Joulu tulee, missä lumi?

Niin ei oo lunta enää ei. Niin oli kaunista vielä ennen messaria, mutta nyt on vaan pimeetä ja kuraista. Tosi nuivaa.. No säästä huolimatta on jotain haukkujen kanssa tehtävä. Viime maanantaina käytiin sitten Tampereella. Sain kaverini mukaan, joka asuu siis Sveitsissä, mutta tuli nyt jouluksi Suomeen. Samalla kaavalla mentiin, että ensin koirapuistoon, jossa suurin osa ajasta oltiin ihan vaan me ja sit tuli sellainen kiva tyttökoira, sitten kaupungilla kävelyä ja sitten vielä koirakahvilaan. Koirakahvilassa kävi tällä erää vain yksi toinen koira, mutta onko se ihme, kun oltiin siellä maanantaina keskellä päivää. :D Muuten siinä kyllä kävi ihan kivasti porukkaa syömässä keittoa yms. Imir otti taas hyvin lunkisti ja Kárikin oli rauhallisemmin kuin viimeksi. Illan saikin sitten olla rauhaksiin, kun pojat oli väsytetty kaupunkikierroksella.

Metsässä oli, no lievästi pimeetä kuvat. :)

Tiistai, keskiviikko ja torstai meni ihan perus lenkkejä tehden. Nyt ollaan agista tauolla ja päätin, että ollaan myös koulutustauolla ainakin jouluun asti. Katsellaan sitten lisää sen jälkeen. Jos vaikka alkais tottistelemaankin vähän tuon Kárin kanssa.. ehkä ehkä. Imirin kanssa on kaikki vähän jäänyt. Tehdään joskus jotain pientä ja opetellaan sormia, mutta kun jotenkin siitä alkaa nähdä, että istu-maahan-istu tai mikä vaan vastaava hissiliike on pahasta. Ei tykkää. Eli ei voi tehdä. Sama homma jos koko ajan istuskellaan ties millä askeleella. Joten tehdään näitä hyvin rajoitetusti. Tällainen kostea ja tuulinen sää varmaan tuntuu myös tuolla nivelrikkoisissa lonkissa. Valitettavaa, mutta sen kanssa on elettävä mitä luonto on antanut.

Torstaina jätin Imirin äidille, kun perjantaina oli mulla ja Kárilla aikainen lähtö. Mentiin Turkuun ja ensin reenkamun luo. Otin sen ja Jomin kyytiin ja mentiin metsään ensin lenkille. Ajattelin että niin olisi parempi, kun ei olleet poissut tavanneet toisiaan vähään aikaan. Metsässä poissut juoksikin ihan kivasti keskenään ja erikseen ei mitään ongelmaa. Metsässä näkyi kyllä hyvin myrskyjen tuhot. Siellä oli puu poikineen kaatunut. Siinä pyörittiin ehkä noin 45min ja sitten reenikamun pihalle vielä leikittään poikia. Pahimmat matkahöyryt oli päästelty, joten suurimmaksi osaksi leikit sujui hyvin. Painileikeissä tuppasivat pojat vähän kuumumaan ja pientä ärinää oli, joten ne sitten meni pannaan. Onneksi leikkivät ihan hienosti myös littaa ja lelunvetoa. Siinä hurahti yhteensä 2½h ja sitten pitikin lähteä kauppaan.

 painissa tunteet välillä vähän kuumui..

 onneksi on olemassa vetoleikki!

Kaupan jälkeen oma kummitäti kyytiin ja kohti serkun residenssiä. Oli aika vuoden piparitalkoiden! Meitä oli siellä sitten ihan kiva määrä, kun serkulla on kaksi lasta (teinejä jo), sitten tuli myös kaksi muuta serkkua lapsineen, myös minun kummipoika. Yhteensä sitten oli lapsia 7 tosin yksi on vasta parin kuukauden ikäinen, joten ei vielä ottanut osaa leipomiseen tai koristeluun. Meillä tuo pipareiden tekeminen on vähän sellainen isompi proggis. Ei mitään tehään muutama, vaan tehään paljon ja sitten koristellaan oikein urakalla! Kun parina vuotena oon tehnyt Imiriä ja Kárinkin, niin tällä erää päätin sitten tehdä jotain muuta. Ja koska Imir oli vielä kerran menossa hierottavaksi, niin päätin tehdä hierojan koirat! Niistä tuli suhteellisen hyviä, varsinkin onnistui hänen islannintuontinsa Sól. :) Valitettavasti matkalla Turusta Valkeakoskelle, yhden haukun etujalat katkesi, mutta päätin antaa senkin silti hänelle.

 kyllä pipareita voi myös maalata!

 neljä kiloa taikinaa myöhemmin

Piparitalkoot kestävät noin keskimäärin 6 tuntia. Ja koska lapsia oli ja ne vaihtoi vähän väliä paikka, piti Kárin tietenkin niitä vahtia koko ajan. Nukkua ei voinut. Toki Kári kävi "isien" kanssa lenkillä, myös terassilla glögillä. :D Kun sitten siinä 20.00 maissa lähdettiin veljelle ja mä kävin vielä hakemassa iltapalaa, niin kuulemma oli Kári nukahtanut lähes heti kun sisälle pääsi. Aamullakin sain nukkua jopa ihan seitsemään asti, niin väsynyt oli karvainen kakara. Lauantaina vielä toimittelin pari lahjaa ja sitten veljen kanssa kohti Valkeakoskea. Imirin ja Kárin jälleennäkeminen oli kyllä taas riemuisa.. Vähintään oltiin vuosi oltu poissa ja silleen. Kävin itse siinä vielä tallilla ja saunassa ja sitten kutsuikin jo koti. Hyvin pojat nukkuivat kyllä nytkin.

 tarttee olla kunnolla kaikkee, että voi tehä kaikkee!

 pari niistä väreistä, joita oli käytössä

 

Sól, Varda, Hekla ja Skirnir, alusta olis voinut olla parempi niin sais jotain selvääkin...

 väsynyt lapsipaimen

kummipoissu <3

Sunnunainakin oli kivaa tiedossa, kun Imir meni hierontaan. Siellä taas saivat ensin leikkiä ja painaa menemään, vaikka sää olikin, no ei niin kaksinen. Sitten vähän huuhdottiin koiria ja annettiin niiden kuivua siinä ohessa, kun juteltiin ja glögiäkin sain. :) Imir kyllä selkeästi nyt nautti hieronnasta, eikä tainnut liukkaudesta huolimatta kovin pahoja jumeja olla, kun melkein nukkui siinä. Vain kerran meinasi nousta. Hyvä niin, seuraava hieronta kerta voikin sitten olla vasta ensi helmikuussa. Josko sitten olisi luntakin jo.

 sateesta ja hämärästä johtuen kuvat on ö-luokkaa..

 mutta kivaa oli kaikilla!

Tänään olen lähinnä vain kironnut tätä kuraa ja sadetta ja käynyt viimeiset joulutoivotukset viemässä ja pakko oli mennä ostaan uudet kengät kun vanhoista meni pohja rikki. Ei ole mikään normaalin ihmisen kauppapäivä tämä. Ihan hulluna väkeä liikkeellä. Onneksi ei monessa kaupassa tarvinnut käydä. Nyt kun vielä saisi tiskattua, niin voisi alkaa odotella huomista ja sitä oikeeta joulua. Eiks ni? (mutta mustaa joulua tänä vuonna, ei kiva ei.. :( )