Nenäpunkki...

Joopa... Eli lauantaina ja sunnuntaina Imir sai melko monta hengenahdistuskohtausta. Näin ollen soittelin sitten heti maanantai aamuna eläinlääkäriin, ja onneksi sain sitten ajan vielä samalle illalle. No maanantaihan piti saada kulumaan ja puistoonkaan en viitsinyt mennä kun saattoi olla tuo punkki kyseessä. Toisin sanoen ei kun pitkääälle lenkille. Kaksi tuntia lenkkiä kattaakin jo ihan hyvin. Tai no ainakin liikunnallisesti. Mun piti käydä itse kirjastossa ja tallilla, joten sai nyt sitten jäädä nuo ihanat aivoleikit myöhempään. Iltapäivällä sitten pieni lenkki ja kohti eläinlääkäriä. Siellä todettiin, että lämmöt on normaalit, eikä ollut merkkejä flunssasta eikä vierasesineistä, joten lääkitys saatiin nenäpunkkiin. Täytyy toivoa että on se, ettei tartte uudelleen mennä. Toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä, koskapa tänään ei ole tullut yhtään ahdistuksia.

Tänään onkin ollut parempi päivä kaikin puolin. Aamupäivällä käytiin liukastelemassa tuolla Halisten kosken takana. Aikamoisen rauhassa sai kulkea, että pysyi välillä pystyssä. Toisen osan lenkkiä saikin sitten kulkea kurassa nilkkoja myöden. Lenkin jälkeen kävinkin kaupassa ja löysinkin oikein kivat talvikengät ja sain ne vielä tosi halvalla. Alkuperäinen hinta kun oli about 95e. Sit ne oli puoleen hintaan ja sit osti vähän kortteja päälle ja sai hinnan 50e ja siitä sai kympin alennusta, niin ei ollu kalliit kengät. Nyt sitten vaan odotteleen pakkasia, että pääsee kokeileen. En viitsi niillä tuohon lössöliukkaille vielä mennä, eikä toisaalta oo vielä niin kylmäkään.

Iltapäivällä päätin ottaa Imirin mukaan tallille ja tällä kertaa niin että pääsee vähän juoksemaan. Siitä lähtee tallin takaa sellainen hyvä tie, missä ei varmasti kulje autoja, eikä oikeestaan ketään muutakaan. Sen lisäksi lähin mikään on varmaan jossain vähintää 7km päässä. Eli turvallisesti voi kulkea. No eikun metsään ja Imir irti. Vähän mietin että mitenkäs tänään tuo luoksetulo, kun lauantain oli niin syvältä. No ei MITÄÄN ongelmaa. Tuli aina, ja aina ekasta kutsusta. Usein tuli myös ihan muuten vaan moikkaan. Samaten aina jos pysähdyin tuli katsomaan miksi tein niin. Tuntui pikkuisen oudolta, että toimi nyt taas noin hyvin. Ehkä voin päästää sitä irti vain yksin? No mutta hyvä näin. Sitten Imir sai vielä todistaa hevosen klippausta. Hihii. Taisi olla aika jännää, kun hivenen piti kommentoida. Mutta rauhoittui heti, kun klipperi sammui. En oikein tiedä pelkäsikö se että satutan Ikeä sillä laitteella vai mitä, mutta koomistahan se oli. Ratsastuksen ajaksi Imir joutui autoon odottamaan, mutta pääsi sitten vielä takaisin talliin loppuhoitotoimenpiteiden ajaksi. Illalla mentiin vielä ystäväni luo hänen synttärikahveelleen. Imir käyttäyti täydellisesti. Ensin söi mukana olleen puruluun, kävi juomassa ja rupesi nukkumaan. :) okei olihan se tosi väsynyt, mutta hienosti se käyttäytyi anyway. Nyt vaan eroon tuosta saamarin nenäpunkista niin kaikki on hyvin. :D Kuvat on meidän lenkiltä. Piikkiössä on vielä hiven luntakin.