Nyt se on tehty, meidän eka kisa startti agilityssä!

Viikot on taas rullanneet eteenpäin. Siivoushommat on vieneet aika paljon energiaa ja sitten nämä helteet. koiratkin on pikkasen vetämättömiä. Toisaalta se on vain hyvä, koska Imirhän tuossa onnistui sitten telomaan tassunsa. Anturassa vekki ja sitä on sitten hoideltu puhdistamalla, rasvaamalla ja suojaamalla lenkeillä. Ihan hyvin se on nyt parantunut, mutta ainakin viikon saa kulkea vielä sukka jalassa. Onneksi viisas koira ei nuole haavaansa, joten ei ole tulehtunut. Toivottavasti ei enää tulehdukaan. Sormet ristissä ja silleen.

Viikolla meillä on menty ihan samaa rataa eli aamulla lenkille (nyt vähän lyhyille kun Imirin tassu) ja sitten töihin. Töistä kotiin, pieni lenkki (ihan sika kuuma) ja sitten vaan ollaan. Tai no oon mä tehnyt tuonne rotumestiksiin kaiken näköistä ja luetteloa erkkariin ja sellaista. Pikkuhiljaa alkaa näyttää ihan hyvältä. Erkkariin mukaan tulevat kamat oon yrittänyt tunkea porukoille, jotta ne oikeesti tulisi sitten myös mukaan.

Kárin kanssa on reenattu lämmöstä huolimatta sekä torstaina, että perjantaina. Molemmat reenit meni tosi hyvin. Jopa kepit ja keinu. ehkä me vielä joskus loppukesästä tai syksyllä uskalletaan ihan agiradalle asti. Ehkä. :D Lauantaina oli sitten koitos edessä ja mä jännitin ihan hulluna. Paikalla oltiin hyvissä ajoin noin kymmeneltä. kisakirjan osto, koiran mittaus ja rokotusten tsekkaus. Sitten koiralle viilennysloimi päälle ja häkkiin varjoon rauhoittuun. Paikalla oli pikkasen lämmintä vain kevyet 30 astetta. phuuh. Rataan tutustumisessa tuli fiilis että ei tämä nyt ihan mahdoton rata ole, mutta voi kun vatsassa tuntui jännitys. Vihdoin sitten oli meidän vuoro. Ekat kolme hyppyä meni hyvin, sitten kepit.. ja niin jos ohjaaja tekisi oikein niin koirakin voisi. Eli lähti hyvin ja sitten mä mokasin ja tuo tuli ohi välistä. Sitten meni miettimiseen aikaa että mitäs nyt? Pitääkö ottaa alusta vai mitä? No vihdoin päätin ottaa alusta ja toisella kertaa meni hienosti.

vanha kuva, mutta aiheeseen sopiva. :)

Sitten menikin tosi hyvin, ihan toiseksi viimeiselle esteelle saakka, jossa vaan huitaisin että tonne päin ja en yhtään katsonut mitä toinen teki. No rimahan sieltä tuli alas, mutta ei haitannut pätkääkään, kun olin vaan niin helpottunut, että me oltiin selvitty koko radasta! Aika virhettä tuli ihan reippaasti ja suurin syy tietysti tuo kepeillä kuppaaminen. Toki muutenkaan Kári nyt ei pistellyt ihan parastaan, mutta en sitten tiedä oliko se mun vika vai kuumuuden vai molempien. Olin kuitenkin toooosi ylpeä meistä. Meitä ei hylätty, rata päästiin loppuun asti ja koirakin jaksoi ihan hyvin helteestä huolimatta. On se vaan aikamoinen ihanuus.

Sitten vein Kárinkin äidin hoiveisiin Imirin seuraksi ja lähdin itse kisoihin talkoilemaan. Siellä sitten menikin oikein lämpimissä tunnelmissa kevyet yhdeksän tuntia. :D Mutta oli kyllä hauskaa. Tuo porukka on oikein mukavaa ja toisaalta kyllähän auringossa on aina välillä ihan kivaa istua ja tehdä, kun onneksi oli lippis ja aurinkovoidetta. Nyt sitten pitää suunnata nokka kohti uusia koitoksia. Rotumestaruudethan on onneksi ihan pian ja seuraavatkin kisat jo katsoin. Nyt vain enää ilmoittautumaan.