Reenailua ja lenkkeilyä

On me jotain tehtykin. :) Perjantaina meillä oli Kárin kanssa agilityreenit. Sain vihdoin liityttyä agilityseuraan täällä Valkeakoskella ja niiden järjestämissä reeneisää oltiin perjantaina. Ekaa kertaa oikeissa reeneissä ulkona, vähän jännitin että mitähän siitä tulee. Kári oli ihan loistava! Omistaja taas oli vähän väliä hieman pihalla, mutta se kai on odotettavaa, kun ei vielä osaa. Ohjaaja oli tosi kiva ja rata oli, no suoraan sanottuna vaikea. Metallinen keinu aiheutti ensin Kárissa hämmennystä, mutta jo toisella kerralla meni senkin ihan hienosti. Myös kepit sujuivat hyvin, mutta ne olikin siitä meille helpommalta puolelta. Oli aika rankkaa muuten juosta ulkona hiekalla, kun tähän asti oon reenannut sisällä. Kárissa ei onneksi näkynyt merkkejä väsymyksestä vaan teki innokkaasti koko ajan. Mutta olihan se varsin väsynyt sitten loppupäivän. Antoi kyllä uutta buustia osallistua oikeisiin kisoihinkin kun kerran meni Kári noinkin hienosti. Imir sai sillä aikaa nauttia äidin huomiosta ihan yksinään ja pääsi fleksilenkille metsään.

 pelottava metallikeinu selätetty

 vauhtiponnuja

Lauantaina käveltiin aamusta porukoille ja sieltä lähdettiin sitten isän kanssa kohti Turkua. Oli taas juhlat tiedossa. Ensin haettiin tosin vähän ruokaa ja käytiin moikkaamassa isoäitiä ja pienellä kävelyllä hänen kanssaa. Sitten kohti juhlia. Oli serkun 40v juhlat ja samassa kummipojan ja sen veljen 3v. juhlat ja sitten vielä toisen serkun lasten 4v. ja 6v. juhlat. Aiheena oli eläinten olympialaiset, eli pukeutumista vaativat juhlat siis. Onneksi sain veljeni pinkpanther puvun lainaan. Juhlat oli oikein hauskat ja kakut oli superherkullisia. Sitten illalla vielä takaisin Valkeakoskelle. Äiti oli kotona koirien kanssa, joten ne sai sitten olla ulkona ja nauttia äidin kanssa hienosta kelistä.

 auringonnousu oli mitä kaunein

 Imir <3

 ihanaiset

Tänään lähdettiin sitten aamulla kohti Lotilaa ja kierrettiin se ympäri. Ja ensimmäistä kertaa koko elin aikanaan se otti ja lähti pupun perään.. Oli poissa varmaan vain pari minuuttia, mutta melkein ehdin saada raivarin/sydärin/paniikkikohtauksen.. Sitten se juoksi ihan onnessaan takaisin pupun karvaa suu täynnä... Toivon todella että puraisi vaan vähän häntää... Ajoin sen kyllä pois, koska ei noin tulla takaisin ja loppulenkin oli sitten pihan nätisti.. Mutta kyllä täytyy myöntää että melkoinen kolhu tuli luottoon... No sitä täytyy sitten rakennella uudelleen. Ja toisaalta kyllähän se kani lähti aivan nenän alta, siis aivan suoraan kosketusetäisyydeltä.. Noh sille en voi nyt enää mitään. Muuten päivä on ollut oikein mainio, vähän askartelua ja näin ystäviä. Mikäs sen mukavampaa.