Pentumiitti ja eka mätsäri

Keskiviikkona meitä olikin oikea joukko, kun mentiin reenikamun luo pitämään vähän pentukivaa. Mukana oli naapurin Leira, kaverin bordercollie Into ja sitten tietenkin Kári. Imir joutui jäämään kotiin, koska en jaksanut ottaa sitä mukaan haukkumaan ja näin sai muutenkin keskittyä enemmän pentuihin. Ja tietenkin mukana myös reenikamun pentunen, Jomi. Kolmen aikoihin parkkeerasin auton hänen pihaan ja siitä ei kun riemua repimään. Koirilla tuntui olevan todella hauskaa ja menoa ja meninkiä kyllä riitti. Ensin pariutuivat vähän niin, että Kári ja Into leikkivät keskenään ja Jomi ja Leira toistensa kanssa, mutta kyllä ne parit onneksi sekkoittuivatkin ja välillä kaikki jopa leikki yhdessä. Oli kyllä hauskaa katsella pentusia (tai no Leirahan on jo melkein vuode..) ja niiden ihanaa leikkiä! Pari tuntia meni ihan humahtaen ohi ja sitten pitikin jo lähteä kotiin. Keskiviikkona ei paljon muuta ohjelmaa ollut, Imiriä vähän reenailin, lähinnä rallytoko juttuja, mutta vähän myös maahan jäämistä ja odottamista. Ihan hyvin meni ja kivaa oli.

                                                              hammastelua

                                            Pois alta risut ja männyn kävyt ja Jomitkin!

                                                        kaikki kiusaa mua! epistä...

Torstaina käytiin aamulla ihan kunnon aamulenkillä ja kun lähtee aikaisin, niin Kária voi pitää lähes koko lenkin irti, vasta kotimatkalla täytyy ottaa remmiin. Lenkki oli todella ihana ja aamu oli valtavan kaunis! Mulla ei oikeestaan oo mitään muistikuvaa mitä tein päivällä, mutta illalla oli sitten Imirin pallopaimennus ja se meni oikein mukavasti. Todettiin ohjaajan kanssa, että mun olis alusta asti pitänyt tehdä töitä lelun kanssa enemmän, koska Imir syttyy siihen paljon enemmän. Lelun kanssa jopa vähän voimalla tökkää palloa, kun innostuu niin. Ensi kerta onkin jo viimeinen ja se on kyllä sääli, koska tosi hauskaahan tuo on ollut ja Imirille ainakin sellaista aivojumppaa että. Kovin on väsy hauva aina tuon jälkeen. Agilityä ei tällä viikolla ollut, vaan vasta ensi viikolla, joten Kárilla oli ihan lepoiltamat.

                                                   joo tulkaa perässä joo tulkaa tulkaa!

                                                           Kukkulan kuningas

Perjantaina hain sitten reenikamun mukaan ja mentiin vähän keskustaan tekemään ihmisvilinän kanssa tuttavuutta. Mulla oli molemmat koirat mukana ja pääasiassa kaikki sujui oikein hyvin. Lintujen perään Kári himoitsee kovin ja Imirkin meinasi kerran vähän yrittää lähteä.. Mutta kokonaisuutena meni kyllä hirmu hyvin! Kári ei tunnu pelkäävän mitään ja aina kun pyytää seuraamaan niin seuraa ja muutenkin kuuntelee varsin hyvin mua. Imir nyt on niin kiltti lenkeillä, että siitä ei ollut huolta. Kunhan käveli mukana ja ihmetteli, miksi pysähdellään niin paljon. :) Imir on kyllä niin upea eläin! <3 Ja nykyään se on niin kiva, kun on jotenkin sisäistänyt senkin, että ihmisiä mennään moikkaamaan vain luvalla. En oikein tiedä miten on sen oppinut, kun en oo mitenkään erityisesti sitä opettanut. Mutta kiva näin! Ei rynni kenenkään päälle vaikka joku pysähtyisikin vaan odottaa että mä sanon että saa mennä tervehtimään. Upea hauva siis. Pentu vielä harjoittelee tällaista malttia. ;)

                                                                   Káriki pysähtyi hetkeksi

Perjantaina vein myös koirat ihka ekaa kertaa hoitolaan! vähän jännitin että miten niillä mahtaa mennä, kun on tota haukkua kuitenki aikalailla molemmissa... Hoitolan omistaja on mun tuttu ja tunsi Imirin entuudesta, joten edes vähän huolettomammin uskalsin ne viedä. Hyvin ne sinne lähtivät hoitolan omistajan mukaan ja minä kotiin nukkumaan, koska yövuorot odottivat. Oli suorastaan ihanan huojentavaa saaja hoitotädiltä viesti illalla, että molemmat koirat olivat hiljaa huoneessaan ja tyytyväisen oloisia. Tosin nukkuahan nyt niidenkin kai täytyy välillä. Lauantainakin tuli viesti että pojat oli olleet nätisti ja nukahtaneet hyvin. Ei olisi siis tarvinnut huolehtia, osaavat olla. Voinen viedä uudelleenkin.

                                                                     Imirin posetusta


Sunnuntaina hain sitten pojat pois ja vaikka sää oli aika kamala, päätin, että mennään mätsäriin. Kári kuitenkin tarvii selkeästi tämän kaltaista harjoitusta. Sinne siis Kupittaalle vei tiemme. Oltiin siellä aika ajoissa ja jostain syystä päädyin ilmoittamaan molemmat kehään. No Kári meni ensin ja sai pariaan vastaan sinisen. En yllättynyt tästä, koska parina ollut ajokoiranpentu osasi hienosti jo seistä ja rauhassa näyttää hampaat. Kári vähän vielää hyörii ja hampaat.. no näyttäähän se kun kiinni pitää. :) Sinisistä me sitten oltiin kuitenkin parhaita, joten BIS kehää piti odottaa... Ja kun oli kylmä niin ei olis paljon halunnut. Sekin jo oli vähän harmittanut, kun kehien sanottiin ilmossa alkavan yhdeltä, mutta alkovat vasta 13.25... Ei kiva tällaisessa säässä tuollainen ylimääräinen odotus. No kuitenkin sitten oli Imirin vuoro ja me saatiin vastaan sellainen tosi nätti muuttimixi ja se veikin punaisen nauhan. Imir oli kyllä hienosti ja esiintyi hyvin mutta taisi olla vähän väsy hoitolavuorokausista. Sinisten kehässä me sitten oltiin kolmansia ja hyvä niin koska mitä mä sitten olisin tehnyt jos molemmat olis menny BIS kehään? Sitten oli lisää odottelua, että BIS kehä alkoi ja Kárikin rupes oleen jo tosi väsy, mutta hienosti nameilla tsemppas vielä tämänkin. Sen liikkuminen on tosi hyvää siihen mulla ei oo mitään sanomista, mutta seisomista täytyy kyllä reenata. Jaksaa ehkä just 2 sekuntia seistä ja sitten jo hyörii. :)  Mutta pentuhan se vasta, joten ei paineita. Kári oli sitten BIS9, kaksi oli meitä "huonompia" siinä kehässä. Ihan kivoja palkintoja tuli, vähän ruokaa ja sellainen hassu lyhyt talutin, josta en oikein tiedä missä sitä käytetään? Sit tuli siankorvaa ja tietty pokaali ja jotain muuta sälää. Kyllä muuten oli kiva päästä kotiin ja lämpimään sen jälkeen hrrr.. syksy vaan tulee... ei voi mitään.