Ja taas vuosi vaihtui. :D

On kyllä nyt ollut niin säälittävän huonoa tää blogin pitäminen, että ei ole tosikaan, mutta josko tänä vuonna kokeilisi uudelleen ja ehkä paremmalla menestyksellä. Selkeästi huomasi, että jostain syystä Imirin lopetuksen jälkeen tänne kirjoittaminen ja tuleminen oli vaikeaa, mutta josko nyt olisi vihdoin tämäkin viimeinen surupeikko selätetty ja aloitetaan taas hommiin.

Viime vuosi oli todella aktiivinen paimennuksen saralla. Kári nousi kolmosluokkaan ja osallistuttiin SM-kisoihinkin! Ihan huippu koira, mutta työtä riittää kyllä vielä. :) Onneksi. Tänä vuonna tavoitteena on jatkaa kisaamista kolmosissa, parantaa vielä yhteistyötä ja parantaa meidän vahtimisosioita. Myös jäämistä kauemmas vahtimaan lampaita pitää vielä treenata. Ensimmäinen paimennustreeni tälle vuodelle onkin ihan nurkan takana, kun launataina otetaan suunnaksi Kerimäki. Tarkoitus olisi myös ehkä ostaa lisenssi vuodelle 2019 ja jatkaa myös rallyssa kisaamista. Siitä onkin kauan, kun olen treenannut rallya tosissaan, mutta nyt kun sieltä poistui käytösruutu, on meillä kohtuullisen realistiset mahdollisuudet joskus yltää ihan valioittaviinkin tuloksiin. Eli josko saisi tuonkin harrastuksen taas paremmalle tolalle. Káristahan tää homma ei ole kiinni, ihan vain minusta. :D

Viime vuoden isoin muutos, Gelgja´s Glaesir päätti sitten nimensä mukaisesti kasvaa näyttäväksi... Siitä tuli iso.. isompi kuin isänsä. Mutta komea se on, vaikka onkin punainen. :P En kyllä ajatellut että siitä tulisi tuollainen jätti. No terveystarkkien jälkeen sitten katsotaan, mennäänkö agilityä varten mittaukselle lainkaan. Jos on terve mennään katsomaan ja jos jää alle 50 cm (mikä on kyllä ihan kintaalla) niin sitten otetaan agility harrastukseksi ihan tavoitteellisesti. Jos on yli 50 niin sitten vaan huvikseen hypellään. Paimennuksen tuo aloitti jo hyvissä ajoin pentuna ja syksyn mittaan siitä on kasvanut ihan kelpo paimenenalku. Mielenkiinnolla seuraan itseäni ja sitä, että mihin päästään, nyt kun mäkin osaan taas enemmän. Glaesirilla on aika paljon potkua, nyt kun uskaltaa eikä lampaat pelota. Toivotaan että homma toimii hyvin. Suunnitelmissa olisi tälle vuodelle paimennustaippari ja katsotaan miten kesä sujuu, josko syksyllä jo esikoe. Mutta sillä ei ole kiire, hyvin voidaan mennä esikokeeseen vasta ensi vuonna. Rallya on aloiteltu varovasti ja sitä jatketaan. Tänä vuonna ehkä syksyllä kisaamaan, mutta kiire ei tässäkään mihinkään. Ensi vuonnakin ehtii. :D

Syksyllä aloitin taas uudessa koulussa, mutta sentään samalla paikkakunnalla. Ei tarvinnut onneksi muuttaa! Tässä koulussa on ollut mahdollisuus koulukoirailuun ja koirapojat ovatkin olleet noin kerran kaksi viikossa mukana tunneilla. Tunnelma rentoutuu kyllä huomattavasti kun karvainen kaveri on mukana. Onneksi vanhemmat siis suhtautuivat myönteisesti koiriin. Helpottaa se toki myös itseä, jos tulee illaksi koulutuksia tms niin voi ottaa koirat kouluun, jolloin yksinolot pysyvät järkevinä. Hyvin on Glaesirkin hommaa alkanut tajuta, vaikka välillä vielä meinaakin häärätä jotain ylimääräistä.

Jonkin aikaa oon käynyt myös taas säännöllisemmin heppastamassa. Entisen kollegan suomenheppaa Lottaa oon käynyt hoitamassa ja ratsimassa syksystä asti. Lotta on ääreiskiltti koirille, joten on ollut helppoa kouluttaa koiria olemaan niinkuin minä haluan. Syksy opeteltiin niin että talutin heppaa ja koirat irti, mutta tänään uskalsin kokeilla ensimmäistä kertaa niin, että molemmat koirat irti ja minä selässä. Meni juuri niin kuin on harjoiteltukin! Silloin kun menen lujempaa kentällä tms. ovat koirat kiinni ja katselevat touhua. Hiljaakin osaavat olla, mikä on helpotus. Hyvää aivojumppaa karvanaamoille.

 näin hienosti ne kulki siellä missä piti

vähän tuli Lotalle hiki hankilaukasta. :D