikkea mitä tartteis tehdä ja jotenkin ei vaan tuu tehtyä. No meillä oli Imirin kanssa aika rauhallinen viikko, kun hakukurssillekaan ei sitten menty, kun mun työjutut sen esti. Että kyllä on nyt hirmu pitkä väli tullut siihen. Täytyy varmaan pyytää ensi kerralla ottaan ihan alusta, että muistuu mieleen mitä siellä pitikään tehdä. Sen sijaa tehtiin sitten aina siellä täällä niitä rally-tokon juttuja. Sopivat hyvin lenkkien osaksi suuri osa niistä, kuten käännökset ja hitaasti, nopeasti liikeet sekä istumis jutut. Maassa odottamista tartteis varmaan ruveta reenaan, kun se on tolle vielä melko hankalaa. Varsinkin jos emäntä menee selän taakse.
No perjantaina otettiin sitten taas nokka kohti koskia, mutta tällä erää en ollut vanhemmilla käymässä. Junassa oli menomatkalla kauhea tungos ja kolme muutakin koiraa vaunussa. Ensimmäisen kakskytä minuuttia saatiinkin kuunnella erään pienen terrierin itkua sekä raivoa. Onneksi sekin siitä sitten rauhoittui. Imir on onneksi niin helppo. Makoilee vaan meneen.
Lauantaina lähdinkin sitten itse ilman koiraa Jyväskylään vähän katselemaan. Aikamoinen tungos siellä. Hyvä että liikkumaan pääsi.. Tarkoitushan oli, että olisin osallistunut myös kokoukseen, mutta kun kehä oli niin hirveästi myöhässä issikoitten osalta niin en sitten osallistunut. Ehkä ensi kerralla. :) Kehää oli kuitenkin kiva seurata ja olihan se ihan hauskaa sinne myös mennä Ottaa näyttämään. Vähän se kuitenkin kaipaili omistajaa ja oli tuomarin mielestä liian pieni... Valitettavasti sai vain H:n. Mutta hauskaa oli. Otta on kovin suloinen neiti. Nyt sitten vaan odotellaan messaria, kun sinne Imirkin sitten lähtee lauantaina mukaan. Toivottavasti menee kaikki kivasti siellä.
Sunnuntaina oli aivan ihana päivä ja me käytiinkin sitten heti yhdeksältä sellainen reilu tunnin lenkki. Aivan upea kuulas aamu ja vesi jäätyneenä kuusiin ja kaikkea. Imir oli aivan onnessaan, kun maassa oli valkoista ja oli pakkasta ja kaikkea. Tykkää kovin talvesta tuo mun hauvani. Siksipä tässä jo kovin odotellaan, että tulisi lunta ja pakkasta ja talvi. Pääsisi sitten hiihtämäänkin. Turkuunkin palauduttiin junalla ja taas Imir käyttäytyi hienosti, mutta ongelmana oli kaksi cockeria, jotka aina jos Imiristä edes hännäpää näkyi käytävällä niin aloittivat hirveän metakan. Eivät tainneet kovin toisista koirista pitää. Onneksi Imir arvioi toiset säälittäviksi rievuiksi eikä välittänyt niistä pätkän vertaa. Hyvä hauva! Tällä viikolla odotellaankin sitten torstaita, kun silloin toivottavasti päästään taas katsomaan lampaita, jos vaan säät sen sallii. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti